Korjauksia Teneriffalla

timo

N 28° 28.042', W 16° 14.639'

Testattiin sitten jouluna kauan koipussissa ollutta jollaa ja ikivanhaa perämoottoria, joita ei ole käytetty viime vuosina. Jolla piti hyvin ilmaa ja perämoottorikin hörähti käyntiin parin nykäisyn jälkeen. Huhut kertoo, että bensa vanhenee. Hyvin kävi monta vuotta vanhoilla bensoilla. 

Epäonnistuneen hydraulipumpun korjausyrityksen jälkeen piti sitten yrittää tilata uusi pumppu.

Karttaan oli merkitty neljä venetarvikekauppaa, aloitimme lähimmästä. Nordest oli riggeri, mutta muutakin tavaraa oli hyllyissä. Kerroin mitä haluamme ja kaveri soitti heti muutaman puhelun. Pumppu löytyi ja saimme sen veneelle tuotuna muutaman tunnin jälkeen. Tämä on palvelua johon suomalainen ei ole tottunut.

Pumpun vaihto oli aika helppo. Vain sähköt piti vetää uudestaan.

Yksi automaattiohjaus korjattu

Jonna

N 28° 28.042', W 16° 14.639'

Tänään käytiin tutkimaan tuuliperäsimen ongelmaa.

Tuuliperäsin on työskentelyn kannalta sen verran hankalassa paikassa, että irrotettiin koko laite ja nostettiin kannelle.

Vika oli hyvin pieni, alakerran holkki ja laakeri oli vähän pois paikoiltaan. Tältä ongelma vähän jo vesilläkin vaikutti, mutta ei tuota oikein kunnolla pääse näkemään, kun on sen verran lähellä vettä. Vasaroitiin paikoilleen ja nostetiin laite takaisin perään.

Nyt lapa ja sokkatappi sopivat hyvin paikoilleen.

Autopilotin korjausyritys

timo

N 28° 28.042', W 16° 14.639'

Kun univelat oli nukuttu pois, aloin tutkia autopilottia. 

Aloitin lukemalla ohjekirjoja, koska laite on minulle aivan outo ennestään. Yksinkertainen systeemihän tämä on. Muutama hana on käännetty "väärään asentoon" tilan puutteen vuoksi, mutta Pekan piirtämät kuvat olivat selkeät.

Testasin sisäruorin ja kun se ei toiminut lisäsin nestettä ja ilmasin sylinterin. Sisäruori lähti toimimaan, mutta pumpun paukahtelu ei hävinnyt.

Irroitin pumpun putkista ja pumppu- ja venttiiliosan moottorista. Kun käytin moottoria, tuli pamahtelu yllättäen moottorista eikä venttiiliosastosta. Tämä oli huono uutinen, koska sähkömoottori on vain yksittäinen varaosa ja todennäköisesti kallein.

Mielenkiinnosta purin moottorinkin vielä palasiksi. Ääni oli niin voimakas, että kiinnosti tietää mitä se on.

Laakereissa tai hiilissä ei ollut mitään vikaa ja käämi vaikutti ehjältä. Kun kokosin moottorin takaisin huomasin, että yksi neljästä magneetista oli irronnut. Se oli magneettina kiinni moottorin ulkokuoressa ja moottorin muuttaessa suuntaa liukui kuoren pinnalla.

Tässähän oli jotain toivoa. Liimaan magneetin takaisin ja moottori ehkä toimii.

Irronnut magneetti oli tietenkin se sisimmäinen ja vaikeassa paikassa. Pinnat pitää saada täysin puhtaiksi ja karhennettua ennen liimausta.

Liiman kuivettua uskoin, että moottori lähtee hyrräämään ja tonni on säästetty.

Onneksi en ehtinyt tuhlaamaan säästettyä rahaa. Moottori lähti kyllä pyörimään, mutta vaisusti. Lisäksi se alkoi savuamaan ja kuumenemaan. Smoke test failed!

Moottorin ääni muuttui ennenkuin magneetti alkoi luistella ja pamahdella. Voi olla, että moottori tuli tiensä päähän ja alkoi kuumentua ja pehmensi magneettien liiman...

