Suomalaisia ystäviä

Jonna 29.3.2015 21:15:33 EEST

N 27° 48.999', W 15° 45.949'

Meilkein viikko jouduttiin olemaa  betonimuurissa. Elämä oli vähän hankalaa, kun aina ei yksin päässyt kulkemaan vaan piti saada toinen avuksi kiskomaan venettä lähemmäksi.

Torstaina päästiin vihdoin ponttoonilaituriin.

Maanantaina kävimme vuokra-autolla Las Palmasissa. Oli helppo mennä tuttuun paikkaan hoitamaan asioita, mutta täytyy kyllä myöntää, että ikävä ei ollut ehtinyt iskeä, eikä yhtään harmittanut ettei oltu veneellä liikkeellä.

Tärkein syy Las Palmasiin menoon oli tavata Carita ja Kalle Virkkunen. Tapasimme heidät pari kertaa viime vuonnakin, kun olivat täällä lomalla. Tällä kertaa kyseessä ei ollut pelkkä sosiaalinen tapaaminen vaan heillä oli meille myös tuomisia. Meidän uusi tietokone tuli heidän mukana, samoin joitain pieniä elektroniikka juttuja. 

Aamupäivällä hoidimme (tai yritimme hoitaa) erilaisia asioista. Meillä oli pitkä listä siitä, mitä tekisimme Las Palmasissa. 

Kävimme Caritan ja Kallen kanssa lounaalla marinassa sijaitsevassa Allendessa, jonka tiesimme valmiiksi hyväksi ravintolaksi.

Siestan jälkeen saimme joitain aamupäivällä kesken jääneitä asioita valmiiksi. Kotimatkalla poikkesimme vielä moottoritien varrella sijaitsevaan isoon rautakauppaan sekä ruokakauppaan.

Pitkä päivä, aurinko ehti laskea ennen kuin oltiin kotona, yli 10  tuntia oltiin oltu liikkeellä ja väsymys alkoi jo painamaan. Onneksi iltaruoka oli helppo, olihan meillä kassissa myös tuliaiseksi saatua ruisleipää. Reissumies oli loistava päivällinen. Kiitos vielä kerran Caritalle ja Kallelle!

Puerto de Mogán on melko hiljainen kylä aamuisin ja iltaisin. Päivällä on todella vilkasta, kun turistit tulevat tänne päiväretkelle. Perjantaisin täällä on markkinat ja silloin väkeä on jo ihan ruuhkaksi asti. Päiväkävelyni aluksi kuulin nimeäni kutsuttavan. Ensiksi ajattelin, että eihän se minua voi tarkoittaa, täällä kun suomalaisiakin turisteja riittää joko kulmalle. Pysähdyin kuitenkin. Kohta kutsuttiin uudestaan, ääni kuulosti jotenkin tutulta, nyt rupesi jo kiiinnostamaan. Kati Tähkäpää minua huhuili ravintolan terassilta. Oli hauska sattuma tavata täällä. Kati oli tullut päiväretkelle laivalla Anfi del Marista.

Ystävien tapaaminen täällä on aina erityisen hienoa, valitettavasti vain melko harvinaista.

Vieraiden lähdettyä katsomaan kylää ja markkinoita, jatkoin kävelyäni. Sillä kertaa en päätynyt näköalatasanteelle, mutta nyt olen käynyt siellä kahtena päivänä peräkkäin.

Puerto de Mogánin kevät

timo 28.3.2015 20:51:00 EET

N 27° 48.999', W 15° 45.949'

Keväällä luonto puhkeaa kukkaan. Gran Canaria on kuiva autiomaasaari. Jotain kukkaloistoa tännekin on saatu aikaan, Tietäisipä näiden kasvien nimet...

Tässä mielenkiintoista ovat nuo pienet kukat.

Tässä on taiteellinen vaikutelma parhaimmillaan.

Värisointua

Mitäköhän nämä kalvakkaat ovat?

Aika voimakkaan oloinen kukka.

Tällaisen voisi tuoda äitienpäivänä.

Yleisin tyyppi.

Mitä tästä osaa enää sanoa.

Kukkimisen jälkeen tulee sitten hedelmää.

Onko se syötävää?

Aika koristeellinen tämäkin.

Aloevera kaupan seinässä oli vastaavanlainen kuva. 

Luonnon ilotulitusta.

Missäköhän tilaisuudessa tämän puskan antaisin.

Kukkien lisäksi turistit ihmettelevät kaloja. Eipä ihme.

