Seuraavassa sääikkunassa lähdetään

Jonna 13.5.2022 11:03:20 EEST

S 35° 50.220', E 174° 28.150'

Edellisessä blogissa odotettiin kuivalle maalle pääsyä. Marsden Cove Marinassa on hienot laitteet. Tämä traileri on meitä pikkuveneitä varten. Suurempi traileri on valtava ja hydraulisesti säädettäviä tassujakin taitaa olla toistakymmentä, tässä on vain neljä. Hieno peli tämä pienempikin on. Jos tästä eteenpäin on valittavana tällainen tai nostoliinoja käyttävä kone, niin kyllä me tällainen ennemmin valitaan.  

Meidän potkuriakselin kolina oli ilmeisesti on täysin harmiton. Kun meidän melko jyrkässä kulmassa olevan potkuriakselin pyörintä alkaa hidastumaan, alkaavat potkurin lavat akselin vielä hieman pyöriessä lerpahtelemaan alas. Näin nyt ainakin uskotaan, ihan uskottava selitys ja mitään muutakaan ongelmaa ei näkynyt.

Meidän telakointi ei kuitenkaan ollut ihan turha. Potkuri sai uuden Propspeedin pintaan, pohja tuli kaikkia koloja myöten huolellisesti putsattua ja pari pienen pientä hommaa tehtiin perän uimatasolla, jotka oli helpompi hoitaa kuivalla maalla kuin vedessä.

Tämän veneen omistajalla taitaa ongelmia sen sijaan riittää, tai ainakin töitä. Betoniveneen rungossa oli valtavia aukkoja. Veneen alla oli korkea keko piikattua betonia. Vähän pitää vielä ahertaa ennen kuin tuo vene kelluu.

Tämä maisema ei ollut meille aivan se mieleisin.

Niinpä kaksi yötä kuivalla maalla riitti meille ja pian olimme taas takaisin vedessä. Täällä hommat toimi niin nopeasti, että tarkoitus oli mennä polkupyörälle kuvaamaan tätä kuljetusta toisesta suunnasta, mutta en ehtinyt edelle. Päivän aikana kahdella eri traktorilla ja trailerilla veneitä meni tosi monta ylös ja alas.

Ihan kaikki hommat ei silti tullut tehtyä, niin kuin ei veneessä koskaan. Meidän Whitlock Cobra ruoritolppa ja sen osat ovat reilun 30 vuoden aikana tehneet paljon töitä. Tuo valkoinen osa kuitenkin on valitettavasti muovia ja on hieman haljennut. Whitlock on samana vuonna, kun meidän vene on laskettu veteen, vaihtanut materiaalin alumiiniin. Meille se ei valitettavasti vielä ehtinyt. Hyvin toki tuo on palvellut, mutta nyt siinä oli halkeama. Yritettiin ensin Englannista tilata vain uusi osa vanhan tilalle. Valitettavasti pienen firman omistaja oli kotona Koronan kourissa, vastasi kuitenkin sähköpostiin. Sieltä olisi saatu vain edulliset pienet varaosat. Koska emme voineet tietää, milloin kaveri pääsisi takaisin töihin, piti meidän katsoa muita vaihtoehtoja. Saksasta löytyi firma, joka myy koko tätä pakettia, tietenkin sen uudempaa versiota, jossa lukee Lewmar.

Muoviosan halkeama meillä oli ollut jo pitkään, mutta nyt vasta Whangareihin palatessa huomasimme ongelman. Olemme vaihtaneet hydraulipumpun Jefan direct driveen. Taurangassa meni myös autopilotin aivot uusiksi. Molemmat uudet tulokkaat ovat hieman agressiivisempia kuin edeltäjänsä. Purjehduksen kannalta tämä on hyvä asia, mutta ruorista alkoi kuulumaan ihmeellinen kolahdus. Tämä uusi ääni ei kuulunut koko ajan, vain silloin kun tuulta oli reippaasti ja korkeat aallot vyöryivät perän takaa. Sellaisia olosuhteita ei ole joka päivä, joten nähtäväksi jää, onko uusilla osilla mitään merkitystä. Autopilotti kääntää peräsinakselia kannen alla, mutta itse ruorissa on kuitenkin sen verran massaa, että sen suunnan kääntäminen nopeasti on melko rajua. Käsiohjauksella yritettiin saada samaa ilmiötä aikaiseksi, mutta ei päästy lähellekään samaa ääntä vaikka kuinka rajusti yritettiin ohjata.

Tässä samalla olemme varautuneet sekä merelle että autioille Fidzin saarille.

Lähtöhaluja olisi jo aika kovasti, sillä meidän on taas näin syksyn tullen pitänyt kaivaa lämpöpatteri esille. Tänä aamuna oli ulkona vain 8 astetta. Viime talvena meillä oli kaksi tällaista, mutta toisesta on jo hankkiuduttu eroon, päätettiin, että lähdetään ennen kuin lämpötila laskee nollaan. Tulevalla viikolla pitäisi taas vähän helpotta, yölämpötilat on ehkä 15 astetta.

Merelle ei menty, mutta isopurje nostettiin silti. Reiviköysiä vähän uudistettiin ja haluttiin varmistaa, että mikään ei ole solmussa. Ei ollut.

Ihan tästä kulmasta ei tätä maisemaan joka päivä katsota, mutta silti alkaa tuntua, että tämä maisema on nähty.

Olisimme kenties jo lähteneet eilen, kun meidän pari kaveria lähti täältä, mutta odotimme vielä niitä ruoritolpan osia. Yleensä paketit ovat tulleet tullista päivässä tai kahdessa, tällä kertaa meni kaksi viikkoa. Emme siis ehtineet tuohon ikkunaan, kun paketti saapui vasta tänään.

Seuraava meille sopiva sääikkuna olisi huomenna. Mutta koska emme tienneet milloin meidän paketti saapuu, emme voineet myöskään tehdä viimeisiä viime hetken valmisteluja, kuten tuoreiden hedelmien hankintaa. Tullillekin pitää hieman antaa valmistautumisaikaa, sillä jos paikallinen tullimies on vapaalla, tulee tullit hoitamaan lähtöselvityksen Aucklandista, vähintään parin tunnin ajomatkan päästä.

Aina myös tulee jotain uusia töitä. Yhtenä iltana tuli mieleen testata meidän valot. Kaikki muut toimi hyvin, mutta maston huipussa ankkurivalo ei syttynyt. Tänään kiipesin mastoon sitä tutkimaan. Mitään varsinaista syytä ei löytynyt, mutta liittimiä ropaamalla valo alkoi toimimaan. Hyvä, jos toimii, mutta vähän huolestuttavaa, kun varsinaista syytä ei löytynyt. Meillä on kuitenkin peräkaaressa toinen ankkurivalo, joten jos ongelma uusiutuu, on meillä ihan lailliset valot,vaikkakin maston huipussa oleva on parempi, sillä väkisinkin masto pimentää alavalolta pienen sektorin. Ankkurissa vene kuitenkin onneksi yleensä liikkuu sen verran, että tämä ei ole turvallisuuden kannalta suuri ongelma.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että meidän sääikkuna kohti Fidzia aukeaisi ehkä ensi viikon torstain ja sunnuntain välillä. Nähtäväksi jää, niin pitkälle sääennusteet eivät ole kovin luotettavia. Joka tapauksessa seuraavan ikkunan tullen meidän pitäisi olla valmiit lähtemään.