2.9.14

Pohja maalattu!

Jonna 2.9.2014 23:24:45 EEST
N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Nostimme vesitankit pois paikoiltaan muutamaa päivää vaille puoli vuotta sitten. Puoleen vuoteen mahtuu paljon hikeä ja kyyneleitä. Timolta ehkä enemmän hikeä ja minulta niitä toisia.


Ihan puolta vuotta ei varsinaista työtä kuitenkaan tehty. Pääsiäiseksi vene siivottiin siedettävään kuntoon vieraita varten. Tämän jälkeen odotettiin lähes kuukausi, että päästiin muuttamaan Mantaan. Tämän jälkeen tehtiin monta kuukautta töitä, välillä vähän liiankin paljon. Vuorotellen on ollut fysiikka ja hermot lopussa.

Nyt elämä alkaa näyttämään kuitenkin paljon valoisammalta. Monta kuukautta on Iiris ollut likaisen ruoste-, maali- ja metallipölyn vallassa. Nyt on alkanut puhtaampi kausi.


Alkuperäinen työnjako oli, että Timo maalaa ja minä rupean tekemään hankintoja asennuksia varten. Hyvin pian selvisi, että yhden ihmisen on hyvin rankkaa maalata yhdessä päivässä kaikki maalattavat pinnat. Ensimmäinen ns. töpöttölypäivä hyvin ohuella maalikerroksella meni ok. Seuraava päivä olikin sitten jo selvästi liian pitkä. Timo kyllä sinnitteli loppuun asti, mutta selvää oli, että kolmea päivää peräkkäin ei voi yhtä rankkaa päivää tehdä. Varsinkin, kun Timon kaksi ensimmäistä maalauspäivää alkoi perähytistä ja suurilla vastoinkäymisillä. Ensimmäisenä päivänä hydrauliöljyä valui jostain, ja vettä. Vesi johtui edellispäivän pesusta ja hydrauliöljy putken liitoksen vuodosta. Seuraavana päivänä taas hiki valui pohjalle niin, ettei maalaamisesta tullut mitään.

Minä otin siis työkseni perähytin maalauksen ja sen lisäksi pilssin (se mikä on kölin sisällä). Nyt saatiin yhdessä päivässä maalattua kaikki. Perähytin sain jopa maalattua kahteen kertaan, joten kuroin rytmin kiinni. Olen kuitenkin melkein päätä lyhyempi kuin Timo, joten siksi perähytti on minulle vähän helpompi työpiste. Se kun on oikeasti aika matala ja ahdas tila.

Timolla oli hyvä suunnitelma, miten hän saa kaikki pinnat maalattua, maalaamatta itseään nurkkaan. Suurin osa vessan lattiasta oli jo ennestään maalattu, joten sieltä pitäisi poistua. Vessassa on paljon kahvoja ja nyt ne tulivat koeponnistettua parhaimmalla/pahimmalla tavalla. (Ei me kyllä epäilty niitä hetkeäkään.) Timo viritti köydestä portaat kannelle nousemiseen. Hyvin kestivät. Valitettavan usein veneissä ei ole kunnon kahvoja tai jos on, niin niitä ei ole kunnolla kiinnitetty. Kahvojen pitää kestää ihmisen paino.

Timon suunnitelma oli aukoton, paitsi... Siinä ei ollut huomioitu sitä, että minä tulen vielä iltavuoroon maalaamaan perähytin toiseen kertaan. Piti rakentaa köysirata, jotta Timo pystyi sekoittamaan ja lähettämään maalin minulle, niin että välissä oli jo maalattu alue.

Tässä vähän kuvia "ennen ja jälkeen".

Jos vesi pääsee yhdestä kohtaa maalin alle, leviää ruoste äkkiä pitkälle. On monia syitä, miksi veneen pohjalle joskus pääsee vettä. Maalin pitäisi kuitenkin pitää vesi poissa teräksestä.

Vesitankkien alla oli pahimmat ruostumiset. 

