Panaman Kanava Osa 2

Jonna 28.2.2018 0:30:09 EET

N 8° 54.577', W 79° 31.533'

Panaman kanavan läpi kulkee uskomaton määrä tavaraa. Toisaalta liikenne on melko rauhallista verrattuna vaikka Suomenlahdelle. Laivat ovat vain julmetun paljon suurempia ja reitti kapeampi.

Pitkän kanavapäivän jälkeen tuli kaikille uni illalla aika helposti. Itselläni unta riitti kuitenkin vain viiteen asti aamulla. Yleensä en ole mikään aamuvirkku, mutta nyt kun heräsin niin silmät rävähtivät heti auki eikä ollut puhettakaan siitä, että olisin nukahtanut enää uudelleen. Niinpä siirryin vähin äänin sitloodaan ihmettelemään maailmaa.

Maailma olikin aika erikoinen. Kanavan suluista kuului työkoneiden ja laivojen äänet. Lähimmästä rannasta kuului kaskaiden voimakas laulu. Voimakkaimpanä ja erikoisimpana tähän äänimaailmaan liittyivät välillä mölyapinat. Niitä kuului useammalta suunnalta. Ensin yhdestä suunnasta ja sitten kai ne pari muuta laumaa vastasivat ensimmäisille, ehkä. Kieltä en ymmärtänyt.

Koska meillä oli vieraita miehiä veneessä, piti minun nukkua yöpaita päällä. Yöllä se tuntui vähän liian kuumalta, mutta nyt sitloodan peräpenkillä oli mukava käpertyä sen sisään, sillä ilma oli melko viileää.

Aamun ensimmäisen sarastuksen myötä Timokin nousi ylös, keitti kupin kahvia ja liittyi seuraani. Pojat nukkuivat edelleen tyytyväisinä.

Aamun vähän valjettua pystyin myös valokuvaamaan meidän poijukiinnityksen. Kun illalla ajoimme yöpaikalle, kysyi luotsi meiltä haluammeko olla yksin vai haluammeko seuraa. Vastaus oli helppo, Itävaltalaisveneen miehistö on sen verran mukavaa, että toki haluamme seuraa. Oletimme, että poijuun kiinnittyminen heidän kanssaan tarkoitti heidän kyljelle menoa. Ei, se tarkoittikin samaan poijuun kiinnittymistä. Aika hauska juttu. Poiju on sen verran tukeva, että sen päällä voi kulkea. Pysyimme kuitenkin omissa veneissämme, mutta vaihdoimme päällimmäiset tunteet ensimmäisistä suluista. Molemmissa veneissä kaikki olivat tyytyväisiä tähän asti kuljettuun matkaan.

Toisena kanavapäivänä meidän luotsina toimi Francisco. Mukava mies tämäkin, mutta vähän hiljaisempi kuin edeltäjänsä, kiireisempi myös. Aamulla hän saapui kello 0715. Pojat nukkuivat vielä, mutta me onneksi näimme luotsiveneen lähestyvän. Luotsi huusi jo luotsikutterin kannelta, että tänään pääsemme kanavasta nopeasti läpi. Ennen kuin käänsin sisällä virta-avaimesta, sanoin pojille, että nyt mentiin. Kone käynnistyi ja pojat olivat heti toimintavalmiina ja irrottamassa köysiä.

Kun olimme saaneet köydet irti poijusta alkoi kanavan järviosuus. Heti liikkeelle lähdön jälkeen oli aikaa keittää lisää kahvia ja syödä aamupalaa, kaikessa rauhassa. 

Gatun järvi on tekojärvi. Kanavaa rakennettaessa on jokia patoamalla saatu laivoille sopiva vesireitti. Timo pähkäili, että jos tulisi valtava kuivuus, voisi laivareitille käydä huonosti.

Järven rannat ja meiltä tutkimatta jääneet sokkelot ovat enimmäkseen viidakkoa. Puolessa välissä matkaa järvi muuttuu kanavaksi. Siinä toisella rannalla kulkee rautatie ja toisella puolella on edelleen enimmäkseen vain vihreä luonto.