Moottori oli myös kärsinyt kosteudesta. Pinnalla oli paksu ruostekerros.

Joka tapauksessa nyt edessä on uuden pumpun tilaaminen. Nykyinen on Robertsonin RPU150, jolle vastaava on Simradin RPU160. (RPU = Robertson Pump Unit) 

Toivotaan, että Simrad on pitänyt kiinni laadusta. Onhan nyt hajonnut pumppu jo 20 vuotta vanha.

Nykyään niin moni merkki on luopunut laadusta kokonaan ja valmistaa ennen laadukkaita tuotteita ala-arvoisilla materiaaleilla, ratsastaen tunnetulla merkillä. 

No, kirjoitan Lewmarin uudesta ankkuripelistä oman tarinan, kunhan olen joskus riittävän huonolla tuulella.

Ja uutta pumppua ei tilata Maritimista!

Quinta do Lorde - Tenerife

timo

N 28° 28.042', W 16° 14.639'

Perjantaina lähti kolme ranskalaisvenettä kohti Kanariaa. Luvassa oli vain 5 m/s tuulta ja vielä maininkia. Päätimme odottaa lauantaita. Illalla kävimme maksamassa ja kiittämässä Madeiran turvallisimmasta satamasta. Johtaja lupasi suositella meitä seuraaviin satamiin.

Aamulla pääsimme liikkeelle. Meitä ennen lähti englantilaisvene, jota aloimme saavuttaa. Se ajoi myötäisessä kohti La Palmaa. Me sen sijaan otimme kurssin kohti Las Palmasia parempaan sivumyötäiseen.

Ensimmäiset tunnit saimme hyvän matkavauhdin. Aloin sitten kuunnella autopilottiamme. Hydraulipumpussa oli hieman erilainen hyrinä kuin aiemmin. Otin sitten isoon reivin ja sen jälkeen alkoi kuulua voimakasta pauketta. Ääni paikallistui hydraulipumppuun. Aina kun se vaihtoi suuntaa, kuului voimakas metallipamahdus. Otin pilotin pois päältä ennen kuin se hajoaa kokonaan.

Meidän piti alunperin ottaa tälle legille käyttöön Hydrovanen tuuliperäsin. Koska myrskyn jälkeen vedessä oli paljon romua, luovuimme ajatuksesta ottaa ehkä haavoittuvainen tuuliperäsin käyttöön. Emme ole aiemmin laittaneet lapaa veteen. Jonna kokeili ensin merellä, mutta ei saanut lapaa lukittua. 

Annoin Jonnalle pienemmän vasaran kun homma alkoi mennä epätoivoiseksi.

Ajoimme sen jälkeen toista tuntia Deserta Grande saaren suojaan kokeilemaan paremmissa olosuhteissa. Matkalla ehti myös lukea laitteen käyttöohjetta. Lavan kiinnitys ei onnistunut vieläkään, sokkatappi ei mennyt paikalleen.

Meillä oli kaksi huonoa vaihtoehtoa. Ajaa takaisin Quinta do Lordeen tai jatkaa käsiohjauksella. Lorde ei kiinnostanut ja vakuutimme itsellemme, että olemme ajaneet monta Gotland Runtia lähes kaksistaan. Runtti on n. 300 - 360 mailia kun taas Las Palmasiin n. 280 mailia. Lähdimme siis eteenpäin.

No Runtissa on ollut kannella hyvää juttuseuraa, eikä ole isoja aaltoja. Nyt kun vesi alkoi roiskimaan sisään, piti laittaa luukut kiinni. Yksin pimeässä ei ollut kivaa. 

Aamuyön tunteina kompassi näytti kuun valon, nälän ja kompassivalon yhdistelmänä lautaselliselta lihakeittoa, jossa luu näytti suunnan. Pitänee ostaa uusi kompassi. Tästä ei oikein näe mitään.

Huomaa metwurstin siivut!

42 mailia ennen Las Palmasia tuuli kääntyi vastaiseksi ja lähdimme laskettelemaan kohti Teneriffaa.