Meillä on monia syitä miksi ruoste oli saanut vallan. Ensinnäkään pohjaa ei ole koskaan (ainakaan kunnolla) hiekkapuhallettu, veneen teetättäjä on sen kyllä tilannut ja maksanut. Tämän takia hitsauksesta on jäänyt teräkseen pinta, joka olisi pitänyt poistaa. Tämän lisäksi maali, joka pohjaan on ruiskutettu, on ollut huonoa, se ei ole pitänyt vettä pois teräksestä sielläkään, missä pohja on ihan sileä ja tasainen. Vesitankin täyttöletku on vuotanut todennäköisesti pitkään. Jos pohjatyöt olisi tehty hyvin, sekään ei olisi tehnyt millin monttua runkoon. 

Akselin vannasputkelle tehty kolo oli jotenkin hassu, se oikein houkutteli kaiken veden ja lian luoksensa. Samassa kuvassa näkyy myös toinen ongelma, joka on joka puolella venettä. Palkkeja ei ole hitsattu koko matkalta. Näitä pieniä koloja ei myöskään ole voitu mitenkään saada ruiskumaalauksella kunnolla maalattua. Osa koloista on tarkoituksella tehtyja veden valumiskoloja, toiset on vaan niitä rakoja, mitkä ovat jääneet pohjan ja palkin väliin. Veden valumiskolot taas pitäisi olla niin suuria, että ne pystyisi myös hyvin maalaamaan.

Nyt pohjan pitäisi neljän epoxykerroksen jälkeen olla parempi kuin koskaan. Joissain paikoissa oli pahoja ruosteita ja peltiä on lähtenyt paljon. Olemme kuitenkin useammasta lähteestä oppineet, että millin kerros riittää, että vene on tarpeeksi vahva.

Toivotaan parasta, että kaikki on onnistunut hyvin. Kaikki nyt maalatut paikat pyritään kuitenki pitämään sellaisina, että niitä pystytään tarkistamaan ja tarvittaessa tekemään pieniä korjauksia. Toivottavasti ei kenenkään tarvitse uudestaan ruveta näin suurimittaiseen työhön.

Seuraavaksi työt jatkuvat purettujen rakenteiden uudelleen rakentamisella ja sähköjen yms. uudelleen asentamisella. Meidän "varastoveneet" pitää tyhjentää meidän tavaroista parin-kolmen viikon sisään. Toivottavasti saadaan Iiris siihen kuntoon, että tavarat voi siirtää sinne ilman lisämutkia.

29.8.14

Happohyökkäys

timo 29.8.2014 21:49:15 EEST
N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Pohjaa on nyt puhdistettu mekaanisesti niin paljon kuin olemme pystyneet. Muutamia paikkoja on jäänyt joihin ei mikään työkalu ole mahtunut, eikä rakenteiden purkaminen ole ollut kohtuullista tässä aikataulussa.

Lopun ruosteen poiston teemme kemiallisesti fosforihapolla. Legendaaristen tiedemiesten tavoin kokeilin ainetta ensin itseeni. Tosin vahingossa. Fosforihappo ei kirvele iholla kovin paljon ja maistuu hapolta. (Coca Cola sisältää tätä)

Tässä tilassa on ollut rosteriseptitankki. Ruostumaton teräs ei sovellu septitankkimateriaaliksi alkuunkaan, onneksi se on jo aikoja sitten vaihdettu muoviseen.

Vasemmalla nähdään miten paljon ruostetta on sokkona saanut poistettua. Oikealla miten fosforihappo on poistanut loput. Pohjalla näkyvä ruoste johtuu siitä, että vesipesussa teräs alkaa samantien ruostua uudestaan.

Jos pinnan haluaa täysin ruosteettomaksi niin uudelleen ruostunut pinta sivellään uudestaan fosforihapolla. Huuhdellaan ja kuivataan.

Olemme nyt tehneet pohjalle kaiken mitä olemme osanneet. Nyt pohja maalataan, ja toivotaan parasta.


22.8.14

Reikä pohjassa

Jonna 22.8.2014 0:29:03 EEST
N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Viime blogissa Timo vähän kirjoitti, että hirvitti kun käytin rälläkkää sohvan alla. No, silloin vasta poistin maalia ja ruostetta, joko lamellilaikalla tai kivellä. 

