Sähköstä ja sen riittävyydestä

timo 29.11.2014 23:36:00 EET

N 28° 7.632', W 15° 25.510'

Neljän viikon ankkurissaoloaikana tuli viimeinkin testattua sähkön riittävyys.

Iiriksen siirtyessä meille, oli tuuligeneraattori tullut jo tiensä päähän ja toinen aurinkopaneeli oli hapettunut toimimattomaksi. Oli hyvä tilanne suunnitella sähkön tuotanto puhtaalta pöydältä. Uutta teknologiaa on kehitetty ja toisaalta sähköä tarvitaan aina vaan enemmän loputtomalle määrälle eri härväkkeitä, jotka kaikki ahneina vaativat sähkötäydennystä.

Aurinkopaneelit olivat helppo nakki. Yksikide kennoilla ja hyvin pienellä pinta-alan lisäyksellä lähes tuplasimme aiemman kapasiteetin 3 x 90 wattiin.

Tuuligeneraattorissa päädyimme äänekkääseen, mutta tehokkaaseen kolmi-siipi myllyyn. Myllyn saa tarvittaessa nappia painamalla pois päältä. Kun sähköä tarvitsee ei pieni suhina haittaa.

Kolmas tapa ladata akkuja on moottorin käyttö. Moottorissamme on 60A laturi.

Lisäksi on tietysti maasähkölaturi. Maissa ollessa pitää ainakin saada akut ladattua täyteen.

Aloin suunnitella unelmaohjainta kaikille näille neljälle tavalle tehdä sähköä. Lyijyakkujen latausominaisuudet ovat hyvin tiedossa, onhan se kypsää tekniikkaa ja odottaa vain uusien akkuteknologioiden syrjäyttävän itsensä. Onko syrjäyttäjä litiumioni, superkondensaattori vai joku ihan muu...

Kaikki lähteet ovat samaa mieltä lyijyakkujen latauksesta. Tarvitaan monivaihelataus lämpökompensoinnilla. Laturissa pitää olla siis lämpömittari, joka laitetaan akun plusnavan läheisyyteen.

Uusi 12V sähköpääkeskus.

Aurinkopaneelit ovat oma maailmansa. Kullakin paneelityypillä on jännite, jolla saadaan paras teho. Tämä jännite on kaukana akun latausjännitteestä, jonka vuoksi tarvitaan säädin, jossa on maksimitehopisteen säätö.

Tuuligeneraattorissa olisi hyvä, jos itse myllyssä olisi vain generaattori ja vaihtosähkö tasasuunnattaisiin vasta lähellä akkuja, koska vaihtosähkön jännitehäviöt kaapelissa ovat pienemmät kuin tasavirralla.

Unelmien laturissa olisi siis maksimitehopisteen säädöllä oleva sisääntulo aurinkopaneeleille, vaihtovirta sisääntulo myllylle, sisääntulot moottorin laturille ja laiturin 230/115V vaihtovirralle.

Unelmat ovat unelmia ja todellisuus toista. Vaikka unelmalaturi löytyisikin, olisi sen hankinta riski, koska sen aikaa myöten hajotessa meillä ei olisi mitään. Yritämme tietoisesti välttää merkkiuskollisuutta.

Valinta laturiksi oli CTEKin D250S DUAL ja SMARTPASS. Laiteyhdistelmä hoitaa aurinkopaneelien ja moottorin latauksen säädön. Lisäksi ne siirtävät tarvittaessa virtaa startti- ja hupiakkujen välillä huolehtien siitä, että starttiakku ei koskaan tyhjene. Otamme käyttövirran SMARTPASSin ulosotosta, jossa on akkujen syväpurkauksen esto.

Akun latausjännitteen ja lämpötilan suhteesta on paljon kirjoitettu, mutta tässä vielä kertausta. Latausjännitteen on oltava hyvin tarkka. Liian alhainen sulfadoi akun, liian korkea taas tuhoaa sen. Suomen keväällä/syksyllä akkuja pitää ladata jopa 15V jännitteellä ja tropiikissa, jonne mekin halajamme, vain 14V jännitteellä. Kun kallis akkupatteristo on hankittu, ei kannata säästää laturissa.

