Muuttuva labyrintti

Jonna 23.5.2016 20:27:51 EEST

N 14° 36.012', W 61° 4.133'

Jos otsikon peli ei ole tuttu, niin siinä on tarkoitus löytää sopiva reitti kohteeseen, mutta pelikaverit toimillaan muuttavat tilannetta pelilaudalla koko ajan. Juuri kun sopiva reitti löytyy, muuttaa joku suunnitelmasi.

Meillä oli vähän samankaltainen purjehdus Sint Maartenilta tänne Martiniquelle. Meidän pelikavereina oli tuuli, virta ja veneen suorituskyky.

Simpson Bay Lagoon oli niin mukava paikka, että viihdyimme siellä lopulta lähes kaksi kuukautta. Sen parhaita puolia oli se, että vain ohi ajavien veneiden aallot päivisin vähän keikuttivat meitä. Meren aallot eivät sinne päässeet. Toisaalta, tämä sama asia oli sen huonoin puoli, vesi ei pääse vaihtumaan riittävästi.

Kun vesi on 30 asteista eikä pääse vaihtumaan ja lisäksi erilaiset viemäritkin vielä laskevat sinne litkujaan, on se otollinen ympäristö monenlaiselle kasvustolle. Karu totuus iski heti ankkurin nostettuamme, koneesta puuttui puhti. Sillasta ulos ajaessa otimme kaikki koneen kierrokset käyttöön. Kierrokset kyllä nousivat, mutta vauhti jäi vaatimattomaksi.

Guadaloupe oli asetettu meidän seuraavaksi tavoitteeksi. Tuuli olisi ennusteiden mukaan vähän vastainen, mutta yhdellä halssilla pitäisi kuitenkin päästä. Matkaa reilu 120 mailia, aamulla sillasta ulos ja seuraavana päivänä olisimme perillä. Näin siis kuvittelimme, ennen kuin pelikaverimme veneen suorituskyky muutti suunnitelmiamme. Veneen vauhdista puuttui pari solmua. Vauhdin puute ei niinkään meitä vaivannut, kiirehän ei ollut, mutta vauhdin puute vaikuttaa myös veneen muihin oiminaisuuksiin. Nousukulma jäi hyvin vaatimattomaksi.

Melko pian oli aika etsiä uutta reittiä meidän pelilaudalla. Jos emme nouse St. Kittsin yläpuolelle, niin mennään sitten sen alapuolelle. Päätimme seilata Basseterreen ja aloittaa siellä pohjan putsaamisen. 

Ilta kuitenkin pimeni jo kaukana merellä ja päätimme ottaa aikalisän. Jäimme heti saaren pohjoiskärjen taakse pienen Sandy Point Townin edustalle yöksi ankkuriin. Me emme yleensäkään tykkää ajaa moottorilla, mutta emmme varsinkaan ennen nukkumaanmenoaikaa, koska kuuma moottori punkan vieressä ei tropiikissa ole mukavin petikaveri. Moottorilla ja sen ympäristöllä menee tunteja, ennen kuin jäähtyvät.

Purjehdusoppaamme oli merkinnyt lahden vain päiväankkuripaikaksi. Ei ihme, sillä lahti ei juurikaan suojannut mainingilta.

Nukuimme kuitenkin hyvät yöunet merilaitojen suojissa. Aamun valjettua nostimme ankkurin ja jatkoimme matkaa. Maininki tuli etelän suunnasta. Oli selvää, että Basseterren ankkuripaikka ei olisi paljon suojaisempi. Ei siis olisi mitään mahdollisuuttaa aloittaa pohjan putsausta. Päätimme jatkaa matkaa ja jättää St. Kitts & Nevis- nimisen valtion ensikertaan. 

Nostimme purjeet ja otimme suunnan niin ylös kuin meidän olosuhteet sen sallivat. Sopivin nousukulma oli sellainen, missä tuulimittari näytti 55-60 astetta tosituulenkulmaksi. Ei tuo kulma niin huono olisi, jos se olisi todellinen etenemiskulma. Tuohon lisäksi tulee kuitenkin valtava sorto, jonka aiheuttaa sekä likaisesta pohjahta johtuva huono vauhti sekä Atlantilta vyöryvät allot. Kovin ylös ei siis noustu.

