Puolimatka ohitettu

Jonna&Timo 27.12.2015 8:53:00 EET

N 11° 59.971', W 61° 45.864'

Kaikki hyvin!

Mindelo

Jonna 15.12.2015 23:49:29 EET

N 16° 53.241', W 24° 59.443'

Olemme viihtyneet täällä Mindelossa mainiosti. Kaupunki on pieni, siisti ja turvallisen tuntuinen. Lisäksi ihmiset ovat hyvin avuliaita.

Matkalla tänne meillä ei ollut mitään ongelmia, mutta aina sitä veneessä jotain pientä askarreltavaa riittää. Vähän on jotain köysiä yritetty virittää paremmiksi ja radiohäiriöitä pienemmiksi.

Vielä olisi laitureissa tilaa. Viime kuussa, ARC+:n pysähtyessä täällä, ovat laiturit varmasti olleet tupaten täynnä. Veneet ovat vaihtuneet paljon, ja tuntuu siltä, että suurin osa viettää täällä hyvin lyhyen ajan. Jotkut veneet ovat kyllä olleet täällä kauan, ainakin päätellen veneiden pohjan kasvustosta. Laitureiden vieressä on myös paljon veneitä poijuissa, lähes kaikissa näissä veneissä näkyi jotain liikettä. Vaikuttaisi, että nämä ovat asuneet täällä vähän pidempään. Ilmaston puolestahan tämä on varmasti hyvin viihtyisä paikka. Nyt talvella on vähän viileämpää, öisin mittari putoaa 20 asteeseen, päivisin on mukavat 27 astetta. Sade täällä on melko harvinaista ja sen kyllä näkee.

En nyt tähän rupea kirjoittamaan saarten historiasta paljoa, sitä voi jokainen itse netistä haluessaan tutkia. Sen verran täytyy kuitenkin kertoa, että kun näitä saaria on ruvettu 500 vuotta sitten asuttamaan, ovat kaikki saaret olleet vihreää metsää, kunnes ihminen tuhosi ne. Nyt on vihreästä jäljellä enää valtion nimi. 

Tuoretta kalaa on täällä helppo saada. Sitä myydään lähes joka kadun kulmassa. Emme ole sitä kuitenkaan ostaneet, koska meistä on mielenkiintoista tutustua uusiin makuihin ja niitä löytyy paikallisista ravintoloista. Annokset ovat olleet selkeästi erilaisia kuin Euroopassa, mutta myös maittavampia. Kalat, katkaravut ja hummeri ovat olleet tuoretta ja hyvin mielenkiintoisesti valmistettuja. Hinta ei myöskään ole päätä huimannut, jos ei nyt ihan naurettavan halpaakaan ole ollut. Selvästi edullisempaa kuitenkin kuin Kanarialla.

Erityismaininnan ravintoloista saa Pica Pau. Meidän piti se eräänä iltana etsiä, sillä ystävämme Auli ja Hanski (S/Y Manta) suosittelivat sitä meille. Terkkuja vaan sinne etelään ja turvallista matkaa Etelämantereelle!

Niin se Pica Pau. Ilman suosituksia, tuskin olisimme sinne päätyneet. Ravintola sijaitsee aivan pimeällä kadulla ja on todella pieni, kadullekin lähes huomaamaton. Ruoka sen sijaan oli aivan fantastista, niin hyvää, että olemme käyneet siellä jo kaksi kertaa. Paikka on muutenkin hieman erikoinen, seiniä peittävät valkoiset eri kielillä kirjoitetut viestit. Kaikissa kehutaan ruokaa, mutta myös muutenkin lähetetään terveisiä omalla kielellä. Myös yksi suomenkielinen lappu bongattiin.

Ruokavarastot ostimme Kanarialla niin täyteen kuin mahdollista. Meillä ei ollut suuria odotuksia tämän paikan kaupoista. Pieniä ruokakauppoja on paljon, mutta valikoima on melko suppea, kaikkea olennaista kuitenkin löytyy. Me emme kuitenkaan paljon muuta tarvitse täältä kuin vettä, leipää ja tuoreita hedelmiä. Jotain mielenkiintoita on kuitenkin ostettu, esim. lämpöisessä säilyvää jugurttia.

Lähimarketissa on kätevä kotiinkuljetus, henkiökunnasta joku lähtee kärräämään tavarat veneelle.

Tuoreet kasvikset löytyvät torilta. Huomenna lähdemme täältä ostamaan hedelmät seuraavalle ylitykselle. Tämän torin huonoin puoli saattaa olla se, että kaikki ovat kypsänä poimittuja. Merelle lähtiessä olisi hyvä, jos moni hedelmä olisi vielä raaka, jolloin ne säilyisivät pidempään. Automarkettien maailmassa tätä ongelmaa ei ole, yleensä niitä kypsiä on jopa vaikea löytää.

Kauppoja täällä on todella tiheässä, pieniä ruokakauppoja, vaatekauppoja, rautakauppoja, kiinakauppoja, yms. yms. Ostoksilla myös tuntuu olevan todella paljon ihmisiä, sitä en tiedä onko aina näin vai johtuuko se lähestyvästä joulusta.

Tässä ehkä erikoisimman näköinen "näyteikkuna".

TImo köysihommissa alhaalla...

... ja minä ylhäällä.

Riki on hyvä välillä tarkistaa, joten mastossa käyminen on yksi tavallisia rutiinitöitä. Tällä kertaa parantelin myös vähän naruja, jotka estävät ison nostimen menemästä portaiden taakse jumiin.

