Hyvää Joulua!

Jonna 25.12.2016 2:47:54 EET

N 11° 59.971', W 61° 45.864'

Monet tekevät itse omat ruokansa jouluna. Me olemme erilaisia, me teemme tänä jouluna vettä.

Meillä ei valitettavasti ole yhtään joulukoristetta veneessä. Vuosi sitten vietettiin joulu keskellä Atlantin valtamerta. Silloin meillä päivän tai pari roikkui suklaapukkeja koristeina, ennen kuin söimme ne. Täältä ei moisia löytynyt. Olisiko syynä ilmasto? Suklaapukit eivät ehkä pidä tropiikin auringosta.

Yhdestä jouluperinteestä olemme sentään voineet pitää kiinni. Tänään jo lounaalla jälkiruuaksi oli After Eight- suklaita. Niitä onneksi löytyi lähikaupasta.

Joulun tunnelmaan on kuitenkin helppo päästä, kun menee rantaan. Kaupoissa joululaulut ovat soineet jo pari kuukautta. Joulukuusia on myös joka nurkalla. Tänään käytiin joulupizzalla sataman ravintolassa ja joka pöytää koristi pieni joulukuusi. Samaan aikaan esiintymislavalla oli parikymmentä "meikäläistä", eli purjehtijaa, laulelemassa joululauluja piirissä sähköpianon ympärillä.

Meillä joulupukki on käynyt vähän etuajassa. Julkaisimme pari blogia sitten kuvan julmetun suuresta laatikosta. Eilen saimme laatikon sisällön vihdoin käyttöön.

Laatikko sisälsi vesikoneen. Nyt voimme tehdä mielin määrin juomavettä meitä ympäröivästä merestä. Emme kuitenkaan rupea vettä tuhlailemaan, koska laite kuitenkin kuluttaa paljon sähköä ja suodattimia.

Asennus kesti melko pitkään. Osittain siksi, että olimme telakalla, mutta osittain vain siksi, että paljon härveleitä piti saada mahdutettua hyvin pieneen ja hankalaan tilaan. 

Kaikki osat saimme mahtumaan turkin alle. Tila on kuitenkin hyvin kapea ja matala. Vesi- ja dieseltankkien välissä on puolisen metriä tilaa, missä kuitenkin on valmiiksi jo potkuriakseli yms.

Monen sovituksen ja mittauksen jälkeen päädyimme siihen, että tämä paketti saadaan jotenkin ujutettua turkin alle. Ei kylläkään kerralla. Ensin pitää kiinnittää taustavaneri ja sitten jotenkin loput osat siihen. Pienenä vaikeutena siis se, että tilaa ympäröi tankit, joihin ei tietenkään voi mitään ruuvata kiinni.

Ensin hommat sujuivat hyvin, mutta sitten meidän kerran jo Kanarialla takuukorjattu Multitool sanoi sopimuksensa irti. Vielä oli jäljellä mittaritaulun tekeminen. Näppäränä kipparina Timo hoiti homman pylväsporakoneella.

Eilen teimme ensimmäiset 30 litraa vettä. Hyvää oli. 

Hyvää joulua ja vielä parempaa tulevaa vuotta 2017!

Telakoinnin epätoivoinen loppu

timo 16.12.2016 0:12:57 EET

N 11° 59.971', W 61° 45.864'

Kuukausi sitten olimme vielä toiveikkaina tiikkiprojektin suhteen. Maailman hitaimmat kaverit teippasivat ja maalasivat. Sitten sade huuhtoi kaiken pois ja kaikki alkoi alusta. Hotellissa olimme jo syöneet koko menun läpi ja joskus he jopa loihtivat meille jotain menun ulkopuolelta.

Eräänä perjantai-iltapäivänä maalarit ilmoittivat, että nyt on valmista. Huomenna voi tulla katsomaan. Silloin olimme asuneet hotellissa jo yli viikon.

Emme sentään maksaneet hotellilaskua vielä. Tullessamme veneelle seuraavana aamuna, meitä odotti ikävä näky.

Maali valui joka puolella.

Kaikkia reikiä ei oltu edes kitattu umpeen.

Joissain paikoissa oli vain maalattu vanhan maalin päälle.

Tässä vain pieni osa ongelmista.

Maalasivat kuitenkin alkuviikosta kaiken uudestaan. Toisen maalauskerran jälkeen näytti vähän paremmalta.

Teippien poiston jälkeen alkoi kuitenkin taas totuus selvitä. 

Hiekkapuhallussuojaus oli huonosti tehty. Useissa paikoissa oli puhallettu sieltä, mistä ei olisi pitänyt. Edelleenkin maali valuu joissain paikoissa.

Nämä kaverit eivät ole ikinä nähneetkään ammattimaista jälkeä.

Nyt oli jo aivan epätoivoista saada kaverit korjaamaan mitään. Meni monta päivää ja monta kallista hotelliyötä ennenkuin saatiin maalaamaan kolmannen kerran.

Kolmas kerta oli aika ok, enkä jaksanut huomauttaa kaikesta. 