Alkuperäinen kohde, Guadaloupe, oli jo menetetty silloin, kun päätimme mennä St. Kittsin taakse. Yllättävää kuitenkin oli, että ollessamme 18 mailia Guadaloupen itäpuolella, vei saari meiltä tuulen aivan kokonaan. Ei auttanut muu kuin käynnistää moottori. Emme yleensä käytä matka-ajossa moottoria kovilla kierroksilla, suurimpana syynä meteli, mutta pitkällä matkalla toki myös polttoaineen kulutus. Muutaman sadan mailin matkalla polttoaineen kulutuksella ei ole merkitystä kuin lompakolle, mutta meteli on kovilla kierroksilla meille liikaa. Nyt meidän 1800-2000 kierrosta antoi meille 2-3 solmua, välillä aallot pudottivat nopeuksen jopa alle solmuuun. Aika ankeaa.

Parin tunnin moottoroinnin jälkeen tuuli virisi taas. Seuraava saari olisi ollut Dominica, mutta ei sinnekään ollut toivoa nousta. Eikä me sinne niin kovin hinguttukaan, vaikka viime vierailu olikin meille kovin mieluisa.

Olimme jo asennoituneet siihen, että jos ei muualle nousta, niin mennään sitten vaikka Grenadalle asti. Saaariketjuhan on kaaren muotoinen, joten sinne viimeistään olisi pitänyt päästä. Toisaalta meidän pohjalla se olisi aika pitkä matka. Ruokaa ja juomaa meillä kuitenkin on aina yllin kyllin, joten vaikka viikko vierähtäisi merellä, niin sen suhteen ei onglmia olisi.

Tähän aikaan vuodesta voi tuuli kääntyä myös kaakkoon, joten sitten vasta pulassa oltaisiin oltu. Tai ei oikeasti. Jokaisella purjehtijalla pitää olla varasuunnitelma. Meidän varasuunnitelma oli se, että jos tuuli kääntyy kaakkoon niin me heitämme vendan ja menemme sitten jollekin saarelle takaisin pohjoisen suuntaan.

Jossain vaiheessa Dominican kohdalla meidän molempien ajatukset kuitenkin lukkiutuivat sellaiseen asentoon, että Martiniquelle mennään, konstilla millä hyvänsä. 

Jälleen saaren suoja yllätti meidät. Olimme yli 20 mailin päässä Dominicasta ja silti se vei meiltä tuulen. Nyt otimme koneella suunnan suoraan kohti Martiniqueta. Onneksi tuuleton alue ei nytkään ollut pitkä ja pääsimme taas pian etenemään purjeilla.

Meillä oli edelleenkin tuo yli 20 mailia matkaa maihin, kun pääsimme/jouduimme Martiniquen suojaan. Nyt laitoimme koneen käyntiin sillä asenteella, että nyt jyskytetään vaikka perille asti, mutta maihin mennään. Seuraava yllätys oli virta. Veneen keula osoitti monta kymmentä astetta eri suuntaan, kuin mihin oikeasti etenimme. Niin ja se nopeus kohteeseen oli vajaat kaksi solmua. Eihän tuo 20 mailia kestäisikään kuin puoli vuorokautta.

Hieman on eroa keulan suunnalla ja etenemisellä.

Onneksi tuuli taas virisi ja pääsimme purjehtimaan. Huonolla nousukulmalla meidän eteneminen kohteeseen ei ollut paljon parempi kuin moottorilla, mutta olihan se kuitenkin paljon mukavampaa. Vuoristoisen saaren takana kryssimisessä oli vain se pieni lisähankaluus, että välillä tuuli loppui ja välillä tuuli hirveästi. Siinä sitten päivä säädeltiin purjeiden kokoa. Aina kun lisäsi purjeisiin neliötä, rupesi samalla heti tuulemaan kovaa, ja piti taas jo ruveta reivaamaan.