Huomenna meillä on tarkoitus jatkaa matkaa. Maahan saapuessa viranomaiselle pitää kertoa myös seuraava satama. Paljon miettimättä, sanoimme Barbados. Tämä ei kuitenkaan sido meitä mihinkään, voimme myös mennä jollekin muulle saarelle. Aiomme nyt kuitenkin ottaa suunnan tuonne mainitulle Barbadokselle, jonne on matkaa hyvin tarkkaan 2000 mailia. Katsotaan sitten muuttaako tuulet meidän suunnitelmiamme tuolla merellä.

Kotisivun kartan ja viimeisimmän sijainnin pitäisi päivittyä, jos Spotin viestit menevät perille taivaalle.

Merellä vietämme vähintään kaksi viikkoa, mutta kolmaskin voi vierähtää. Olemme siis Karibialla vasta ensi vuonna. Toivotamme kaikille lukijoillemme rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta!

Teneriffa - Mindelo, Kap Verde

Jonna 11.12.2015 21:52:27 EET

N 16° 53.241', W 24° 59.443'

Lähtiessämme Las Galletaksesta sääennuste näytti hyvin kevyitä tuulia muutamaksi ensimmäiseksi päiväksi, sitten tuulisi vähän paremmin pari päivää, jonka jälkeen taas kevenisi. Näin se hyvin pitkälti menikin. 

Päästyämme Teneriffan suojasta pois, tuulta oli juuri sen verran, että Iiris liikkui ja purjeet pysyivät vedossa. Tällaisena se jatkui lähes koko viikon. Iltaisin tuuli nousi välillä yli 10 m/s, jolloin oli jo aika reivata. Yleensä ajettiin aamuun asti reivatulla isolla, vaikka tuuli olikin jo keventynyt aikoja sitten. Me emme halua liikaa purjemanööverejä öisin. Päivisin tuuli oli 5-6 m/s.

Kahtena viimeisenä päivänä tuuli keveni niin paljon, että piti jo vähän ajaa koneellakin. Konetta ei käynnistetty sen takia, että olisi kiire, vaan sen takia, että purjeiden läpsyminen kuluttaa sekä purjeita että hermoja.

Muutamaa reivausta lukuunottamatta purjeisiin emme paljon koskeneet. Puoleenväliin asti ajoimme paaran halssilla, sitten pari päivää styyralla, kunnes teimme matkan toisen ja  viimeisen jiipin. Skuutteihinkaan emme paljon koskeneet, koska tuuli oli enimmäkseen perän takaa.

Kevyessä tuulessa on se huono puoli, että matka etenee melko hitaasti, meidän keskiarvoksi jäi vain n. 100 mailia vuorokaudessa. Toisaalta elämä veneessä on hyvin helppoa, silloin kun aallokko on pientä ja loivaa. Seuraavalle Atlantin pätkälle toivomme kuitenkin vähän enemmän tuulta, mutta ei mitään kovia tuulia. Emme halua tehdä mitään suuria nopeusennätyksiä, vaan sen sijaan haluamme edetä mukavasti ja turvallisesti määränpäähän.

Alkumatkasta meidän elämä oli vähän totuttelua merielämään, olimmehan olleet "Kanarian vankeina" lähes kaksi vuotta. Loppumatkasta piti jo ruveta opettelemaan jotain uutta. Ensimmäistä kertaa Suomesta lähdön jälkeen yritin pyytää meille tuoretta kalaa.

Kahtena päivänä kalastin. Molempina päivinä saalis oli sama, kasa levää. Tuota levää olikin hyvin paljon meressä, suurimmat olivat muovikassin kokoisia.

Muita aluksia tällä matkalla näkyi hyvin vähän. Meidän kanssa samaan aikaan Las Galletaksesta lähti yksi vene, mutta se oli menossa suoraan Karibialle. Pitkään kuitenkin suunta oli varmasti meidän kanssa sama, koska se todennäköisesti haki parempia tuulia hyvinkin etelästä. Pari viimeistä päivää meillä oli usein jopa näköetäisyydellä saksalais-sveitsiläinen vene, AISissä se näkyi n. 6 mailin päästä. Kerran yöllä Timon reivatessa kakkosreiviä, oli meidän keulan edestä vilahtanut vene. Vähän ennen Mindeloa meille ilmestyi tutkaan kaiku parin mailin päästä, sekin osoittautui auringon noustua purjeveneeksi. Rahtilaivoja nähtiin AISissa jonkin verran, mutta pääasiassa lähempänä Kanariaa. Näköetäisyydelle tuli vain muutama laiva. AISista puheenolleen, yhtenä yönä oli hyvin erikoinen radiokeli. Meidän AIS näki kohteita pitkin Afrikan rannikkoa, kaukaisimmat lähes 250 mailin päästä.

Mindeloa lähestyessämme oli minun vahtivuoroni. Yö oli pimeä ja odotin kovasti näkeväni Mindelon edustalla sijaitsevan majakan valon.

Ilmeisesti kukaan ei ollut jaksanut kiivetä vaihtamaan lamppua, koska yhtään välähtystä ei tästä majakasta näkynyt.

Saavuimme perille sopivasti aamun valjettua. Olimme päättäneet, että uskallamme mennä sisään tutkan avulla ja ankkuroitua pimeässäkin. Valoisassa oli kuitenkin todella paljon mukavampi ja helpompi saapua.

Kyllä tämäkin kaatunut laiva olisi varmaan yöllä tutkassa näkynyt, mutta vähän se olisi voinut ihmetyttää. Jos olisimme tulleet yöllä, olisimme kuitenkin ankkuroituneet uloimmaiseksi veneeksi, joten tästäkään tuskin olisi ollut meille haittaa. Toinenkin uponnut laiva ankkuripaikalla oli, se oli vielä pystyssä, mutta niin että vain komentosilta näkyi.