Seuraavaksi päätettiin ottaa pois yksi turha palkki sohvan alta. Palkki näkyy vielä kokonaisena edellisessä blogissa uretaanisilpun päällä. Nyt minua itseäni pelotti ja hirvitti ne muutamat päivät, kun odotin tätä työvaihetta. Olen aina vähän pelännyt kaikkia kovaäänisiä työkaluja, mutta kaikkia kipinöiviä vempaimia olen suorastaan KAMMONNUT.

Tässä minä nyt sitten meluan ja kipinöin...


Ja tällaisia paloja sain irti. Aika hurjaa oli ja aluksi pulssi oli varmaan 200. Loppua kohden kuitenkin vähän helpotti...

Maalaamaankin on päästy. Meillä on sellainen kiva työnjako näissä kaikissa hommissa, että Timo tekee suurimmat alueet ja minä teen sitten ne jäljelle jäävat mahdottomat paikat.

Tässä sohvan alusta saa uuden maalin pintaan.

Vaikeinta maalaamisessa ehkä oli (polvikivun lisäksi) estää hikeä tippumasta maalattavalle pinnalle. Tuo 3M:n aktiivihiilimaski on aika hiostava. Jossain vaiheessa opin pyyhkimään hikeä kaulasta paidan kaulukseen niin ettei hiki tippunut pohjalle, enkä myöskään saanut maalia kaulaan. T-palkkien sisäpuolia maalataan sienellä ja muita alueita pensselillä. Noita kahta työkalua kun vaihtaa kädestä toiseen on hanskat myös melko maaliset.

Remonttia on tehty ahkerasti ja välillä vähän liiankin ahkerasti. Ne ketkä minut paremmin tuntee, tietää, että puhetta tulee yleensä aika paljon ja vauhdilla. Itse en sitä huomannut, mutta Timo alkoi jo olla vähän huolissaan, kun olin monta päivää aika vaisu. Sohvan tausta oli vienyt voimat. Pari päivää kun otin vähän rauhallisemmin niin johan alkoi juttu taas lentämään.

Onneksi meillä on myös ollut hyvää seuraa. Aulin ja Hanskin (S/Y Manta) kanssa on ollut mukava seurustella. Yleensä on puhuttu venejuttuja, mutta kyllähän siihen väliin aina mahtuu kaikkea muutakin.

Tänään Manta jatkoi matkaansa. Oltiin jollalla heitä saattamassa. Heidän matkastaan voi lukea lisää osoitteesta manta2013.blogspot.com. Hienoa, että he pääsivät vihdoin matkaan, mutta ikävähän sitä kuitenkin hyviä ystäviä tulee. 

Tämä matkapurjehtijan elämä on vähän sellaista, että ihmisiä tulee ja menee. Me ollaan itse nyt oltu (vähän liiankin kauan) paikoillaan, mutta tässä samalla mekin olemme saaneet uusia hyviä ystäviä, joista monet ovat jo jatkaneet matkaa. Vanhat ystävät eivät koskaan unohdu, kun erotaan, mutta uusia tulee silti lisää. Eli tämä taitaa kuitenkin olla sosiaalisesti hyvin rikasta elämää. Harva kotona näin paljon tutustuu uusiin ihmisiin.

Auli ja Hanski olivat jo vanhoja ystäviä vuosien takaa. Olen aikanaan seilannut heidän kanssaan S/Y Kristiinalla kaksi kuukautta reittinä Islanti-Grönlanti-Kanada, joten he eivät olleet ihan uusia ystäviä.

Niin ja se reikä! Eilen "tykytin multilla" pilssistä ruostetta. Timo oli jo hakannut pahimmat pois, mutta koitin, jos jotain vielä irtoaisi.

Ei paljon ruostetta enää irronnut, mutta reikä tuli. Onneksi reikä johtaa vain köliin. Tämä on se mitä olen alusta alkaen pelännyt, että tapahtuu. Olen vain pelännyt, että se tapahtuu pellissä, mikä erottaa sisätilat merestä...

