Ankkurielämää

Jonna 27.10.2014 22:25:01 EET

N 28° 7.870', W 15° 25.498'

Viime blogissa olin jo varma, ettei lisäaikaa satamassa enää heru. Onneksi minun mielipiteelläni ei ollut vaikutusta, vaan sataman ystävällinen henkilökunta antoi meille vielä parikin kertaa jatkoaikaa. Taisi olla silläkin oma osuutensa asiaan, että säät eivät olleet kovin suotuisia Euroopasta tänne tulemiseen. Jostain blogista luin, että Cascaisissa oli paljon veneitä odottamassa sopivaa sääikkunaa. 

Tässä ollaan matkalla kohti ankkurissa olevaa suomalaista S/Y Himeneä. Markus kävi moikkaamassa meitä Las Palmasissa olleessa lähes joka päivä, parhaimpina parikin kertaa. Markuksen blogia ollaan seurattu keväästä asti, joten pitihän meidän käydä katsomassa, miltä yksinpurjehtijan vene näyttää.

Jollaa on käytetty viime kuukausien aikana ahkerasti "muuttoautona". Aallonmurtajan ulkopuolella ei oltu kuitenkaan käyty kuin kerran. Mantalle käytiin vilkuttamassa, kun he lähtivät pari kuukautta sitten kohti Etelä-Ameriikkaa.

S/Y Himene, Laurinkoster 28.

Markus omassa kodissaan.

Viime tiistaina tuli selkeä viesti, että sunnuntain jälkeen ei lisäaikaa enää saada. Eilen siis irroitettiin köydet laiturista yli 10 kuukauden jälkeen. Voi sitä riemun määrää, minkä ihminen voi saada 5 minuutin koneajelusta. Tuuli oli etelästä, jonne ankkuripaikka on täysin avoin. Oli siinä meillä ihmettä, kun ei olla edes merellä oltu. Satama on ollut niin rauhallinen, että melkein kuin olisi kivitalossa asunut. Nyt piti pitää kiinni ja mitään ei oikein voinut jättää pöydälle.

Uimaan kuitenkin uskaltauduttiin. Veden lämpötilan ollessa 26 astetta ja ilman vähän enemmän, on uiminen lähes pakollista, jos siihen on mahdollisuus. Taisi olla Timon ensimmäinen kerta ilman saunaa sitten Suomesta lähdön jälkeen. Vappuna uitiin samalla ankkuripaikalla Mantan saunasta, silloin vesi oli paljon kylmenpää.

Iltaa kohden tuuli onneksi rauhoittui ja kääntyi pohjoiseen, josta sen yleensä pitäisikin puhaltaa. Rauhallinen tämä ankkuripaikka ei koskaan ole, koska laivoja menee koko ajan ohi. Ja niiden lisäksi hinaajat ja luotsiveneet, ympäri vuorokauden.

Yksin ei Iiris ankkurissa keiku, vaan ympärillä on lähes 40 muutakin venettä.

Suomenlippuja täällä näkyy aina vaan enemmän, tässä yksi niistä. Tänään lisäksi tuli yksi vene lisää, Safa. Vielä ei olla kaikkien kanssa ehditty puheisiin, mutta eiköhän tässä vielä ehditä.

Leopard vaanii nurkan takana.

Tässä veneessä ei liehu Suomen lippu, mutta suomalaisväriä tulee olemaan. Vene on ARC:ssä mukana nimellä Leopard by Finland ja lähtee hakemaan reittiennätystä. Vanha ystäväni, entinen kotkalainen, Samuli Leisti,on projektin vetäjänä.

Mukavasti me valokuvaajat heijastutaan keulasta :)

Seuraavat 4 viikkoa nautitaan nyt ankkurielämästä. Ja jos alussa vähän keikutti, niin me silti nautittiin täysin siemauksin. Nyt kun on rauhallisempaa, on elämä tietysti myös helpompaa. Kaiken sen kamalan työn jälkeen, mitä kesä tehtiin, me voidaan nyt ottaa rennosti. Kaikki hommat eivät edelleenkään ole valmiita, mutta Iiris on kuitenkin taas asuttavassa kunnossa ja tiedetään, että runko on hyvässä kunnossa. 

Lihapata á la Timo

Jonna 9.10.2014 22:46:00 EEST

N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Joskus kannattaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. 