Timon huuhdellessa suolaa kannelta, selvisi meidän lopullinen kalasaalis.

Radiohäiriöitä

timo 10.12.2015 21:18:37 EET

N 16° 53.241', W 24° 59.443'

Matka Teneriffalta Kap Verdelle oli koepurjehdus Iiriksen suurelta osin uudelleen asennetuille laitteille. Jonna raportoi myöhemmin itse matkasta omassa blogissaan, minä keskityn radioasiaan. Yhteydenpito ulkomaailmaan on avomerelle tärkeää.

Aiemmin kirjoitin SSB radion aiheuttamista häiriöistä veneen järjestelmiin. Olemme nyt rakentaneet maadoitukset kuntoon ja SSB ei enää aiheuta häiriöitä yli 5MHz taajuuksilla. Alle 7MHz:n taajuuksilla ei olla yhtään yhteyttä saatu, joten tilanne on siedettävä. Meillä ei ole häiriönpoisto ferriitejä eikä kondensaattoreja tällä hetkellä asennettuina.

Nyt kun etäisyydet alkavat olla maa-asemiin 4000km:n luokkaa vaimenevat signaalit sen verran, että veneen järjestelmien häiriöt alkavat olla merkittäviä. Euroopassa saimme helposti yhteyksiä. Nyt se on paljon vaikeampaa.

Auringon noustessa ja laskiessa on mahdollista saada yhteyksiä. Keskellä yötä taajuudet ovat liian varatut.

Aika usein yhteys saatiin, mutta se keskeytyi häiriöön. Alettiin epäillä, että häiriöt tulevat meiltä.

Ensimmäinen paikallistettu häiriö on tuuligeneraattori.

Kuvassa häiriö näkyy waterfallissa aaltoviivoina.

Seuraavat mahdolliset ongelmalaitteet ovat jääkaappi ja lukuisat hakkurivirtalähteet, joita kaikissa laitteissa on nykyään.

Yritetään saada SSB toimimaan. Säätiedotuksia olisi kiva saada ilman, että pitää ottaa satelliittipuhelin käyttöön.

Matkaamme seuraaville meillä on Spot-laite, jolla saa lähetettyä sijaintimme satelliitin välityksellä webbisivumme karttaan. Tähän asti luotettava Spot jätti nyt monta sijaintia raportoimatta.

Olemme aktivoineet Spotin puolilta päivin ja puolilta öin, samaan aikaan kun merkitsemme lokiin sijainnin ja muita tietoja. Yhtään keskipäivällä lähetettyä Spot viestiä ei ole tullut perille. Toki pari yön viestiäkin on jäänyt matkalle.

Ehkä pitää antaa Spotin lähettää vähän kauemmin sanomaansa. Päivällä ollaan oltu ehkä liian aktiivisia sen pois laittamisessa.

Tällä legillä häiriöitä oli myös VHF-radiossa. Näitä häiriöitä en pysty korjaamaan.

Iltaisin pimeän langettua VHF:ssä alkoi kuulua ihmeellistä "Kentsuilua". Miesääni lauleskelee lal-la-lal-la-laa. Naisääni huutaa kimeällä äänellä help help help. Väliin marssimusiikkia. Naisääni muistutti kovasti samaan aikaan lähteneen hollantilaisveneen kipparin ääntä. Saattoihan siellä olla joku muukin vene?

Sama toistui useampana iltana. Eihän siinä voi kuin laittaa VHF hiljaiselle ja toivoa, että avun tarvitsijoilla on DSC-laitteet.

Jos apua tarvitsee niin, VHF on se tärkein radio. Lähes aina on VHF:n kantamalla jokin alus.

Perillä Mindelossa

Jonna 9.12.2015 18:03:26 EET

N 20° 4.541', W 22° 33.019'

Tänä aamuna saavuimme Mindeloon Kap Verdelle.

Olemme kaksi kertaa päivässä päivittäneet karttaa Spotilla. Jostain syystä sijainti ei ole tullut perille viime päivinä.

Lisää merimatkasta myöhemmin, kun saadaan netti veneelle asti.

Tropiikissa

Jonna&Timo 5.12.2015 22:05:00 EET

N 20° 4.541', W 22° 33.019'

Kaikki hyvin!

Keula kohti Kap Verdeä

Jonna 1.12.2015 17:15:39 EET

N 28° 0.442', W 16° 39.628'

Tätä päivää on odotettu pitkään. Kanarialla vierähti lähes kaksi vuotta. Nyt on aika vaihtaa maisemaa.

Suunnaksi on otettu Kap Verde. Jos kuitenkin kelit eivät ole suotuiset, on meillä myös vaihtoehtona seilata suoraan Karibialle.

Ruokaa ja juomaa on varastossa reilusti yli kuukaudeksi, joten sen puoleen ei ole väliä.

Karttaa pyrimme päivittämään Spotilla ja radion kautta saattaa joku blogipäivityskin tulla. Jos meistä ei kuitenkaan kuulu mitään, niin älkää huolestuko. Tietoteknisiin laitteisiin voi aina tulla häiriöitä.

Tänään Teneriffa esiintyy vähän harmaampana. Syytäkin lähteä etsimään aurinkoa tuolta etelästä.

San Sebastian, La Gomera

Jonna 14.11.2015 22:49:52 EET

N 28° 5.334', W 17° 6.553'

Santa Cruzista lähdimme kohti Teneriffan eteläkärkeä. Tuulta ei matkalla ollut juuri nimeksikään. Lähes koko matka ajettiin koneella, hetki kuitenkin päästiin purjehtimaan.