Nyt puusepät pääsivät sovittamaan valmiita tiikkipaneeleja.

Pohjaa ei ole suoristettu, vaikka se oli olennainen osa sovittua urakkaa.

Tuossa on 6 mm kuoppa.

Puuseppien esimies Ben oli sitä mieltä, ettei paneelia voi asentaa. Heidän pitäisi kitata paneelin alta ja maalata reuna. Tulos olisi, niinkuin hän sanoi, "melkein hyvä".

Olin siis jo maksanut tasoituksesta. Puusepät tekevät ja laskuttavat sen uudestaan ja tulos on "melkein hyvä". Mikäs siinä, jos hyvittävät reilusti hinnasta.

Halusimme keskustella Grenada Marinen omistajan ja johtajan Jason Fletcherin kanssa. Joko työ tehdään loppuun tai kunnon hyvitys.

Selvisi, että Jason on täysi roisto. Hyvin agressiivinen. Olimme valittaneet liikaa. Sen vuoksi töitä ei tehdä loppuun. Lievästi sanoen hermostuin ja hän heitti meidät ulos.

On ihan sama olemmeko maksaneet homman etukäteen. Täällä ei lasketa takaisin veteen, ennenkuin on maksanut kaiken minkä Grenada Marine vaatii. Meidät oli siis ryöstetty.

Ilmoitin että lopettavat kaiken työn meille, maksamme lunnaat ja otamme keskeneräiset tiikkipalat mukaamme.

Nyt pitäisi löytää joku viimeistelemään työ.

Julkaisemme yksityiskohtaisemman raportin eglanninkielisessä blogissa aikaisintaan sitten, kun olemme poistuneet Grenadalta.

Nyt olemme takaisin vedessä ja ankkurissa Prickly Bayssä.

Lomalla telakalta

Jonna 16.11.2016 0:16:46 EET

N 12° 1.315', W 61° 40.741'

Maisema parvekkeelta.

Palataan kuitenkin vähän ajassa lähes kuukausi taakse päin.

Kanarialla teimme suuria remontteja. Sitloodan tiikit olisimme halunneet uusia jo siellä, mutta Kanarialle oli laitonta, tai ainakin hyvin vaikeaa, tuoda tiikkiä.

Nyt oli tiikkien uusimisen aika. Mukava niiden päällä oli vielä kävellä ja istua, mutta lopun alkua oli kuitenkin havaittavissa. Sitloodan pohjalla olevien tiikkien päälle astuttaessa, ne antoivat periksi. Penkitkin olivat jo sen verran kuluneet, että ruuvien tapit olivat irronneet aikapäiviä sitten.

Kun olimme sopineet työstä paikallisen telakan kanssa, ja maksaneetkin jo tilattavat tiikit etukäteen, oli aika alkaa purkamaan vanhoja. Osa paneeleista vaati raakaa voimaa. Lahoimmat irtosivat helpommin. 

Tämä oli yksi niistä vaikeammista.

Ja tämä irtosi lähes itsestään. Tämän alla on vesi litissyt ainakin vuosikaudet, jos ei vuosikymmenet. Paneelin pohjana on käytetty vaneria, jonka päälle on liimattu tiikkirimat. Vaneri oli suurimmalta osalta muuttunut mullaksi.

"Multilla" jurrutin sen, mitä Timolta jäi jäljelle. Kovin tarkkaa työtä ei tarvinnut tehdä, koska tässä vaiheessa meille tuli jo selväksi, että emme selviä pohjatöistä ilman hiekkapuhallusta. Alumiini oli monissa paikoissa syöpynyt kovinkin pahasti. 

Ensin suunnitelmissa oli tulla telakan laituriin tekemään tiikkityöt. Hiekkapuhalluksen tarve kuitenkin muutti suunnitelmat. Tarkoituksemme oli hoitaa pohja joka tapauksessa kuntoon ennen kauden alkua, joten se tehdään nyt tässä samalla.

Nyt en kirjoita tästä tiikkiprojektista enempää, tehdään tästä sitten oma juttunsa, kun projekti saadaan päätökseen.

Kaksi viikkoa sitten Iiris nousi kuivalle maalle.

Tähän nosturiin olisi mahtunut hieman suurempikin vene. Sää on ollut sellainen, kuin kuvasta näkyy, tosi pitkään. Sateita on ollut todella vähän.

Kun nousimme telakalle, sää muuttui. Saapuessamme kuiva kenttä, oli nyt mutavelliä. Onneksi älysimme äkkiä napata "kynnysmaton" naapuriveneeltä, joka lähti veteen. Me olemme tottuneet kulkemaan jollalla paljain jaloin ja laittamaan varvastossut jalkaan jollalaiturilla. Tämä märän hiekan ja mudan keskellä eläminen vaatii vähän totuttelua.

Iiriskin selvästi ilmaisee mielipiteensä. Ei taida sekään tykätä elämästä telakan kentällä.

Ei sade nyt ihan toivotonta ole ollut. Suurin osa pohjan liasta lähti painepesurilla. Näkin kantoja Timo joutui kuitenkin rapsimaan siiklillä. Tässä samalla löytyi useita kohtia, joista epoksi primeri lähti irti melko laajoilta alueilta. Niinkuin tuo edellisen kuvan surukeula.