Turistit luontoretkellä. Jonkin verran näitä turistiveneitä järvellä näkyi, mutta mistään massaturismista ei voi puhua.

Ilmeisesti maa-aines on pehmeää ja ruoppaajat ovat jatkuvasti töissä. Tällä ruoppaajalla on parin kilometrin mittainen "häntä", joka imee mutaa pois väylän reunalta.

Siellä sun täällä rantapenkereillä näkyi putkenpätkiä. Ovat ehkä osa edellisen ruoppaajan häntää, tai sitten jotain muuta. Poijuja tälle matkalle mahtui paljon, tässä vuorossa poiju numero 88, jolloin olemme vasta noin puolessa välissä. 

Olimme virallisissa papereissa ilmoittaneet, veneessä käyneen tarkastajan suosituksesta, maksiminopeudeksemme 5 solmua. Se on myös minimi normaaliin läpimenoon. Kun aamulla lähdimme liikkeelle, meiltä pyydettiin kuutta solmua. Ei ongelmaa. Jossain vaiheessa meille selvisi, että yritimme ehtiä takana tulevan laivan kanssa samaan sulkuun. Ei mitään toivoa! Laiva ohitti meidät yli kymmentä solmua ja meni menojaan. Sitten Francisco yritti saada meidät seuraavaan mahdolliseen sulutukseen. Onnistuisiko 6,5 solmua? Totta kai. Lopulta meidän vauhti oli 6.8 solmua. Hieman enemmän kuin meidän mukava taloudellinen matkavauhti, mutta ei meillä ollut mitään sitä vastaan, että pääsisimme ajoissa kanavasta läpi.

Alkumatkan Francisco istui ulkona ja luki aamukahvin kanssa mukana tuomaansa lehteä. Ehkä lehteä enemmän hän keskittyi kännykkäänsä, joitain viestejä hän rustaili koko päivän. Kun aurinko alkoi lämmittämään sitloodaa, siirtyi hän sisälle tuulettimen eteen, osittain myös siksi, että hän sai kännykkänsä sisällä lataukseen.
Tässä kuvassa olemme jo odottamassa sulutusta ja pojatkit ovat suojautuneet auringolta. Päivällä kannella on tosi kuuma.

Sulun venttalaituri. Hauska yksityiskohta on pollarin "turvakaari", joka on irroitettava eli köysi voidaan vain heittää ympäri, mutta muuten siihen ei voi köysi tai vaijeri tarttua vahingossa.

Takaa lähestyy laiva, joka on tulossa meidän kanssa samaan sulkuun.

Venttalaiturimme oli aivan ensimmäisen sulun suulla. Siinä katselimme, kun konttilaiva meni portaan alas. Tässä kohtaa kanavassa oli vain yksi sulku.

Tällä kertaa olimme ainut huvivene sulutuksessa. Nyt oli tarvetta maahenkilökunnalle ja heidän heittoliinoilleen.

Päivän ensimmäisessä sulussa köydet, jotka olivat kiinni jo venttalaiturissa, kulkivat rannan narumiesten mukana. He kävelivät meidän rinnalla köysien laahatessa vettä. Onneksi kanavaköydet olivat kelluvia eivätkä imeneet vettä itseensä, muuten olisi ollut tosi rankka homma. 

Luotsin ohje oli, että pitää pysyä keskellä sulkua, mutta toisen puolen narumiesten hommaa helpottamaan voisin ensin koukata kanavan vasemman laidan kautta. Sieltä lensi kaaressa apinannyrkit kohti Iiristä. Toinen tuli perile, toinen meni ohi. Parin harjoituskerran jälkeen toinenkin heittoliina saatiin kiinni. Onneksi sulut ovat sen verran pitkiä, että meillä pikkuveneillä on aika paljon tilaa. Heittoliinat solmittiin kiinni meidän köysiin ja vedettiin maihin. Aivan sulun päässä oli meidän paikka kiinnittyä.

Täällä todella pitää olla pitkät köydet. Meillä olisi ollut omasta takaa kaksi ns. Panaman köyttä, mutta agentilta tuli koko paketti. Hyvä niin, meidän köydet ovat paljon vettä imeviä uppoavia köysiä, joiden käsittely olisi ollut todella raskasta.