Takaisin Gran Canarialle

Jonna 19.3.2015 21:11:18 EET

N 27° 48.999', W 15° 45.949'

Reilut kaksi viikkoa sujui Las Galletaksessa kuin siivillä. Moni purjehtiva lukija varmaan ihmettelee, että miten me niin pitkään ollaan yhdessä paikassa, satamia kun riittäisi lähellä useita. Jotenkin meistä tuntuu, että parissa päivässä ei ehdi nähdä kuin tärkeimmät asiat eli lähikaupan ja -ravintolan. Viikossa ehtii jo nähdä aika paljon ja vaikka kaksi viikkoa on jo tallannut saman pikkukylän katuja, tulee aina jotain uutta vielä vastaan. Tänne asti kun on tullut, ei hoppu ole hyväksi.

Kovin pitkälle ei tallattu, lähinnä otettiin vaihteeksi rauhallisesti. Sellainen loppukiri oli taas ennen lähtöä Las Palmasista, että nyt oli hyvä hengähtää. Aamulla sain rauhassa kölliä punkassa ilman paineita päivän töistä.

Edellisessä blogissa Timo jo kertoi Las Galletaksen olevan loistava paikka kalaruuan ystävälle. Loistavuutta lisäsi vielä ravintoloiden hintataso, todella hyvää ruokaa sai uskomattoman edullisesti. 

Pelkästään ravintoloissa ei kuitenkaan syöty,vaan eksyi joku kala meidänkin pannulle. Valitettavasti kalatorilta en mitenkään saanut tämän kalan nimeä pysymään päässä, mutta pääasia oli, että hyvältä maistui. Kalatorin kalojen tuoreudesta kertoi jotain se, että joskus jotkut pikkukalat vielä vähän sätkivät olleessaan jo tiskilla.

Ihan kokonaan ei lomalaisiksi ruvettu, välillä tehtiin venetöitäkin. Kansi maalattiin suurimmalta osalta kertaalleen, jotkut osat saivat jopa kaksi kerrosta ja paikat joihin tela ei ylettänyt eivät saaneett vielä yhtään kerrosta. Kannessa oli alunperin liimatut liukuestematot. jotka olivat hyvät, mutta vuosien saatossa rupesivat repsottamaan. Nyt kansi oli ollut maalaamattona siitä asti, kun matot oli poistettu, joitain vuosia sitten.

Periaatteessa alumiini voi olla maalaamatta, mutta ne paikat, joissa on kulutusta, esim. kengänpohjista, kuluvat ihan oikeasti. Alumiinin pintaan hapettumalla muodostuva pinta ei hapetu lisää, mutta kun sitä hiotaan pois, muodostaa se taas uuden pinnan, jolloin alumiini pikkuhiljaa ohenee. Tämä ei kuitenkaan tapahdu nopeasti, emmekä mekään ole pitäneet maalauksella kovaa kiirettä. Nyt sattui kuitenkin olosuhteet ja fiilikset olevan kohdallaan. 

Kun lähdimme kuun alussa Las Palmasista, oli meidän suunnitelmissa jatkaa Teneriffalta La Gomeralle, El Hierrolle ja La Palmalle. Tarkkoja suunnitelmia meillä ei kuitenkaan ollut, joten niiden muuttaminen oli helppoa. Yhtenä aamuna meidän tietokoneen näyttöön oli ilmestynyt pieni "mörkö". Sen jälkeen joka päivä tuo mörkö on kasvanut ja vallannut alaa näytöltä. Tietokoneen näyttö on siis tullut tiensä päähän ja tilalle tarvitaan uusi kone. Ulkomailta kannettavan tietokoneen ostaminen on vähän hankalaa, kun näppäimistöt ovat eri kielialueilla erilaiset. Tiesimme ystäviemme olevan tulossa lomalle Las Palmasiin, joten rupesimme äkkiä hankkimaan Suomesta uutta konetta. Tätä kirjoitettaessa uusi tietokoneemme on jo lentokoneessa matkalla kohti uutta kotia.

Kun lähtömme kohti Gran Canariaa alkoi lähestyä, aloin yhä enemmän miettimään meidän veneen pohjaa. Toissapäivänä rohkaisin mieleni, puin märkäpuvun päälle ja menin katsomaan. Näky oli suorastaan järkyttävä! Todella paksu kasvusto peitti Iiriksen pohjan kauttaaltaan. Sitä se teettää vuoden pysähdys, ei sellaisia myrkkymaaleja ole olemassakaan, mitkä sen kestäisi. Järeällä muovilastalla putsasin venettä vesirajasta vähän alaspäin sen minkä jaksoin. Kylmä ja väsy alkoi jo tulla, jolloin marinero pelasti minut käskemällä ylös vedestä, koska viereen oli tulossa vene. En olisi enempää jaksanutkaan.