Pilssi (meidän tapauksessa kölin yläosa) on se paikka johon kaikki vesi, lika yms. lopulta kertyy. Jostain syystä tähän on laitettu ohuinta mahdollista peltiä. Onneksi huomasin tämän reiän ennen meidän seuraavaa työvaihetta, joka on lopun maalattavan osan "happokäsittely" ja huuhtelu. Siinä olisi kaikki hapot ja vedet menneet köliin. Ei varmasti olisi ollut kölille hyväksi, teräksen ja lyijyn väliin olisivat menneet nesteet muhimaan. Eilen vedettiin epoximaali pilssinpohjalle, tänään epoxikitti. Eiköhän se vesi nyt pysy sisällä.

Vaikka näitä vastoinkäymisiä aina välillä tuleekin, niin uskomme silti pääsevämme maalaamaan kaiken lopun pohjasta tällä viikolla. No, maalaus kestää 4 päivää , joten jos saamme maalaukset maalattua ensi viikolla niin asiat on aika hyvin. Sitten alkaa kova jälleenrakennus. 

Viime päivinä joka päivä on satamaan tullut joku uusi ARC-lippua liehuttava vene. Meillä on tällä hetkellä lupa olla täällä vain syyskuun loppuun saakka. Sitten paikkoja harkitaan päivittäin sen mukaan, kuinka paljon ARC-veneitä tulee sisään. Marraskuussa ei ole mitään mahdollisuuksia olla tässä satamassa. Jotenkin meidän pitää siis saada Iiris taas asuttavaksi ja jollain asteella merikelpoiseksi.

Paljon on töitä jäljellä, mutta onneksi jokainen uusi maalikerros lisää toivoa ja positiivisuutta.

25.7.14

Tieto vähentää tuskaa

timo 25.7.2014 22:40:52 EEST
N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Edellisen blogin jälkeen sain emailia lukijalta. Hyviä neuvoja ja mikä parasta suosituksen kirjaan Nigel Warren: Metal Corrosion in Boats. Tilasin kirjan heti ja olen lukenut sen melkein loppuun. Mielenkiintoista tieto metallien käyttäytymisestä meriolosuhteissa. Yllätys minulle oli, että metalliveneet ovat monessa suhteessa paremmassa asemassa metallien ruostumisen suhteen kuin lasikuitu- tai puuveneet.

Takaisin remonttiraporttiin. Joitain osia maalattiin jo koemielessä. Saadaan kokemusta maalin kulutuksesta. Kauanko maalaaminen kestää jne.

Poistamatta jääneen laattaruosteen huomaa, kun maalaa sen päälle. Jatkoin maalaamista nähdäkseni kuinka monta kerrosta ruoste tulee epoksiprimerin läpi. Tuli läpi kaikki neljä kerrosta, mikä on ihme sinänsä.

Ennen maalaamista on hyvin vaikea nähdä ruostetta. Käytämme ledilamppuja valaisuun. Otsalamppuina ja yleisvalona. Halogeenivalo olisi parempi, mutta aika kuuma. Ledi valo on sinistä ja ruoste punaista. Laattaruosteen tuntee lähinnä sormilla.

Kun maalin poisti niin alla oli selvästi ruostetta. Kaikki pystypalkit piti tarkistaa uudestaan.

Uretaanipöly oli kamalaa. Jonna poisti uretaania toisella, mutta raskaammalla tavalla.


Pelottaa katsella kun Jonna käyttää yli 1000W:n kulmahiomakonetta ahtaissa paikoissa. Onneksi häntä pelottaa vielä enemmän. En olisi itse mahtunut sohvan alle ilman rakenteiden purkamisia.

Lämpötilat ovat onneksi olleet sopivat. 23-26 astetta. Meidän laituripaikalle myös tuuli osuu mukavasti.

Pakoputkikin lähti kaatopaikalle. Iiriksessä ei ole 25 vuoteen vaihdettu mitään letkuja. Näistä vuodoista johtuvat pahimmat ruostumiset.