Tässä meidän toisen päivän sulkukaveri. Laiva oli sen verran lyhyt, ettei koskaan tullut kovin lähelle meitä. Tässä kuvassa näkyy myös hyvin suluilla toimivat "veturihinaajat". Vetureiden vaijerit kiinnitetään laivaan ja veturit pitävät vaijerit sopivilla kireyksillä. Eli tekevät sen, minkä meidän narumiehet tekevät käsin.

Aiemmin olin siinä käsityksessä, että veturit myös liikuttaisivat laivoja, mutta ainakin ne laivat, jotka meidän kanssa olivat suluissa, käyttivät selkeästi omia potkureitaan etenemiseen.

Tämä kuva on jo edelliseltä päivältä. Silloin Timo rupesi miettimään soutuveneiden tarkoitusta. Minä nokkelana keksin, että ne ovat varmaan pelastusveneitä.

Ei, eivät ne olleet pelastusveneitä. Hämmästys oli suuri, kun näimme toisena päivänä soutuveneen hakevan heittoliinan laivan keulalta. Siis todellakin soutaen. Yksi mies souti ja toinen otti heittoliinan kiinni, jonka jälkeen soudettiin maihin ja heittoliina kiinnitettiin veturin vaijeriin.

Ensimmäisenä päivänä olimme laivan perässä ja toisena laivan keulassa. Näin näimme laivojen työvaiheet molemmista suunnista.

Ensimmäisen sulun jälkeen oli pieni järvi. Sen jälkeen kaksi sulkua lisää. Taas menimme ensiksi venttalaituriin odottamaan. Sitten yksi sulutus ja heti perään toinen. Ensimmäisen ja toinen sulun välissä ei meidän köysiä varsinaisesti irrotettu rannasta. Paksut köydet kyllä vedettiin takaisin veneeseen, mutta heittoliinat pidettiin rannalla. Neljä narumiestä kanavan laidoilla saattoi meidät sulusta toiseen.

Luotsi varoitti minua kovasta virrasta ja käski ajamaan niin hiljaa kuin mahdollista, mutta kuitenkin säilyttäen veneen hallinnan. Se niin hiljaa kuin mahdollista tarkoitti, että älä mielellään laita narumiehiä juoksemaan rannalla, varsinkin kun heidän matkalla oli myös jyrkkä alamäki. Virta todellakin oli sen verran kova, että hieman oli pakko pitää veteen nähden vauhtia, jotta ohjailukyky säilyi. Kukaan ei kuitenkaan joutunut juoksemaan, reippaita askeleita piti kuitenkin ottaa.

Nyt kun olimme yksin keskellä sulkua, oli meillä myös tarvettä kaikille neljälle narumiehelle veneessä. Meillä kippari oli yksi narumiehistä. Kovasti hän yritti olla ahkera, muttta heti jos joku maksetuista miehistä vain ehti omilta hommiltaan, nappasivat he heti narun Timon kädestä. Silloin, kun vesi suluissa laski, oli kuitenkin kaikille neljälle töitä. Uskomattomalla vauhdilla valtavien sulkujen vesimassat nousi ja laski.

Aiemmat sulut olivat olleet rauhallisempia. Viimeisessä sulussa vesi oikeasti virtasi kovaa koko sulutuksen ajan..

Tyynimeri näkyy jo.

Viimeisen sulun jälkeen ajoimme muutaman mailin Balboa Yacht Clubin edustalle. Tähän loppui meidän luotsattu matka.

Luotsiveneen kylki oli melko korkea meidän kylkeen verrattuna. Kutterikuski yritti pitkään ajaa meidän viereen, siinä kuitenkaan onnistumatta. Konetehoja hän käytti valtavasti ja välillä potkurivirrat työnsivät meidät veden mukana pois vierestä. Lopulta Francisco keksi keinon. Jos luotsivene pysyisi vain paikoillaan ja me ajaisimme sen kylkeen. Näin teimme ja Francisco pääsi kiipeämään meiltä pois. 

Vielä piti saada köydet, fendarit ja narumiehet rannalle. Tämä hoitui pursiseuran yhteysaluksella.

