Osia odotellessa

Jonna 15.7.2018 4:43:34 EEST

N 8° 28.990', W 79° 56.652'

Viime viikon keskiviikko piti olla meille hieno päivä. Meidän laakerien ja akseleiden piti saapua. No, ei vielä saapunut, mutta samainen keskiviikko sattui myös olemaan 4. heinäkuuta eli USA:n itsenäisyyspäivä. Yli puolet tämän sataman purjehtijoista on amerikkalaisia. Niinpä keskiviikon nyyttärit olivat myös itsenäisyyspäiväjuhlat.

Grillaus on olennainen osa juhlintaa. Koska marinan iso grilli ei ollut saatavilla, kärräsivät Mike ja Tara oman grillinsä juhlapaikalle. Vähän peräkaidegrilli tietysti oli pieni, kun hodareita ja muita herkkuja oli tarjolla koko porukalle. Nyt myös selvisi, mitä amerikkalaisten "well done" tarkoittaa. Meille olisi kelvannut vähän vaatimattomamminkin paistettu. Koska nyyttäreistä oli kyse, oli paljon kaikkea muutakin tarjolla. Jotenkin tämä vain oli kuvauksellisin.

Viime blogissa kerroin, että TImo rakentelee uusia systeemejä. Tällä kertaa oli vuorossa vanhojen purkamista. CTEC:in laturit/säätimet poistimme käytöstä jo pari vuotta sitten Grenadalla. Ne olivat vain odottaneet tätä päivää. Nyt Timo on ottanut niistä talteen sen mitä otettavissa on. Ainakin kotelot ja jäähdytysrimat pääsevät uusiokäyttöön.

Vesitankitkin ovat aiheuttaneet päänvaivaa. Tai lähinnä niiden mittarit. Kun nelisen vuotta sitten otimme rosteriset tankkimme pois paikoiltaan, oli molempien vesitankkien anturit hapettuneet niin pahasti, että kun niitä vähän käänsi, niin kierteet murenivat. No, me sitten tilasimme paikallisen liikkeet kautta uudet, mutta muoviset. Vanhat olivat alumiinia ja rosteritankin kanssa se ei ole paras mahdollinen yhdistelmä. Niinhän siinä sitten kävi, että antureiden kierre oli edelleenkin alumiinia. Nyt täällä marinassa, kun otimme hyvällä paineella vettä, huomasimme, että sitä vuotaa jostain pilssiin. Syyllisiksi paljastuivat anturit. Reilut kolme vuotta olivat olleet paikoillaan ja alumiini oli pahasti syöpynyt ja paisunut.

Nyt oli aika etsiä uudet anturit, jotka olisivat muovia tai rosteria. Meidän kierteisiin sopivia löytyisi helposti Euroopasta, mutta ei Ameriikasta. Syy miksi halusimme löytää ne Ameriikasta oli yksinkertaisesti hinta. Kun nyt jouduimme jäädä tänne odotteleeman voimansiirto-osia, niin samalla sitten hoidettiin muitakin asioita, osittain pakosta ja osittain vain siksi, että siihen oli mahdolisuus.

Kun jouduimme lupulta jäämään tänne marinaan pidemmäksi aikaa kuin olimme suunnitelleet, oli aika kytkeä vene maasähköön. Ihan helppoa sekään ei ollut, koska sopivan töpselin löytäminen kesti pari viikkoa. Kun vihdoin sen saimme, huomasimme, että maasähkölaturi kuumenee aivan liikaa. Oli aika hankkia uusi.