Genaakkeria pääsimme kokeilemaan. Purje ei ole uusi, mutta se on vaihdettu sukasta rullalle. Ainakin ensikokeilulla rulla toimi hyvin.

Las Galletakseen halusimme ja yritimme mennä, mutta se oli täynnä. Palasimme muutaman mailin takaisin ja saimme paikan San Miguelista.

Saaren eteläkärkeen halusimme sen vuoksi, että äitini lento saapui Teneriffan eteläiselle kentälle. Riitta-äiti liittyi miehistöömme kahdeksi viikoksi.

Kesällä tilasimme Jenkeistä ompelukoneen Las Palmasiin (Sailrite LSZ-1). Silloin ei ollut aikaa perehtyä koneeseen. Nyt äidin henkisellä tuella sain koneesta ensimmäiset ompeleet aikaiseksi.

Ommeltavaa olisi paljon, mutta materiaalia ja aikaa ei tahdo löytyvän. Nyt otettujen ensiommelten jälkeen on kuitenkin helpompi ryhtyä toimeen sitten, kun molempia löytyy.

Suunnitelmamme oli jo keväällä päästä La Gomeralle, mutta silloin tietokoneongelmat ja öljy muuttivat suunnitelmiamme. Nyt pääsimme perille, mutta valitettavasti koko matkan moottoroiden. Pelottavan kuuluisilla kiihdytyskaistoillakaan ei tuuli herännyt.

Teide näkyi upeasti koko matkan.

Huvivenesatama löytyy laivasataman perältä. Matkalla sinne saimme ihailla matkustajalaivoja lähietäisyydeltä.

Ihan lomalaisiksi emme ole heittäytyneet, vaan hommiakin on pitänyt jatkaa. Tässä on meneillään säilykepurkkien inventointi. Nyt tiedämme mitä meillä on ja missä.

25 vuotta on Vetuksen hydraulisylinteri joko tehnyt töitä autopilotin kanssa tai liikkunut ruorin mukana. Vuosien saatossa sylinteri on alkanut tiputtamaan öljyä. Laite on toiminut edelleenkin hyvin, mutta joskushan ne tiivisteet pitää vaihtaa, nyt oli se aika.

Sähkökaappiinkin piti kurkistaa.

Sen verran pikku hommia on riittänyt, että kovin paljon emme ole turisteiksi ehtineet. Äiti onneksi kapusi läheiselle näköalatasanteelle valokuvaamaan.

Näköalat veneeltä ovat todella hienot. Muutenkin tämä vaikuttaa hyvin viihtyisältä paikalta.

Teneriffan San Miguelissa tapasimime vanhat ruotsalaisystävämme, jotka olivat "juuttuneet" tänne 11 kuukaudeksi, voimme hyvin ymmärtää syyn.

Me yritämme kuitenkin kaikin keinoin välttää juuttumasta tänne. Kanarialla olemme aikaa kuluttaneet jo riittävästi. Ensi viikolla viemme äidin takaisin lentokentälle. Sen jälkeen alkavat viimeiset Atlantin valmistelut.

Marina del Atlantico, Santa Cruz de Tenerife

Jonna 1.11.2015 23:58:58 EET

N 28° 28.037', W 16° 14.678'

Ensimmäisen kerran olen ollut tässä satamassa vuonna 1999. Silloin veneeltä kaupunkiin pääsi kätevästi tunnelia pitkin. Kaupungin pääostoskadut ovat suoraan satamaa vastapäätä.

Lähes kaksi vuotta sitten tämä satama oli meidän ensimmäinen satama Kanarialla. Silloin matka kaupunkiin oli pidentynyt suuren tietyömaan vuoksi. Nyt lähes kaksi vuotta myöhemmin tilanne on aivan sama, tietyömaa erottaa meidät kaupungista ja matkaa kertyy yhteensä lähes kilometri yhteen suuntaan, kun pitää kiertää matkustajasataman kautta.

Jotain kuitenkin on tapahtunut. Sataman viihtyvyyttä ollaan kovasti parantamassa. Arkiaamuisin kahdeksalta työkoneet pärähtävät käyntiin ja iso liuta työmiehiä on vauhdissa. Työmiehiä tarvitaan paljon. Nyt on jo valmiina palmut ja niiden kastelujärjestelmät sekä kiveykset palmujen ympärillä. Ensi viikolla varmaan saavat myös asfalttityöt valmiiksi. Silta kaupunkiin on myös tekeillä, mutta en usko, että sitä pitkin vielä ihan heti pääsee kulkemaan.

Suunta on kuitenkin hyvä ja uskon, että vuoden päästä täällä saattaa olla jo ihan toinen tilanne.

Kaupunki on edelleenkin hyvin viihtyisä, eikä nuo muutamat lisäaskeleet meille pahaa tee.

Palmun avajaiset. En paljon ymmärrä palmujen kasvatuksesta, mutta yhtenä päivänä kaveri kävi avaamassa puolet palmuja nipuissa pitävistä muoveista. Jonain päivänä ne varmasti avataan kokonaan.

Samana iltana, kun tänne saavuimme, lohkesi Timolta hammas. Minullakin oli jo pitkään ollut aikomus mennä käymään hammaslääkärissä tarkistuttamassa ja putsauttamassa hampaat. Nopeasti saatiin aika molemmille ja tämän viikon aikana saatiin molempien purukalustot taas kuntoon. Jotkut asiat ovat vähän hankalampia, kun yhteistä kieltä ei oikein kunnolla ollut, mutta erittäin positiivinen tunne jäi espanjalaisesta hammashoidosta. Henkilökunta puhui hyvin vähän englantia, mutta yhdistettynä minun vaatimattomaan espanjankielen taitoon, hommat kuitenkin hoituivat hyvin. Elekieli auttaa myös paljon.