Ostamassamme Airbreeze myllyssä on sisäänrakennettu säädin ja käytämme vanhaa Waecon maasähkölaturia, johon ostimme kuitenkin akkulämpömittarin.

Paneelit ja mylly on asennettu Atlantinkaariin. Johdotukset ovat varsin pitkät, lähes 10 metriä yhteen suuntaan. Paneeleista tulee parhaimmillaan yli 20A ja myllystä yli 10A. Johdoista aiheutuvat tehohäviöt ovat suuret.

Kaikkien laitteiden käyttöohjeissa on suositukset kaapelien paksuuksille. Ei ole syytä asentaa ohuempaa missään olosuhteessa. Nyrkkisääntö on, että asenna aina niin paksua kaapelia kuin saat mahtumaan.

Kaapelin tehohäviön voi laskea helposti. Johtimen tehohäviö saadaan kaavasta I²R, missä I on virta ja R johtimen vastus. Johtimen vastus taas saadaan kaavasta R = ?l/A, missä ? on johtimen ominaisvastus, l johtimen pituus ja A johtimen pinta-ala. Kuparin ominaisvastus on 0,0000000168.

Esimerkiksi jos paneelien johtojen pituus on 20m ja virta 20A on tehohäviö 56W 2,5 neliöisellä johdolla.

Kuvassa aurinkopaneelit lataavat akkuja ja käyttösähkö tulee hupiakuilta. 

Ohuet johdot ovat mittauksia varten. Kunkin liittimen ja johdon välissä on 1K? vastus. Yleismittareiden ominaisvastus on M?:n luokkaa. Parin kilo ohmin vastus ei vaikuta mittaustarkkuuteen merkittävästi. Mittausjohdot voidaan vaikka oikosulkea ilman mitään ongelmia.

Nyt kun maksimaalinen tehon saanti on selvä, on aika optimoida kulutusta. 

Ensimmäinen asia on vaihtaa kaikki valaistus ledeihin, tärkeimmät on jo vaihdettu, mutta muutama on vielä työn alla. Kulkuvaloille tämä muutos on tehty jo vuosia sitten. 

Läppärit ja tabletit vaativat lähes jatkuvaa lataamista ja yleensä näiden laturit kuluttavat tehoa aivan älyttömästi. Jos laturi kuumenee paljon on se huono, sähkö menee lämpönä harakoille. Pahin mahdollinen vaihtoehto läppärille on ladata sitä invertterin kautta koneen mukana tulleella virtalähteellä. Kaupoissa on saatavana virtapihejä 12V virtalähteitä, nämä eivät tunnu kädessä kuin hieman lämpiminä.

Miten me sitten pärjättiin ankkurissa? Täydet akut riittivät tietysti sellaisenaan monta päivää. Parin viikon jälkeen tuli sitten monta pilvistä ja tyyntä päivää. Akkujen lataus hupeni kunnes CTEK katkaisi sähköt, niinkuin sen pitääkin tehdä, etteivät akut vaurioidu. Kone käyntiin ja taas oli sähköä kulutettavaksi.

Viimeisen ankkuriviikon lopulla alkoi tuulla aika lailla ja aurinkokin paistoi. Sähköä oli vaikka muille jakaa. Keitin aamukahvitkin invertterillä, vedenkeitin vie 1000W. Systeemimme toimii siis kuten olimme suunnitelleetkin.

Lopuksi ilmainen mainos. Lähtiessämme CTEKin SMARTPASS virtareitittimessä oli vika. Ajettaessa koneella puolipilvisellä säällä käyttöjännite nousi 16V:iin. Olimme yhteydessä CTEKiin. He ottivat ongelman tosissaan ja saimme Brestiin uuden laitteen CTEKin kustannuksella. Nyt systeemi toimii. Kiitos!