Hiekkapuhallusta varten Iiris siirrettiin telakalla toiseen paikkaan. Hiekkapuhallus on sottaista hommaa, joten sitä ei voi tehdä sellaisen veneen vieressä, jonka kylkiä kiillotetaan.

Tästä alkoi myös meidän loma. Koko sitlooda hiekkapuhallettiin, joten pääluukku jouduttiin teippaamaan umpeen. Silloin veneessä ei voi enää asua. Pääsemme kyllä veneen sisälle keulakannella olevasta kansiluukusta, mutta ilmankierron puuttuessa veneessä ei oikeasti voi asua. Ennen umpeenteippaamistakin lämpötilat sisällä kuivalla maalla nousivat iltapäivällä 35 asteeseen.

Grenada Marine on hyvin syrjäisessä paikassa. Siksi alunperin mietimme veneen ylösnostamista jossain muualla. Nyt ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoja.

Majoitusvaihtoehdotkin ovat täällä vähissä. Olemme majoittuneet pieneen ja rauhalliseen resorttiin telakan viereisessä lahdessa, La Sagesse. Tämän hotellin rakennukset ovat ainoat rakennukset tämän lahden rannalla. Kohderyhmänä ovat ne, jotka oikeasti haluavat irti arjesta. Huoneissa ei ole TV:tä, radiota, puhelinta eikä kelloa. Langaton internet onneksi kuitenkin toimii hyvin.

Tällä paikalla on alennushinta meille telakalla oleville veneilijöille. Ei se halpa ole, mutta siihen sisältyy kuljetus telakalle ja takaisin. Jos olisimme menneet edullisempaan paikkaan, olisi erotus kulunut auton vuokraan. Vuokra-auto olisi silloin ollut välttämätön. Erittäin viihtyisä paikka tämä on, pieni perheyritys.

Muutamaksi päiväksi meidän piti tänne tulla, mutta huomenna tulee jo viikko täyteen. Saa nähdä päästäänkö tällä viikolla muuttamaan takaisin kotiin. Säät taas sanelee. Sitten kun sitlooda on maalattu valmiiksi, muutamme takaisin kotiin.

Viime perjantaina kaiken hiekkapuhalluksen ja mudan keskelle Sherri toimitti meille paketin. Omat haasteensa oli nostaa tavarat keulaluukusta sisään, mutta hyvin se sujui. Kerrotaan sitten, mikä laite on kyseessä, kun päästään sitä joskus asentamaan. 

Jos tästä blogista on saanut sen käsityksen, että koko ajan sataa, niin se ei pidä paikkaansa. Sateet tulevat kuuroina. Telakalla ollessa olemme joutuneet myös olemaan vähän liikaa auringossa. Sen vuoksi hotellille palattuamme, olemme pysyneet visusti sisätiloissa.

Tänään oli liian pilvistä, että olisimme uskaltaneet maalata viimeisen eliönestomaalikerrosta pohjaan. Nyt sää oli kuitenkin mitä mainioin rantakävelylle. Hotellin ranta on erittäin hienoa hiekkaa, sillä on mukava kulkea. Pitkälle ei pääse. Ehkä 500 metrin päähän. Siellä kuitenkin kävimme kääntymässä.

Tältä hotellimme näyttää kauempaa katsottuna. Pienet ja matalat rakennukset luonnon keskellä.

Lahden suulla on vähän riuttoja suojaamassa, mutta veneitä täällä ei silti ole. Lahti on liian avoin Atlantille.

Tämä on hiekkarannan toinen ääripää. Huoneemme on heti näiden kasvien takana.

Akkutarinaa

timo 14.10.2016 4:28:00 EEST

N 11° 59.975', W 61° 45.859'

Akkuasioista olen kirjoitellut aiemminkin. Nyt on tullut lisää käytännön kokemusta. Ikävä kyllä.

Akkuongelmat alkoivat heti kun lähdimme Kanarialta ja maasähkölaturi ei enää ladannut. Oletimme, että n. 5 vuotta vanhojen akkujen vuodet olivat tulleet täyteen. Ostimme uudet Vetuksen akut Martiniquelta.

Meni puoli vuotta ja akkuongelmat alkoivat uudelleen, entistä pahempina. Mittasimme akut ja huomasimme, että yksi kolmesta ei pitänyt latausta. Kytkimme sen irti. Oletimme kyseessä olevan viallinen yksilö. Takuu on voimassa. Pitää vain löytää Vetus edustaja.

Jonkin ajan kuluttua havaitsimme, että taas yksi akku ei pidä latausta. Veimme kaikki akut Spice Island Marinen Budget Marineen tutkittavaksi. Heidän mittauksissaan yksi akku oli kokonaan loppu, yksi siltä väliltä ja yksi täysin ok. Budget Marine lupasi hoitaa asiaa Vetuksen kanssa.