Ennen Teneriffaa S/Y Manta kutsui meitä VHF:llä. Olivat juuri lähteneet, eikä siis tavattu vieläkään. Olin liian väsynyt onnitellakseni Aulia nimipäivästä. Myöhäiset onnittelut tässä! Myös S/Y Panthera oli lähtenyt juuri ennen meitä.

Oltiin perillä aika väsyneitä. Meillä on naapurina mukava Belgialaisvene ja paikka vaikuttaa muutenkin viihtyisältä.

Soitimme appiukolle, entiselle omistajalle. Hän oli sitä mieltä, että tuuliperäsin on voinut saada iskuja myrskyssä, jossa keulaankin tuli vaurioita. Autopilotissakin voi olla joku venttiili muuttanut asentoa. Tutkitaan kun vähän levätään lisää.

Myrskyn jälkeen

timo

N 32° 44.504', W 16° 42.709'

Pitkä laituri siltoineen hajosi sitten kokonaan.

Ei taideta saada sähköä tai vettä vähään aikaan.

Romut pitää saada raivattua satama-altaasta, ennen kuin loppuja vaarassa olevia veneitä voi siirtää.

Jonkin paikan pitää hajota kun voimia on liikaa. Englantilaisveneen vauriot onneksi rajoittuivat tähän.

Laiturissamme on nyt muutama paikka vähemmän kuin eilen. Alunperin uloin paikka oli tolpan ulkopuolella.

Tanskalainen Colin Archer kärsi pahat vauriot. Se oli kiinnitettynä aallonmurtajan pitkään laituriin. Kun laituri hajosi se siirrettiin meidän laiturin päähän ja sen hajotessa seuraavaan laituriin. Yhdestä laiturista irrotettiin aisat, jolloin suurimmille veneille saatiin kylkipaikkoja.

Tässä on uppoaminen ja maston kaatuminen ollut lähellä.

Meidän keulalampun rikkoutuminen johtui siitä, että toinen springimme oli liian löysällä. Meiltä oli kaksi köyttä katkennyt ja kiinnitystämme oli muutettu, varmasti vielä paljon huonommasta tilanteesta.

Myös vastapäisen veneen springi oli sen verran löysällä, että veneet olivat törmänneet laiturin yli. Myös pieniä kolhuja on keulapuomissa, mutta onneksi metalli kestää.

Paikallinen väki teki hienoa työtä läpi koko yön ja tekee edelleen. Illalla kalastajat tulivat apuun köysineen ja autonrenkaineen. Meidät ajettiin jo varhain laitureilta pois.

Meidän satamamme oli kuitenkin Madeiran turvallisin. Ainoa satama, jossa yhtään venettä ei uponnut. Paikallisten mukaan näin pahaa myrskyä ei ole täällä nähty. Muissa satamissa ainakin toistakymmentä venettä tuhoutunut.

Iiris voi hyvin

Jonna

N 32° 44.504', W 16° 42.709'

Heti aamun sarastaessa kiiruhdimme rantaan. Satama on aika romuna, mutta Iiris voi hyvin. Pari köyttä oli katkennut ja keulavalo hajonnut. Muutkin veneet olivat melko kunnossa, mutta monilla on varmasti hyvinkin pahoja vaurioita kyljissä.

Kuvia tältä päivältä

Jonna

N 32° 44.504', W 16° 42.709'

Aamulla vesi lensi jo aallonmurtajan yli. Iltapäivällä alkoi vesi tosissaan lentämään aallonmurtajan yli.

Aallonmurtajassa kiinni ollut laituri petti ensimmäisenä. Viimeinen vierasvene oli siirretty siitä vartti aiemmin pois. Paikallinen turistivene oli siinä vielä kiinni.

Lisää aaltokuvia.

Iiriksellä on toistaiseksi kaikki hyvin.

Kriisinjohtaja vauhdissa. Komensi joukkoja rannassa. Meidät laittettiin täyttämään isoja fendareita.

Aallonmurtajalaiturin kappaleita.

Meidän laiturin pää.

Ja vielä lisää laiturinkappaleita.

Me lähdetään nyt syömään ja katsotaan sitten aamulla miltä satama näyttää. Emme usko, että Iiris uppoaa.

