Happohyökkäys

timo 29.8.2014 21:49:15 EEST

N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Pohjaa on nyt puhdistettu mekaanisesti niin paljon kuin olemme pystyneet. Muutamia paikkoja on jäänyt joihin ei mikään työkalu ole mahtunut, eikä rakenteiden purkaminen ole ollut kohtuullista tässä aikataulussa.

Lopun ruosteen poiston teemme kemiallisesti fosforihapolla. Legendaaristen tiedemiesten tavoin kokeilin ainetta ensin itseeni. Tosin vahingossa. Fosforihappo ei kirvele iholla kovin paljon ja maistuu hapolta. (Coca Cola sisältää tätä)

Tässä tilassa on ollut rosteriseptitankki. Ruostumaton teräs ei sovellu septitankkimateriaaliksi alkuunkaan, onneksi se on jo aikoja sitten vaihdettu muoviseen.

Vasemmalla nähdään miten paljon ruostetta on sokkona saanut poistettua. Oikealla miten fosforihappo on poistanut loput. Pohjalla näkyvä ruoste johtuu siitä, että vesipesussa teräs alkaa samantien ruostua uudestaan.

Jos pinnan haluaa täysin ruosteettomaksi niin uudelleen ruostunut pinta sivellään uudestaan fosforihapolla. Huuhdellaan ja kuivataan.

Olemme nyt tehneet pohjalle kaiken mitä olemme osanneet. Nyt pohja maalataan, ja toivotaan parasta.

Reikä pohjassa

Jonna 22.8.2014 0:29:03 EEST

N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Viime blogissa Timo vähän kirjoitti, että hirvitti kun käytin rälläkkää sohvan alla. No, silloin vasta poistin maalia ja ruostetta, joko lamellilaikalla tai kivellä. 

Seuraavaksi päätettiin ottaa pois yksi turha palkki sohvan alta. Palkki näkyy vielä kokonaisena edellisessä blogissa uretaanisilpun päällä. Nyt minua itseäni pelotti ja hirvitti ne muutamat päivät, kun odotin tätä työvaihetta. Olen aina vähän pelännyt kaikkia kovaäänisiä työkaluja, mutta kaikkia kipinöiviä vempaimia olen suorastaan KAMMONNUT.

Tässä minä nyt sitten meluan ja kipinöin...

Ja tällaisia paloja sain irti. Aika hurjaa oli ja aluksi pulssi oli varmaan 200. Loppua kohden kuitenkin vähän helpotti...

Maalaamaankin on päästy. Meillä on sellainen kiva työnjako näissä kaikissa hommissa, että Timo tekee suurimmat alueet ja minä teen sitten ne jäljelle jäävat mahdottomat paikat.

Tässä sohvan alusta saa uuden maalin pintaan.

Vaikeinta maalaamisessa ehkä oli (polvikivun lisäksi) estää hikeä tippumasta maalattavalle pinnalle. Tuo 3M:n aktiivihiilimaski on aika hiostava. Jossain vaiheessa opin pyyhkimään hikeä kaulasta paidan kaulukseen niin ettei hiki tippunut pohjalle, enkä myöskään saanut maalia kaulaan. T-palkkien sisäpuolia maalataan sienellä ja muita alueita pensselillä. Noita kahta työkalua kun vaihtaa kädestä toiseen on hanskat myös melko maaliset.

Remonttia on tehty ahkerasti ja välillä vähän liiankin ahkerasti. Ne ketkä minut paremmin tuntee, tietää, että puhetta tulee yleensä aika paljon ja vauhdilla. Itse en sitä huomannut, mutta Timo alkoi jo olla vähän huolissaan, kun olin monta päivää aika vaisu. Sohvan tausta oli vienyt voimat. Pari päivää kun otin vähän rauhallisemmin niin johan alkoi juttu taas lentämään.

Onneksi meillä on myös ollut hyvää seuraa. Aulin ja Hanskin (S/Y Manta) kanssa on ollut mukava seurustella. Yleensä on puhuttu venejuttuja, mutta kyllähän siihen väliin aina mahtuu kaikkea muutakin.

Tänään Manta jatkoi matkaansa. Oltiin jollalla heitä saattamassa. Heidän matkastaan voi lukea lisää osoitteesta manta2013.blogspot.com. Hienoa, että he pääsivät vihdoin matkaan, mutta ikävähän sitä kuitenkin hyviä ystäviä tulee. 

Tämä matkapurjehtijan elämä on vähän sellaista, että ihmisiä tulee ja menee. Me ollaan itse nyt oltu (vähän liiankin kauan) paikoillaan, mutta tässä samalla mekin olemme saaneet uusia hyviä ystäviä, joista monet ovat jo jatkaneet matkaa. Vanhat ystävät eivät koskaan unohdu, kun erotaan, mutta uusia tulee silti lisää. Eli tämä taitaa kuitenkin olla sosiaalisesti hyvin rikasta elämää. Harva kotona näin paljon tutustuu uusiin ihmisiin.

Auli ja Hanski olivat jo vanhoja ystäviä vuosien takaa. Olen aikanaan seilannut heidän kanssaan S/Y Kristiinalla kaksi kuukautta reittinä Islanti-Grönlanti-Kanada, joten he eivät olleet ihan uusia ystäviä.

Niin ja se reikä! Eilen "tykytin multilla" pilssistä ruostetta. Timo oli jo hakannut pahimmat pois, mutta koitin, jos jotain vielä irtoaisi.

Ei paljon ruostetta enää irronnut, mutta reikä tuli. Onneksi reikä johtaa vain köliin. Tämä on se mitä olen alusta alkaen pelännyt, että tapahtuu. Olen vain pelännyt, että se tapahtuu pellissä, mikä erottaa sisätilat merestä...

Pilssi (meidän tapauksessa kölin yläosa) on se paikka johon kaikki vesi, lika yms. lopulta kertyy. Jostain syystä tähän on laitettu ohuinta mahdollista peltiä. Onneksi huomasin tämän reiän ennen meidän seuraavaa työvaihetta, joka on lopun maalattavan osan "happokäsittely" ja huuhtelu. Siinä olisi kaikki hapot ja vedet menneet köliin. Ei varmasti olisi ollut kölille hyväksi, teräksen ja lyijyn väliin olisivat menneet nesteet muhimaan. Eilen vedettiin epoximaali pilssinpohjalle, tänään epoxikitti. Eiköhän se vesi nyt pysy sisällä.

Vaikka näitä vastoinkäymisiä aina välillä tuleekin, niin uskomme silti pääsevämme maalaamaan kaiken lopun pohjasta tällä viikolla. No, maalaus kestää 4 päivää , joten jos saamme maalaukset maalattua ensi viikolla niin asiat on aika hyvin. Sitten alkaa kova jälleenrakennus. 

Viime päivinä joka päivä on satamaan tullut joku uusi ARC-lippua liehuttava vene. Meillä on tällä hetkellä lupa olla täällä vain syyskuun loppuun saakka. Sitten paikkoja harkitaan päivittäin sen mukaan, kuinka paljon ARC-veneitä tulee sisään. Marraskuussa ei ole mitään mahdollisuuksia olla tässä satamassa. Jotenkin meidän pitää siis saada Iiris taas asuttavaksi ja jollain asteella merikelpoiseksi.

Paljon on töitä jäljellä, mutta onneksi jokainen uusi maalikerros lisää toivoa ja positiivisuutta.