Meillä oli jäljellä starttiakku. Jääkaappi piti ottaa pois päältä. Jääkaappi pysyi kuitenkin kylmänä, kun joka päivä haimme jäitä maista. Päivällä aurinkopaneeleista tulee virtaa sen verran, että tietokonetta ja jopa sukelluskompressoria oli mahdollista käyttää. Auringon laskettua kaikki muu kuin ankkurivalo piti ottaa pois päältä.

Onneksi ankkurilahtemme molempien jollalaitureiden läheisyydestä saa ostettua jäätä.

Päivät kuluivat, mutta mitään ei kuulunut Budget Marinesta. Kävimme siellä, mutta johtaja ei ollut paikalla kuin yhtenä päivänä viikossa. Saimme lopulta johtajan kiinni ja hänellä ei ollut hyviä uutisia. Vetuksen mukaan akkuja ei ole ladattu täyteen ja sen vuoksi ne ovat menneet pilalle. Tämä ei ollut kovinkaan mieleinen vastaus. Akkutesterien mukaan yksi akku oli sökö ja yksi täysin kunnossa. Akkulaturimme ovat CTEKin. Kirjoitin siis Ruotsiin ja kysyin mikä on vialla.

Päivittäinen jäiden rahtaus alkoi jo ottaa päähän ja päätimme hakea sen kunnossa olevan akun veneelle. Menimme Budget Marineen ja pyysimme saada sen kunnossa olevan akun. Tästä alkoi päiden pyöritys ja vaivihkaiset keskustelut taustalla. Lopulta kaveri tuli sanomaan, että se paraskaan akku ei ole pitänyt latausta. Haluammeko todella tämän akun? Homma alkoi haista ja vaihdoimme muutaman sanan suomeksi. Vaadimme saada sen 100% SOH akun. Mittaustulokset oli kirjoitettu tussilla akkuun, joten tietäisimme mikä on mikin.

Ok. Akut olisivat ulkona kontissa ja kaveri lähti hakemaan. Otti samalla purkin spriitä ja räsyn mukaan. Lähdimme perään, mutta kaveri oli ehtinyt pyyhkiä merkinnät. Veimme akun veneelle, mutta niinkuin oletimme, kyseessä oli se huonoin yksilö.

Kirjelmöimme paikallisen Budget Marinen johtajalle ja vaadimme saada akkumme takaisin. Vastaus oli, että kaikki akut ovat heillä. He lataavat ne meille valmiiksi ja ovat valmiina meille 17:00. Vastasimme, että lataus on turhaa ja lähdemme hakemaan akkuja heti. Se paras akku olikin yllättäen tallessa. Yhdestä akusta ei ollut mitään tietoa. Veimme parhaan akun veneelle. Akut ovat sulfadoituneet ja koska ne ovat uudet, voidaan ne mitä todennäköisemmin elvyttää. Käyvät varmaan businesta veneilijöiden vaihtoakuilla. Täällä on jopa firma, joka maksaa käytetyistä akuista. Meillä ei ole mahdollisuuksia elvytellä veneellä akkuja.

Paras akkukaan ei ollut kunnossa, kesti pari päivää kunnes sekin oli käyttökelvoton. Parin viikon kuluttua CTEKiltäkin oli tullut vastaus. Epäilivät kaapelointeja ja halusivat lisätietoja.

Kaapeloinnit ovat tietenkin suurin syy latausongelmiin. Yksi ongelma on, että meillä ei ole ollut akkujen virtamittausta. Minulla on suuret suunnitelmat täydellisestä systeemistä, mutta se nyt ei ole vielä valmis. Asensin nopeasti yhden jo aikoja sitten hankitun virta-anturin ja koodasin Raspberry PI:lle ohjelman, että saada edes jokin käsitys latausvirroista. Havainnot olivat niin yllättäviä, että oli pakko ostaa pihtimittari virran mittaukseen. En ole aikaisemmin raaskinut ostaa, koska ovat tosi kalliita. Onneksi löysimme kiinalaisen mittarin, jonka hinta oli kymmenes verrattuna vastaavaan Fluken mittariin.

Nyt olin valmiina selvittämään asiaa, kunhan uudet Lifelinen 3x125Ah AGM akut tulevat U.S.A:sta.

Akut ovat painavia. Järki kannattaa ottaa käyttöön niitä siirrettäessä.

CTEK oli vastannut tällä välin, kuukauden kuluttua ensimmäisen yhteydenoton jälkeen. Vika on siis kaapeleissa. Vaikka olin laittanut valokuvan ja selostuksen kaapeloinneista. Olivat varmasti symmetriset ja riittävät paksut (50mm2).

Asensin uudet akut uusilla kaapeleilla. Näissä uusissa akuissa on pulttikiinnitys kupariseos napoihin, joten vanhat akkukengät eivät käyneet. No, uudet kaapelit ovat vielä paremmat. Karibialta saa parempilaatuisia tarvikkeita kuin euroopasta.

Uusien kaapeleiden tekeminen on voimalaji.