Evakossa

timo

N 32° 44.504', W 16° 42.709'

Täällä harvinainen etelämyrsky on alkanut rikkoa marinan laitureita. Keli on pahentumassa. Siksi kaikki veneissä asuvat on evakoitu hotelliin.

Meillä on kaikki hyvin!

Madeira

Jonna

N 32° 44.504', W 16° 42.709'

Satamaksi Madeiralla valitsimme Quinta do Lorden Marinan. Olimme päätyneet tähän ratkaisuun luettuamme muiden suomalaisten blogeja. Marina on hyvä ja suojainen, joskin kaukana kaikesta. Marina on valmistunut 10 vuotta sitten, mutta sitä ympäröivä resortti ja 5 tähden hotelli ovat avautuneet vasta tänä vuonna.

Marinassa on jonkin verran elämää. Reilu 10 venettä on "meikäläisiä", joille tämä on vain pysähdyspaikka matkalla Kanarialle. 

Resortti on hieno, mutta autio. Yhtenä päivänä koluttiin alue tosi tarkkaan läpi, mutta yhtään ihmistä ei näkynyt missään.

Mareiraa pidetään yleisesti hyvin vihreänä saarena. Madeiran itäosa, missä me olemme, on tosi kuivaa. Kasvillisuutta ei juurikaan ole.

Tuttavapariskuntamme sattui lomailemaan Madeiralla viime viikon. Pääsimme heidän vuokra-auton takapenkillä kiertämään saarta. Saari todella oli virhreä. Valokuvia ei valitettavasti ole, koska sää oli melko sateinen, mikä tietenkin selittää vihreyden.

Tänään käytiin taas kauppareissulla Machicossa. Viime päivät ovat olleet tosi sateisia ja rinteiltä oli valunut uskomaton määrä roskaa ja puunrunkoja mereen. Jos aallokko olisi toisesta suunnasta, olisivat nämä kaikki ajelehtineet merelle. Nyt ne nousivat kylän rannoille. Ei olisi kiva tällaiseen rojuun merellä törmätä.

Yritettiin myös eilen saada SSB-yhteys Karibialla seilaavaan suomalaiseen rahtilaivaan. Ei onnistunut. Tarkemmin kun ruvettiin miettimään, niin ei täältä ole mitään mahdollisuuksia saada radioyhteyksiä lännen suuntaan. Marinan vieressä on heti pystysuora kallio ja sen takana koko Madeiran saari.

Matkailukohtaana Madeira ei ole rantalomakohde. Mustia hiekkarantoja kuitenkin välillä löytyy. Päiväkävelyllä kiipesimme yhden mäen ylös ja toisen alas ja päädyimme rannalle. Ravintolakin on ehkä auki kesäkaudella.

Antantin ylityskisoja ollaan seurattu tiiviisti netistä. Tälle veneelle kävi kehnosti Portugalin kohdalla. Kahden hengen miehistö joudui odottamaan pelastajiaan pari vuorokautta ylösalaisin kaatunessa veneessäään. Loppu hyvin kaikki hyvin, vain riki puuttuu.

Atlantin säät ovat jotenkin sekaisin. Karibialle menijöiltä puuttuu normaali pasaatituuli. Meillä on kiusana Azoreille juuttunut matalapaine. Heti kun tulee sopiva kahden vuorokauden sääikkuna, lähdemme kohti Kanarian saaria.

Porto Santo

Jonna

N 33° 3.721', W 16° 18.942'

Edellisessä blogissa oli tapahtumia jo melkein liiankin kanssa. Loppumatka Porto Santoon oli melko tapahtumaköyhä. Ajoimme koneella reilun vuorokauden. Yksi valasparvi tuli vastaan.

Matkan aikana veden lämpötila oli koko ajan nousussa, nyt se on 21 astetta. Ilman lämpötila tietysti muuttuu mukana, mutta veden lämpötilaa on helpompi seurata lokin näytöstä :)

Melkoinen muutos vene-elämään. Iiriksen runko ja kansi on kyllä eristetty, mutta pohjaa ei. Varpaat ovat palelleet Suomesta asti. Cascaisissa meillä oli yhtenä aamuna sisälämpötila vain 12 astetta, täällä oli tänä aamuna 22 astetta. Nyt aletaan viihtymään. Aika usein olemme käyttäneet sähkölämmitintä muutaman tunnin ennen nukkumaan menoa, nyt sitä ei enää tarvita.