Kanavan toinenkin päivä sujui mukavasti.

Täällä sitä nyt ollaan, Tyynellämerellä!

Panaman Kanava osa 1

Jonna 24.2.2018 4:42:07 EET

N 8° 54.577', W 79° 31.533'

Päivää ennen suunniteltua kanavapäivää saimme vahvistuksen sille, että aikataulu pitää. Fendarit, köydet ja narumiehet tulisivat seuraavana aamuna. Ankkurialueelle F "flats" tulisi lähteä marinasta kello 13, luotsi tulisi kello 15. Kanavassa ei meidän omat fendarit ja köydet riitä. Perinteisesti on käytetty autonrenkaita, mutta nyt monet vuokraavat ns. oikeita fendareita. Riittävän vahvoja ja pitkiä köysiä meillä on kaksi, mutta niitäkin pitää olla neljä. Agenttimme vuokrasi meille 8 pallofendaria ja neljä pitkää ja paksua köyttä.

Olimme yrittäneet etsiä narumiehiä muista veneilijöistä, mutta kaikkien oma kanavapäivä oli liian lähellä. Monet ovat kiinnostuneita näkemään kanavan toiminnan ennen kuin menevät omalla veneellä läpi. Minimimiehitys veneille on 5 henkeä, yksi ajaa venettä ja neljä muuta hoitavat kiinnitysköysiä. Kun emme löytäneet narumiehiä itse, saimme ne agentilta, toki rahallista korvausta vastaan.

Hyvissä ajoin aamupäivällä meidän narumiehet Juan, Jose ja Arbey toivat meidän käydet ja fendarit ja ilmoittivat tulevansa takaisin klo 13, kun on aika lähteä. Hieman yhden jälkeen pojat palasivat veneelle ja oli aika aloittaa kanavamatka.

Ohjeisiin kuului olla yhteydessä satama-alueella liikkumista valvovaan viranomaiseen siirtyessämme marinasta ankkuripaikalle. Näin tietenkin teimme. Kun olimme ankkuroituneet, otimme uudelleen yhteyttä ja saimme tiedon, että luotsi saapuisi klo 1600.

Pari tuntia otimme rennosti, sitten alkoi jo vähän jännittämään. Puoli viiden maissa näin AISista, että luotsivene ajaa kohti ankkuroituja veneitä. Luotsiveneen keula oli korkea ja ehdimme jo vähän säikähtämään, että kuinka meidän kaiteille käy. Luotsi Freddy loikkasi ketterästi ruffin päälle ja luotsivene peruutti pois, väliin jäi vielä ainakin kymmenen senttiä. Kansimiehen ja kuskin kommunikaatio oli täydellistä ja venettä ajettiin hyvällä ammattitaidolla, ainakin siltä vaikutti.

Kun Freddy oli saatu veneeseen, oli aika nostaa ankkuri. Olimme olleet ankkurissa vain muutaman tunnin, mutta ketju oli paksussa savessa viimeiset 30 metriä. Nyt ei ollut aikaa putsailla sitä, vaan sinne sai ketju mennä boksiinsa kaikkine savineen.

Ankkurista oli kiire odottamaan. Ajoimme hyvää vauhtia vartin, ja sitten pitikin jo ruveta hidastelemaan. Pallot olimme laittaneet kyljille jo ennen lähtöä marinasta, joten olimme melko hyvin valmistautuneet. Pallot olivat myös ankkuripaikalla hyvä vinkki luotsiveneelle, että tämä vene on menossa kanavaan. Tänä päivänä toki  myös AISista tunnistavat veneet.

Kun sulkuun oli vielä reilusti matkaa, antoi luotsi ohjeeksi pysä turvallisen matkan päässä edellä menevästä moottorikatamaraanista.

Freddy oli mukava ja pätevä luotsi. Ainut mitä välillä jäin venettä ajaessani kaipaamaan, oli se että hän antoi mielestäni liian vähän ohjeita. Tästä keskusteltuamme hän totesi, että "no news is good news" eli jos hän ei mitään sano, on kaikki hyvin.