Laitoimme mittarit mittaamaan. Tulokset olivat hyvin hämmentäviä ja oletin, että CTEKin laitteet ovat rikki. Välitin mittaustulokset Ruotsiin ja sainkin vastauksen muutamassa päivässä. Oletin, että tunnustavat, että laitteet ovat viallisia ja sori vaan takuu ei ole voimassa. Vastaukset olivat kuitenkin hyvin sekavia ja ristiriitaisia. Huomautin asiasta ja seuraavaksi keskustelu siirrettiin ilmeisesti heidän teknisille asiantuntijoilleen, koska aloin ymmärtämään heidän kysymyksiään.

Olin jo päättännyt luopua CTEKeistä, mutta koska heillä oli vahva usko laitteisiinsa, päätin testata D250S Dualin ja Smartpass laitteet vielä erikseen. Jos laitteet toimivat, niin ne voisi myydä. Smartpass tuntui toimivan ok yksinään. D250S Dual testissä laite kuumeni kauheasti, eikä ladannut kunnolla. Latausvirta vaeltaa ylös ja alas. Se on siis varmasti rikki.

Vetuksen akkujen hajoamiseen on CTEK laturilla varmaan syynsä. Enemmän syytä on varmaan minussa. Akkujen latauksen valvonta on jäänyt vain jännitteen mittaamiseen. Pitäisi olla keinot millä varmistutaan, että akut tulevat ladatuksi täyteen riittävän usein. Lifelinen ohjeissa vähintään kerran viikossa. Jos akut syväpuretaan pitäisi ladata täyteen mahdollisimman nopeasti.

CTEK on siis hylätty, mutta mitä tilalle. D250S Dual/Smartpass yhdistelmä on todella houkutteleva, koska se hoitaa samassa paketissa aurinkopaneeleiden MPPT latauksen ja myös moottorin monivaihelatauksen 80A asti. Huonoja puolia on ettei latausjännitettä voi säätää, eikä ole mitään keinoa seurata miten lataaminen etenee. CTEKit ovat myös herkkiä radiohäiriöille muovikuorien takia.

Itämerellä ei ollut mitään tarvetta moottorin monivaihelataukseen. Akut olivat aina huonossa hapessa ja siis aina bulkkilatauksessa, johon laturin 14V oli ok. 

Pitkänmatkanpurjehduksella ajetaan moottorilla joskus pitkiäkin aikoja. Pitkällä latauksella akut tulevat jossain vaiheessa täyteen. Lifelinen suositus float lataukseen on n.13.3V. Jos ajetaan tunteja, joskus jopa vuorokausia, 14V jännitteellä ei se ainakaan pidennä akun ikää.

CTEKien tilalle tilasimme Victronin MPPT100/30 ja Balmarin moottoriregulaattorit. Jos en pariin vuoteen kerro näistä mitään, niin todennäköisesti toimivat hyvin.

Hienommat mittausjärjestelmät ovat vielä työn alla. Victronilta saamme kuitenkin jo dataa kännykkään bluetoothin välityksellä.

Hurrikaaniharjoitus

timo 2.10.2016 0:16:54 EEST

N 11° 59.975', W 61° 45.859'

Tämänkaltainen ennuste alkaa kummasti hermostuttamaan, kun on juuri päättänyt jäädä Grenadalle hurrikaanikaudeksi. Trinidadissa hinnat ovat nousseet ja sinne purjehtivia ovat merirosvot häirinneet.

Meillä on monta asiaa kesken Grenadalla. Myrskyn lähestyessä pahin ongelma oli, ettei meillä ollut kuin starttiakku. Hupiakut olivat jo matkalla Grenadalle.

Kun tuleva hurrikaani Matthew alkoi lähestyä, suuri osa veneistä lähti Trinidadille. Tämä oli meidänkin varasuunnitelma.

Maanantaina veneitä lähti lähes jonona kohti etelää.

Mutta kun ne akut. 

Myrskyn lähestyessä alkoi olla merkkejä, ettei se kuitenkaan ehkä tulisi näin etelään. Mietimme jäämistä Grenadalle, varasuunnitelmana lähteä merelle, jos kelit menee tosi huonoksi. 

Facebook ja VHF keskusteluissa tämä meidän nykyinen Prickly Bay rankattin kaikista huonoimmaksi, onhan se täysin avoin etelätuulille ja mainingille. 

Lahti siis tyhjeni veneiden siirtyessä Trinille ja suojaisiin mangrovelahtiin. Tämä oli meille hyvä asia. 

Keskusteluissa paikallisten hurrikaanialueella asuvien kanssa on selvinnyt, että pahin ongelma ovat muut veneet, joiden ankkuri ei pidä ja jotka ajautuvat päälle. Toisissaan kiinni olevat veneet hakkaavat toisensa palasiksi ja uppoavat molemmat. Meillä teräsveneenä tämä vaara on pieni, mutta masto voi mennä.

Tyhjä lahti, jossa ankkurilla on hyvä pito, on hyvä vaikka tuulta ja aaltoa tuleekin. 

Otimme ison ja genoan pois sekä kaikki aurinkosuojat. Kovat tuulet eivät tee kankaille hyvää. Ankkurin pitoa parantaa myös, kun tuulipintaa saa vähemmäksi.