Vaikka me aletaan jo tarkenemaan, niin rannalla ei ihmisiä näy. Toisaalta ei tuo vesi meillekään ihan vielä uintilämpöistä ole...

Merimatkan jälkeen piti sen verran harrastaa liikuntaa, että kiipesimme läheiselle näköalapaikalle. Kovin lyhyt matka sinne ei kuitenkaan ollut, yli 5 kilsaa piti kävellä (yhteen suuntaan). Mutta ei sinne myöskään niin kovin tarvinnut kiivetä, kunhan tallusti päällystettyä tietä pitkin. 

Huomenna on tarkoitus suunnata kohti Madeiraa.

Cascais - Porto Santo

Jonna&Timo

N 34° 29.567', W 14° 34.292'

Cascaisissa olot alkoivat käydä liian talvisiksi. Lämpötila laski yöllä 10 asteeseen ja veden lämpö alle 14.

Matkaseuraa meille ei ollut luvassa, koska Alandia ja Komeet olivat menossa suoraan Kanarialle. Luvassa oli sopiva sääikkuna ennen perjantaiksi luvattua vastatuulta.

Lähdimme sunnuntaina muutama tunti ennen auringonlaskua. Alkuun oli luvassa heikkoa tuulta, joka merellä voimistuisi n. 10 m/s sivumyötäiseksi.

Laitoimme aluksi isoon kakkosreivin ja lähdimme täydellä genoalla liikkeelle.

Tuuli voimistuikin sitten nopeasti yön pimetessä. Aika nopeasti reivasimme genoan parin neliön kulmaksi. Aallot olivat jyrkkiä ja murtuvia. Pari kertaa aalto kaatoi veneen kyljelleen ja tavaroita alkoi lennellä. Ainoastaan yksi tomaatti meni rikki. Tavaroiden merikiinnitystä pitää jatkossa parantaa.

Pari aaltoa murtui veneen päälle. Onneksi kaikki luukut ja torvet olivat kiinni, eikä merivettä tullut sisään tippaakaan.

Pohjaan reivattu iso ja genoan kulma alkoivat olla liikaa. Päälle murtuvat aallot hillitsivät kuitenkin intoa mennä kannelle.

Kun nopeus nousi yli 8 solmun, piti iso saada alas. Riittävästi turvaköysiä niin iso tuli alas ja itse selvisin melkein kuivana.

Genoan kulmalla päästiin vielä yli 5 solmua. Tuuli oli kuitenkin hyvin vaihtelevaa. Välillä tuuli paljon vähemmän, eikä tehnyt mieli heti lisätä purjepinta-alaa. Tämän takia matkavauhtimme jäi huonommaksi kuin toivoimme.

Seuraavana päivänä tuuli alkoi heiketä ja jatkoimme pelkällä genoalla.

Jatkossa tuulen edelleen heiketessä spiirasimme genoan ja lopulta nostimme ison ja ajoimme virsaria.

Tänään tuuli sitten heikkeni kokonaan. Kokeilimme vielä genaakkerillä, mutta sekään ei vetänyt tässä aallokossa.

Tarkistimme sääennusteen. Vastatuuli tulisikin jo huomenna. Päätimme ettemme jää odottamaan sitä ja käynnistimme koneen.

Laivoja on nähty paljon, päivällä enimmäkseen AISissä, mutta öisin nähdään myös laivojen valot. Ensimmäisenä yönä nähtiin AISissä myös yksi mini. Kyseessä oli vene, joka oli joutunut pysähtymään korjauksien vuoksi Espanjassa ja oli nyt siis satoja maileja perässä muita. Ei silläkään helppoa tainnut olla, nopeus vaihteli 4 ja 10 solmun välillä.