Tässä pieni esimerkki meidän etenemisestä vastatuuleen. Tässä ei enää edes aallokko kiusannut, kun olemme saaren suojassa. Viimeinen viivanpätkä on jo koneajoa.

Lopulta kuitenkin pääsimme Martiniquelle. Ankkuroimme illalla pimeässä samaan lahteen, missä olimme olleet muutama kuukausi aikaisemmin. Anse A l'Anen lahdella oli viimeksikin melko vähän veneitä ankkurissa, nyt vilkkaimman kauden ollessa ohi, oli veneitä vielä vähemmän. Moottorin sammutuksen jälkeen, kaskaiden ääni valloitti ilman. Niitä kuunnellessa oli mukava nauttia olut ulkona tropiikin lämmössä.

Tässä kirjoituksessa on niin paljon matkapurjehduksen tosiasioita, että joku voisi jo ajatella, että tämä on negatiivinen kirjoitus. Pitää kuitenkin äkkiä vielä korjata tilanne. Vaikka matkalla olikin hieman vastoinkäymisiä, niin nautimme kuitenkin täysin siemauksin purjehduksesta. Päivisin saimme ihailla kirkkaan sinisiä aallonharjoja, alkuyöstä kuun valoa ja seuraavaksi tähtikirkasta taivasta. Matkaan lopulta kului vähän enemmän aikaa kuin oli suunniteltu, muttta kiirehän meillä ei ole. 

Nyt nautitaan lagoonin likaisen veden jälkeen uimisesta turkoosissa vedessä ja samalla vähän putsataan pohjasta näkkejä. Seuraavalla legilla vauhtikin on taas jo toivottavasti parempi.

Kesä lähestyy

Jonna 5.5.2016 20:09:26 EEST

N 18° 2.428', W 63° 5.583'

Meillä on ollut jo viitisen vuotta hiustenleikkuukone, jolla olen leikannut Timon hiukset. Sain siis jo harjoitella tukanleikkuuta helpoissa olosuhteissa kylpyhuoneessamme Lauttasaaressa. Täällä ei aina ole yhtä helppoa, kun tuuli saattaa rajustikin pöllyttää hiuksia joka suuntaan.

Lähtiessä oli myös tiedossa, että Timon pitäisi joskus myös leikata minun hiukseni. Kampaajani Anni, Ruoholahden ostarilla, vinkkasi hankkimaan oikeat parturin sakset. 

Tässä vaiheessa näytti vielä hurjalta, mutta lopputulos on aivan loistava. Sakset oli hankittu jo kolme vuotta sitten, mutta ne pääsivät vasta ensimmäistä kertaa töihin. Joskus vielä menen kampaajalle, mutta vain sen takia, että siellä on kiva käydä. 

Timo teki työuransa IT-alalla, mutta selvästi kykyjä olisi ollut muuallekin.

Urasta toiseen. Minä aikanani valitsin sekä ala- että yläasteella teknisen työn, toisin kuin muut tytöt. "Rättikässä" ei vaan ollut minun juttuni. Onneksi äiti kuitenkin kotona opetti ompelemaan.

Pieniä pussukoita olen täällä jo aiemmin ommellut, mutta nyt ompelukoneeni pääsi tositoimiin. Meidän bimini on tuettu lasikuitulatalla kaarelle ja se oli syönyt aika loven kankaaseen. Ei kun korjaustöihin. 

Samalla ompelin myös kaikki biminin saumat uusiksi vanhojen päälle. Meidän biminiä ei ole ommeltu parhaalla mahdollisella langalla, joten vuosien saatossa aurinko on hapertanut ompeleita.

Onnistuneen korjauksen jälkeen uskalsin jo tarjota apuani muillekin. JollyOceanin Kanarialla teettämään biminiin oli preventteriköysi hangannut melko pitkän reiän.

Monta kokkia oli tällä sopalla, mutta lopputulos oli kuitenkin tyydyttävä. Timo kameran takana osallistui myös talkoisiin antamalla hyviä vinkkejä.

Eräänä päivänä kauppareissulta palatessani oli jollan sisäpohja aivan löysä. Kun se pumppauksen jälkeen tyhjeni heti uudestaan, oli selvää, että vuotohan siinä on.