Kun ensimmäinen sulku alkoi lähestyä, solmi Jose jokaisen fendarin uudelleen. Ehkä hän kävi vain tarkistamassa, että solmut ovat riittävät. Tai sitten nuorella miehellä oli vain ylimääräistä energiaa. Samanlaisia siansorkkia köysiin kuitenkin laittoi kuin niissä oli ollutkin.

Ensin sulkuun ajoi laiva ja meidän huviveneiden piti sen verran pitää etäisyyttä, että hinaajat mahtuivat peruttamaan pois. Aika vauhdilla liikkuivat joka suuntaan, taitaa olla vaatimuksena, että kipparilla on silmat selässäkin.

Suluissa kiinnittymisvaihtoehtoja on muutama, riippuen veneiden määrästä ja koosta. Tällä kertaa ensimmäiseksi muuriin kiinnityi moottorikatamaraani, joka on itseasiassa kanavaristeilyjä tekevä turistipaatti. Sen kyljelle ajoi Itävaltalalainen katamaraani ja me lopulta kiinnityimme tämän katin kyljelle.

Ensimäinen sulkuportti sulkeutuu. Viimeinen vilkaisu Karibianmerelle.

Kun olimme saaneet köydet kiinni, oli ensimmäisen sulun tärkein ohjelmanumero ottaa paljon valokuvia. Meillä kippari toimi myös narumiehenä, mutta näissä suluissa hän ei joutunut töihin, sillä köysiä tarvittiin vain toiselle kyljelle ja pojat hoitivat hommat paremmin kuin hyvin. Sekä meillä, että naapurilla, ei ollut sulutuksen aikana mitään tehtävää. Vain muurissa kiinni ollut alus joutui kiristämän köysiään sitä mukaa kuin vesi nousi. 

Sulkuja on kolme peräkkäin. Jokaisessa oli sama juttu. Laiva meni ensin. Sitten turistipaatti, katti ja me. Muuten helppoa, mutta meidän piti tietenkin irroittautua katista ensin. Sitten katin piti päästä irti turistipaatin kyljestä ja lopulta turistipaatin muurista. Meidän siis piti päästää kaikki ohi kapessa sulussa. Lisäksi sulut ovat kiinni toisissaan eli matka on tosi lyhyt. Reippaassa myötätuulessa ja potkurivirtojen sotkemassa vedessä oli hetkittäin haastellista mennä tarpeeksi hitaasti, tarvitsemmehan jonkin verran vauhtia ohjailukyvyn säilyttämiseen. Kaikki kuitenkin meni hyvin ja joka kerta katin miehistö ehti kiinnittämään itsensä ja tulla sen jälkeen toiselle ponttoonille meitä vastaanottamaan.

Viimeiseen sulkuun ajettaessa oli jo ehtinyt tulla pimeää. Siitä ei kuitenkan ollut varsinaisesti harmia, sen verran hyvin oli alue valaistu. Kanava on toiminnassa ympäri vuorokauden.

Pitkä päivä takana ja vielä olemme sulussa. Onneksi vielä jaksaa hymyilyttää.

Kun olimme kiivenneeet kolme korkeaa porrasta, olimme 36 metriä merenpinnasta Gatun järvellä. Tänne oli meidän määrä jäädä yöksi. Ajoimme viimeiseltä sululta pilkkopimeässä noin mailin verran, josta löytyi kiinnityspoijut yöksi. 

Kun olimme kiinnittyneet poijuun, kävi luotsivene hakemassa Freddyn pois. Aamulla matka jatkuisi uuden luotsin kanssa.

Päivä oli ollut pitkä ja nyt oli kiire laittamaan ruokaa. Olimme itsekin nälkäisiä, mutta sen lisäksi meillä oli kolme lukioikäistä nuorta miestä ruokittavana. Vaikka pyysivätkin ruuan päälle lisäksi tulista kastiketta, maistui heille valtavat annokset spagettia. Täydellä vatsalla oli hyvä käydä nukkumaan. Ennakkotietojen mukaan luotsi tulisi aamulla kello 6-7. Kaikkien kokemusten mukaan kuitenkin todennäköisesti myöhemmin. Emme siis laittaneet kelloa aamuksi soimaan.