Delfiinejä ei olla nähty, mutta yksi lentokala hyppäsi toisena yönä juuri ikkunan eteen räpistelemään. Mietin, että siinäkö se sitten tekee kuolemaa silmieni edessä koko yön. Ei myöskään kiinnostanut lähteä kannelle lentokalan pelastajaksi tai kalastajaksi.

Eipä aikaakaan kun kala oli siivillään päässyt ponnahtamaan kannen esteiden yli ja takaisin mereen. Muistoksi kannelle jäi muutama suomu.

Meillä on nyt n. 120 mailia perille ja veden lämpö on jo 19,8.

Cascais

Jonna

N 38° 41.439', W 9° 25.164'

Täällä on vihdoin paistanut aurinko. Muutenkin alkaa maisema pikkuhiljaa näyttämään siltä, mitä ollaan hakemassa.

Palmuja alkaa maisemassa olemaan enemmän kuin mäntyjä.

Majakasta katsottuna maisema näytti muutenkin aika kivalle.

Luntakaan ei ihan olla päästy pakoon, koska rannalle rakennettuun maisemaan sitä satoi eilen.

MiniTransat kisaa ollaan kovasti seurattu alusta asti. Tai no, aluksi kuukausi seurattiin sitä, että koska lähettävät veneet matkaan. Noin kuukauden lykkäsivät starttia kovien kelien takia. Sen jälkeen reittiä on myös pariinkin otteeseen muutettu. Kisan kotisivuilta voi lukea lisää, http://www.minitransat.fr/?lang=en.

Eilen aamulla yksi epäonninen kilpailija tuli viereemme. Toivoimme, että pääsisi korjausten jälkeen jatkamaan matkaa, mutta valitettavasti näin ei käynyt. Myöhemmin iltapäivällä olin auttamassa Carlosia rullaamaan ison ja viikkaamaan fokan. Illalla pidimme myös saalinkivaloja päällä, jotta hän hieman paremmin näki laittaa venettä kuljetuskuntoon.

Toinenkin mini oli illalla meidän laiturissa. Siitä oli peräsinlapa mennyt poikki. Taskulamppujen valossa tekivät töitä ja aamulla vene oli jo jatkanut matkaa.

Vielä kolmas mini tuli meidän laituriin. Tällä kaverilla oli asiat vielä vähän huonommin. Omin voimin oli kuitenkin seilannut hätärikillä maihin.

Täällä meidän sataman vieressä on myös todella vilkas pursiseura. Täältä niitä uusia purjehtijalupauksia tulee. Optareita oli yhteensä eri telineissä lähemmäs sata, sen lisäksi paljon muita kevytveneitä. Taustalle olevalla kentällä oli sitten isompien lasten lelut.

Kun saavuimme tänne, oli veden lämpötila 17 astetta ja ilma mukavan lämmin. Nyt vesi on 14,2 astetta ja lämpötila sen mukainen. Sadetta ei täällä ole kuitenkaan nähty, joten ilmaston kehitys on ollut hyvin nousujohteinen. Lämpötilat ovat kuitenkin vielä sen verran alhaisia, että kauemmas pitää päästä. Tarkoituksemme on ottaa suunta Kanarialle Madeiran kautta.

Bayona - Cascais

timo

N 38° 41.439', W 9° 25.164'

Perjantaiksi olivat luvanneet sopivat säät lähteä merelle. Menimme viimeiseksi yöksi ankkuriin, että pääsisimme aikaisin lähtemään.

Aika myöhään se lähteminen meni kuitenkin. Samaan suuntaan lähtivät meitä ennen, meille tutut veneet britti Alandia ja tanskalainen Komeet ja joku muu. Vain ruotsalainen Rose lähti meidän jälkeemme. Tiedämme, että lähtivät, koska kuulimme myöhemmin, että joku kutsui heitä VHF:llä. 

VHF on tärkeä muistaa pitää päällä, koska melko usein kuulee, jotain purjevenettä kutsuttavan. AIS-lähetin on myös eduksi, koska silloin voidaan kutsua suoraan veneen nimellä. Huomattavasti helpompaa on tietää olevansa kutsun kohde, jos kutsutaan nimellä, verrattuna siihen että kutsutaan koordinaateilla.

