Panama City

Jonna 21.4.2018 4:50:52 EEST

N 8° 28.990', W 79° 56.652'

Aika kuluu niin nopeasti. Kun tulimme kanavasta läpi, kaksi kuukautta sitten, ajattelimme viipyvämme Panama Cityssa muutaman viikon. Niinhän siinä tietenkin taas kävi, että me vähän juutuimme paikoillemme. Timolla oli uusi mielenkiintoinen koodausprojekti ja minä nautin joko kaupungin ihmisvilinästä tai laiskottelusta kotona. 

Panama City on suurin kaupunki, missä olemme tällä matkalla käyneet. Panamassa on n. 4 miljoonaa asukasta, joista puolet asuu Cityssä. Parin miljoonan kaupunki on levittäytynyt laajalle alueelle, mutta myös kohti taivasta, pilvenpiirtäjiä on paljon.

Kuvassa on Las Brisas ankkuripaikka. Me olimme ankkurissa pengertien toisella puolella. Pengertien päässä on neljä saarta, jotka olivat oikeasti saaria ennenkuin Panaman Kanava rakennettiin. Kanavaa kaivettaessa maa-aines piti viedä jonnekin lähelle ja nämä saaret yhdistettiin pari kilometriä pitkällä pengertiellä mantereeseen ja päähän perustettiin USA:n sotilastukikohta. Nyt sotilaista on vain muisto jäljellä ja alueesta on tehty todella viihtyisä. Ravintoloita, varsinkin jäätelöbaareja, on paljon. Lisäksi on useampi suuri polkupyörävuokraamo, vuokraavat myös tavallisia maastopyöriä, mutta enimmäkseen kahden tai neljän poljettavia pyöriä, samanlaisia, joita ainakin minun lapsuudessani näki kesäisin Hangossa. Nuoret ihmiset polkevat niillä vastaan syöden jäätelöä, kaljakuppiloille täällä ei paljon ole tarvetta.

Me olimme ankkurissa pengertien kanavan puolella. Ankkuripaikka oli melko levoton, sillä liikennettä oli paljon yötä paivää. Jollalaituri La Playita marinassa oli kuitenkin paljon parempi ja turvallisempi. Jouduimme kyllä maksamaan siitä, mutta vielä kalliimmaksi tulisi, jos jolla hajoaisi ilmaisessa laiturissa. 

Marinan kanssa samalla saarella oli luonnonpuisto. Säästimme kuitenkin kalliin sisäänpääsymaksun, sillä samat eläimet esiintyivät välillä ilmaiseksi marinan parkkipaikalla. Kuvassa paikallinen laiskiainen.

Me emme muista, että meiltä olisi kertaakaan kysytty papereita meidän matkan aikana. Siis poislukien tietenkin maahan sisään- ja uloskirjautuminen. Yhtenä päivänä näimme kuinka viranomaiset menivät järjestyksessä veneeltä toiselle. Me otimme paperit silloin jo valmiiksi pöydälle. Halusivat nähdä passit, veneen rekisteritodistuksen ja paikallisen purjehdusluvan. Meidän ankkuripaikalla kaikilla oli asiat kunnossa, toiselta puolelta pergertietä oli löydetty joku, joka oli ollut 11 vuotta laittomasti maassa. Ehkä näitä papereiden tarkistuksia ei tapahdu kovin usein...

Kun viisi vuotta sitten valmistelimme maailmalle lähtöä, toivoin tapaavani tämän veneen Karibialle päästyämme. Toisin kävi, S/Y Ganesh ehti lähteä karkuun ja Fatty ja Carolyn kävivät välillä purjehtimassa maailman ympäri, kolmannen kerran.

Kun he kiersivät ensimmäisen kerran pallon, he kulkivat pitkään yhtämatkaa vanhempieni kanssa. Itse tapasin Fattyn ja Carolynin ensimmäisen kerran Thaimaassa vuonna 2002. Sen jälkeen olemme olleet yhteydessä vain internetin välityksellä.

