Nyt olemme aivan toisessa maailmassa. Vene ei keiku lainkaan. Ensimmäisenä iltana täällä Timo sanoi, että tuntuu kuin olisi telakalla. |
Veden kirkkaus on myös jotain aivan muuta kuin mihin olemme tottuneet. Kun ajoimme Fakaravan atolliin sisään, näkyi pohja kirkkaasti 15 metrin syvyydessä.
Kun saavuimme tänne, tiesimme että haluamme ankkuroitua pääkylän edustalle. Jonkin verran meillä oli tietoa paikasta, mutta aika hatarasti. Onneksemme näimme jo atollin ulkopuolta tutun veneen AISissa. Australialainen Moggy tuli meille hyvin tutuksi Nuku Hivalla. Lynn ja Dave järjestivät useammatkin illanistujaiset 18 metrisellä katamaraanillaan. Päätimme ankkuroida heidän viereen. Arvelimme heidän olevan lähellä jollalaituria ja muutenkin tietävän kaiken tarpeellisen tästä paikasta, sillä tiesimme heidän olleen täällä jo hieman pidempään.
Nuku Hivalla oli keikkumisen vuoksi vaikea tehdä joitain huoltohommia. Yhteen näistä liittyi maston huippuun kiipeäminen. Täällä kiipesin mastoon oikein mielläni, sillä sieltä näkee maisemat parhaiten. Alas tullessani toin mukanani meidän toimimattoman tuulimittarin.
Muutama muukin vene täällä on, mutta ei missään nimessä ruuhkaksi asti. |
Moottorin merivesipumppu saapui Tahitille maanantaina. Toivomme saavamme sen meille lähipäivinä. Mutta vaikka saisimmekin sen heti huomenna, emme ihan valtavaa kiirettä pidä matkan jatkamisen kanssa, sillä toivomme pitkästä aikaa tapaavamme suomalaisveneen täällä ensi viikolla. Samainen vene on viimeksi nähty kaksi vuotta sitte Karibialla. Toinen meistä tuli tänne oikoreittiä ja toinen kiersi Etelä-Amerikan.