No, piti hankkia uusi maasähkölaturi ja tankkimittarit. Ihan kaikki muut meidän tilaamat tavarat eivät edes mahtuneet kuvaan. Olemme jo aiemminkin käyttäneet Floridassa toimivia yrityksiä. Viimeisin, mitä olemme nyt pari kertaa käyttäneet on MyUS. Meillä on siellä oma postiosoite, johon voimme tilata tavaraa. Sitten kun kaikki meidän tavaramme ovat saapuneet sinne, he pakkaavat ne yhteen laatikkoon ja lähettävät ne DHL:n tai Fedexin kautta meille, sinne missä ikinä silloin olemmekaan. Kätevää, mutta tämän vuoksi kaikki ostokset kannattaa tehdä Jenkeistä, koska silloin yleensä saa ilmaisen tai hyvin edullisen kuljetuksen tuohon meidän Floridan osoitteeseen. Sieltä eteenpäin rahti ei ole kovin halpaa, mutta se auttaa paljon, että he laittavat se yhteen pakettiin, sen sijaan, että jokainen tulisi tänne meille yksittäin.

Takaisin tankkimittareihin. Jenkeistä oli vaikea löytää anturia sopivilla kierteillä. Lopulta ne kuitenkin löytyivät. Kierre oli kyllä ihan oikea, mutta ne eivät kuitenkaan olleet ihan yhteensopivat meidän tankkiin pultattuihin muovikierteisiin. Nyt jouduttiin vähän soveltamaan. Ei muuta kuin sika peliin, tarkemmin sanottuna kylläkin 3M:n 5200. Pienempi tankki on jo koeponnistettu ja tankkimittari pitää sen paineen, mitä laiturin letkusta tulee. Veneen kallistuessa tai vettä vesikoneella tehdessä, paine ei varmasti koskaan ole suurempi. Eilen liimasimme toisen mittarin paikoilleen. Vahvasti uskomme, että sekin huomenna pitää vettä. Taas on ehkä yksi murhe vähemmän. Paitsi tietysti pitää vielä vaihtaa se itse mittariosa eli se missä se viisari heiluu. Eurooppalaiset ja Amerikkalaiset mittarit toimivat sekä eri vastuksella että eri logiikalla.

Ja sitten siihen tärkeimpään pakettiin, mitä odotamme. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin TNT/Fedex hukkasi meidän paketin. Paketti löytyi viikko sitten perjantaina Kaliforniasta, mistä onneksi se ystävällinen henkilö, joka paketin oli vastaanottanut, lähetti meille sähköpostia. Fedex osti TNT:n pari vuotta sitten ja ainakaan meidän kohdalla paketti ei Belgiassa kovin sujuvasti siirtynyt järjestelmästä toiseen. Tällä viikolla oli sitten löytynyt se Kaliforniaan tarkoitettu paketti Panamasta, joka oli lähtenyt Tanskasta. Uskomattominta tässä on se, että Fedex toimittaa paketteja parissa päivässä toiselle puolelle maailmaa, mutta korjatakseen virheensä, se ei vieläkään ole noutanut meidän pakettia Kaliforniasta, jotta se voisi reitittää sen uudestaan meille tänne Panamaan.

Vaikka olimmekin jo kerran valmiit Tyynenmeren ylitykseen, niin puuhat ei veneestä koskaan lopu. Kaikkea hommaa riittäisi enemmän kuin jaksaa tehdä. Se jaksaminen täällä onkin vähän vähissä. 30 asteen lämpö ei vielä niin kovati haittaisi, mutta sen lisäksi ilma on todella kostea. Toisaalta kosteus ei ole mikään yllätys, onhan täällä sadekausi parhaimmillaan. Sopivassa suhteessa teemme työlistalta töitä pois ja sitten vain laiskottelemme esim. kirjaa lukemalla.

Nivelen odottelua

Jonna 1.7.2018 5:00:41 EEST

N 8° 28.990', W 79° 56.652'

Hieman on taas tarinat odottaneet kirjoittajaa. Uuden nivelen (vakionopeusakselin) hankinta ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin olisi voinut luulla. Tai tavallaan se olisi voinut olla, mutta halusimme samalla uusia vähän muitakin siihen liittyviä osia. Tästä aiheesta ehkä joskus myöhemmin lisää. Tilanne tällä hetkellä on se, että osat ovat matkalle meille ja paketin seurannan mukaan olleet tänään Belgiassa.

