Purjehduskausi on täällä taas

Jonna 30.11.2017 5:29:47 EET

N 18° 10.844', W 76° 27.195'

Lähes puoli vuotta vietimme Spanish Waterissa Curaçaolla. Sen verran kestää hurrikaanikausi Karibian alueella. Kuluneen kesän aikana ennätyshurrikaanit riehuivat tehden valtavaa tuhoa pohjoisemmilla saarilla, mutta etelänpänä nämä sääilmiöt näkyivät lähinnä valtavina helleaaltoina. 

Joidenkin lähteiden mukaan hurrikaanikausi loppuu virallisesti marraskuun lopussa. Toisaalta, jotkut vakuutusyhtiöt ovat sitä mieltä, että se loppuu jo kuukautta ennen. Ja toiset ovat sitä mieltä, että se loppuu vasta joulukuun puolella. Todellisuus on kuitenkin se, että hurrikaanit eivät kalenteriin katso. Todennäköisyys kuitenkin pienenee koko ajan, kun vuoden loppu lähenee. Meidän oma raja oli, että ennen marraskuun puoltaväliä ei lädetä ja silloinkin seurataan säitä tosi tarkkaan.

Juuri ennen lähtöämme oli pieni mahdollisuus hurrikaanin syntymiselle Panamassa. Onneksi lähtövalmistelutkin olivait vielä vähän kesken, joten emme sännänneet huonoon säähän. Hurrikaania ei tästäkään häiriöstä syntynyt, mutta riittävästi sade- ja ukkoskuuroja, joita ilman on mukavampi elää.

Vihdoin viime keskiviikkona, tasan viikko sitten, oli aika jatkaa matkaa. Tässä olemme nostamassa isopurjetta Caracasbayssa. Kiitos kuvasta, Juha Salonen.

Tämä olikin viimeinen kerta viiteen vuorokauteen, kun kannelle oli asiaa. Isopurjeen voi myös nostaa menemättä kannelle, mutta meistä on helpompaa, että toinen vetää sitä mastolta ja toinen vetää sitloodassa löysiä pois. Meidän veneen helotus on suunniteltu niin, että kannelle ei tarvitse normaalisti koskaan mennä. Paitsi, jos jotain menee solmuun. Tai jos ajetaan genaakkerilla. Tällä legillä ei ollut ylimääräisiä solmuja eikä genaakkeriakaan tarvittu, joten linnut saivat kannen omakseen. 

Ehkä tämä oli vähän liioiteltu kommentti. Ei niitä siellä kannella niin montaa lintua ollut. Tai no, jälki oli kyllä sen näköistä kuin olisi ollut kokonainen parvi. Välillä tuli ihan voimakkaitakin sadekuuroja, mutta silti ihan kaikki jätökset eivät huuhtoutuneet pois. Jos yksi lintu istuu kaiteella yhden yön, niin se jättää uskomattoman suuren lahjan kannelle.

Me olemme hyvin huonoja tunnistamaan lintuja. Tämä oli kuitenkin niitä pienempiä ja vähemmän kakkivia. Sama lintu tuli myös kerran sisälle ja oli nin uupunut, että ei jaksanut ensin edes siipiä vetää suppuun. Timo varovasti otti siitä talouspaperilla kiinni ja vei ulos. Raukkaparka oli varmasti nälkäinen ja janoinen, mutta ei me sitä sisälle veneeseenkään haluttu. Mistä lie oli tullut, kun lähinpään rantaan oli kuitenkin sillä hetkellä varmasti yli 200 mailia.

Matkaa meillä tällä purjehduksella kertyi vähän alle 600 mailia. Purjehduskeli oli niin lähellä täydellistä, että sen arvostelu olisi todella pahasta. Toki aina voi sanoa, että tuuli oli liian kova tai liian hiljainen. Tai vaikka vain 10 astetta väärästä kulmasta. Ei, tällä kertaa keli oli täydellinen. Alkumatkasta meillä oli tosi hyvä vauhti ja näytti siltä, että olisimme perillä liian aikaisin. Onneksi tuuli keveni sopivasti ja olimme taas aikataulussa. Meidän tavoite oli olla perillä maanantaiaamuna kello 9. Rantauduimme 20 minuuttia myöhässä. Aikataululle oli kaksi syytä. Yksi oli se, että emme missään nimessä halunneet saapua pimeässä. Toinen oli se, että viranomaiset aloittavat työt arkisin klo 9. Normaali virka-ajan ulkopuolella voi joutua maksaman ylitöistä.

Curaçao oli ruskea ja täynnä kaktuksia. Kun saavuimme Jamaikalle, tuntui että olemme taas oikeeasti Karibialla. Kaikkialla on vihreää, se on todella ihanaa vaihtelua kaiken kuivuuden jälkeen.

Nyt olemme jo kolmatta päivää Jamaikalla ja toistaiseksi tuntuu, että tämä on aivan fantastinen paikka. Seuraavalla kerralla kirjoitamme lisää tästä paikasta, Port Antonionista.

Kausi vaihtuu

Jonna 6.11.2017 2:47:13 EET

N 12° 4.839', W 68° 51.778'

Hurrikaanikausi vetelee viimeisiään ja sen näkee myös täällä meidän ankkuripaikalla. Parin viikon aikana on veneitä lähtenyt todella paljon kohti Kolumbiaa ja Panamaa. Samoin uusia veneitä putkahtelee jostain jatkuvasti. Suurin osa uusista veneistä on tullut paikalliselta telakalta. Omistajat ovat olleet kesän kotona ja palanneet nyt takaisin. Osa veneista tulee Grenadan suunnalta

Mekin olemme kesän joutenolon jälkeen ruvenneet valmistelemaan lähtöä. 