Meillä on ankkuri tosi hyvässä paikassa varsinkin etelätuulille. Ankkuri on 8 metrissä ja pohja nousee siitä pohjoiseen. Harkitsimme toista ankkuria, mutta koska varasuunnitelma oli lähteä merelle, olisi ankkurin nosto huonossa kelissä vaikeaa niin luotimme yhteen ankkuriin.

Kun myrsky lähestyi Windward-saaria alkoi VHF liikenteessä tuntumaan hermostuneisuutta. Täällä karibialla VHF on normaali kommunikointiväline. Kanava 66 on jopa linkitetty niin, että se kuuluu kaikkiin Grenadan ankkurointilahtiin. Säätiedoituksia alettiin kuuluttaa kaiken aikaa. Ongelmaksi tuli kun Accuweatherin ennuste lupasi aivan sikamaisia tuulia tänne. Kippareiden hermoilu kuului radioliikenteessä.

Suurin osa ennusteista lupasi siedettäviä tuulia. Ongelma on, että trooppisten myrskyjen tuulet ovat vaikeasti ennustettavia. Ukkosmyrkyissä tuulet voivat olla todella voimakkaita.

Laskimme kaiken ketjun ulos ja odotimme mitä tuleman pitää. Pahin kohtahan oli tietysti tulossa keskellä yötä. Etelätuulilla meidän perässämme oleva saksalainen Bavaria 34 osoitti hermojen hallintaa. Kun olimme laskeneet ketjua 20m lisää, olimme tosi lähellä. En nähnyt yhtään hermostunutta elettä. Ymmärsivät mitä olimme tekemässä.

Meidän lahdessa tuulet eivät lopulta ylittäneet 15 m/s ja kaikkien koukut pitivät. Mangrovelahdissa ainakin yksi katti rekasi. Mangrovelahdissa ei välttämättä ole hyvä pito. Pitää mennä mangroveen kiinni ja sitoa sinne.

Grenada oli myös varautunut myrskyyn. Koulut oli suljettu. Rannikkovartiosto laski kaikki ribinsä veteen. Ei tiedetä muita ongelmia kuin että ainakin yksi runkovesijohto oli katkennut sateiden takia. Mekin olimme hakeneet vettä varastoon, koska veden laatu usein huononee sateiden jälkeen.

Mitään vaurioita ei meillä myskystä tullut. Päin vastoin, jäimme voitolle. Tämä fendari ajelehti veneemme ohi myrskyn jälkeen.

Hei, me sukelletaan!

Jonna 7.9.2016 3:43:17 EEST

N 11° 59.975', W 61° 45.859'

Tätä olemme odottaneet pitkään, vihdoin pääsimme veneen alle. Vireille asia laitettiin jo pari kuukautta sitten, mutta noin kuukausi sitten vihdoin tilasimme australialaisen "Deck Snorkelin" Belgiasta. Kyseessä on "hookah dive system". En tiedä, kuinka sen suomeksi kääntäisin, mutta selittää voin. Paineilmakompressori saa akuista virtaa ja työntää hengitysilmaa letkuun. Välillä on myös säiliö, eli jos sähkö katkeaa, ei ilma lopu samalla hengenvedolla. Letkuilla on sen verran pituutta ja kompressorissa voimaa, että seitsemän metrin syvyydessä voisi vielä uiskennella. Meille toistaiseksi riittää meidän kölin syvyys.

Vesi täällä on sen verran sameaa, että parempia kuvia pitää valitettavasti odottaa.

Tässä olen lähdössä ensimmäiselle sukellukselle. Eilen illalla kyllä jo harjoittelimme hengittämistä regulaattorin läpi kuivalla maalla. Tämä oli tietenkin myös turvallisin tapa testata laitteen toimivuus. Kuvassa näkyy myös kelluva painesäiliö. Tuohon säiliöön menee letku kompressorilta. Tämä "koho" seuraa veneen kyljellä ja siitä tuleva letku tulee kiinni regulaattoriin. Yhteensä letkuilla on mittaa yli 14 metriä eli koko veneen pohja on helposti saavutettavissa.

Aamupäivän sukelluksilla emme vielä kovin paljon pohjaa puhdistaneet. Ensin piti saada sopivat painot vyölle. Sitten piti opetella hengittämään veden alla (tähän en vielä aivan täysin yhdessä päivässä tottunut). Ja tietenkin piti valokuvata kasvustot ennen kuin ne poistetaan.

Kalat viihtyvät veneen alla, se on havaittu jo snorkkeloidessa. Tämä kala oli siitä harvinainen, että se ei oikein edes säikkynyt minua. Ehkä rauhallisesti lähestyvä sukeltaja ei ollut yhtä pelottava kuin kamalasti räpiköivä snorkkeloija.

Tältä näytti kolin alareuna. Olemme putsailleet pohjaa silloin tällöin erilaisilla harjanvarsiviritelmillä. Kölin alapinnan kasvustot ovat kuitenkin saaneet kasvaa rauhassa Kanarialta asti.