Kaikkien näiden vuosien jälkeen oli tosi hienoa tavata uudestaan. TImo oli kuullut heistä paljon tarinoita ja nyt vihdoin pääsin esittelemaan Timon heille ja toisinpäin. Fatty ja Carolyn ovat kuitenkin hyvin vikkeliä liikeissään, tälläkin kertaa he viettivät Panaman Kanavan jälkeen vain yhden yön La Playitasin ankkuripaikalla. Onneksi meidät kuitenkin kutsuttiin iltapäivällä Tyynenmeren shampanjalle ja vielä seuraavana aamuna aamukahville. Sitten he jatkoivat matkaa. Onneksi meillä on tälle vuodelle hyvin samankaltaiset suunnitelmat, joten varmasti kohtaamme vielä monta kertaa. He ovat nyt siis neljännellä maailmanympäripurjehduksellaan, edellinen kierros tuli täyteen viime vuonna.

Jos haluat lukea viihdyttäviä, humoristisia ja joskus jopa asiallista tietoa sisältäviä purjehduskirjoja, niin suuntaa osoitteeseen http://fattygoodlander.com/

Pian Ganeshin jatkettua matkaa oli meidänkin aika vaihtaa maisemaa. Jätimme vihdoin taaksemme La Playitan ankkuripaikan.

Panama City piti meitä otteessaan melko pitkään. Osoittain ihan omaa saamattomuuttamme, mutta oli meillä myös monenlaisia asioita ja ostoksia hoidettavana. 

Meille oli kyllä kerrottu etukäteen, että mikään ei tropiikissa kestä ja totta se todellakin on. Elektroniikka hapettuu pilalle, liimaukset irtoaa liimauksista ja muoviset/kumiset tavarat hapertuvat olemattomiin. Tämä kaikki tuntuu osittain kummalliselta, sillä en tiedä, että vanhemmillani olisi ollut näin paljon näitä samoja ongelmia. Taitaa vain olla niin, että tänä päivänä kaikki tehdään mahdollisimman halvalla ja hyvää laatua ei saa enään mistään, vaikka maksaisit kuinka paljon.

Ostoslistalla oli uusi tietokone, pari tablettia yms. Ehkä omituisin homma oli kameran huolto. Tarkkaan ottaen kyseessä oli järkkärin putken huolto. Olimme ihmetelleet jo lähes puoli vuotta, kun kuvat eivät koskaan oikein olleet tarkkoja. Nyt lähemmässä tarkastelussa huomasimme putken linssin olevan likainen, sisäpuolelta. Kyseessä ei ollutkaan lika, vaan sieni! Vaihtoehtona oli vaihtaa putkeen koko linssi tai ostaa uusi putki. Hintaeroa oli kuitenkin sen verran, että päädyimme pitämään kuoret entisellään. Käytännössä putki on nyt kuitenkin kuin uusi. Me emme olleet tällaisesta sienestä koskaan ennen kuulleet, mutta täällä se oli ihan normaalia. Kun kosteutta on tarpeeksi, niin sienirihmastoa alkaa kasvamaan linssin sisälle. Jatkossa pyrimme säilyttämään kameraa linsseineen ilmatiiiviissä rasiassa koskeudenkerääjäpussien kanssa.

Tietokoneen ostaminen ei myöskään ollut ihan yksinkertainen juttu. Ei se koskaan ole, mutta täällä vaikeutena oli löytää sellainen kone, jonka näppäimistö olisi lähinnä suomalaista. Kaupoissa on läppäreitä kolmella eri näppäimistöllä, englantilaisella, espanjalaisella ja latinalaisen amerikan espanjalaisella. Viimeiseksi mainittu oli yllättäen vähiten erilainen. Muutama tarra pitää vielä näppäimistöön liimata, jotta löydämme kaikki erikoismerkit.

Velä emme Panama Citystä suunnanneet aavalle merelle, vaan siirryimme 40 mailin päässä sijaitsevaan uuteen marinaan. Panama Cityn marinat olivat järjettömän kalliita. Ensimmäinen yö olisi maksanut 150 dollaria ja seuraavat 80. Nyt täällä upouudessa marinassa viikkohinta on vähemmän kuin vuorokausi CItyn marinassa

Tilanne ei tietenkään tule jatkumaan loputtomasti. Kun marina pikkuhiljaa täyttyy, nousevat myös hinnat. Marina on vielä osittain kesken. Laiturit ovat kyllä paikoillaan, mutta palveluita vasta kehitetään. Täällä olomme aikana on vasta suihkuja kaakeoitu ja pyykkikoneita asennettu.