Seuraavassa blogissa toinen kanavapäivä.

Valmistautuminen Panaman Kanavaan

Jonna 13.2.2018 4:24:47 EET

N 9° 22.013', W 79° 57.070'

Shelter Bay Marina. Kun saavuimme tänne, oli satamakapteenin ensimmäinen kysymys, menemmekö Panaman Kanavaan. Saatuaan myöteisen vastuksen seurasi jatkokysymys, hoidammeko paperityöt itse vai palkkaammeko agentin. "Tuota, emme ole vielä päättäneet".

Panaman Kanavan läpimeno vaatii jonkin verran byrokratiaa, mutta kuitenkin melko kohtuudella. Kaiken pystyy hoitamaan itse tai sitten voi palkata agentin avuksi. Molemmissa on puolensa. Itse tehtynä hinta pysyy hieman matalampana. Agentin käytössäkin on etunsa.

Me olimme jo vähän etukäteen kallistuneet agentin puolelle ja ensimmäiselle agentille lähetimme jo sähköpostia vähän ennen lähtöä Caymansaarilta. Tämä agentti ei kuitenkaan koskaan vastannut sähköpostimme, vaikka häntä oli kovasti kehuttu. Täällä saimme kuulla, että hän on vähän liian kiireinen.

Kun ajoimme sisään tänne marinaan viikko sitten sunnuntaina, kuului laiturien välistä suomalainen tervehdys. S/Y Sissin kippari Hannu siellä huuteli. Saatuamme köydet kiinni laituriin, kertoi Hannu muiden kuulumisten ohella heidän agentistaan. Erick oli seuraavana päivänä tulossa heille käymään. No, me päätimme siltä seisomalta, että otetaan sama agentti. 

Seuraavana iltapäivänä agentti jo koputti kylkeen. Teimme diilin ja hoidimme paperityöt kuntoon. Yksi suuri syy agentin palkkaamiselle oli myös se, että meidän piti kirjautua maahan täällä. Tai siis läheisessä Colonissa. Tiesimme valmiiksi, että Colon ei ole niitä helpoimpia paikkoja maahankirjautumiseen. Tämä tieto osoittautui oikeaksi ja agentin palkaaminen oli oikea ratkaisu.

Shelter Bay Marina sijaitsee entisen Yhdysvaltain sotilastukikohdan alueella. Täältä on pitkä matka kaikkialle. Ympärillä on vain suota ja viidakkoa. Agentti järjesti meille autonkuljettajan hoitamaan maahantulomuodollisuudet. Kun lähdimme auton kyydissa kohti Colonia, ei ensimmäiseen 20 minuuttiin ollut kuin kapea ja kuoppainen tie. Agenttimme hoiti meidän paperitöitä myös etukäteen, mutta maahanmuuttoviranomaisten puheilla meidän piti käydä itse.

Marinan rannoilla on paljon rapistuneita rakennuksia ja ruostuneita öljysäiliöitä. Satama, ja sen välittömässä läheisyydessä oleva lentokenttä, ovat osa entistä Amerikkalaista sotilastukikohtaa. Amerikkalaiset poistuivat täältä vuoden viimeisenä päivänä vuonna 1999. Silloin myös Panaman kanavan hallinnointi siirtyi Panamalaisille.

Vuonna 2016 otettiin kanavassa käyttöön uusi "kaista", jonka suluista entistä suuremmat alukset pääsevät valtamereltä toiselle.

Myös tämän sillan piti valmistua samaan aikaan uusien sulkujen kanssa. Sulut valmistuivat, sillasta puttuu vielä pari pätkää.

Lämpöä täällä taas riittää, mutta kuten kuvasta saattaa huomata on Timolla mukavasti farkut lämmittämässä. Täällä ei pidä mennä viranomaisten juttusille shortseissa tai sandaaleissa. Toki farkut ovat hieman lämpöiset, mutta sekä autossa, että kaikissa virastoissa oli kuitenkin ilmastointi. Ja jälkikäteen ajateltuna shortsit olisivat olleet tosi epäsopivat. Ei kaupungissa nähnyt yhtään miestä ilman pitkiä housuja ja oikeita kenkiä. Onneksi Timon nahkaiset Eccotkin olivat vielä säilyneet kunnossa. Naisilla sen sijaan on onneksi vähän helpompaa, mutta toki minunkin housut sentään polven alapuollelle ylettyivät.