Loma lähenee loppuaan

Jonna 22.11.2014 23:53:00 EET

N 28° 7.870', W 15° 25.498'

Kun päivää vaille 4 viikkoa sitten laskimme ankkurin, tuntui tuleva ankkuriaika pitkältä. Nyt se aika vain on hujahtanut johonkin. Meillä oli aika kova loppukiri, jotta saatiin vene asumiskuntoon. Niin, vauhti oli tainnut olla aika kova jo muutaman kuukauden. Pari ensimmäistä viikkoa meni huilatessa. Voi kuinka ihanaa oli vain maata punkassa aamulla ilman kiirettä mihinkään. Ainut kiire oli syödä aamupalaa, jotta pääsi laiskottelemaan.

Jotain arkisia töitä piti kuitenkin tehdä. Vähintään parin päivän välein piti käydä rannassa "vesimatkalla" eli täyttämässä vesikannut. Veneen vesitankit odottavat vielä asennusta ja olemme olleet kuuden 10 litran vesikannun varassa. Tiskaamiseen ja pyykinpesuun vettä kuluu melko paljon, oman nahkan saa pestyä vähän vähemmällä. Täällä myös ankkuroinnista pitää maksaa hieman (n. 2€/päivä). Myös ankkurissa olevilla on pääsy wc- ja suihkutiloihin, jotenkin täältä ankkurista ei vaan viitsi lähteä maihin suihkuun. Meillä ei ole suihkua, mutta avotilassa vatipesulla saa itsensä oikein hyvin puhtaaksi, vettä on vähän lämmitetty vesipannussa.

Leopard by Finlandin miehistö saapui keskiviikkona Las Palmasiin, vain kokki oli tullut vähän aikaisemmin tutustumaan työpisteeseensä. Samana iltana meidät oli kutsuttu Leopardin tervetuliaistilaisuuteen. Paikalla oli väkeä muista suomalaisista veneistä sekä Nybergit Hoskilta.

Risto Nyberg luovuttaa Samuli Leistille Hoskin viirin vietäväksi ennätysajassa St Lucialle.

Leopard3 on 100 jalkainen hiilikuidusta rakennettu Farrin suunnittelema huippumoderdi hi-tech purjevene. Kuvassa veneen hermokeskus eli navigointiasema.

ARC:n startissa on myös toinen mielenkiintoinen suomalaisprojekti. Volvo 70 veneessä on 10 suomalaispurjehtijaa, BlueSeaRedEyes.

Yhtenä päivänä lähdin taas vedenhakureissulle. Ennen kuin sain vesikannuihin pisaraakaan, olin saanut jo melko monta tuntia kulumaan. Menin kärkkymään Volvo 70-veneelle mahdollisuutta päästä tutustumaan veneeseen. Sainkin hyvin perinpohjaisen esittelyn, kiitos Sebastian! Visiittini kuitenkin yllättäen venyi, koska veneeseen oli liimattu tarrat vasta toiselle kyljelle. Meidän jolla siis lähes pelasti projektin, koska saivat lainata sitä toisen kyljen teippaamiseen. Eihän minulla mikään kiire minnekään ollut ja mukavaa seuraa oli tarjolla ja lisää mielenkiintoisia juttuja veneestä ja projektista.

Voi jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi, kun meidän jolla on näin hienon veneen kyljellä.

Onneksi Timo on tottunut siihen, että minä joskus vähän juutun johonkin, eikä heti huolestu. Kun vihdoin sain vesikannut täytettyä ja ajoin kotiin, oli aurinko juuri laskemassa.

Ihan pelkästään ei olla lomailtu. Jotain pieniä hommia ollaan myös tehty. "Alakerran" kattopaneelit olen saanut paikoilleen. Lisäksi tehtiin yksi moottorin tarvitsema huoltotyö, mikä olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tunnin työ veneessä vaatii vähintään toisen mokoman tavaroiden siirtelyyn. Tässä on meidän "makkari" siirrettynä "olkkariin" moottoritöiden tieltä pois.

