5 vuotta maailman merillä

Jonna 5.8.2018 6:04:38 EEST

N 8° 28.990', W 79° 56.652'

Tänään tuli kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun irroitimme köydet Hoskin laiturista Helsingin Lauttasaaressa. Jotenkin tuntuu, että eihän siitä niin kauaa ole, mutta kyllähän viisi vuotta kai on aika pitkä aika. Parhaiten sen ehkä näkee Facebookissa kavereiden perhepotrereista. Yhtäkkiä pienet lapset ovatkin jo teini-ikäisiä.

Meidän elämä ei tässä paljon ole muuttunut. Toki olemme siirtyneet mantereelta toiselle ja samoin valtamereltä toiselle, mutta matkapurjehtijan arki pysyy aina samana. Venetöitä riittää. Joskus kuulee matkapurjehduksen olevan veneen korjaamista eksoottisissa kohteissa. No, sitäkin tämä elämä toki on, mutta kylllä tähän mahtuu paljon muutakin. Jotenkin nämä remontit kuitenkin aina päätyvät blogeihin. Se taitaa johtua siitä yksinkertaisesta syystä, että harva meistä tavallista arkista aamupalaa syödessään ottaa valokuvia ja keksii niistä kirjoitettavaa. Sitten kun seuraavaksi pääsemme taas liikkelle, tulee toivottavasti kirjoitettua enemmän purjehduksesta ja uusista purjehduskohteista.

Viime blogissamme odottelimme pakettia. Sitä odotellessa rupesimme asentamaan edellisessä paketissa olleita varusteita. Olimme suunnitelleet tekevämme tämän joskus paljon myöhemmin valtameren tuolla puolen, mutta nyt siihen oli aikaa, kun olimme jumissa täällä Panamassa. Meillä ei ole ollut mitään ongelmia polttoaineen suhteen, mutta päätimme kuitenkin vaihtaa kokonaan uuteen vedenerottimeen ja esisuodattimeen. Suurin syy tähän oli se, että Vetuksen vanhassa systeemissä vedenerotin oli läpinäkymätöntä peltiä. Jos siis halusi tarkistaa mahdollisen veden olemassa olon, piti avata ruuvi ja valuttaa dieseliä (ja mahdollista vettä) johonkin purkkiin, jotta näki tilanteen. Nyt uudessa vedenerottimessa on läpinäkyvä kulho, joten sitä on helppo vilkuilla vaikka joka päivä.

Niin ja tuo kuva. Uusi suodatin oli helppo kiinnittää samaan metallipalkkiin kuin vanhakin. Ensiksi piti vain kiivetä sohvan ja turkin alle, jotta sai porattu uudet reiät kiinnitystä varten.

Välillä hommat on vähän siistimpiä. Timolle ostettiin muutama kuukausi sitten uusi tietokone Panama Citystä. Sopivan tietokoneen löytäminen ei ollut kovin helppoa ja piti tyytyä parhaaseen niistä vaihtoehtoista mitä oli saatavilla. Siinä meidän edellisessä isossa paketissa oli myös uusi SSD-levy korvaamaan tavallinen kovalevy tässä koneessa. Helppo homma. Tätähän minä tein työkseni vielä 5 vuotta sitten Helsingissä. No, maailma muuttuu ja laitteet sen mukana. Ennen kaikissa koneissa oli luukku, jonka alta kovalevy löytyi. Muutama ruuvi auki, uusi levy tilalle ja ruuvit kiinni. Niinhän minä luulin., toisin oli. Parikymmentä ruuvia, kaikki tietenkin eri mittaisia, piti irroittaa ennen kuin pääsi levyyn käsiksi. Vähän meinasi jo usko loppua, kun kyseessä oli kuitenkin hyvin uusi ja kallis kone. Timo kuitenkin kannusti vieressä ja niin saatiin kone auki. Eihän se nyt sitten niin vaikeaa ollutkaan. Nyt on kiva, kun kone käynnistyy nopeasti niinkuin edellinenkin kone teki.

Yksi huoltokohde oli vessa. Suolavedella huuhdeltavan vessan letkuihin kertyy kalkkia. Jos haluaa, että homma toimii, on hyvä putsata septitankkiin menevä letku kerran vuodessa. No, sitä irroitettaessa irtosi jotain muutakin. Mereen johtavan putken yksi liitososa katkesi. Se ei ollut vuotanut aiemmin eli mitään varoitusta emme saaneet. Onneksi tankki oli tässä vaiheessa käytännössä tyhjä, muuten haistelisimme tuotoksiamme varmasti vieläkin.

