Jonna 15.4.2017 4:19:00 EEST
N 14° 27.952', W 60° 52.225'
Vähän dramaisoitu otsikko. Kyllä meidän asiat ovat paljon paremmin kuin jollain tietyllä tyypillä pari tuhatta vuotta sitten.
Tänä vuonna vietämme pääsiäistä kuitenkin kuivalla maalla. Ei siinä sinänsä mitään ihmeellistä ole, joskus täytyy vedenalaisten osien huoltotöitä tehdä, mutta tämä on jo kolmas kerta puolen vuoden sisällä, kun Iiris kököttää pukkien varassa kuivalla maalla. Tämä on jo vähän liikaa!
Joulukuussa Grenadalla irrotimme potkuriakselin. Vaihdoimme potkuriakselin laakerin ja kumitutin (potkuriakselin tiiviste). Tiesimme jo ennestään, että akseli on tutin kohdalta jonkun verran syöpynyt. Vesille laskun jälkeen tutti vuoti. Vuoto ei ollut suuri, eli mitään vaaraa siitä ei meille koskaan aiheutunut. Kukaan meistä ei kuitenkaan halua pientäkään vuotoa veneeseensä, ei varsinkaan suolavettä teräsveneeseen.
Koska vuoto oli vain pientä tihkumista, päätimme hoitaa asian kuntoon vasta Martiniquella. Täälläkin asian hoitaminen venyi melko pitkään.
 |
| Tässä nosturissa Iiris näytti aika pieneltä, kapasiteetti olisi riittänyt nostamaan ehkä kolme kertaa leveämmän veneen. Tämä nosturi olisi kyennnyt nostamaan 80t, viereisen nosturin kapasiteetti riittää nostamaan 440t. Aika järeä kalusto täällä. |
Viime kuussa nousimme siis taas telakalle. Potkuriakseli irroitettiin ja asiantuntijoiden mukaan se oli sen verran syöpynyt, että vika vuotavaan tuttiin oli ehdottomasti löytynyt. Vaihtoehtoja oli pari. Syöpyneet kuopat voisi hitsata umpeen, mutta syöpymien laajuuden vuoksi ei kukaan varsinaisesti sitä suositellut. Parhaaksi vaihtoehdoksi jäi hankkia uusi akseli. Saimme tarjouksen telakalla sijaitsevalta metallipajalta ja hyväksyimme sen.
Iso virhe, mutta millä sitä täällä maailmalla voi kaikkien firmojen maineen tietää. Altek toimitti meille uuden potkuriakselin neljässä päivässä, melko nopeasti, mutta alunperin lupasivat sen seuraavaksi päiväksi.
Akseli ahdisti painelaakeeriin mennessä, mutta siitäkin selvittiin. Akseli paikoilleen ja vene seuraavana päivänä veteen. Taas iso virhe. Akseli ei pyörinyt kunnolla. Minun voimillani en saanut sitä hievahtamaankaan. Moottoria kuitenkin pystyimme käyttämään ja siirryimme telakan laituriin. Valitsimme laiturin tällä kertaa ankkuroinnin sijaan, koska halusimme tehdä meidän sitloodan tiikit valmiiksi. Laiturissa olossa on joitain etuja, esim. maasähkö. Voimme käyttää sähkötyökalujamme myös invertterin kautta, mutta kun puhutaan sadoista wateista tuntitolkulla, pitäisi moottorin olla koko ajan tunkemassa akkuihin lisää ampeereja. Pyrimme toki välttämään fossiilisten polttoaineiden käyttöä, mutta sekään ei ole suurin syy moottorin käytön välttämiseen. Suurin syy on se, että moottori käydessään lämpiää todella kuumaksi ja lämmittää veneen sisätilat tuntikausiksi sietämättömän kuumaksi.
Laiturissa ollessa myös käytiin läpi vaihtoehtoja potkuriakseliongelman hoitamiseksi. Villeimmät ideat sisälsivät sukeltajan ja potkuriakselin vaihdon vedessä. Kuulostaako hurjalta? Kuulosti meistäkin. Sen lisäksi, jos akselia on vaikea liikuttaa maissa, on sukeltajan käytännössä mahdotonta saada rapylöistään sellainen pito, että kyseinen operaatio olisi ollut edes mahdollinen.
 |
| Saimme myös rakennettua laiturille pienen työpöydän, joten kaikkea likaista työtä ei tarvitse tehdä veneessä. |
Vaihtoehdoksi jäi vain veneen nostaminen uudestaan telakalle. Ensimmäisellä kerralla, kun nostimme veneen täällä ylös, oli telakan miehiä töissä joka narun päähän. Nyt nostimme veneen ylös lauantaina aamulla ja paikalle saapui vain yksi mies, se joka ajoi nosturia. Onneksi täällä nosturi liikkuu kaukosäätimellä, joten samalla miehellä jää vielä käsi vapaaksi köydellekin. Loistavasti homma kuitenkin hoitui. Täällä telakan miehet ovat aivan huippuammattilaisia.
Taas otimme potkurikselin irti. Tarkemmissa mittauksissa 35mm akseli osoittautui olevan 35,4mm. Tässä vaiheessa piti jopa ottaa pieni konsultaatio yhteys ystävääni Esaan. Millaisia toleransseja akseleissa noin yleensä on? Vastaus oli. "Mitä toleransseja? Ei niissä ole, 35mm akseli on tasan 35mm ja sillä selvä." Okei, meidän ei ole. Mitä nyt? Akselin myynyt Altek ei ollut akselia työstettäessäkään kovin yhteistyöhaluinen.
Fort-de-Francesta onneksi löytyi verstas, joka sai akselin kuntoon. Molemmat päät on nyt sorvattu laakereihin ja tutteihin sopiviksi. Lisäksi akseli oli ollut hieman käyrä, sekin on nyt korjattu. Miten lie akselin myyjä tai sitä ennen toimitusketju akselia käsitellyt, mutta olemme myös saaneet tietää, että potkuriakselit ovat hyvin herkkiä sivusta tuleville iskuille. Niitä ei vain ole suunniteltu siihen.
Eilen illansuussa saimme akselin ja kaikki muutkin osat takaisin paikoilleen. Kello oli kuitenkin jo liikaa ja emme enää päässeet veteen. Täällä me siis vietämme pääsiäisen kuivalla maalla. Varsinaisesti aika ei mene hukkaan, koska Timolta valmistuu uusia tiikkipaneeleita lähes liukuhihnalta. Ensimmäisen paneelin saimme tänään liimattua paikoilleen. Jossain vaiheessa lähiaikoina elämä alkaa taas hymyilemään ihan täysillä. Elämä täällä ei koskaan kuitenkaan liian kurjaa ole. Useimmiten aurinko paistaa ja lämpötila pyörii 30 asteessa. Elämä on siis vastoinkäymisistäkin huolimatta juuri sitä, mitä olen aina kaivannut.
Ja vielä tuosta otsikosta. Pölyistä täällä on siksi, että naapuriveneen kaveri on hionut pohjaa pari päivää. Valitettavasti kaikki täällä tyytyväisenä kuivahiovat myrkkymaaleja. Meitä asia hieman hirvittää, mutta minkäs teet?
Tiistaina Iiriksen on tarkoitus taas olla omassa elementissään. Toivottavasti akseliongelmat on silloin selätetty ja voimme taas nauttia veden liplatuksesta veneen kylkiin.
Hyvää pääsiäistä kaikille!