Suomessa, jos hammaslääkäri poratessa lauleskelisi radion mukana, ensimmäinen ajatus olisi ehkä, että onkohan se juovuksissa. Täällä se on kuitenkin aivan normaalia, siis se laulaminen. Muutenkin hammaslääkärit ja -hoitajat olivat todella ystävällisiä ja tuli sellainen tunne, että meistä pidetään hyvää huolta. Kivusta varsinkin olivat tarkkoja, yhtään ei saa sattua. Jos vähäinenkin tunne on suussa, niin äkkiä lisää puudutuspiikkiä.

Puudutusainetta ei täällä säästelty Timolla oli vielä kotona alahuuli niin puuduksissa, että oluttakin piti nauttia pillillä.

Las Palmasista ostetut proviantit alkavat löytämään paikkojaan. Viimeisempänä virityksenä laitoin verkon peräpunkan kattoon hapankorpuille ja näkkileiville. Näin tilaa jää alempana oleviin säilytystiloihin painavemmille tavaroille.

Huomenna on taas tarkoitus lähteä merelle. Toivottavasti siellä näkyy yhtä paljon delfiinejä kuin matkalla tänne.

Sinne jäi Las Palmas

Jonna 24.10.2015 1:31:25 EEST

N 28° 28.037', W 16° 14.678'

Telakalla olo venyi lopulta kolmeen viikkoon. Pohjan hoidimme kuntoon alle viikossa. Epoksia muutamaan paikkaan ja myrkyt päälle. Yritettiin saada samaa myrkkymaalia, kun mitä Helsingissä maalattiin, mutta ei onnistunut. Piti maalata saman valmistajan huvivenemaalia, joka on huomattavasti kalliimpaa ja todennäköisesti huonompaa. No, sillä mennään ja aika näyttää, miten se toimii.

Pohjan lisäksi halusimme huoltaa runkoikkunat. Vettä ne eivät ole vuotaneet, mutta useista kehyksistä on valunut kyljellä pieni ruostevana. Ei mitään vakavaa, mutta ikävän näköistä.

Ensin ikkunat piti irroittaa. Ikkunat ovat pelkästään liimalla kiinni, mutta sitä ei ole säästelty. Täytyy muistaa, että kallistuneessa veneessä ikkunat voivat olla pitkiä aikoja kokonaan veden alla.

Aluksi Timo rapsi "multilla" paksuimmat maalikerrokset ulkopuolelta pois, jotta ikkunan syvennys ei olisi liian ahdas.

Seuraavaksi tuli järeämmät keinot käyttöön, kun ikkunat piti väkisin lyödä ulos. Kuusi ikkunaa seitsemästä säilyi ehjänä.

Jouduin siis lähtemään ikkunaostoksille. Tiesin kuitenkin valmiiksi jo paikan, joka myy moisia materiaaleja. Olen käynyt samaisessa paikassa jo monta kertaa, milloin ruuveja ostamassa ja milloin mitäkin. No, eivät ne enää myyneetkään moisia materiaaleja, mutta neuvoivat minut seuraavaan paikkaan, joka oli lähes nurkan takana. Seuraava paikka sen sijaan ei leikannut mitään materiaaleja, vaan olisi myynyt kokokaisen ison levyn. Onneksi sieltäkin neuvottiin seuraavaan paikkaan. Tämä paikka ei ollut nurkan takana, eikä oikein heti edes selvinnyt missä se on.

Nyt alkoi jo kuitenkin epätoivo vähän hiipimään mieleen, varsinkin kun meillä oli samaan aikaan ongelma prepaid mobiilinettiliittymän kanssa eli en saanut kunnolla tabletissa nettiä ja karttoja toimimaan, jotta tietäisin minne mennä. Tähän kaikkeen ei auttanut lainkaan se, että minulla oli myös kamala flunssa päällä.

Onneksi olin kuitenkin vuokrannut auton ikkunaostoksia varten, joten paikasta toiseen siirtyminen ei tuottanut ongelmia. Kolmas osoite oli se oikea ja lupasivat tehdä ikkunat parin päivän päästä. Hinta ei ollut liian kova, joten päädyimme uusimaan kaikki 7 ikkunaa. Yhden haljenneen lisäksi, joku oli saanut vähän koloa reunaansa multista ja loputkin olivat ajansaatossa jo hieman naarmuuntuneet ja himmenneet.

Jos ensin vähän harmitti, kun jouduin ikkunoita niin monesta paikasta etsimään, niin lopuksi ei harmittanut ollenkaan. Ikkunat saatiin jo seuraavana päivänä ja sen lisäksi ikkunafirman edestä oli näin hienot näköalat. Muutenkin on mielenkiintoista, kun joutuu erilaisia asioita hakemaan normaali "turistikaupungin" ulkopuolelta, niin näkee vähän erilaista maailmaa. Seuraavana päivänä, kun hain ikkunat, minulla ei ollut autoa käytettävissä, mutta onneksi paikalle pääsi myös bussilla, helposti ja edullisesti.

Myös uusien ikkunoiden liimamisessa käytettiin riittävästi massaa. Ei ole näitäkään helppo joskus aikanaan kenenkään irroittaa.

Reilussa viikossa olisimme olleet valmiit veteen. ARC-veneitä kuitenkin saapui satamaan koko ajan lisää ja tiesimme paikan saamisen olevan vaikeaa.