Huomenna päästään takaisin satamaan. Sitten pistetään taas vähän isompaa vaihdetta töihin. Perähytin uudelleenrakennus on töistä tärkein. Meille on tulossa tärkeitä vieraita uutena vuotena, joten majoitustilat täytyy saada kuntoon. Timon veli ja veljentytär tulevat viikoksi piristämään meidän elämäämme. Yritetään myös saada vesitankit asennettua mahdollisimman pian. Oi sitä juhlaa, kun jonain päivänä meillä on taas juokseva vesi.

Tällä viikolla saatiin myös vihdoin Kelalta päätös meidän oikeudesta Suomen sosiaaliturvaan. Se oli juuri sitä, mitä oletimmekin, eli Suomi on hylännyt meidät. Olemme muuttaneet ulkomaille yli vuodeksi, joten meihin ei sovelleta Suomen asumisperusteista sosiaaliturvalainsäädäntöä. Onneksi olimme varautuneet tähän ja meidän matkavakuutukset on jo otettu maasta, joka ei ole kiinnostunut Suomen sosiaaliturvasta. Mielenkiintoista on se, että oikeus katkesi näin jälkikäteen jo meidän lähtöpäivänä. Ihan täysin Suomi ei meitä kuitenkaan ole hylännyt, täysimääräiset verot kyllä joudumme maksamaan.

ARC:n starttia odotellessa

Jonna 10.11.2014 23:16:24 EET

N 28° 7.870', W 15° 25.498'

Kaksi viikkoa ollaan nyt oltu ankkurissa ja toinen mokona tässä vielä kellutaan. Sitten ARC-veneet suuntaavat etelään ja me takaisin laituriin.

Kuva on otettu arkena aamupäivällä, jolloin ranta on hyvin tyhjä. Viikonloppuisin ja iltaisin ranta täyttyy erilaisista urheilun harrastajista. Toiset pelaavat palloa, toiset melovat ja kolmannet, no, tekevät jotain muuta.

Viikonloppuisin ranta täyttyy paikallisista. Mukana kannetaan telttoja pienimmille ja aurinkokatoksia isommille. Taitaa olla enemmän turisteja ne, ketkä makaavat paahtavan auringon alla.

Viime päivinä on ollut jo sen verran kylmempää ja pilvisempää, ettei auringonpalvojia ole enää paljon näkynyt. Oikeastaan säät muuttuivat heti, kun tuulet kääntyivät takaisin pohjoiseen. Me pidämme lämmöstä, mutta ankkuripaikan ollessa täysin avoin etelän suunnalle, me ennemmin palellaan kuin keikutaan.

Syksyisitä säistä huolimatta vesiaktiviteettejä riittää. Veneiden ympärillä pyörii melojia, kevytveneitä ja purjelautoja. Nämä kaikki ovat mukavia katseltavia. Kovaa kaahaavat moottoriveneet eivät tunnu ihan niin mukavilta, valitettavasti niistä suurin osa on muista ankkuroiduista veneistä.

Yhtenä päivänä havahduimme kyljeltä kuuluvaan kolinaan. Mikä toi oli? Äkkiä ulos katsomaan. Emme tiedä tarkemmin, mitä oli tapahtunut, mutta kyljellämme oli kaatunut kajakki. Ihan omin neuvoin eivät takaisin kyytiin päässeet,vaan tarvitsivat ohjaajan pitämään kajakkia pystyssä. Puolin ja toisin naureskeltiin hassulle tapahtumalle. Muovinen kajakki ei veneelle mitään vahinkoa saa aikaiseksi.

Eilen lähti osa ARC-veneistä jo matkaan. Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty ARC+ menee Karibialle Kap Verden kautta. Tässä lähdössä veneitä lähti reilu 50, aika mitäänsanomaton tapahtuma. Rannalla musiikki raikasi ja toivottivat kaiuttimista kaikille erikseen hyvää matkaa, kun veneet ajoivat aallonmurtajan aukosta ulos.

Näiden starttiharjoituksia oli paljon hauskempi seurata.