Juhannuskelit

Jonna 22.6.2019 6:06:19 EEST

S 16° 13.490', W 145° 33.440'

Suomi alkaa jo heräilemään juhannuspäivään, me olemme 13 tuntia jäljessä, joten täällä vielä vietämme juhannusaattoa. Meillä ei ole juhannusjuhlia, mutta sää on kuitenkin tuntunut hyvin kotoisalta. Vettä tulee välillä vaakasuorassa ja melkein palelee.

Fakaravan atolli on n. 30 mailia pitkä ja yli 10 leveä atolli. Valtameren aallot eivät tänne pääse, mutta atolli itsessään on melko suuri vesialue, jos vaikka vertaa Suomen saaristoon. Jos paha keli tulee, on meri täällä sen mukainen. Ei voi sanoa, että meillä olisi varsinaisesti paha keli ollut, mutta melko epämiellyttävä silti. Kun tuuli kääntyi kaakkoon ja voimistui, oli meidän olo pohjoiskulmassa melko keikkuvaa. Iiris poukkoili sen verran holtittomasti, että jo jollaan meno alkoi tuntumaan hankalalta. Pysyttelimme kotona muutaman päivän, kun ei sateeseen meno muutenkaan oikein houkutellut. Tuoretta patonkiakaan ei viitsinyt aamulla lähteä hakemaan, kun kotiin tuotaessa olisi huonolla tuurilla ollut mukana vain märkä mössö.

Nyt olemme alemman ruksin kohdalla ja tuulee pohjoisesta. Taas keikutaan, mutta ei ihan niin pahasti.

Palataan kuitenkin vielä vähän ajassa taaksepäin.

Saapuessamme Fakaravalle oli meillä täällä jo paljon vanhoja tuttuja. Eräänä iltana lähdimme metsästämään hummereita. Kovin toiveikkaita emme olleet, sillä edelliset metsästäjät eivät olleet edellisenä iltana nähneet niistä jälkeäkään. Jonkun mukaan kuu oli liian suuri, pitäisi olla pimeämpää. Ilta vierähti mukavasti ystävien seurassa riutalla kahlatessa. Välillä olimme aivan kuivilla, mutta enimmäkseen vettä oli säären korkeudelle. Hummereita ei näkynyt, mutta meritähtiä, merimakkaroita ja pikkukaloja oli paljon. Myös jotain ankeriaan näköisiä nähtiin pari syvällä kivien koloissa.

Moottorin uusi merivesipumppu saapui meille yllättävänkin nopeasti. Suomen Turusta meille vain 11 päivää. Onneksi tilasimme kokonaan uuden pumpun, sillä Timon purettua vanhan, tuli selväksi, että pelkillä uusilla stefoilla sitä ei olisi saanut kuntoon. Akseli on syöpynyt liikaa. Onneksi tässä vaiheessa uusi pumppu oli jo asennettu paikoilleen, joten yritämme joskus myöhemmin saada tuon vanhan pumpun kuntoon, jotta meillä olisi seuraavalla kerralla vaihtopumppu valmiina.

Meillä on todella paljon erilaisia varaosia ja tarvikkeita veneessä. Usein tuntuu, että niitä on ihan liikaa, sillä säilytystilat ovat aina täynnä. Olemme monesti ihmetelleet ystäviä, joilla on varalaturit, varastartit, varakaikki. Ei ihmetellä enää. Valitettavasti meille ei vain mahdu kaikkia veneen ja moottorin osia mukaan kaksinkappalein, parempi olisi jos mahtuisi.

Vaikka osasimme sitä odottaakin, niin mukavalta tuntui eräänä aamuna kuulla meitä kutsuttavan VHF:ssä selkeällä suomen kielellä. Vähän yli kaksi vuotta sitten Omahan ja Iiriksen tiet erkanivat Martiniquella. Omaha kiersi Tulimaan ja me tulimme oikoreittiä Panaman kanavasta. Olipa mukava saada pitkästä aikaa suomalaista seuraa. Omahan seikkailuista voi lukea lisää osoitteessa: http://syomaha.blogspot.com/

Omahan Miia ja Aiski pääsivät myös heti tutustumaan suurempaan porukkaan, sillä olimme jo ehtineet aiemmin sopia Nuku Hivalta tuntemiemme kavereiden kanssa Petanque-pelin illaksi. Kun peliporukka olikin suurempi kuin ennakoitu, piti hetken miettiä joukkueita. Pian sen joku keksi, Suomi vastaan muu maailma. Muu maailma koostui Austraalialaisista, Belgialaisesta ja Yhdysvaltalaisesta. Etelä-Afrikkalainen toimi tuomarina. Suomi voitti 14-6.