Uskoin, että tämäkin toimenpide olisi jotain auttanut. Usko ei aina riitä, ei tässäkään tapauksessa. Edelleenkin Iiriksen vauhti oli harmittavan hidas. Vauhdista puuttuu monta solmua ja nousukulmaa ei käytännössä ole. Veneen runko ja köli alkavat toimimaan vasta, kun vauhtia on riittävästi.

Jotenkin kuitenkin päästiin aamuksi Puerto de Moganiin. Matkaa kertyi reilut 50 mailia. Harmiksemme emme saaneet ponttoonilaiturista paikkaa, vaan jouduimme betonimuuriin. Muuriin on kyllä kiinnitettu portaita, joten periaatteessa maihin pääsee ihan helposti. Pienen ongelman aihettaa kuitenkin vuorovesi, jonka vaihtelu on tällä hetkellä n. 2 metriä. Jos kiristämme peräköyttä liikaa, emme pääse enää maista ylävedellä takaisin veneelle. Toisaalta, jos emme kiristä peräköyttä tarpeeksi, osuu Iiriksen keula alavedella seinään.

Saimme kuitenkin fender-stepin viritettyä keulapuomin päähän, joten jos keula vähän osuu, se ei haittaa niin paljon. Yöksi pitää varmaan ottaa keula tosi kauas, jotta voimme nukkua rauhassa.

Valpurin vanha fokanskuuttikin pääsi töihin, ehkei sitä ihan ostovaiheessa oltu tähän suunniteltu. 

Emme halua, että betonilaiturin reuna hiertää keulaköysiämme. Vaikka meillä monenlaisia putkia ja letkuja on täällä vedetty, niin mitään sopivaan ei löytynyt varsinaisille kiinnitysköysille. Kaikki paksummat letkut olivat metallilangalla vahvistettuja, emmekä halunneet käyttää niitä. Nyt meillä on vain reunan yli menevä venymätön köysi putkessa ja sen jälkeen normaali joustava kiinnitysköysi. Ns. purjehdusköydet eivät ole hyviä kiinnitysköysiä, koska kiinnitysköysien tulisi olla mahdollisimman joustavia.

Las Galletas

timo 14.3.2015 0:29:06 EET

N 28° 0.437', W 16° 39.626'

Las Galletasin satamaa oli meille suositellut s/y Villa Mare. Kiitokset, ollaan viihdytty täällä tosi hyvin.

Las Galletas on kalastajakylä. Tänne siis tulee tuoretta kalaa koko ajan.
Kalaruoan ystävinä pitää siis selvittää missä tätä tuoretta kalaa osataan kokata parhaiten.

Tällä tiskillä on tarjolla pientä kalaa, jota on ehkä helpointa grillata.

Tässä sen sijaan on tarjolla "peto"-kalaa. Väittivät, että on parempaa kuin tonnikala. Herkkusienikastikkeen kanssa oli tosi hyvää.

Odotan, että kevät saisi erämaan kukkimaan.

Atlantin ylittäjät Juulia ja Samuli piipahtivat Las Galetaksessa matkalla Gomeralle.

C'est la Vien seikkailuista voi lukea lisää heidän blogistaan tuulivie.blogspot.fi.

Vihdoin merelle

Jonna 4.3.2015 0:42:15 EET

N 28° 0.437', W 16° 39.626'

Kun viime vuoden tammikuussa saavuimme Las Palmasiin, arvelimme olevamme siellä vähän yli kuukauden. Hieman meni arvio pieleen. Oltiin siellä reilusti yli vuosi. Aika erikoista, että vaikka koko tämä aika tuli asuttua (jossain) purjeveneessä, oli minulla nyt pisin tauko purjehduksesta koko elämässäni.

Jo köysien irroittaminen tuntui mahtavan hienolta. Purjeiden nosto oli jo sitten jotain aivan sanoinkuvailematonta. 

Lähes sanoinkuvailematonto oli myös meidän ensimmäiset purjehdustunnit. Meidän piti edetä n. 5 mailia pohjoiseen La Isleta nyppylän ympäri. Meillä oli vastatuuli ja vastavirta, lisäksi vielä Iiriksen pohja ei varmasti ole kovin puhdas. Yksi venda käytiin heittämässä aika kaukana merellä ja aikaa kului n. 4 tuntia. Gran Canarian pohjoisosan jälkeen tuuli voimistui hetkessä ja laskettelimme koko matkan Teneriffan eteläkärjessä sijaitsevan Las Galletatasin Marina del Suriin pelkällä pohjaan reivatulla isolla.