Tällainen osa siis katkesi. Jossain voisi olla helppo mennä kauppaan ja ostaa uusi, mutta ei täällä. Käytännössä Panamassa kaikki on amerikkalaista. Niin myös putkikierteet. Nämä putkihommat on siitä mielenkiintoisia, että eurooppalaiset osatkaan eivät ole metrisiä vaan ne perustuvat brittiläiseen stardarniin ja ovat tuumamittaisia. Mitat siis kuulostavat samalta kuin amerikkalaiset, mutta kierteet ovat erilaiset.

Timo jäi veneelle tekemään muita töitä ja minä lähdin uuden ystäväni Taran kanssa Panama Cityyn etsimään uutta osaa. Karibian saarilta tällaisen vielä olisi löytänyt suht helposti. Siellä oli venetarvikeliikkeissa hyvin sekä eurooppalaista että amerikkalaista tavaraa. Täällä on jo toisin. Suhasimme puoli päivää pitkin poikin Cityä. Aluksi metrolla ja sen jälkeen taksilla. Minulle oli valmiiksi annettu vinkkejä, mistä tällainen osa voisi löytyä. Aina kun menimme uuteen paikkaan, sieltä neuvottiin edelliseen. Kun sanoimme tulleemme juuri sieltä, saimme onneksi aina jonkin uuden vaihtoehdon. 

Lopulta osa löytyi tästä pikkuriikkisestä kellarissa sijaitsevasta firmasta. Ihan osa ei ollut sitä, mitä hain, mutta se kelpasi. Me etsimme putkiosaa ja tuolta löytyi hydraulijärjestelmän osa. Kierteet olivat oikeat, erona oli viisinkertainen hinta ja sisähalkaisija. Parikymppiä sinne tai tänne ei meidän elämää onneksi hetkauta ja lopulta huomasimme, että meidän palloventtiiilimme sisämitta on ihan sama, joten tuon pitäisi toimia oikein hyvin.

Tuolla aiemmin oli kuva katkenneesta putkesta. Osa, joka katkesi, on juuri ja juuri vesirajan yläpuolella. Hana on aina kiinni, paitsi tankkia tyhjennettäessa, joten varsinaista vuotoriskiä tässä ei ollut. Nyt kuitenkin kun Timo rupesi irroittamaan katkennetta osaa "seinästä" halusimme varmistaa, että koko läpivienti oli vesirajan yläpuolella. Jos yksi osa hajosi, voi joku muukin olla syöpynyt. Sisällä tehtiin meilkoinen tavaran siirto, jotta kaikki mahdollinen saatiin samalle laidalle. Ulkona täytimme vesikannut laidalle ja vielä pisteenä i:n päälle veimme ankkurin spinnupuomilla kauas sivulle. Tavallaan oli yllättävää kuitenka paljon tavaroiden siirto kallisti venettä, toisaalta ei. Tämän takiahan meillä Valpurissakin kisoissa siirrettiin miehistöä. 

Nyt jäljelle jääneitä osia on sen verran kovin vasaralla paukutettu, että ihan hapertuneita eivät voi olla. Olemme jo aiemmin päättäneet vaihtaa kaikki nämä putkiosat metallista komposiittiin. Tämä on tarkoitus toteuttaa Uudessa-Seelannissa,kunhan ensin sinne pääsemme. Meidän eurooppalaisten ongelma on se, että käytännössä kaikki putkiosat ovat messinkiä, joka on herkkä korroosiolle. Amerikkalaisten käyttämä pronssi on paljon parempaa. Euroopastakin on mahdollista saa pronssiosia, mutta käytännössä mikään venetarvikeliike ei niitä myy. Ennen taisi asiat olla tämänkin suhteen paremmin, vanhoissa veneissä niitä pronssiosiakin on...

