Jonna 23.2.2019 6:10:37 EET
S 8° 54.960', W 140° 6.040'
Marquesasilaisten joululoman loppuessa tammikuun puolessa välissä, alkoivat myös kaikki harrasteryhmät. Olin kuullut, että viime vuonna meitä matkalaisia oli osallistunut paikalliselle tanssitunnille. En ole koskaan ollut mikään suuri tanssin ystävä, mutta jostain syystä päätin kuitenkin mennä mukaan. Täytyyhän sitä aina jotain uutta ja ihmeellistä, varsinkin paikallista, kokeilla.
Kaksi kertaa viikossa kokoontuvassa alkeisryhmässä keskityimme aluksi lähinnä lantion pyöritykseen, se on ehkä tärkein osa paikallisia tansseja. Kaikki eivät tietenkään alkeisryhmässäkään ihan ensikertalaisia ollut, mutta hyvin monta meitä oli, joille kaikki oli aivan uutta.
Kolmen viikon jälkeen alettiin puhumaan esiintymisestä Ystävänpäiväjuhlissa. Mitä? No, kai sitä pitää kokeilla, jos minusta olisi siihen. Esiintymistä en niinkään pelkää, mutta tansseissa minulla on yleensä se ongelma, että jalat menee eri suuntaan kuin pää.
Maanantaina, kaksi viikkoa ennen juhlia, alkoivat ylimääräiset harjoitukset. Niitä oli joka iltapäivä, myös tavallisten tanssituntien jälkeen jatkoimme esityksen koreografian opettelua. Alkuun tuntui aivan toivottomalta. Askeleet vielä meni, mutta kun kädet otettiin mukaan, olin aivan sekaisin. Ja sitten vielä samalla piti tietenkin pepun pyöriä. Jotenkin sitä joka päivä kuitenkin eri ruumiinosat alkoivat toimia paremmin yhdessä.
Viikonloppuna ei ollut virallisia harjoituksia, mutta sekä lauantaina että sunnuntaina harjoittelimme viiden purjehtijanaisen voimin rannalla. Sunnuntaina se alkoi sujumaan jo melko hyvin.
Kun harjoitukset taas maanantaina jatkuivat, oli järkytys kamala. Me osataankin vasta puolet biisistä! Samalla kuitenkin myös harjoitusvauhti tiivistyi. Harjoittelimme aamuin illoin. Päivällä, harjoitusten välillä, katsoin videota harjoituksista ja yritin mielessäni miettiä mihin suuntaan pitää milloinkin mennä.
Juhlapäivän aamulla heräsin jo neljältä ja päässä pyöri vain tanssiaskeleet. Periaatteessa tiesin mielessäni mikä tulee minkäkin jälkeen, mutta käytännössä se joskus oli haastavaa. Välillä harjoituksissa tuli lähdettyä ihan väärään suuntaan.
Aamulla kahdeksalta oli aika lähteä juhlapaikalle kenraaliharjoituksiin. Samalla saimme meidän ruohomekot. Ne oli tehty suurista lehdistä, jotka leikattiin tasamittaisiksi. Meille jäi myös niiden viimeistely. Ensin ne piti sivellä ruokaöljyllä ja sitten suikaloida lehdet kapeiksi kaistaleiksi. Mekkojen kanssa askarrellessa menikin koko aamupäivä.
Illalla tuntia ennen tilaisuuden alkua saimme loput asusteet. Vähän pienemmistä lehdistä tehty vyö mekon päälle, kukkaseppele päähän sekä seppele vielä kaulaan. Naureskelimme, että näytämme ihan pensailta.
 |
| Juhlissa oli yhteensä seitsemän eri ryhmän esitykset. Ilta alkoi Haka-tanssilla, sillä tällä ryhmällä oli kiire esiintymään ankkurissa olleelle risteilylaivalle. Itse näin sitä vain hieman oven raosta, koska pysyimme takapihalla omaan esitykseemme asti. |
 |
| Haka-tanssi on paljon enemmän kuin vain tanssi, se on oikeasti teatteriesitys. |
 |
| Meiltä jäi Haka-tanssin näkeminen vähän vähiin, mutta onneksi takapihalla pääsimme kuitenkin poseeraamaan päätähtien kanssa. |
 |
| Parin muun tanssiesityksen jälkeen oli meidän vuoro. En ole ihan varma muistinko koko ajan pyörittää lantiota niin paljon kuin piti, mutta kertaakaan en ainakaan lähtenyt tekemään vääriä liikkeitä. Eli esitys meni aivan loistavasti! |
 |
| Olimme niin innoissamme tanssista, että emme millään malttaneet lopettaa. Seuraavana päivänä, kun mekot olivat vielä melko tuoreet, kävimme vetäisemässä vielä yhden tanssin samalla porukalla, millä olimme pitäneet omia harjoituksia. Yhteensä meitä purjehtijoita taisi olla mukana 7. Lisäksi oli ranskalaisia naisia, jotka syystä tai toisesta oleskelevat saarella sekä tämän lisäksi vielä muutama paikallinen täyttämässä tyhjät paikat, jotta saatiin sopiva kuvio. |
Tässä vielä linkki videoon, jonka ystävämme Mike kuvasi. Minut on helppo tunnistaa, olen se, jolla on kaikkein vaalein nahka.