Laituripaikkamme on tosi turvallinen. Toisella puolella on satamapoliisi ja toisella Guardia Civil. Treenaavat tässä ilmeisesti solmuja.


8.7.14

Valoa putken päässä

timo 8.7.2014 22:43:00 EEST
N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Oli iloinen yllätys, että veneen peräosassa ei ole kovin paljon ruostetta. Pohjatyöt on jostain syystä tehty täällä paljon huolellisemmin.

Sohvan alusta oli viimeinen tutkimaton alue, johon Jonna onneksi mahtui. Muuten olisi pitänyt purkaa paljon hankalasti uudelleen koottavaa sisustusta. Ruostetta löytyi, muttei niin paljon kun pelättiin.

Nyt kun tiedetään ruosteen kokonaismäärä niin voidaan ruveta kokeilemaan keinoja päästä siitä eroon.

Nyt kun tiedetään ruosteen kokonaismäärä niin voidaan ruveta kokeilemaan keinoja päästä siitä eroon.

Harjoittelimme rusteen poistoa jo vuosi sitten Lindgrenin telakalla. Tulos oli niin huono, että olemme kovasti miettineet miten saada maali pysymään paremmin kiinni pohjassa.

Hiekkapuhallus ei ole nyt mahdollista, joten pohjaa on mekaanisesti puhdistettu sekä nauhahiomakoneella, että kulmahiomakoneella 40-kymppisellä paperilla. Näin saadaan toivottavasti tarpeeksi hammasta maalia varten.

Netistä on surffattu sen verran, että oksaalihappo sopii ruskean irtoruosteen poistoon ja fosforihappoa voi käyttää lopun ruosteen muuttamiseen päälle maalattavaksi. Oksaalihappoa voi saada apteekista ja sitä myydään myös eri merkkisinä venepuhdistustuotteina. Jauhona tai valmiina litkuna.

Kuvassa kokeillaan oksaalihapon tehoa.

Aamulenkillä on kiva katsoa kun näitä "perinneveneitä" laitetaan kisakuntoon. Heloitus on kyllä samaa, jota löytyy kaikista kisaveneistä.

Ajattelin, että kun antaa oksaalihapon vaikuttaa yön yli niin vaikutus on parempi. Kyllä vähän harmitti lopputulos.

No toistimme oksaalihappokäsittelyn. Tällä kertaa annoimme vaikuttaa vartin ja rupesimme pesemään ruostetta pois. 
Hyvin toimi! 

Ruosteelle on monta syytä. Pestessä olemme huomanneet yhden lisää. Kaikista lokeroista vesi ei pääse valumaan pois.

Toisen käsittelyn jälkeen näyttää paremmalta.
Pyyhimme kaiken vielä varmuuden vuoksi asetonilla.

Hitsaussaumoihin ja muihin vaikeisiin kohtiin penslasin fosforihappoa, jota myydään rautakaupassa jollain muulla nimellä. Fosforihappo on halpaa ja näitä "Naval Jelly" merkkejä on paljon

Fosforihappo muuttaa ruskean ruosteen kiinteäksi, jonkin verran ruostumista estäväksi pinnaksi.

Seuraavaksi ohut kerros epoksi primeriä. Ensimmäisen kerroksen pitäisi olla niin ohut kuin mahdollista.

Miten tämä menetelmä toimii selviää vasta vuosien kuluttua. 

23.6.14

Epätoivoinen remontti jatkuu ja jatkuu...

timo
N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Monet varmaan ajattelevat, että me pidetään remontoinnista, kun olemme niin paljon sitä tehneet. Ei pidä paikkaansa. Tämä nykyinen työ alkaa tuntua pikkuhiljaa painajaiselta.

Seuraavaksi muutamia "hupijuttuja" aiheeseen liittyen:

Pölyuretaanivaahto (huomaa kirjoitusvirhe!) on vaahdotettu monessa kerroksessa. Näin väliin on saatu mukavia onkaloita. Tarkoittaako luku 20, että tässä on paikka kahdenkymmenen torakan asustella. Meidän pölyuretaanin poistomenetelmät ovat olleet sen verran rajuja, ettei hyönteistieteilyyn ole ollut mahdollisuutta.