Ei se nyt kovin yleistäkään ole, että suurien jahtien kannella on helikopteri, mutta ei nyt ihan harvinaistakaan. Sen sijaan sitä en ole vielä koskaan ennen nähnyt, että joku nousee helikopterilla laiturissa olevan veneen kannelta, kun vieressä on purjeveneiden mastoja. Täällä ei taideta olla kovin tarkkoja. Lisäksi tämä taustalla näkyvä moottorikatamaraani vasta tuli laituriin ja olisi voinut jäädä vaikka tyhjään laiturinpäähän harjoittamaan lentotoimintaa. Onneksi kaikki sujui hyvin ja helikopteri siirtyi marinan helikopterikentälle.

Suurin syy sille, että tulimme marinaan oli yhden nostimen pujottaminen mastoon. Ankkurissa sitä ei voinut tehdä, koska vene keikkui usein liikaa ja köysi olisi voinut mennä maston sisällä väärää reittiä. Tämä helpohko homma tuli hoidettua lähes heti tänne saapumisen jälkeen. Muita pikkuhommia myös riittää. Kuvassa on meneillään ompelukoneen öljyäminen. Tässä ilmastossa kaikki ruostuu, joten ompelukoneöljyä kuluu moninkertaisesti verrattuna Suomeen.

Pari vuotta sitten hankimme uuden perämoottorin. Taisi olla virheinvestointi, uudesta löytyy nyt jo enemmän vikoja kuin vanhasta sen 17 käyttövuoden aikana.

Täällä marinassa meillä on käytettävissä rajattomasti makeaa vettä, joten yritämme pestä ja huuhdella kaiken mahdollisen. Timo rupesi putsaamaan perämoottoria, jonka tiedämme jostain syystä keräävän suolavettä sisäänsä. Koppa ei auennut kuin väkivalloin. Kun Timo yritti purkaa salvan, lensi kiintoavain mereen samalla, kun pultti katkesi. Kiintoavain on vieläkin hautautuneena mutaaan, mutta kopan salpaan Timo sai porattua uuden reiän ja uudella pultilla salpa on parempi kuin uusi. Tässä perämoottorissa ja monessa muussakin venetarvikkeessa on tehtaalla unohtunut kunnon rasvaus. Pikkuhiljaa opimme, että jokainen uusi veneeseen tuleva härveli pitää heti purkaa, rasvata ja koota uudelleen.

Vaikka meillä veneessä töitä riittää, on meillä silti aina aikaa auttaa myös naapureita. Brittilipun alla purjehtiva brittiläisnorjalainen Itchy Foot ehti puhjehtia hetken kohti Galapagosia, kun välivantti katkesi. He moottoroivat kaksi vuorokautta takaisin Las Perlas saarille Panaman edustalle, jossa rupesivat järjestämään veneeseen uusia vantteja. Panamasta ei oikeaa riggeriä löydy ja he päätyivät tilaamaan kaikki uudet vantit Seldeniltä Ruotsista. Vene on Hallberg Rassy ja todennäköisyys sille, että saavat oikean mittaiset vantit on melko suuri. He päättivät samalla kertaa uusia kaikki vantit ja staagit, koska eivät enään luota yhteenkään niistä.

Tässä Itchy Footin keulaprofiilia lasketaan laiturille. Timo hommissa Barryn takana. Barry on meidän lähin laiturinaapuri tällä hetkellä, olemme samassa aisassa kiinni. Tai ainakin Barryn vene on lähin laiturinaapuri, Barry itse lähti käymään Englannissa häissä. 

Jos Youtube-videot kiinnostavat niin Barryn seikkailuja voi seurata osoitteessa https://www.youtube.com/user/barryperrins/videos

Olemme nyt olleet täällä marinassa kohta kaksi viikkoa. Uima-allaskin täältä löytyisi, mutta sinne asti emme vielä ole ehtineet. Satama on rakennettu syvään veteen, joten matkaa on muutama sata metriä. Eihän se pitkä matka ole, mutta jos on jo valmiiksi väsynyt, niin eihän sitä enään jaksa. Eikä me toisaalta oikein olla edes uima-allas ihmisiä...

Pakolliset työt Tyynenmeren ylitystä varten alkavat olla valmiina. Pikkuasioita on vielä jäljelllä. Tällä hetkellä olisi tuulta, jolla pääsisi Panaman lahdelta ulos. Mutta koska emme vielä kuitenkaan ole aivan valmiit, täytyy meidän odottaa seuraavaa tuuli-ikkunaa. Ainakaan viikkoon sitä ei ole tiedossa. Toivottavasti ei montaa viikkoa jouduta odottamaan.