Seuraavat työt oltaisiin voitu tehdä myös vedessä, mutta nyt päätimme tehdä ne telakalla.

Iiriksen alumiinikansi on ollut jo useita vuosia maalaamatta. Ulkonäöltään ja hoidoltaan se on ollut helppo, koska harmaassa pinnassa ei ole näkynyt mikään lika. Pari ongelmaa siinä kuitenkin on ollut. Ensinnäkin se oli märkänä hyvin liukas. Toiseksi, alumiini pikku hiljaa kuluu niistä paikoista, missä kuljetaan koko ajan. Ei se nopeasti kulu, eikä edes huolestuttavasti, mutta kuluu kuitenkin.

Olimme pitkään miettineet menetelmää ja maalia, millä saataisiin kansi jalan alla pitäväksi. Lopulta päädyimme ratkaisuun, jonka olin joskus netistä lukenut. Suolaa, suolaa, enemmän suolaa.

Kuvassa on ensimmäinen testialue, meidän uimataso. Lopulta toteutimme koko kannen samalla menetelmällä. Ensin kansi on maalattu valkoisella maalilla. Seuraavaksi teipattiin alueet, joihin halusimme liukuestettä. Liukuesteet tehtiin niin, että Timo maalasi harmaata maalia ja minä äkkiä perässä ripottelin merisuolaa. Suola kiteet uppoavat jonkin verran märkään maaliin. Maalin kuivuttua suola huuhdellaan pois ja pinta todellakin on karhea. Tiedämme, että saman voisi tehdä monella muullakin menetelmällä, mutta jotenkin tämä edullinen suolamenetelmä kiehtoi meitä.

Ankkuriboksin ruosteenpoisto oli myös työlistalla. Senkin olisi voinut tehdä laiturissa. Ketju ulos ja ruosteenpaukuttaja sisään. Valitettavati meidän ankkuriboksi on sen verran pieni, että Timo ei oikein mahdu sinne. Tai mahtuu hän siellä seisomaan, mutta ei saa itseään mihinkään sellaiseen asentoon, että näkisi samalla boksiin, saatika sitten pystyisi siellä jotain tekemään. Joten minunhan se piti sinne taas sukeltaa.

Ruosteenpoisto on sottaista homma, tässä taitaa työt olla jo loppusuoralla, kun hymy on näin herkässä. En ollut vielä myöskään katsonut peiliin.

Ruosteenpaukutuksen jälkeen boksi käsiteltiin fosforihapolla ja maalattiin tarvittavat kohdat taas neljään kertaan epoksilla. Vielä sinne johonkin nurkkaan silti ruostetta jäi ja uuttakin voi joskus tulla. Parempi siitä kuitenkin taas tuli.

Purjehdushelojakin vähän asennettiin. Niitä ehkä kirjoitetaan myöhemmin lisää, mutta tässä on esimerkki työkalujen ja tarvikkeiden määrästä, mitä parin helan kiinnittäminen vaatii.

Meidän työkaluvarasto on nykyään keulassa, joten tavaroiden siivoaminen sisälle käy kahdestaan vikkelästi kansiluukun kautta.

Seuraava kuva ei onneksi ole meidän veneestä. Monen muun syyn lisäksi, tässä on taas yksi syy, miksi olemme onnellisia akelivetoisen veneen omistajia.

Meidän kanssa samaan aikaan telakalla oli saksalainen vene, josta voisi sanoa, että sillä oli vähän ongelmia vetolaitteen kanssa. Alumiininen vetolaite oli syöpynyt puhki. Syynä tähän on, että sinkki on kulunut pois. Sitä emme tiedä, onko sinkki jostain syystä kulunut oletettua nopeamnin vai onko vene vain ollut ilman riittävää huoltoa. Olen netistä lukenut, että tällainen puhkisyöpyminen voi helposti tapahtua jopa puolessa vuodessa. Suomessa samaa vaaraa ei ole, koska Itämeri ei ole kovin suolainen.

Telakalla ollessamme aloimme jo täydentämään veneen muonavarastoja pidempiä purjehduksia varten. Läheisestä Ikeasta löytyy Fazerin (Oululaisen) hapankorppua ja sitä ostin niin paljon, että myyjää jo vähän hymyilytti. Säilykkeitä kävin myös yhtenä päivänä ostamassa yhden ostoskärryllisen verran edullisesta automarketista.

Kolme viikkoa telakalla riitti. Tässä jo köli melkein koskettaa vettä. Veneeseen oli helppo siirtyä, uimataso ajettiin muutaman kymmenen sentin päähän laiturista, samaan tasoon betonin kanssa. Samoin oli silloin kun vene nousi ylös, turvallista ja helppoa.

Valitettavasti taas on unohdettu kuvata meidän tätä normaalimpaa ja mukavampaa elämää. Telakalta siirryttiin laituriin kahdeksi yöksi. Sitten oli aika jättää toistaiseksi hyvästit Las Palmasille. Oli samalla tosi onnellinen olo, mutta myös vähän haikeaa. Rolnauticin kassaneiti haluasi halata, olinhan hänen kanssaan asioinut muutaman kuukauden lähes päivittäin. Satamakonttoriin avaimia palauttaessa kaikki paikalla olleet marinerot myös kättelivät ja toivottivat hyvää matkaa. Sanoivat myös, että meillä on aina koti siellä. Ymmärtääkseni se tarkoittaa, että olemme aina tervetulleita takaisin.