Nämä kuplat ovat kerran käytettyä hengitysilmaa. Mitä puhtaammaksi pohjan saa, sitä suuremmiksi ilmakuplat muodostuvat. Iiris on hyvin tasapohjainen. Timo kertoi, että kun hän oli putsannut veneen keskiosaa, oli tilalle jäänyt laaja ilmapatja.

Näkyvyys täällä ei tosiaan ole kovin hyvä. Joinain päivinä on vähän kirkkaampaa, mutta tänään olosuhteet olivat melko tavalliset. En ihan tarkkaan tiedä, mistä sameus johtuu, mutta luulisin lahteen tulevan mainingin olevan ainakin osasyyllinen.

Vahtimatta ei sukelleta. Tässä rapu vahtii sukeltajaa. Ei kun, Timo vahtii minua ja kuvaa rapuja. Näitä rapuja on meidän kyljellä vesirajassa vaikka kuinka paljon. Erityisesti ne tykkäävät heti vesirajan yläpuolella olevista läpivienneistä, toisesta menee ulos harmaavesi ja toisesta se vielä tummempi. Välillä ne myös kiipeävät sitloodaan asti. Joku aika sitten minulla putosi pieni hyttysmyrkyn korkki  tyhjennysreikään. Seuraavana päivänä rapu oli työntänyt sen takaisin sitloodan puolelle. Vaikka melko kilttejä ja säikkyjä ovatkin, niin toivon silti etteivät kiipeä sisälle asti. En vieläkään ole varma kumpi meistä pelkää toista enemmän.

Tavaroiden tilaamisesta tänne Grenadalla kirjoitamme jossain vaiheessa ihan erillisen blogin. Tässä kuitenkin vähän esimakua tulevasta.

Kun Deck Snorkel meille vihdoin saapui oli siitä hajonnut liitin, jolla letku kiinnitetään kompressoriin. Sen verran olemme jo elämää nähneet, että valokuvasimme jokaisen vaiheen, kun pakettia avasimme. Varsinkin, kun paketti oli kursittu kasaan teipillä, jossa luki "Resealed by TNT". Kenties joku oli uudelleen pakatessa käyttänyt vähän liikaa voimaa. Belgialainen myyjä oli onneksi heti yhteistyöhaluinen, mutta matka on edelleenkin pitkä. Hän ei onneksi jäänyt odottamaan TNT:n korvausta vaan lähetti meillä pikaisesti korvaavan osan DHL:llä kuten toivoimme. 

Tässä on osa liittimen reitistä. Jotenkin tuntuu, että yksi Venezuelan käynti olisi ollut riittävä. Onneksi kaikki tämä matkustus tapahtui yöllä, joten tavaran perille saapumiseen sillä ei ollut vaikutusta. Ihan hauskan lenkin on osa nyt jo heittänyt.

Pysytään toistaiseksi Grenadalla

Jonna 24.8.2016 3:59:38 EEST

N 11° 59.975', W 61° 45.859'

Viime blogin jälkeen on satanut vähemmän. Vesitankit alkoivat olla tyhjät, joten meidän oli aika välillä nostaa ankkurimme ja käydä marinan polttoainelaiturissa vesitankkauksella.

Ei ankkuriboksia koskaan voi ihan puhtaana pitää, mutta nyt oli kipparin mielestä ketjussa sen verran kasvustoa, että sitä piti vähän lastalla tökkiä vähemmäksi. Kasvustoa ei kuitenkaan ollut koko matkalla, vaan vain muutaman metrin matkalla lähellä veden pintaa.

Olemme jo useamman viikon kärsineet sähköongelmista. Sitä ei ole riittävästi. Kulutusta emme ole lisänneet, mutta akut eivät jaksa pitää laitteita päällä. Hankimme akut puoli vuotta sitten Martiniquelta. Nyt selvitämme paikallisen Vetus-jälleenmyyjän kanssa, mitä Vetuksen kansainvälinen takuu tarkoittaa. Joka tapauksessa tällä hetkellä meillä on neljän akun sijaan yksi. Se ainoa on meidän starttiakku, jonka kanssa pitää olla varovainen, ettemme pura sitä liikaa. Kylmäboksi on meidän suurin sähkön kuluttaja, ainakin silloin, kun emme ole liikkeellä. Nyt olen hakenut jo kahtena päivänä säkillisen jäitä. Näin voimme kytkeä kylmäkoneiston pois päästä ja ruuat silti säilyy. Katsotaan kauanko selvitystyö kestää. Jos saadaan uudet akut tilalle, niin ei sekään hetkessä tapahdu. Paikallinen jälleenmyyjä ei myy Vetuksen AGM-akkuja, joten helppoa ja nopeaa ratkaisua ei ole odotettavissa. 

Perjantai-iltaisin sataman ravintolassa on musiikki-ilta. Siellä on aina ensin steelpan -bändi jota seuraa ns. tavallinen bändi. Tämän jälkeen iltaa jatkaa DJ, mutta niin myöhään emme ole koskaan olleet paikalla. Steelpan rummut on aikoinaan kehitetty Trinidadissa vanhoista öljytynnyreistä.