Sillalla kyllä selkeästi tehtiin töitä, mutta taitavat vielä tovin nämä lossit liikennöidä. Kaksi lossia ajaa vastakkain.

Vastarannalle ei ollu pitkä matka, mutta lossit lähtevät yleensä liikkeelle vasta kuin toinen tulee täyteen.

Viranomaisreissu Coloniin onnistui hyvin. Meidän kuljettaja hoiti kaiken. Me vain näytimme naamaamme, annoimme sormenjälket ja maksoimme viisumeista. Ennen tätä kaikkea piti kyllä käydä ottamassa passikuvat ja muutamat valokopiot. Agenttimme oli valmistellut kaikki paperit valmiiksi meidän kuskille ja hän sitten vei meitä luukulta toiselle. Vaikka meillä oli paikallinen hoitamassa asioita, kesti tässä kaikessa silti muutama tunti. Nälkä ja jano kurni jo suonissamme ja kuskikin kävi kiivaita keskusteluita puhelimessa. Saimme vihdoin hommat hoidettua ja hän vei meidät haluamaamme ostoskeskukseen.

Lounaspizzat syötyämme, alkoi olomme helpottamaan. Nyt olimme laillisesti Panamassa ja ei ollut enään kiire minnekään. Kiertelimme vähän kauppoja ja sitten lähdimme tutkimaan paikallisen supermarketin tarjonnan. Eipä aikaakaan, niin kello oli jo kolme, ja oli aika raahata ostoskassimme sovitulle treffipaikalle. Hieman meitä hämäsi, että kuski oli vaihtanut auton suurempaan. Nyt selvisi, miksi hänellä oli ollut vähän kiire, oli pitänyt vielä pojalle auto, että tämä pääsi omille asioilleen. Kyllähän Julian meiltä aika paljon dollareita sai vaivanpalkaksi, mutta täytyy ihan rehellisyyden nimissä sanoa, että tavallisen taksikuskin kanssa emme olisi ehkä edes päivässä saaneet meidän asioita hoidettua. Tämä oli siis ehdottomasti yksi niistä eduista, mitä agentin palkkaamisella sai.

Mutta eihän ne supermarketista ostetut ruuat kauaa kestäneet, taas piti lähteä ostoksille. Marinasta pääsee joka päivä ilmaisella bussilla samaiseen 4 Altos ostoskeskukseen, jossa olimme jo käyneet. Mukaan mahtuu kuitenkin vain rajoitettu määrä ihmisiä ja matkalle pitää ilmoittautua etukäteen. Lähdin lauantaiaamuna matkaan.

Tällä kertaa kuljettaja ei käyttänyt lossia vaan ajoi hieman pidemmän reitin ensimmäisten sulkujen kautta. Menomatka sujui tosi nopeasti, muta paluumatkaan kuluikin sitten vähän kauemmin. Juuri meidän edessä vaihtui valot punaisiksi. Tällä kertaa valot pysyivät aika kauan punaisina, sillä meidän piti odottaa laivan ajo sulkuun. Minusta tämä oli tosi mielenkiintoista ja hauskaa, mutta ne ketkä ovat olleet täällä vähän kauemmin olivat vähän enemmän tympääntyneitä.

Meidän on tarkoitus itse päästä kanavaan maanantaina 19.2. Todennäköisesti pääsemme ensimmäisiin sulkuihin illansuussa paikallista aikaa. Aikaero Suomeen on 7 tuntia. Kanavan suluista löytyy webkameroita ja meidän kulkua voi myös seurata MarineTrafficista.

Valillä meillä on jo aikaa vähän suunnitella seuraavia purjehduksiakin...