Haikeus haihtui kuitenkin hyvin pian, kun ajoimme satamasta ulos kohti uusia seikkailuja. Nyt olemme Teneriffalla Santa Cruzissa. Teneriffalla vietetään ainakin seuraavat pari viikkoa, sillä meille on tulossa tänne erityisen tärkeä ja rakas ihminen meitä moikkaamaan.

Iiris kuivalla maalla

Jonna 1.10.2015 0:36:14 EEST

N 28° 7.628', W 15° 25.492'

Viime vuonna tähän aikaan meillä oli jännät paikat. Saadaanko lisäaikaa satamassa vai ei? Tänä vuonna oli paljon helpompaa.Tiesimme, että syyskuun lopussa Las Palmasin satamasta pitäisi poistua. Meillä on kuitenkin nyt vene kunnossa eli voimme mennä minne tarvitsee tai huvittaa. Iiriksen pohja on huollettu viimeksi Lindgrenin telakalla Helsingissä reilu kaksi vuotta sitten, joten nyt alkoi olla taas sen aika. Olimme varanneet ajan syyskuun viimeiseksi päiväksi, jottei tarvitsisi mennä ruikuttamaan lisäaikaa marinan laiturissa. Tänä aamuna kello oli soimassa puoli kahdeksalta. Puoli yhdeksältä piti olla telakan nostopaikalla. Laittoivat ensin yhden moottoriveneen veteen ja sitten oli meidän vuoro liinoissa. Nosto viivästyi vain 45 minuuttia. Meitä oli etukäteen peloteltu kaikenlaisilla viivästyksillä ja olimmekin seuranneet telakan tilannetta jo varmaan ainakin viikon. Telakka on hyvin pieni, joten sinne ei kaikki halukkaat aina välttämätä mahdu. Meillä kuitenkin oli jo varasuunnitelma, kuten kaikilla kunnon merenkulkijoilla aina on. Jos emme jostain syystä pääse tänään ylös, menemme ankkuriin odottamaan vuoroamme.

Tähän nosturiin olisi mahtunut vähän suurempikin alus. Maksimi veneen paino 64 tonnia.

Jo nostopaikalle saapuessa, saimme henkilökunnasta sen kuvan, että ovat oikeita ammattilaisia. Sama meininki jatkui, kun tukivat veneen kentälle. Todella tarkkaan myös katsoivat, että vene on täsmälleen vaaterissa ja että kippari on tyytyväinen kaikkeen.

Timo joutui taas "rälläkkä-hommiin". Viimeksi kyseistä työkalua on enemmän käytetty viime vuonna pohjan sisäpuolisten ruosteiden poistoon. Onneksi nyt selvittiin paljon vähemmällä. Muutamista paikoista oli primeri puhki tai kuplalla, joista piti pinta hioa siistiksi. Suurista alueista ei kuitenkaan ole kysymys. Ennen iltaa saimme maalattua ensimmäisen kerroksen primeria paikattaviin kohtiin. Maalia sekoitettiin 60 ml, josta jäi vielä roskiinkin kaadettavaksi.

Päivän vinkki: apteekista ostettavat ruiskut sopivat loistavasti pienen kaksikomponenttisen maalierän (tai lakan tai epoksin) mitaamiseen. Olemme käyttäneet tätä menetelmää jo vuosia. 

Kevällä sukeltaja kävi pesemässä pohjan Puerto de Moganissa. Silloin olimme vähän huolissamme meidän potkurin sinkistä. Sukeltaja kuitenkin vakuutti, että potkuri voi hyvin ja sinkkiäkin on jäljellä. Tämen verran oli puolikiloisesta tänään jäljellä. Hyvä näin, pääasia on, että jotain oli jäljellä ja parin vuoden huoltoväli on siis ihan ok.

Kohta pari vuotta olemme kuunnelleet "kummituksia". Vilkkaimmillaan ne ovat auringon sarastaessa tai sitten me olemme silloin herkimmillämme niitä kuulemaan. Nämä kummitukset ovat kaloja, jotka kovalla kallollaan tai hampaillaan yrittävät rikkoa näitä kotiloita uimalla täysillä päin veneen runkoa. Teräsveneessä aiheuttavat muuten välillä melkoisen metelin, jos ovat joukolla liikkeellä. Tämä kaveri on selvinnyt kalojen hyökkäyksestä, muttei ehkä vielä ole tiedostanut, että nousuvesi ei tuokaan vettä takaisin.

Voi olla, että kohta tuntuu kummitusten äänet vain mukavina muistoina. Nyt meidän äänimaailman täyttää moottoritien liikenne.

Huomenna jatketaan pohjan kimpussa. Muutamia muitakin pikkujuttuja on. Toivottavasti ei paljon yli viikkoa tarvitsisi kuivalla maalla elää. Kuiva maa ei niinkään ole se ongelma, vaan se, että venettä ei ole suunniteltu kuivalle maalle. Vedet ja viemärit eivät toimi ihan niinkuin ne on suunniteltu. 

Ison remontin viimeinen vaihe

Jonna 9.9.2015 0:42:23 EEST

N 28° 7.628', W 15° 25.492'

Puolitoista vuotta sitten aloitettiin, nyt vihdoin lopetettiin. Tämä siis sisäpohjan ruosteenpoiston osalta. Pohja toki jo maalattiin vuosi sitten, mutta nyt saatiin loput viimeistelyt valmiiksi. Hommat ei tietenkään tähän lopu, veneessä aina töitä riittää, mutta yksi aikakausi on nyt toivottavasti takana.

