Tongan saaristoissa

Jonna 13.10.2019 5:01:19 EEST

S 21° 7.500', W 175° 9.800'

Vava'ulla oli luolia, joiden sisälle olisi päässyt jollalla niitä tutkimaan. Valitettavasti saimme tyytyä ihailemaan vain suuaukkoa ajaessamme Iiriksellä ohi. Ankkuripaikalta oli liian pitkä ja kovatuulinen matka ajaa meidän pienellä jollalla.

Taas oli purjehuoltoa. Snörpin suoja oli irronnut ompeleistaan. Timo ompeli sen paikoilleen Speedy Sticherillä. Edullinen pieni ompeluapuri, joka ehdottomasti kannattaa olla jokaisen matkapurjehtijan ompelulaatikossa.

Yleensä poijusta on helppo lähteä. Tällä kertaa taisi mennä puoli tuntia meidän poijuköysien irroittamiseen poijun kohojen väleistä, jonne ne olivat itsensä ihmeellisesti pyöritelleet.

Saariryhmien (Vava'u ja Ha'apai) etäisyys toisistaan on n. 50 mailia. Jos lähtisimme aamulla, olisi vaarana ettemme ehtisi valoisan aikana perille. Päätimme siis lähteä illalla ja olla aamulla perillä. Tarkemmin sanottuna meidän piti jo lähteä iltapäivällä, sillä pari ensimmäistä tuntia piti valoisassa väistellä riuttoja. Yö sujui mukavan leppoisasti, rauhallisesti purjehtien, jotta emme olisi liian aikaisin perillä.

Korjasimme jo kerran meidän Tongan vieraslipun takareunan, mutta materiaali oli jo niin loppu, että korjaus ei kestänyt. Onneksi ei aivan koko lippua tarvinnut askarrella alusta asti. Minä poistin Tunisian lipusta purjeteipistä tehdyt valkoiset kuviot ja parsin vanhasta Tongan lipusta valkoisen kulman. Timo ompeli (taas Speedy Sticherillä) vanhan kulman "uuteen" lippuun. Toivottavasti nyt kestää sen ajan, minkä tässä maassa tällä erää vielä vietämme. 

Saavuttuamme Ha'apaille, kävimme ensin Pangaissa hoitamassa paperityöt kuntoon. Muutamalta vastaantulijalta kysyimme tietä tulliin ja aina saimme sellaisen ympäripyöreän vastauksen, että "tuonne suuntaan", kunnes seuraava jolta kysyttiin tarjosi meille kyydin. Eihän sinne pitkä matka ollut, muutama sata metriä, mutta emme olleet saaneet oikein selkeitä vastauksia. Ystävällisen tullimiehen kanssa sisään- ja uloskirjautuminen sujui nopeasti.

Seuraavana päivänä ankkuroimme Uoleva saaren edustalle. Upea hiekkaranta palmuineen, mutta me tyydyimme ihailemaan sitä ankkurista käsin. Rannalla näimme muutamia pieniä majoituslaitoksia, mutta varsinaista kylää saarella ei ole.

Seuraavana päivänä siirryimme muutaman mailin päähän Uihan edustalle. Tällä pienellä saarella oli jopa kaksi kylää. Toisella kylällä oli jopa joskus ollut laituri.

Seuraavana päivänä laskettelimme pelkällä genualla lähes jopa 15 mailia Haafevalle. Täällä rannassa näkyi olevan oikein hienon näköinen RoRo laituri.
Lähempi tarkastelu osoitti tämänkin vain 20 vuotta vanhan laiturin romahtaneen osittain ja rautapollarit olivat ruostuneet olemattomiin. Jollan siihen sai kuitenkin vielä kiinnitettyä.

Rannassa Lotu tuli kauppaamaan meille hedelmiä. Kysyi haluammeko tänään vai huomenna? Vastattuani tänään, lähdimme hänen kanssaan niitä etsimään. Kassillisen papaijoita saimme saaliiksi. Lupasi hankkia loput seuraavaksi päiväksi.

Kun ehdotin hedelmien maksuksi jotain, mitä veneeltä löytyy esim. kalastustarvikkeita, ymmärsi hän sen kutsuksi veneelle. No ei siinä mitään, mentiin koko porukalla veneelle kokikselle. Jotain vanhoja pieniä kalastustarvikkeita löysimme ja hän vaikutti tyytyväiseltä.