Viikko sitten satuin olemaan Defyrin sitloodassa, kun laiturin toisella puolen olevan ison (24 metriä pitkä) veneen kannelta ruvettiin juttelemaan. Ranskalainen nainen kysyi, oltaisiinko kiinnostuneita heidän ruokatarvikkeista. Vene on lähdössä ARC:hen, mutta miehistö lähti välillä kotiin. Tuoretuotteita ei siis voinut jättää veneeseen ja eivät tietenkään halunneet niitä roskiinkaan heittää.

Tokihan meille kelpasi, olinhan juuri lähdössä supermarkettiin kurkkua ostamaan. Kun ruvettiin kylmälaukkuja tyhjentämään Defyriin, täytyi melkein välillä hieraista silmiä. Ensin oli tietenkin pakolliset perunat, porkkanat, sipulit, valkosipulit yms. Seuraavasta löytyi kananmunia, erilaisia juustoja, kinkkua ja 7 pakettia voita, yms. Pohjalla odotti yllätys, 4 kilon pakettia pakastelihaa. Ilman kurkkuakin pärjää, ei tarvinnut sinä päivänä enää kauppaan mennä.

Meillä ei ole pakastinta, joten piti keksiä mitä lihoille tehdään. Yksi paketti jätettiin omaan käyttöön ja loput vietiin Jussin pakastimeen Mona F:ään. Heti seuraavana päivänä päästiin 6 suomalaisen kanssa nauttimaan Jussin tekemästä Burgundinpadasta.

Emme myöskään halua käyttää voita kilokaupalla, eikä suuret määrät vihanneksia säily loputtomiin, joten lähes kaikki täällä olevat suomalaisveneet saivat oman osuutensa.

Meillä on ollut vähän epävarmaa tämä elo, kun emme ole tienneet kuinka kauan saamme vielä olla tässä satamassa. Iiris on nyt kohtuu asumisvalmis, mutta niin kauan kuin saamme tässä laiturissa olla, asumme Defyrissä. Tämä kuitenkin helpottaa niitä pieniä töitä, mitä vielä tässä ehdimme tekemään. 

Eilen saatiin taas viikko lisäaikaa, joten voimme vähän suunnitella tekemisiämme. Lihakin oli jo sulanut jääkaapissa. Tänään Timo sitten teki ison kattilallisen pataa. Nyt meillä on vatsat täynnä ja sen lisäksi aika moneksi seuraavaksi päiväksi ruoka valmiina.

Suurempia remontteja ei nyt ennen ankkuriin siirtymistä tehdä. Tänään aloitin kuitenkin lakkaamaan hellan yläpuolella olevia vanereita, jotka on irrotettu aikoja sitten. Saadaan nekin paikoilleen ennen kotiin muuttamista, ihan kiva, sitten voi käyttää myös hellaa. Jos olisi pitänyt tällä viikolla lähteä, niin oltaisiin oltu kylmien ruokien varassa.

Elämä täällä satamassa on viimeisen kuukauden aikana vilkastunut kovasti. Periaatteessa kaikkien veneiden piti pystyä lähtemään viime kuun lopussa. Syyskuun aikana lähes kaikkiin tyhjille jätettyihin veneisiin siis saapui miehistöä. Kesä oltiin täällä melko paikallisessa seurassa, nyt suomalaisia purjehduskavereita tulee moikattua lähes päivittäin. Jotkut veneet lähtivät omasta tahdosta, mutta jotkut ovat myös joutuneet lähtemään. Näyttäisi olevan aika sattuman kauppaa, ketkä saavat jäädä ja ketkä eivät.

Pohjoisesta on myös alkanut saapua paljon veneitä. Suomen lippujakin on jo nähty monta. Ensimmäinen "uusi" vene saapui viikko sitten, Bavaria 33, s/y Chiara, Nina ja Jari meidän naapuriseurasta Sindbadista. Heti perään saapui erikoinen Sailjet 40 tyyppinen vene Lohjalta. Tänään s/y Himenen Markus piipahti meillä kylässä.

ARC-veneitä saapuu joka päivä lisää, joten vahvasti uskomme, että ensi tiistaina mekin joudumme siirtymään ankkuriin. Ei haittaa, tässä on ollut sen verran kova vauhti päällä, että lepo tekee hyvää. Tai no, en minä varmaan kovasti levätä malta, kun pitää sekä ARC että muita veneitä vahdata. Sosiaalinen elämäkin tässä koko ajan vilkastuu. Suurempia remonttihommia jatketaan sitten taas joulukuussa.

Valitettavasti tähän blogiin ei löytynyt yhtään valokuvaa. Jotenkin ollaan unohdettu ottaa muita kuin remonttikuvia...