Tältä meidän vessa on näyttänyt vuoden. Vessan pönnttö ja lavuaari (oven takana) ovat olleet ihan normaalisti käytössä. Muuten pinnat ovat olleen vailla viimeistelyä. Turkki on ollut tosi karhea lasikuidun poiston jälkeen, mutta matto on ollut lattialla estämässä tikkujen menoa varpaisiin. Styyran puolen penkki on ehditty ottaa jo pois paikoiltaan ennen kuvan ottoa. Sen päällä ja alla on kuitenkin säilytetty koko ajan tavaroita.

Veneessä on aikoinaan ollu sauna, mutta se on jo poistunut käytöstä lähes 10 vuotta sitten. Vessa toimi silloin myös pesuhuoneena ja toki sen jälkeenkin. Me emme käyttäneet sitä suihkussa käyntiin matkalla Suomesta tänne kuin kerran Hollannissa. Harvoin sitä tarvitaan, mutta silloin kun sitä tarvitaan, on todella mukavaa, että veneessä on sisällä tila missä voi peseytyä. 

Pitkään mietimme, mitä me tuolle vessalle tehdään. Oli siis selvää, että halusimme pitää sen myös kylpyhuoneena. Mutta millä tekisimme vesieristyksen ja pintatyöt. Jossain vaiheessa Timo ilmeisesti ihan tosissaan mietti kaakeleita. Minulla oli koko ajan muovimatto mielessä. 

Alunperin vanerin päälle oli laminoitu lasikuitumattoa. Tämä toimi käytössä hyvin, mutta jokainen joka on joskus lasikuitua purkanut, ei haluaisi tehdä sitä uudestaan. Lasikuitu on kätevä materiaali moneen paikkaan, mutta me ei sitä enää veneeseen haluttu. Vieläkin muistan elämvästi sen ikävän pistelyn ja kutinan, mitä lasikuitupöly saa iholla aikaiseksi.

Ennen mattohommiin pääsyä oli muutama vaihe matkalla. Ensin ruuvasimme kaiken sen irti, mikä oli jo kerran viime vuonna irroitettu. Ensin hioimme ahkerasti, sitten lakkasimime kaikki kiinteät ja irralliset näkyvät alueet neljään kertaan. 

Meillä on ollut varastossa kaikenlaisia vanerin paloja. Tässä vessan taakse tehtiin uusi säilytystila. Tässä tilassa on osittain ollut aikanaan septitankki, jonka poiston jälkeen tila on ollut vähän hankalasti hyödynnettävissä. Meillä toki on edelleenkin septitankki, mutta se on jo edellisen omistajan toimesta asennettu eri paikkaan.

Vessan pääturkki eli se joka on vaakatasossa oli onneksi uudelleen käytettävissä. Siitä seuraavat ylöspäin nousevat pinnat oli jo hävitetty niiden huonon kunnon vuoksi. Huono kunto ei johtunut siitä, että ne olisivat koskaan saaneet vettä, vaan siitä, että olivat niin hyvin rakennettuja, että niitä jouduttiin purkamaan melkoisella väkivallalla. 

Päädyimme ratkaisuun, jossa kaikki maton alle jäävät osat epoksoidaan yltäpäältä. Näin pystyimme myös käyttämään varastostamme löytyviä jämävanereitä, paikkaamaan puuttuvat aukot

imo epoksoimassa vessanpöntön hyllyä ja sen alle jäävää vaneria. Kuten kuvasta näkyy, vaneri on jo pelko kovia kokeneen näköinen, mutta epoksoinnin jälkeen toimii oikein hyvin. Tämä kyseinen vaneri taisi olla aiemmnin akkujen alla.

Ensin Timo ruuvasi epoksoidut vanerit paikoilleen ja sitten minä pääsin Sika-hommiin, Näin oli vessan vesieristys hoidettu.

Koska kumpikaan meistä ei ollut koskaan työskennellut muovimaton kanssa, liimasimme ensin pienen koepalan vessanpöntön hyllyn alapinnalle. Sinne se myös jätettiin, ehkä joku joskus tuotakin vielä ihmettelee...

Koepalasta viisastuneena päätimme ensin "ankkuroida" maton keskilattialle. Maton asettelu oikealle paikalleen ei ollut mikään helppo homma. Kun paikka löytyi, joutui Timo seisomaan maton päällä lähes tunnin odottamassa, että liima kuivuu. Ei okein muutakaan sopivaa painoa keksitty pitämään mattoa paikoillaan. Matossa kuitenkin on kuvio, jonka haluttiin osuvan edes suht suoraan jonkun veneen osan kanssa.

Amatöörillä on amatöörin työvalineet. Meillä käytettiin leikkuulautaa maton painamiseen paikoilleen.

Koska turkki koostuu aika monesta kulmasta, jouduttiin mattoa liimaaamaan aina osa kerrallaan.

Liimaan piti siis aina ensin lähes tunnin ilmaantua. Joissain kohdissa oli haastavaa estää mattoa liimautumasta liian aikaisin. Näin näppärästi maton sai pidettyä irti seinästä.

atto ja saumat valmiina, seuraavaksi kalusteet paikoilleen.

Ja tässä valmis lopputulos. Olemme hyvin tyytyväisiä. Mielestämme onnistuimme paremmin kuin olisimme uskoneet.

Mehän ei koskaan purjehdita aikataulujen mukaan, mutta remonteissa meillä on aina kiire. Eiilen saatiin vessa valmiiksi, tänään myös lavuaariin vedet ja viemäröinnit. Huomenna meille on tulossa vieraaksi vanha ystäväni viikoksi. Meilkein ehdittiin tänään tyhjentää ja siivota perähytti, vähän jäi vielä aamuksi töitä. Sitten vietetään rantalomaa viikko.