Laiva, joka tuo kauppoihin taydennystä, käy yleensä keskiviikkoisin. Viikko sitten keskiviikkona aamuyöstä heräsin laivan moottoreiden jyskeisiin. Ensin otin käteeni tabletin ja katsoin Marinetrafficia. Väärä laiva, mutta aika lähellä meitä. Menin ulos katsomaan. Laivan paikalla oli kalapaatti. Sen verran olen kiinnostunut merenkulusta, että ei ollut puhettakaan heti takaisin nukkumaan menosta. Laiva katseli valonheittimen valossa kalapaattia, teki u-käännöksen laiturin edessä, ajoi takaisin väljempaan veteen ja laittoi apuveneet veteen. Tunti siinä vierähti, kunnes kalapaattiin syttyi valot ja se siirrettiin pois laivan tieltä. Sen verran piti vielä uteliaisuuttani vahdissa olla, että katsoin AISista etäisyyden, kun laiva tuli takaisin. 139 metriä näytti tietokone laivan etäisyydeksi meistä. Tuntui, kuin 80-metrinen laiva olisi ollut aivan iholla. Ankkurivalon tärkeyttä ei tällaisissa paikoissa voi liikaa korostaa.

Tämä oli siis todellakin väärä laiva. Siis meidän ostoksia ajatellen. Tämä laiva toi polttoainetynnyreitä yms, mutta "ruokalaiva" tulisi vasta seuraavana päiväna.

Näillä seuduille ei laitureilla ole satamapalvelijoita. Laivat laittavat omat pikkuveneensä veteen ja hoitavat itse "narumiehien" hommat. Lähtiessä kaverit lekottavat köydet ja laiva ei ehdi paljon liikkumaan, kun alus on jo takaisin kannella. Emme ihan tiedä kaikkea, mutta näyttäisi siltä, että tuon "pikkuveneen" kannelle voisi nostaa kontin ja viedä sen rantaan tyhjennettäväksi, jos laivalle ei löydy sopivaa laituripaikkaa.

Ja takaisin säähän. Aina ei aurinko edes pilkahda. Joskus jopa lähimmät veneeet meinaavat hävitä näkyvistä. Säät eivät todellakaan ole suosineet meitä täällä Tuamotuilla, mutta minkäs niille voi. 

Säät ovat kuitenkin hyvin vaihtelevia. Toissapäivänä purjehdimme 12 mailia etelään aivan upeassa purjehdussäässä. Vesi oli sileää kuin Saimaalla ja tuuli juuri sopiva kuljettaakseen Iiristä mukavassa sivutuulessa.Lähes täydellisen purjehduksen lopuksi huomasimme isopurjetta laskiessa purjeessa valtavan repeämän. Eilen ja tänään on taas satanut ja tuuli viuhunut, joten emme ole vielä aloittaneet korjaustoimenpiteitä. Pahin pelko on, että materiaali on mailinsa hoitanut ja edessä on uuden hankinta. Yritämme kuitenkin, jos se vielä kuljettaisi meidän Uuteen-Seelantiin asti. Nyt ei huvittaisi jäädä minnekään pitkäksi aikaa odottelemaan uutta purjetta.

Yleensä olemme ankkurissa, mutta nyt olemme poikkeuksellisesti poijussa Pakokota Yacht Servicen edustalla. Poijuissa on aina se vaara, että köydet kuluvat poikki. Tästä poijusta tiedämme kuitenkin sen verran, että kun ystävämme oli tässä ollut oli hän käynyt sukeltamalla sen tarkastamassa ja hyvältä näytti.

Meidän oli tarkoitus jatkaa matkaa atollin eteläosiin ja mennä snorklaamaan haiden sekaan. Isopurje aiheuttaa nyt kuitenkin päänvaivaa, joten emme vielä tiedä mihin suuntaan tästä jatkamme. Voi olla, että meidän ompelukone ei yletä purjeen keskelle asti ja joudumme etsimään jostain suuremman koneen. Tai sitten ompelemme paikan käsin.