Ajo lahdesta merelle oli jyrkkää vasta-aallokkoa ja -tuulta. Merelle päästyämme nostimme purjeet melkein heti. Nostaminen tosin oli vaikeaa, kun falli jumiutui maston portaisiin.

Alussa oli ikävää ristiaallokkoa. Tuuli oli vaihtelevaa. Konetta ei kuitenkaan tarvinnut käyttää koko matkalla.

Suuntasimme aluksi ulos merelle yli kilometrin syvyyteen, toiveena välttää kalapyydykset.

Juuri mitään muuta kuin delfiinejä ei nähty. Jossain vaiheessa meni ohitse ranskalainen RM 1260 Hitchcock. Vanerin päälle laminoitu kevyt performance cruiser, jonka näimme jo La Coruñassa.

Sen verran ongelmia oli, että makeavesipumppu meni rikki. Onneksi meillä oli varattuna pulloihin varavettä. Saimme myös valutettu lisää vettä tankista pulloihin.

Vastaanotto Cascaisin marinassa oli tosi ystävällistä. Antoivat viinipullon lahjaksi ja kertoivat erityisesti missä suihkut ovat. Johtuneeko kahdesta vuorokaudesta merellä?

Kuvat ovat lähiaikoina vähissä. Kauan palvellut järjestelmäkamerani Canon 300D meni rikki.

Bayona

Jonna

N 42° 7.365', W 8° 50.771'

Täällä on saman aallonmurtajan suojassa kaksi venesatamaa. Saapuessamme arpa osui Puerto Deportivo Baionaan. Saapuessamme palvelu oli ystävällistä, hyvä kun köydet oli kiinni niin marinero antoi jo avainkortit käteen, joilla pääsee porteista. Siestan jälkeen käytiin toimistossa kirjautumassa sisään ja oltiin tyytyväisiä elämäämme merimatkan jälkeen.

Puerto Deportivo Baiona.

Seuraavana päivänä suuntasimme kävellen viereiseen satamaan katsomaan paikkoja ja tiedustelemaan hintoja. Monte Real Club de Yates hurmasi meidät heti, olihan kyseessä oikea toimiva pursiseura. Toimistosta selvisi myös, että aisapaikka olisi kallis, mutta "mooringline"-kiinnitys olisi kolmanneksen halvempi kuin Puerto Deportivossa. 

MRCY taustalla kauimmaisena. Oikealla alhaalla näkyy Puerto Deportivon huoltoasema. Keskellä paikallisten kalastajien yms. käyttämä "kunnanlaituri".

Pursiseuran toimistot, sosiaalitilat ja muut tarpeelliset tilat sijaitsevat tunnelissa. Täällä on hyvä nuorten myös laittaa venettä sateelta suojassa.

Mooringline ei ehkä ole kaikille suomalaisille veneilijöille tuttu. Se on vähän kuin poijuköysi ilman poijua. Eli köysi on ankkuroitu pohjaan, josta se on vedetty laiturille. Käyttämättömänä se makaa pohjassa eikä näin sotkeudu esim. potkuriin. Sieltä sitä limaista köyttä sitten vedellään metritolkulla ja kiinnitetään veneeseen. Oikein toimiva ja hyvä kiinnitystapa. Suomessa ei olla koskaan moisia kohdattu, mutta Sandhamnissa niitä on jo käytössä. Tällä matkalla ensimmäiset tulivat vastaan Bornholmilla.

Satamamme sijaitsee siis linnassa. Kaupungilta tullaan linnan muurien läpi laitureille. Täällä on myös pieni travel lift ja telakka-alue.

Kevytveneillä on oma saareke. Rantatilaa on hyvin rajoitetusti, joten tämähän on kätevää. Lisäksi satamaan tulee välillä ikävästi maininki sisään, joten muurin vierestä slipiltä voisi olla vaikea laittaa veneitä veteen.

Niin harvoin tulee oltua linnassa, että pitää vielä laittaa tämä kuva tornista, joka vartio satamaamme.

Tänään oli hieno sää ja kävelimme muuria pitkin linnan ympäri. Linnassa sijaitsee myös hotelli ravintoloineen.