George Town, Caymansaaret - Shelter Bay Marina, Panama

Jonna 5.2.2018 1:52:54 EET

N 9° 22.013', W 79° 57.070'

Visiittimme Grand Caymanilla kesti lopulta lähes kolme viikkoa. Ihan kaikki purjehtijat eivät ole saarta kehuneet, mutta me viihdyimme hyvin. Kaupungin edustan poijussa sai olla ilmaiseksi määrittelemättömän ajan. Samoin ankkurointi "sisävesillä" oli ilmaista. Maahan sisäänkirjautuminen oli myös maksutonta, ulos kirjautuessa piti maksaa huimat 4 jenkkitaalaa. No, tämä halpuus ei ole ihan koko totuus. Supermarkettien kassakuiteissa oli niin huimat summat, että hyvä kun uskalsi katsoa. Ravintolat olivat erinomaisia, mutta hinnat jopa Suomea kalliimmat. Kaikinpuolin positiivinen kuva saaresta kuitenkin jäi.

Kun sääennusteet näyttivät kohtuullisilta, oli meidän aika jatkaa matkaa. Ennusteet ovat ennusteita ja todellisuus on sitten jotain muuta. Melko hyvin ennuste kuitenkin pitivät paikkansa. Tuuli oli koko matkan idän ja koillisen väliltä 5-15 m/s. Kovimmat tuulet olivat sadekuurojen kohdalla. Lopussa jouduimme ajamaan jopa koneella, kun tuuli heikkeni ihan olemattomiin. Kokonaisuudessa kuitenkin oiken hyvä kelt. Matkaa kertyi 600 mailia ja aikaa siihen kului vajaa 6 vuorokautta. Melko hidasta, mutta suurimman osan matkaa meitä vaivasi melko kova vastavirta.

Aiemmilla ylityksillä meillä ei ole ollut mitään kommunikointia laivojen kanssa. Nyt yhteyksiä oli yhtenään. Ensin minun vahtivuorollani jenkkilaiva otti yhteyttä ja jopa antoi säätietoja. Myöhemmin yöllä Timon vahtivuorolla alus oli törmäyskurssilla meihin, VHF yhteydellä saimme paatin väistämään. Välissä taas ystävällinen alus kertoi väistävänsä meidät styyrpuurin puolelta. Seuraavaksi taas alus tuli suoraan kohti ja piti kutsua sitä, että näkeekö se meitä ollenkaan. 

Lähettävä AIS osoittautui taas hintansa arvoiseksi. AISissa näkee aluksen nimen ja sitä voi kutsua suoraan sillä. Lisäksi AIS näyttää alukset paljon ennen kuin aluksten valot näkyvät. 

Olemme koko reissun ajan lukeneet muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki kirjamme e-kirjoina. No, nyt kävi niin, että minun tablettini sekosi viimeisenä päivänä ennen merelle lähtöä. Se ei enää käynnistynyt. Voimme toki lukea yhdeltä laitteelta vuorotellen omia kirjojamme, mutta jossain välissä senkin akkua pitää ladata. Onneksi meillä on myös jokunen "perinteinen" kirja mukana. Nyt luin päivät paperikirjaa ja yöt Timon laitteelta e-kirjaa. E-kirjan lukeminen yöllä on siitä kiva, ettei tarvitse polttaa mitään ylimääraäistä lamppua, joten tähystäminen on helpompaa.

Tässä ne suurimmat asiat tuolta purjehdukselta sitten olivatkin.

Tänään saavuimme Shelter Bay Marinaan, joka on Panaman kanavan suulla. Ajaessamme sisään ensimmäisestä aallonmurtajasta, tuli meitä vastaan laiva. Hyvin oli aukossa tilaa molemmille.

Golf virtaa vastaan

Jonna&Timo Feb 2, 2018 6:54:00 AM GMT

N 15° 30.442', W 79° 40.066'

Olemme nyt ohittaneet puolet matkasta Panamaan. Matka on edennyt hitaammin kuin odotettiin. Vastavirtaa on ollut pahimmillaan 1,5 solmua. Matka on kuitenkin edennyt mukavasti. Ohiajava rahtialus varoitti kovasta säästä Kolumbia edustalla. Ennesteiden mukaan sen ei pitäisi kuitenkaan vaikuttaa meihin muuten kuin, että aalto voi olla korkeampaa.