Seuraavaksi päiväksi hän lupasi meille banaaneja ja chilejä. Timon lähtiessä viemään häntä takaisin maihin, hän kysyi, josko meillä olisi antaa kotiin vietäväksi maitoa ja riisiä. Pari maitopurkkia annoin heti mukaan lapsille vietäväksi ja seuraavaksi päiväksi löytyi parin kilon riisipussi.

Aamulla ennen auringon nousua kävi laiva. Lastasivat tavarat paikallisiin pikkuveneisiin, laituri kun on käyttökelvoton.

Seuraavana päivänä pääsimme jo kylälle asti, sillä edellinen päivä meni Lotun ja hedelmien kanssa. Lähes joka pihalla oli tällaisia kasoja kuivamassa, samoin kuten edellisilläkin saarilla. Ja oven suissa ja pihakatoksissa naiset niistä tekivät jotain. Arvoitukseksi jäi, mitä niistä syntyy, sillä kovin kiinnostuneita paikalliset eivät meistä olleet .Vastaan tullessa kyllä tervehtivät ja pihalta saattoivat vilkuttaa, mutta ei oikein muuta. Taitaa purjehtijoita riittää joka kylään jo niin paljon, että meissä ei ole mitään ihmeellistä ja kiinnostavaa.

Kylä oli toisella puolella saarta, kuin missä me ja Roro laituri. Tälläkin puolella oli laituri, mutta ei ollut sekään ihan kunnossa.

Olemme Karibialta asti tottuneet siihen, että kanoja on joka puolella kulkemassa vapaana. Tongalla myös lehmät ja siat kulkevat vapaina. Varsinkin sikoja ja possuja täällä on ollut paljon. Rauhallisesti tulivat vastaan, mutta meidän kohdalla ottivat pikaspurtin.

Lotu oli rannassa odottamassa meitä ja löi meille kookospähkinät halki juotaviksi. Meidän hedelmät ja chilit olivat jo valmiiksi jollassa, mutta hänellä oli vielä toiseen veneeseen menevät hedelmät ja chilit mukana. Pyysi meidät viemään hänet sinne, toisivat hänet sieltä sitten takaisin rantaan. Oletimme, että tämä oli jotenkin sovittu juttu.

Ei se ihan ollut. New Nexuksen perässä oli kyllä jolla, mutta ketään ei ollut kotona. Lotu jäi sinne jollaan odottamaan, oletimme tietenkin, että ovat vain sukeltamassa.

Jonkin aikaa kului ja olimme juuri menossa uimaan, kun Lotu hurautti meille sillä jollalla, mihin Timo hänet jätti odottamaan. Pyysi meidät viemään hänet takaisin rantaan. No, eihän siinä auttanut muuta kuin laittaa jolla takaisin veteen ja lähteä hakemaan Lotu pois ja rantaan. Hedelmät hän vei mennessään, mutta minä sain toistenkin chilit.

Chilit eivät olleet varsinaisesti poimittuja, saimme melkoisen oksanipun, josta itse perkasin kypsät talteen.

Myöhemmin meille selvisi, missä kaverit olivat olleet, kun Lotu heidän hedelmiään yritti toimittaa. He olivat lähteneet toisen hollantilaisveneen kyytiin valaita etsimään. Näimme veneen ajelemassa vähän sinne sun tänne ja näimme myös valaiden pärskeitä siellä. Tämän kuvan ottohetkellä eivät siis olleet paikalla veneellä. Olisi voinut kannattaa olla, sen verran upealta näytti kauempaakin katsottuna.

Viime yönä purjehdimme Tongatapu saariryhmälle. Keskellä yötä kuului ihme pamahdus. Menin ulos katsomaan ja ihmettelemaan. Vaikutti kuin olisimme törmänneet johonkin romuun, vedessä perän alla oli selvästi jotain. Ei se ollutkaan romua vaan valas! Olimme siis törmänneet valaaseen. Siinä se hetken ähisi ja puhisi, kunnes hitaasti ja kovasti puhisten tiemme erkanivat. Taisimme tönäistä sen hereille.

Tongatapu on meille kolmas ja viimeinen Tongan saariryhmä. Täältä lähdemme Uuteen-Seelantiin. Sitä emme vielä tiedä, milloin lähtö on.