Jonna on iloinen, kun entisen saunan turkki saatiin vihdoin purettua.

Vessanpöntön alla oli tällainen kuningastuolin tuki, josta ainakin toistaiseksi halusin päästä eroon.

Ruostumisen syy alkaa selvitä. Pohjatyö on tehty huonosti.

Pohja olisi pitänyt hiekkapuhaltaa ennen maalausta. Maalattaessa pohjan on täytynyt olla paikoitellen valmiiksi ruosteessa. Miten muuten voi selittää joka puolella maalin alla olevat ruostepilkut.

Myös uretaanivaahdotus on tehty huonosti. Rakennusjätteet on jätetty siivoamatta. Osa uretaanista ei ole vaahdonnut ollenkaan vaan on jättänyt kivikovan muovipinnan, jota on tosi vaikea poistaa.

Sisustus on tehty ruuvaten ja liimaten. Tämän takia joudumme rikkomaan kaiken sen minkä haluaisimme säilyttää ehjänä.

Näissä lämpötiloissa tekee mieli kulkea paljain jaloin. Ei kannattaisi, ainakaan Iiris työmaalla.

Kaikki menee rikki purkaessa, mutta joitain osia voi yrittää liimata kasaan.

Keulan styyran puolen t-palkit olisivat nyt valmiina koemaalaukseen.

Nuo pystypalkit ovat 20mm vaneria ja ne on ruuvattu t-palkkeihin ruostuvilla ruuveilla. Niiden purkaminen on hidasta ja raskasta. Ruuvit pitää lyödä poikki tai saada tulemaan vanerin läpi. Tähän ja uretaanin poistoon menee suurin osa ajasta.

Vessan seinästä löytyi lisää ruosteisia t-palkkeja, jotka johtavat seinän läpi. Lisää purettavaa.


11.6.14

Remontti etenee, purkutöillä...

Jonna
N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Kun muutimme Mantaan, otimme mukaamme suurimman osan tavaroistamme ja mm. veneen kaikki patjat. Ei kuitenkaan ole helppoa saada mahtumaan kahden veneen tavaroita yhteen ja vielä asua siellä. Niinpä päätimme tehdä remontin kahdessa vaiheessa. Ensin muu vene ja sitten lopuksi vessa ja "sauna". Pakkasimme siis saunan kattoon asti täyteen.

Suunnitelmamme muuttuivat hieman, kun Tommi ja Marjukka tarjosivat Stormy-veneensä varastoksi. Vastalahjaksi saavat venevahdit, jotka käyvät veneellä harvase päivä. Tavaroiden siirtäminen on siis jatkuvaa hommaa. Stormyyn olemme vieneet ne tavarat, mitkä oli jo pakattu ns. pölypuhtaaseen saunaan. Äkkiä täyttyi Stormyn toinen perähytti meidän tavaroista. Lisäksi olemme vieneet sinne pois tieltä ovia, turkkilevyjä yms. mitkä olisi kovasti tiellä ja joita pitäisi tuon tuosta siirrellä paikasta toiseen. Ja tätä tavaraa tulee koko ajan lisää, sitä mukaa kun puramme sisustusta.

Timo on jo kuorinut lasikuidun vessan turkista ja nyt on minun vuoroni yrittää saada ruuvien kannat putsattua ja ruuvattua irti. Joidenkin ruuvien kohdalla onnistui, mutta aika monista oli ehkä jo valmiiksi kanta rikki ja jouduimme käyttämään vastakierreporaa/ruuvia. On muuten aivan mahtava keksintö.

Akutkin oli pakattu saunaan. Nostimme ne kannelle säilytykseen. Onneksi purjeveneestä löytyy taljoja yms. apuvälineitä, jotka helpottavat hommaa kummasti. Akkujen kantaminen veneen läpi olisi ollut melko haastavaa, kun turkki on purettu ja pohja on vain täynnä kaaria.

Vessassa näkyy jo melkein teräs. Vielä toinen kerros lasikuitua ja vähän uretaania...