Purjehduskausi avattu

Jonna 11.11.2021 9:32:11 EET

S 37° 40.230', E 176° 10.660'

Parin viikon päästä tulee kaksi vuotta täyteen siitä, kun saavuimme Uuteen-Seelantiin. Sen jälkeen emme ole nähneet auringon nousevan horisontista.

Olimme jo muutaman viikon odottaneet sopivaa keliä purjehtia Taurangaan, jonne Marsden Covesta on matkaa noin 150 mailia. Tarkoitus oli jakaa matka muutamaan mukavaan päiväpurjehdukseen. Pisin päivämatka olisi ollut Marsden Covesta Coromandel-niemen kärkeen n. 60 mailia. Ei mikään mahdoton päivämatka silloin kun päivänvaloa on noin 14 tuntia vuorokaudessa. Koronarajoitukset kuitenkin puuttuivat peliin. Aucklandissa on vielä tiukka koronasulku ja se on eristetty muusta maasta. 

Halusimme siis siirtyä paikasta A paikkaan B. Valitettavasti Great Barrier Island on osa Aucklandia ja Aucklandin rajan yli kulkeminen ilman pätevää syytä on ehdottomasti kielletty, maanteillä on tiesulut. Monet olivat sitä mieltä, että veneellä voisi kuitenkin mennä suorinta tietä. Selvitimme asiaa ja totta oli, että veneitä oli mennyt suoraan. Lisäksi saimme kuulla, että laivasto partioi rajaa ja rajanylittäjät pidätetään. Lopulta saimme meripoliisilta virallisen vastauksen. Emme saa purjehtia Great Barrierin sisäpuolelta. Virallisesti raja ulottuu 12 merimailia vielä saaren rannasta merelle, mutta siihen he itse sanoivat, että siinä on omat riskinsä kiertää niin kaukaa, joten riittää, kun vain kierrämme saaren emmekä pysähdy siellä.

Tämähän ei ollut meille mikään varsinainen ongelma, kokonaismatkaa Taurangaan tämä pidensi vain noin 10 mailia, mutta ensimmäinen legi kuitenkin piteni 60 mailista 90 mailiin, joten yöpurjehdus oli edessä. Sää oli kuitenkin mitä mainioin. Keli oli hyvin kevyt, mutta uusilla purjeilla ja puhtaalla pohjalla melko sileässä veneessä Iiris kulki iloisesti. Välillä tuuli loppui ja piti ajaa koneella, mutta suurin osa matkasta päästiin kuitenkin purjeilla.

Lopulta teimme matkalla kolme pysähdystä. Yöpurjehduksen jälkeen lepäsimme päivän ja seuraavan yön Great Mercury Islandin suojassa. Seuraavat pysähdyspaikat olivat Slipper Island ja Mayor Island. Upeat maisemat olivat kaikissa, mutta kun niistä yrittää ottaa valokuvia ei ne näytä oikein miltään. Suurin osa saarista täällä on tosi korkeita. Se mikä kartassa näyttää pikku luodolta, voi todellisuudessa olla helposti Suursaaren korkuinen.

Lintuparvia tarkkailemme usein toiveikkaina. Usein linnut tarkoittavat kaloja ja valaita. Tällä kertaa nämä linnut olivat eri ruuan perässä kuin valaat tai delfiinit. Jonkin verran delfiinejä (tai valaita) tuli tälläkin reissulla nähtyä, mutta näyttävimmät olivat tänä aamuna, kun osa pienehköistä delfiineistä hyppäsi melkein kokonaan ilmaan. Voltteja eivät nämäkään valitettavasti tehneet.

Coromandelin nurkalla oli "Hole in the wall". Vasta kun otin tätä kuvaa, Timo huomasi, että taustalla oli myös toinen "hole". Hyvin erikoista täällä on se, että rannat ovat usein hyvin jyrkkiä ja monen sadan metrin korkuisia, mutta merenpohja on hämmästyttävän tasaista. Saatamme liikkua mailitolkulla ja veden syvyys muuttuu vain muutaman kymmentä senttiä.

Taurangan satama on Uuden-Seelannin suurin rahtisatama. Merimerkkejäkin oli moneen lähtöön, patsaan tarinaa emme vielä ole ehtineet selvittää. 

Kun ajoimme sisään satamaan oli virta melko kova, paikoitellen yli kaksi solmua. Marinasta meille oli annettu ohjeeksi jäädä marinan eteen ankkuriin odottamaan ylä- tai alavettä eli sitä hetkeä, kun vesi ei juurikaan virtaa kumpaankaan suuntaan. Kun ankkuroimme pari tuntia ennen ylävettä marinan eteen, ei meidän todellakaan tehnyt mieli lähteä laitureiden väliin. Ankkurissa loki näytti 1.5 solmua. Marinalla ei ole kuin kelluvat aallonmurtajat eli vesi virtaa täysillä sen läpi.

Tauranga on tosi tasainen ja meren puolella hiekkaranta on kilometrien mittainen. Mount Maunganui kuitenkin on mukava maamerkki sataman suulla, korkeutta vähän yli 200 metriä.

Nyt on kesän purjehduskausi meillä avattu, mutta varsinaista kiirettä meillä ei seuraavaan kohteeseen ole. Vietämme täällä ehkä kuukauden tai jotain. Aivan fantastinen tunne kuitenkin, kun pääsimme pitkästä aikaa oikeasti vaihtamaan maisemaa, ja varsinkin että pääsimme pitkästä aikaa oikeasti purjehtimaan.