On ollut aika tehdä vuosittainen ruokainventaario. Me pyrimme pitämään veneessä runsaat ruokavarastot, ikinähän ei tiedä mihin sitä joutuu. Tai mitä seuraavasta kaupasta löytyy.

Jotkut pitävät ajantasaista ruokainventaariota, mutta itse en ole sitä edes yrittänyt. Se tarkoittaisi käytännössä sitä, että joka kerta, kun jotain ottaa varastosta, pitäisi se kirjata ylös. Ei, kerran vuodessa saa riittää. Nämä varastot eivät ole pelkästään varamuonaa, vaan samoja varastoja käytetään myös ihan normaalina päivittäisenä ruokakaappina.

Säilykepurkit on suunniteltu säilymään. Toiset kuitenkin säilyvät paremmin kuin toiset. Nämä hedelmäsäilykkeet olemme hankkineet kaksi vuotta sitten Kanarialta. Vielä eivät olleet poksahteneet, mutta lähellä se jo oli. Purkit olivat paisuneet aivan muodottomiksi. Ystävämme kertoivat, että heillä on poksahtanut useampikin hedelmäpurkki. 

Nykyään olemme kuitenkin varautuneet melko hyvin vuotaviinkin säilykkeisiin tai juomiin. Yksi Sprite tölkki kerran poksahti punkan alla, niin että kuulin äänen. Silloin heti en äänen lähdettä tajunnut, mutta myöhemmin se tuli selväksi. Onneksi purkki oli muovilaatikossa ja sotku oli helppo siivota pois. Atlantilla myös yksi Kokis purkki oli hankautunut puhki ja vuotanut laatikon pohjalle. Silloin muovilaatikko oli vain hyvää tuuria, sen jälkeen olemme ottaneet opiksemme ja kaikki säilykepurkit ja juomatölkit pyritään säilyttämään niin, että hajotessaan ne eivät pääse vuotamaan vaikeisiin paikkoihin säilytystilojen pohjalle ja turkin alle. Niin, ja oli meillä myös kerran yhden lasisen pepperonipurkin kannen joku toinen purkki hinkannut puhki.

Monet nyt tehtävät valmistelut ovat olleet lähes koko kesän työlistalla, mutta kuten niin usein itse kullekin käy, niin pakollisia töitähän ruvetaan tekemään vasta viime tingassa.

Meidän jolla on valmistettu hypalonista, joka kestää hyvin auringon UV säteilyä. Valitettavasti kuitenkin rullattavan jollan ilmatäytteinen pohja on valmistettu PVC:stä, joka ei pidä auringosta. Pohja pitää vielä ilmaa, mutta on muuttunut tahmeaksi jo ennen kuin me olimme vielä edes sen omistajia. Edellinen omistaja oli käärinyt sen päälle vanhan purjepussin. Nyt oli kuitenkin purjepussistakin aika mennyt ohi ja aurinko oli polttanut sen puhki. Oli aika tehdä uusi suoja. Tällä kertaa kävin kangaskaupasta ostamassa vaaleaa Sunbrella-kangasta, josta teimme uuden suojan. Vaalea kyllä likaantuu jalkojen alla äkkiä, mutta meidänkin varastosta löytyvä tummansininen kangas polttaisi liikaa meidän paljaita jalkoja.

"Kuuma-veitsi" tilattiin jo yli vuosi sitten Grenadalle. Jotain pientä sillä on muutaman kerran leikattu tai katkaistu, mutta nyt se pääsi tositoimiin. Sen etu verrattuna saksiin on ylivoimainen. Kun keinokuituisen kankaan sulattaa puhki, ei kankaan reunat rispaannu, joten ommellessa ei tarvitse reunaa mitenkään päättää. Puuvillaan ei kuulemma kannata yrittää, se vain syttyy palamaan...

Toinen pieni ompelijatteren apulainen näkyy kuvassa ja se on "ompeluteippi", mitä ikinä se suomeksi onkaan. Paksuun kankaaseen on vaikea laitttaa nuppineuloja. Sen sijaan teippi on helppo laittaa ja on juuri sen verran vahvaa, että pitää kankaan palat yhdessä ompelukoneen neulalle saakka. Se myös hieman lisää sauman vedenpitävyyttä, mutta ei ole sama asia, mitä vedenpitävien vaatteiden valmistuksessa käytetään.

Nämä kaksi apuneuvoa helpottavat ompelemista tosi paljon. 

Apuvälineetkään eivät ole minua silti koko kesänä saaneet innostumaan ompelusta. Nyt oli pakko ryhdistäytyä. Meidän sprayhoodin kangas on vielä ihan kohtalaisessa kunnossa, mutta saumat ovat alkaneet näyttämään huonoilta. Siellä täällä on ollut nähtävissä katkeillut lanka. Syynä tähän on aikoinaan käytetty lanka, joka ei kestä UV-säteilyä niin paljon kuin kangas. Nyt oli viimeiset hetket korjata sprayhood melko helposti. Riitti, kun seuraili vanhoja saumoja. Ihan en eilen saanut työtä valmiiksi, kun ilta yllätti. Sprayhood oli kuitenkin pakko laittaa paikoilleen, koska myös meidän bimini yhdistyy siihen vetoketjulla. Näillä leveysasteilla ei voi olla ilman aurinkosuojia, ja sateen sattuessa ne ovat myös mukavat. Loput kaksi saumaa pitää vielä lähipäivinä ommella. Valitettavasti toinen saumoista pitää kuitenkin avata ensin kokonaan, jotta toiseen pääsee käsiksi. Kyseessä on toisen alumiinikaaren kujan alue.

Viikko-pari tässä vielä ahkeroidaan ja sitten lähdetään kohti uusia seikkailuja.