Odottelu on tietenkin tylsää, varsinkin kun oikeasti haluaisimme olla jossain ihan muualla, mutta toisaalta ei olo täälläkään niin kovin kurjaa ole.

Keskiviikkoisin on satamassa nyyttikestit.

Tässä odotellessa on ollut aikaa askarrella kaikenlaista. Matkaveneen työlistaa on käytännössä mahdoton koskaan saada tyhjäksi. Aina on niitä hommia, jotka tehdään sitten joskus. Nyt oli aika kehittää vedenkeräysjärjestelmä. Meidän biminiä, eli avotilan aurinkokatosta, nostaa kaarelle naru keskeltä kangasta, johon teimme reiän ja laitoimme siihen läpiviennin. Nyt jos haluamme kerätä vettä, löysääme ylhäällä pitävän narun ja kiristämme vastaavasti alaspäin vetävän narun. Näin biminiin syntyy kuoppa letkun kohdalle ja vesi virtaa ämpäriin tai kanisteriin. Kokeilimme järjestelmää yhden sadekuudon ajan ja se toimii loistavasti. Iso pesusoikko täyttyi aivan hetkessä.

Meillä on myös vedentekolaite, mutta  se ei tarkoita sitä, etteikö sadevettä silti kannattaisi kerätä pesuvedeksi. Vesikone tekee vettä hitaasti ja tarvitsee sähköä sekä aina silloin tällöin uudet suodattimet. Pyykki- ja suihkuvedeksi sadevesi kelpaa oikein hyvin. Kelpaisi se juotavaksikin, mutta sitten pitäisi olla keräin joka olisi varmasti aina puhdas. Koskaanhan ei voi tietää, jos vaikka lintu on jättänyt terveisensä biminin päälle.

Sataman aallonmurtajan toisella puolella on paljon kalaveneitä ja rannassa kalastajakylä. Jos aallokko on suurta, on kaikki veneet vedetty rannalle. Jos on rauhallisempaa, on niitä ankkurissa kymmeniä. Joka päivä ne käyvät kuitenkin kalassa. Eräänä päivänä olimme rannalla katsomassa, kuinka isot ja painavat avoveneet saadaan ylös ja alas. Verkkolippujen kohot ovat monikäyttöisiä. Ensin niitä käytetään rullina veneen alla vesille laskussa ja sitten ne heitetään lopuksi veneen kyytiin. Sama tietenkin toisessa järjestyksessä toiseen suuntaan. Mutta kyllä siinä aika monen kalapaatin miehistöt tarvitaan tekemään yhteistyötä, sillä yhden veneen miehistöllä ei venettä saa edes alamäkeä veteen.

Kalastajat palaamassa kotiin. Emme ihan tarkkaan tiedä mitä ja millä menetelmillä nämä täällä kalastavat, mutta tuntuvat liikkuvan ihan kaikkina vuorokauden aikoina.

Ja kohta mekin kalastamme! Ainakin meillä on nyt enemmän tarvikkeita kuin ennen.

Kirjoitimme joskus vuosia sitten Kanarian Saarilla neljästä ruotsalaisesta nuoresta miehestä, jotka lähtivät Atlantin yli Albin Vegalla nimeltä "Rose". Heidän blogi loppui Trinidadille. Myöhemmin näin saman veneen Grenadalla, mutta sillä oli jo uudet ruotsalaiset omistajat. Nyt eräänä päivänä meidän viereen ilmestyi ruosalainen vene ja kuinka ollakaan, miehistö oli osittain sama kuin Rosessa. Heitä oli vähän jäänyt kaivelemaan, että Atlantin lisäksi pitäisi vielä Tyynimerikin ylittää. Olivat ostaneet nykyisen veneen Trinidadilta toisilta ruotsalaisilta. Ilmeisesti ruotsalaiset eivät voi myydä veneitä kuin toisilleen...