Vene toimi hyvin, toisaalta sen ei pitänyt olla mikään yllätys, koska kannen yläpuolella ei olla tehty mitään muutoksia. Korkeintaan aurinko olisi voinut syödäd jotain puhki. Kannen alla sen sijaan vähän jännitettiin, että onko kaikki uudet asennukset muistettu kiinnittää hyvin, miten toimii autopilotti uusilla letkuilla yms. Kaikki kuitenkin toimi hyvin ja mikään ei irronnut paikoiltaan. Keulan varastoa ei olla vielä rakennettu uusiksi, nyt kaikki tavarat oli ripustettu muutaman lenkin varaan seinille. Hyvin sielläkin kaikki pysyi paikoillaan. 

Loppumatkasta tuli oltua hetki ruorissa. Ihan mukavaa puuhaa, vähän viileä tuuli vain häiritsi.

Aamulla oli mukava herätä ja nähdä ikkunasta uudet maisemat. 

Vaikka me pyrimme purjehtimaan ilman pakollisia aikatauluja, oli meillä tänne saapumiseen selvä tavoite. Ystävämme Laura, Jani, Max ja Milo Kotkasta olivat täällä viettämässä talvilomaa. Emme olleet vielä edes kunnolla kiinnittyneet, kun perhe Weckman hyppäsi jo kannelle. Oli todella ihanaa, että ehdimme tänne eilen, koska he lensivät jo tänä aamuna kotiin. Yön purjehduksen jälkeen olimme aika väsyneitä, joten tänään vasta oikeasti nähtiin mihin oltiin saavuttu. Jaksettiin kuitenkin eilen viettää mukava iltapäivä ja ilta ystävien seurassa. Venepaikkaakin jouduttiin kertaalleen vaihtamaan ja nyt oli kannella mukavasti henkilökuntaa.

Vaikka veneessä onkin vielä monia pikkuasioita tekemättä, saavutettiin me nyt suurin ja tärkein tavoite. Iiris on taas purjevene, jolla voi purjehtia!

Marina del Sur on vanha kalasatama. Vaikka purjeveneitä on suurin osa, on täällä myös edelleen ihan oikeita kalaveneitäkin. Lisäksi sukellus ja vesiskootteriajelut ovat suosittuja.
Mukavan pieni ja idyllinen satama meille Las Palmasin vilskeen jälkeen.

Rantakadulla olimme turisteina turistien joukossa.

Rantakadusta seuraava katu oli hyvin hiljainen ja vihreä. Vihreä ei ole täällä kovin yleinen väri, koska koko seutu on todella kuivaa.

Nyt otetaan välillä vähän rauhallisemmin ja nautitaan taas elämästä. Tänään alkoi taas jo tuntua, että elämä alkaa olla sitä mihin on pyritty.

Putki ja Letku

timo 3.3.2015 23:59:00 EET

N 28° 0.437', W 16° 39.626'

Olimme tehneet kovasti työtä, että pääsisimme Gran Canarian eteläosiin ennen kuin kovasti odotetut Jonnan veljen lapset Siiri ja Kasper tulevat. Ei päästy etelään.

Siiri ja Kasper ovat jo ilmassa ja Iiriksessä näyttää tältä.

Seuraava suunnitelma oli seilata nuorison kanssa etelään, johon he olivat tosi halukkaita. Aaltoennuste oli kuitenkin jopa 4 metriä ja kun emme halua kenellekään huonoja kokemuksia muutimme suunnitelmia ja vuokrasimme auton.

Meillä ei ollut paljon virikkeitä vieraille. Lähinnä remontista jääneitä letkuja ja putkia. Tästäkin putkesta tehtiin lopulta panhuilu, josta saatiin soitetuksi ABBAa niin, että "gimme gimme" jäi soimaan kaikkien korvaan.

Autolla päästiin sitten dyyneille ja saatiin vähän huvia ja kuvia.

Tuonne juoksivat action kameran kanssa. Osa näistä täällä kuvatuista videoista saattaa tulla yhtyeen "Siiri ja kolme pistettä" uusimalle videolle. Aiemmat ja pian julkaistava uutuus löytyvät osoitteesta https://www.youtube.com/channel/UCgtpDs_fEwf-mo9ndxHBqCw