Myöhemmin päivällä kävin lenkillä ja kiersin linnan alhaalla olevaa "polkua" pitkin.

Niin ja jos joku luulee, että välillä on paikan nimessä kirjoitusvirhe, niin Espanjaksi ollaan Bayonassa, joka paikallisella kielellä (Galego) on Baiona.

La Coruña - Bayona

timo

N 42° 7.154', W 8° 50.682'

18 päivän sääikkunan odottamisen jälkeen päätimme lähteä hakemaan rajojamme meritaudin suhteen 4 metrin aallokkoon.

Pari päivää aiemmin olisi ollut 6 metriä tarjolla. Näytti ihan kivalta rannalta katsottuna.

Heti aallonmurtajan jälkeen samaan aikaan lähtenyt iso katamaraani häypyi mastoineen aallon taakse. Aallot olivat sen verran jyrkkiä, että vatsanpohjassa tuntui.

Meritaudin oireiden osalta emme kumpikaan ole päässeet yhtä lähelle varsinaista tautia.

Lähdimme Biskajan jälkeen vähän soitellen sotaan. Eli huonosti valmistautuneina. Ei eväitä valmiina. Ei meripunkkaa valmiina. Meillä on myös postafeenia, mutta jossain syvällä kaapin pohjalla. Opimme tästä ja ensi kerralla valmistaudumme paremmin.

Itse matka oli aika tylsä. Yritimme useaan otteeseen purjehtia, mutta tuulta ei kovassa aallokossa ollut riittävästi. Purjeiden läpsymistä ei viitsi kuunnella. Ajoimme siis koneella lähes koko matkan.

Koneajo oli kuitenkin hyvä vaihtoehto sille, että ylihuomisen ennuste on taas yli 15 m/s vastaista.

Matkan varrelle jäi paljon hienoja ankkuripaikkoja, mutta näillä keleillä niihin ei ollut asiaa.

Kuvia La Coruñan lenkkipolun varrelta

Jonna

N 43° 22.055', W 8° 23.148'

Kaksi ja puoli viikkoa ollaan nyt oltu La Coruñassa, joten rannan "lenkkipolku" on tullut tutuksi.

Näinä kovatuulisina päivinä ei veneitä ole paljon ollut liikkeellä. Lauantaina oli kuitenkin lahdella paikallisten köliveneiden ratakisa.

Rannat ovat kovin kivikkoisia, mutta aina välillä löytyy hiekkarantojakin.

Niemen kärjestä löytyy pari sataa vuotta vanha majakka "Tower of Hercules".

Niemen toisella puolella lenkkipolku on rakennettu "tyhjän päälle". Tai no, onhan alla tuo kallioranta.

Myös pyöräilijöitä on ajateltu, heillä on ihan hienosti merkattu oma kaistansa. Keskelle pyörätietä on kuitenkin laitettu penkkejä...

Niemen toisella puolella sijaitsee kaupungin "turistiranta". Viime päivinä rannalla ei ole näkynyt kuin satunnaisia surffareita. Ihan aloittelijoilla ei noihin aaltoihin ole asiaa ollutkaan. Aallot ovat saman myrskyn aiheuttamia, joka puhalsi viime yönä Englannissa yli 40 m/s.

Hiekkarannan kohdalla kaupunki on kapea, vain pari sataa metriä. Ostonkatujen keskeltä tullaan toiseen marinaan. Marina on vähän sisempänä kaupungissa ja olisi varmasti ollut hiemen rauhallisempi aaltojen suhteen, jotka ovat saaneet Iiriksen melkoisesti riuhtomaan aisaansa, mutta...

... vieressä on melkoinen rakennustyömaa ja jotenkin ajateltiin, että katuporien ääni ei ole se mihin halutaan aamuisin herätä.

Täälläkin vieraili lähes päivittäin risteilylaivoja. Näistäkin moni oli Suomessa rakennettu.

Nyt Marina Coruña ja ehkä tähän astisen reissun paras suihku on jo nurkan takana.

Hieno on ollut kaupunki ja hienot ovat olleet sen rannat. Tänään on toiveissa jatkaa matkaa.