Steelpan on mielenkiintoinen soitin. Se on rumpu, mutta sillä voi soittaa melodiaa kuten vaikka pianolla.

Dominoa pelatessa olen tutustunut moniin ihmisiin. Jotkut meistä ovat täällä uusia, ja jotkut ovat olleet täällä vähän pidempään.

En tiedä kuinka kauan Mirelle on täällä viihtynyt, mutta luulisin, että vuosia on paljon takana. Tuskin ihan uusi tulokas pääsisi orkesterin vierailevaksi soittajaksi lähes joka perjantai.

Täällä suurin osa veneistä on ankkurissa. Ankkurin pitävyys on elinehto. Mekin vaihdoimme vanhan CQR-annkurimme keväällä modernimpaan Rocna Vulcan ankkuriin.

Crazy Horse oli suurempana veneenä uloinpana lähden suulla ankkurissa. Emme tarkkaan tiedä, mitä siellä tapahtui, mutta eräänä iltapäivänä siellä oli koko joukko avuliaita veneilijöitä auttamassa ja paikallisen sukellusfirman nainen sukeltamassa. Jotenkin tämä kaikki liittyi ankkuriongelmiin. Vene on kyllä ollut samalla paikalla jo viikkoja ellei kuukausia. Aamulla jotain oli kuitenkin taas tapahtunut ja vene ajautui niemen kärjessä olevalle riutalle.

Siellä se pari päivää makasi ja olimme aivan varmoja, että ei mikään voima sitä saa sieltä ehjänä pois hinattua. Ensimmäisenä päivänä paikalla saapui pieni hinaaja. Se yritti vähän vetää, mutta ei siitä ollut mitään apua.

Keskiviikon dominopeleissä juttelimme myös kyseisestä aluksesta ja kaikki olivat varmoja ja surullisia siitä, että ei sitä sieltä ehjänä pois saa. Pelin jälkeen huomasimme yllättäen, kun hinaaja toi paatin marinan laituriin.

TImo oli kotona kuvannut irroitusta. Hinaaja ei tasaisella vedolla edelleenkään saanut mitään aikaiseksi. Lopulta se oli ajanut kiskottavan lähelle ja kiihdyttänyt täysillä. Näillä hurjilla nykäyksillä se lopulta sai veneen pois kiviltä.

Varmasti alukseen tuli vaurioita ja hinaajan väki huutelikin marinasta pois lähtiesssään jotain vaurioituneesta peräsimestä. Siellä se kuitenkin edelleenkin laiturissa kelluu, joten mitään mahdottomia vaurioita ei tullut. Todennäköisesti tuollaisesta kuitenkin peräsin- ja potkurivaurioita tulee. Teräs on kuitenkin vahvaa. Niin kovin vene aallokon voimasta kivillä keikkui, että puu- tai lasikuituvene tuskin enää tuon jälkeen kelluisi.

Nyt alkaa kovasti näyttämään siltä, että meidän lähtö Trinidadiin siirtyy paljon tai peruuntuu jopa kokonaan. Emme usko, etta uusia akkuja saamme ihan hetkessä. Muitakin asioita on vähän kesken. Rupeamme selvittämään täällä mahdollisuuksia tehdä muutamia hankintoja ja töitä, joita olimme suunnitelleet Trinidadissa tehtäviksi.

Vastoinkäymiset toki joskus harmittaa, mutta Grenadalle "juuttuminen" ei niin kovasti. Täällä on erittäin hyvä ja mukava olla. Atlantin myrskyjen kehitystä kuitenkin seuraamme päivittäin. Vaikka on jo vähän päätetty jäädä tänne syksyyn asti, niin vene pidetään edelleenkin siinä kunnossa, että merelle voimme lähteä milloin vain. Hurrikaanin riski Grenadalla ei ole suuri, mutta siihen pitää kuitenkin varautua. Meillä on monta erilaista suunnitelmaa, riippuen tilanteesta. Otamme myrskyt ja turvallisuutemme vakavasti.

Jos jostain syystä joutuisimme lähtemään merelle, niin sähköjenkin kanssa pärjäämme. Meillä on dieseliä niin paljon, että voimme pitää moottoria tuottamassa sähköä usemman vuorokauden. Sähköntuotantomme ja turvallisuutemme myös näiltä osin on siis kunnossa.

Kaikkien meidän elämässä on välillä parempia ja huonompia päiviä. Eilinen ei ehkä ollut niitä parhaita. Akut olivat toimimattomat ja kauan odotetussa Euroopasta tilatussa paketissa oli risa osa. Tämän lisäksi vessan huuhteluletkuun oli vielä uinut joku möllikkä, joka tukki koko letkun. Jo eilen iltapäivällä saimme kuitenkin akut tutkittavaksi ja asiat eteenpäin. Se risa osakin tulee sieltä Euroopasta joskus ja vessakin toimii taas normaalisti.

Tänään oli taas jo lähes normaali päivä, paitsi että tuota akkukapasitettia on vähän niukasti. Huomenna on taas domino-päivä :) Elämä siis jatkaa raiteillaan täällä Prickly Bayssä.