Tällä kertaa vene, Ronja nimeltään, ei ollut ihan niin hyvässä kunnossa kuin voisi toivoa. Heillä oli ollut jo monen monta ongelmaa ennen Panamaa. Tyynenmeren ylitykseen kuitenkin lähtivät. Kaksi päivää olivat olleet matkalla, kun ohjausvaijeri petti. Se oli siinä. Takaisin palaamisen jälkeen sen olisi voinut korjata, mutta pojille riitti. Ei tällä veneellä.

Ronjan epäonni oli meidän onni, meidän ja naapurimme Barryn. Heillä oli veneessä kolmen hengen eväät Galapagosille saakka. Kolme urheilullista miestä syö paljon. Koska heidän matka päättyi tähän, he halusivat antaa meille kaikki heidän ruokansa. Samalla kun toiset kärräsivät kottikärryillä säilykepurkkeja meidän aisalle, toiset kantoivat kuivamuonaa jätesäkeillä. Nämä sitten jaettiin Barry kanssa noin puoliksi vähän sen mukaan mistä kukin tykkäsi enemmän tai vähemmän.

Pariksi viikoksi Ronjan miehistö lähti Panama Cityyn nauttimaan hotellielämästä, katsomaan jalkapallon MM-kisoja ja yrittämään myydä venettä. 

Yhtenä päivänä Ronjan väki ilmestyi takaisin veneelle. Tiesimme, että heillä oli vielä henkilökohtaisia tavaroita veneessä, joita he jossain vaiheessa tulisivat noutamaan. Naapurimme Barry oli jo heidän Cityyn lähtiessä kertonut olevansa kiinnostunut heidän perämoottoristaan. No, nyt oli kaikki kaupan, koska veneelle ei ollut löytynyt ostajaa.  Puheiden perusteillä he olivat yrittäneet myydä venettä vain ruotsalaisille ja norjalaisille. Ottajan he olivat kuitenkin veneelle löytäneet, meidänkin käyttämän Panaman kanavan agentin Erickin. 

Nyt he alkoivat tyhjentämään venettä todenteolla. Me ostimme yhdeltä miehistön jäseneltä järeän ammattilaatua olevan akkuporakoneen, olisi muuten vienyt repussaan takaisin Ruotsiin. Lisäksi ostimme hieman kalastustarvikkeista. Kuva olikin jo tuolla ylempänä.

Barrylle sen sijaan kelpasi perämoottorin lisäksi myös tuuligeneraattori. Robert kävi sen irroittamassa jo illan pimettyä ja vesisateen alettua. Ihanan huolellisia ihmisiä nämä ruotsalaiset, sillä olivat hyvin huolissaan reijästä, joka johtojen irroittamisen jälkeen jäi tyhjäksi. Siitähän sataisi sisään. Harva viitsisi enää murehtia, kun antaa veneen ilmaiseksi pois. Jotain muutakin pikkukamaa meille heiltä tuli, mutta Barry maksoi sen verran hyvin heille perämoottorista ja tuuligeneraattorista, että antoivat sitten hänelle vielä vähän enemmän tavaraa kaupan päälle.

Tässä osia odotellessa Timolla on ollut aikaa myös elektroniikkaharrastukselle. Tämä härveli huolehtii jatkossa siitä, että halutessamme ankkurivalo tai kulkuvalot menevät päälle ja pois auringon laskiessa ja noustessa. Toki niitä voi edelleenkin myös manuaalisesti laittaa päälle, jos vaikka auringon paistaessa sumu yllättäisi.

Monia muitakin asennuksia ja parannuksia on tässä tehty. Joskus työpiste ei ole ihan se ergonomisin.

Arvion mukaan odottamiemme osien pitäisi olla täällä ensi keskiviikkona. Nähtäväksi kuitenkin jää, saadaanko osat tullista läpi saman viikon aikana. Aina kaikki ei toimi ihan niin sukkelasti.