Takaisin vedessä

Jonna 9.8.2020 11:26:27 EEST

S 35° 45.430', E 174° 20.960'

Lähes 7 kuukautta Iiris vietti kuivalla maalla, pidempään kuin koskaan ennen 30 vuotta sitten tapahtuneen ensimmäisen vesillelaskun jälkeen. Läheskään kaikki työt eivät vielä ole valmiit, mutta nyt oli kuitenkin aika vaihtaa maisemaa.

Palataan vielä kuitenkin hetkeksi halliin.

Kannen maalaus oli yksi projekteista, joka piti saada hoidettua katon alla. Aloitimme maalausurakkaa jo hieman Martiniquella, mutta siihen se sitten jäikin. Maaleja olemme kuljettaneet veneessä mukana, mutta joka paikassa, missä olisi ollut aikaa maalata, on joko ollut liian kuumaa tai liian sateista. Tai molempia. Liian kuumassa maalaaminen on vaikeaa, sillä maali kuivuu liian nopeasti maalauksen aikana.

Kuten lähes kaikissa maalaus projekteissa, menee suojaamiseen eniten aikaa. Niin nytkin. Tässä on teippaaminen vasta aluillaan.

Suurin syy kannen maalaus tarpeeseen oli vanhan maalin kulumisesta johtunut mahdoton liukkaus. Nyt halusimme kunnon liukuesteen kanteen. Tuotteeksi valitsimme Kiwi Gripin. Sen voi maalata suoraan pohjamaalin päälle, joten tässä kuvassa suunnitellaan raitoja, mihin haluamme alueiden rajat eli mihin täytyy maalata pintamaali. Pintamaalia on turha tuhlata sinne, missä sitä ei tarvita.

Kiwi Grip on helppokäyttöinen maali. Ensin levitetään paksu kerros maalia halutulle alueelle ja sen jälkeen rullataan erikoistelalla, joka muodostaa sopivan karheuden. Ohjeissa käsketään harjoittelemaan pahvin tai vanerin päällä. Me harjoittelimme ankkuriboksin kannella. Maali on vesiohenteista, joten jos menee pieleen, sen voi pyyhkiä helposti pois. 

Meidän ensimmäinen harjoitus näytti kuitenkin täydelliseltä, joten seuraavaksi kannelle. Valmiista kannesta olemme valitettavasti unohtaneet kaiken kiireen keskellä ottaa kuvan. Hyvältä se kuitenkin näyttää.

Ennen hallista ulos siirtymistä oli myös aika asentaa runkoikkunat paikoilleen. Ennen ikkunoiden akryylit olivat ulkopuolella, nyt päätimme asentaa ne sisäpuolelle. Nämä runkoikkunat ovat aina aiheuttaneet vähän murhetta, sillä niissä on helposti ruvennut muodostumaan ruostetta. Toivottavasti nyt onnistuimme paremmin. Sikaflexiä ei säästetty ja siksi kehys on teipattu huolellisesti myös ulkopuolelta.

Toissa viikolla telakalle tuli meidän ennestään tuntema hollantilaisvene Jori. He tulivat vain pikaiselle viikon telakoinnille. Lähinnä he maalasivat pohjaan uuden eliönestomaalin. Heillä on hurja purjehdussuunnitelma. He ovat joskus kauan aikaa sitten päättäneet olla takaisin kotona ensi kesänä. Niinpä he eivät välitä siitä, että suurin osa maista näillä nurkin ovat sulkeneet rajansa. Aikovat purjehtia täältä Austraalian pohjoispuolitse pysähtymättä Reunionille, jonne ovat saaneet luvan saapua. 60 vuorokautta arvioivat matkan kestävän. Reunionilta Etelä-Afrikkaan, josta St. Helenan kautta Azoreille ja siitä takaisin Hollantiin. Kyllä mekin purjehtimisesta ja valtameren ylityksistä tykkäämme, mutta kyllä tuo suunnitelma meistä aika hullun hommalta kuulostaa. Puoli maapalloa muutamalla pysähdyksellä.

Vihdoin viime torstaina oli aika laskea Iiris veteen. Ensin kaikki tarkistukset. Läpiviennit pitävät vettä, akselien tiivisteet pitävät vettä ja moottori kehrää nätistä. Kaikki oli hyvin, kunnes oli aika peruuttaa pois. Eipä peruutettukaan, kun vaihteen päälle laitto aiheutti kolauksen ja moottori sammui. Siinä sitä henkilökunta hetken ihmetteli, kunnes nosturikuski Jim kävi hakemassa snorklausvarusteet. Nostoliinoja yhdessä pitävä köysi oli päässyt potkuriin, kun olimme hieman testanneet vaihdetta liinoissa ja liinat olivat hieman vaihtaneet paikkaa. Ei muuta kuin vene takaisin ylös tarkistukseen. Kaikki vaikutti olevan muuten hyvin, mutta potkuriin maalattu kallis Propspeed eliönestomaali oli hieman vahingoittunut. Telakan maalarimestari tuli pian korjaamaan asian, mutta vene piti jättää vielä yhdeksi yöksi maihin odottamaan maalin kuivumista.

Seuraavana aamuna kaikki meni onneksi hyvin ja pääsimme vihdoin pois telakalta. Siirryimme vain parin mailin päähän lähemmäs Whangarein keskustaa Riverside Drive Marinaan. Matkalla sinne on nostosilta. Olemme ajaneet joka päivä vähintään pari kertaa tämän sillan yli, mutta nyt pääsimme vihdoin ajamaan siitä läpi.

Laiturilla meitä oli vastassa vanha ystävämme Barry. (Kuva: Barry Perrins)

Olemme kyllä olleet monessa samassa ankkuripaikassa Barryn (S/Y White Shadow) kanssa parin viime vuoden aikana, mutta näin lähelle eivät veneet ole päässeet toisiaan sitten Panaman, jossa olimme naapureina useita kuukausia. Mahtaa niillä nyt olla paljon kuulumisia vaihdettavana. (Kuva: Barry Perrins)