Bensatankin alta löytyi pieni terävä lasin tai muovin pala, joka oli hinkannut pohjaan pienen reiän.

Tämä taitaa olla korjausyritys numero yksi. Tämä paikka ei pitänyt ollenkaan. Nyt on versio kakkosella pärjätty, mutta joka päivä pitää pumpata.  Eli vähän vuotaa vieläkin.

Rannassa on kaveri, joka 50 dollarilla paikkaisi ja antaisi vielä takuun, mutta jotenkin meistä tuntuu, että tämäkin taito pitää itse opetella. Saa nähdä koska on sopiva hetki kolmannelle yritykselle. Ideoita parempaan lopputulokseen on jo olemassa.

Jollalla voi siis edelleenkin ajaa, mutta sisäpohja toimii myös jäykisteenä, joten löysällä lattialla ei ole kiva ajella.

Ensimmäisen korjausyrityksen yhteydessä pesimme jollan vaihteeksi kannella myös sisäpuolelta. Siinä yhteydessä irtosi ilmatäytteinen köli. Tästä emme olleet kovin hämmästyneita, koska tiesimme tämän olevan yleinen ongelma.

Vaikein asia kölin takaisin liimaamisessa oli laittaa se oikealle paikalle. Valitettavasti saimme sen aivan samalle paikalle kuin tehtaallakin, eli vähän liian eteen. Ilmapohjassa on aukko kölin venttiiliä varten, joten se on edelleenkin yhtä väärässä paikassa. Toimii, mutta on vähän hankala.

Jollan huollon yhteydessä bongasin kanneltamme kuolleen meritähden. Sitä emme tiedä, kuinka kauan se on siellä ollut, mutta luultavammin se on ankkuriketjun mukana joutunut kuiville.

Meillä on isot ikkunat meidän näköalasalongissame. Meistä ratkaisu on aivan mahtava, emmekä vaihtaisi missään nimessä muuksi. Täällä kuitenkin joskus aurinko paistaa liikaa. Ikkunoihin on ommeltu ulkopuolelle suojat jo vuonna 2000. Päivällä verhojen läpi näkee jonkin verran, mutta ne silti blokkaavat 70% auringon valosta. 

Itse verhot ovat vielä hyvässä kunnossa, mutta nepparit, joilla ne oli kiinnitetty, ovat murentuneet yksi toisensa jälkeen.

Vaihdoimme nepparit tarranauhaan. Vanhojen jämien poistamiseen tarvittiin taas vähän järeämpää kalustoa.

Toivomme, että uusi kiinnitystapa toimii, koska neppareiden ongelma oli taas vanha tuttu, eri metallit eivät tykkää toisistaan.

Olemme nyt olleet täällä Simpson Bay Lagoonissa aika kauan. Meillä ei toistaiseksi ole vesikonetta, joten vesitankkeja pitää välillä jotenkin täyttää.

Yleensä vaihtoehtoja on kaksi, kuljettaa vettä kanistereilla jollassa tai nostaa ankkuri ja ajaa Iiris huoltoaseman laituriin.

Täällä on myös kolmas vaihtoehto ja se on paras, vesivene. Ei tarvitse raahata kanistereita eikä siirtää venettä. Vesiveneen hintakin on hyvin kilpailukykyinen muihin vaihtoehtoihin verrattuna.

Muita suomalaisia olemme nähneet silloin tällöin. Nyt suomalaisveneitä on tällä saarella jopa neljä, puolet Ranskan puolella ja toinen puoli täällä Hollannin merentakaisella alueella.

Vappuaattona menimme yhdessä syömään. Paikalla oli miehistöt seuraavista veneistä: Leeway, JollyOcean, Eleonora ja Iiris.

Täällä meidän tiemme muiden suomalaisten kanssa erkanevat. Kaikki muut kolme venettä lähtevät viikon sisällä kohti Azoreita.

Kesä ja hurrikaanikausi lähestyvät pian, jonnekin meidänkin täytyy lähteä. Me suuntaamme kohti etelää. Hurrikaanikausi on aikomus viettää Grenadan ja Trinidadin vesillä.