Jossain tässä välissä meidän kadonnut pakettikin saapui. Kovia oli laatikko matkalla kokenut, mutta nuo ihan päälimmäiset teippaukset on marinan tullin tekemiä, jotta saimme laatikon veneeseen. Meidän on mahdollista tilata veneen varaosia tänne maksamatta paikallisia tullimaksuja. Marinan tullihenkilöt kuitenkin ensin avaavat paketin ja varmistavat, että kyseessä todellakin on venetarvikkeita. Tällä kertaa ei tarvinnut jännittää, nyt sisältö oli selkeästi varaosia. Viimeksi vähän jännitti, kun paketissa oli polttoainesuodattimien yms. lisäksi kuitenkin esim. tietokonetarvikkeita.

Lopulta tuo paketin harharetkikään ei enää niin paljon harmita, sillä TNT hyvitti koko kuljetuslaskun, kun paketti katosi. Parin viikon odotuksella säästimme yli 400 euroa. 

Vihdoin pääsimme akselihommiin. Sen vuoksi piti myös sukeltaa. Potkuriakselia piti saada vähän ulommas ja sen lisäksi piti varmistaa, että se ei pääse putoamaan meren syvyyksiin. Kyllähän se akseli tuolta veneen alta löytyisi, mutta saattaisi myös vene painua äkkiä syvyyksiin, jos akselin reikä olisi tyhjä. 

Hieman haastava homma välillä oli. Meillä oli sovittu tietyt koputukset viesteiksi toisillemme. Timo kuitenkin joutui välillä paukuttamaan vanhaa laakeria akselista irti, joten aina välillä piti tulla perähyllylle kysymään, että olikohan tuo paukutus vai koputus. Aika äkkiä kuitenkin opin kuulemaan paukutuksen ja koputuksen eron...

Vähän ristiin tehtiin näitä töitä. Tässä uusi laakeri ja nivel on jo paikoillaan ja kyseessä on uuden polttoainesuodattimen asennus. Suodatin tuli esiasennettuna 2 mikronin suodattimella, joka on meille liian hieno. Meidän piti siis ensitöiksemme vaihtaa suodatin. Ennen paikoilleen ruuvaamista se ei onnistunut. Ei onnistunut heti sittenkään. Tarvittiin narua ja talja ja Timon voimat. Lopulta lähti. Tehtaalla asennettusta suodattimesta puuttui kokonaan kumitiiviste. Joku robotti oli kai vääntänyt tuon kiinni metalli metallia vasten. Aivan uskomatonta. Tämä siis laatua made in USA. Kiinalaisista olisi tämän paremmin uskonut.

Tämä kuva voisi jo näyttää siltä ,että olemme vihdoin lähdössä. Valitettavasti näin ei ole. Nämä hedelmät ei ole suunniteltukaan kestävän valtameren ylitystä. Viikossa kaikki on varmasti jo syöty. Lähikylässä on joka toinen lauantai kylän aukiolla tori. Sieltä löytyy parhaat ja halvimmat hedelmät. Kun meidän lähdön aika joskus koittaa, täytyy se varmasti yrittää ajoittaa torin aikoihin.

Niin ja siitä lähdöstä. Saimme moottorimme vihdoin käyntiin tällä viikolla ja laakerit/nivelet koekäytettyä. Niinhän siinä vähän kävi, kuten pelkäsimmekin, että vaihdelaatikko kolisi järjettömästi ja köne hyppi pukillaan. Vaihdelaatikkokin on siis vaurioitunut. Uusi on jo tilattu Suomen kautta Italiasta. Toivottasti TNT ei tällä kertaa hukkaa pakettia.

Voi olla ,että lukijoistamme tämä kuulostaa siltä, että meillä olisi uskomattoman huono tuuri. Niin meillä onkin. Mutta valitettavati tämä koskee vähän kaikki täällä. Tänään yksi ystäväpariskuntamme palasi lähisaaristosta tänne takaisin. Heidän piti olla maksimissaan pari viikkoa siellä. Ensimmäisenä yönä heillä oli kuitenkin alkanut tulvia vettä sisään potkuriakselin tiivisteestä. Oli todella hyvä tuuri, että eivät uponneet. Seuraavaksi heiltä hajosi perämoottori, joten varaosia odotellessa eivät päässeet edes maihin. Taksiveneellä pääsivät, mutta se oli kallista. Sitten oli vedentekolaite hajonnut. No ei hätää, täällähän on sadekausi. Mutta ei, seuraavaan viiteen päivään ei satanut. 

Tällaista siis tämä matkapurjehtijan arki. Päivääkään en silti näistä vuosista vaihtasi pois. Tai no, ehkä jonkun pahimman...