Tuuliennusteiden mukaan tänään tuulen piti keventyä. Onneksi se ei vielä ole liikaa keventynyt ja olemme kulkeneet hyvin koko päivän. Nyt, kun aurinko laskee kohta, on tuuli hieman keventynyt, mutta niin se usein iltasin tekee. Toivotaan, että ei kevene liikaa.
Matkaa Nuku Hivalle 392.
Tänään on ollut taas niin tavallinen päivä, että on vaikea keksiä kirjoitettavaa. Se on oikeasti hyvä asia. Vene kulkee ja miehistö on tyytyväinen.
Nuku Hivalle matkaa 507 mailia.
Tänään oli taas aika kääntää kelloa. Silloin, kun aikavyöhykkeet eivät mukaile maiden rajoja, ovat ne 15 pituusastetta leveitä. Eli merellä joka 900 mailin välein meillä käännetään viisareita tunti taakse päin. Tänään oli neljäs kerta tällä matkalla. Sen verran vähiin alkaa matka käymään, että seuraavan kerran siirrymme Marquesasin aikaan, kun pääsemme perille.
Tärkeimmät vene-elektroniikat, GPS, VHF ja SSB ovat meillä aina UTC-ajassa, joten niihin ei tarvitse koskea. Perinteisten herätys- ja seinäkellojen viisarien kääntö on helppoa. Tietokoneiltakin löytyy halutut aikavyöhykkeet.
Mutta sitten on meidän tabletit. Niiden mielestä kukaan ei ole aikavyöhykkeellä UTC-9, joten sellaista ei laitteista löydy ollenkaan. Tietokoneen mukaan Alaskassa olisi sama aikavyöhyke, mutta kesäaika laittaa sen eri aikaan. Kotona on kiva, kun laitteet säätävät kellot automaattisesti oikein, mutta täällä tuntuu, että ne yrittävät olla vähän liian viisaita. Onneksi aina on joku konsti, jolla Androiditkin saa oikeaan aikaan. Näistä samoista laitteista nimittäin puuttuu Marquesasinkin aikavyöhyke, joka on mielenkiintoinen UTC-9:30.
Nuku Hivalle 628 mailia.
Valmistautuessamme ylitykseen oli Panamassa kuumaa ja kosteaa. Sekä veden että ilman lämpötila vaihteli 30 asteen molemmin puolin. Varsinkin veneen sisällä oli hikistä. Tähän asti olimme käyttäneet tietokonetuulettimia. Nyt tuntui, että ne olivat vähän liian tehottomia. Rautakaupan autotarvikeosastolta löysin 12 voltin tuulettimia. Ostin ensin yhden kokeiltavaksi. Tuuletin vei yllättävän vähän sähköä. Ostimme pari lisää.
Alkumatkasta olikin kuuma, varsinkin kun moottori vielä lämmitti lisää. Tiedossamme kuitenkin oli, että Galapagosin lähellä merivirrat viilentäisivät veden. Niin kävikin, mutta ei niin paljon kuin oletimme. Veden lämpötila oli vielä 25 astetta ja ilma yöllä kylmimmillään 24 astetta.
Yllätys oli, että muutama päivä Galapagosin jälkeen vesi viileni lisää. Nyt vesi oli enää 22 astetta samoin ilma öisin. Nyt oli aika etsiä pitkiä vaatteita. Onneksi meillä molemmilla on vaatekaapissa esillä yhdet pitkät oloasut. Yövahdissa niille tosiaankin oli tarvetta. Loput meidän pitkistä vaatteista on pakattu vakuumipusseihin kosteudelta suojaan.
Nyt vesi on taas lämmennyt 27 asteeseen ja ilma sen mukana. Pariin yöhön ei yövahdissakaan ole enää tarvinnut pitkiä vaatteita.
Matkaa Nuku Hivalle 749 mailia.
Matka alkaa huveta ja mielessä rupeaa laskemaan jo todennäköisiä perilletuloaikoja. Liian aikaista! Ennusteet lupaavat heikkenevää tuulta. On jo heikentynytkin. Varsinkin yöllä päästään enää 3-4 solmua. Päivämatkat ovat kuitenkin vielä yli 100 merimailia. Ollaan mietitty mihin suuntaan pyrittäisiin, että saataisiin lopun mahdollisiin kevyisiin tuuliin sopiva tuulikulma genaakkerille. Kyllä tässä vähintään viikko vielä menee.
Ystävämme yrittävät etelämpänä Gambierille. Siellä ei tuule senkään vertaa. Pystyvät välillä vain 30 mailin päivämatkoihin. Heillä oli melkein koko ajan 1000 mailin etumatka meihin, mutta nyt ollaan radiossa jo arvuuteltu kumpi tulee ensimmäiseksi perille. Gambierille ja Nuku Hivalle on nimittäin aika sama matka.
Tänään ei syödä purkkiruokaa. Saatiin 1,9 kg:n tonnikala.
Matkaa Nuku Hivalle 868 mailia.
Tänään päivällä meni viimeisen tuhannen mailin raja rikki. Eihän tuo ole kuin reilu 10 reissua Helsingistä Tallinnaan tai 3 Gotland Runttia.
Tällä ylityksellä meillä on ollut ensimmäistä kertaa käytössä SSB-radion lisäksi satelliittipuhelin. Sen käyttö on niin nopeaa ja vaivatonta, että olemme käyttäneet sitä säätietojen vastaanottamiseen ja blogien lähettämiseen.
Näin torstaisin ei meidän blogin pävitys sitä kautta onnistu, joten tänään pitää taas yrittää yhteyttä radiolla. Alkumatkasta olemme ottaneet yhteyksiä Meksikossa sijaitseviin asemiin. Ameriikkojen jäädessä taakse, on yhteydet heikentyneet. Toissailtana sain hyvän yhteden Havaijille. Toivottavasti myös tänään.
Matkaa Nuku Hivalle 977 mailia.
Tänään on taas ollut hyvä päivä. Matka on edennyt vauhdilla ja elämä on mukavaa.
Timo näki iltapäivällä japanilaisen kalapaatin. Olihan sitä jo yli viikko kulunutkin edellisestä laivahavainnosta.
Matkaa Nuku Hivalle 1094 mailia.
Tänään on vaihteeksi ollut vähän vauhdikkaampaa menoa. Koko iltapäivän on nopeus ollut 6-7 solmua. Toivottavasti tämä jatkuu.
Muuten elämä on rauhallista Iiriksellä. Päivän kohokohta oli suihkussa käynti, joka ei täällä ole ihan jokapäiväistä.
Nuku Hivalle matkaa jäljellä 1231 mailia.
Ennen tätä Tyynenmeren ylitystä minun pisin yhtäjaksoinen aika merellä oli 24 vuorokautta. Tuolloin purjehdin vanhempieni kanssa Iiriksellä Atlantin yli Kanarialta Karibialle vuonna 1999.
Tälle kertaa ennätys ylittyy helposti. Olemme nyt olleet tuon 24 vuorokautta matkalla ja matkaa on vielä jäljellä paljon. Kahden viikon sisällä uskoisimme olevamme perillä, mutta aika näyttää toteutuuko tämä. Päivämatkat ovat hidastuneet tuulen keventyessä ja kääntyessa perän taakse. Arvelemme meidän pohjan olevan jo myös kaikkea muuta kuin puhdas.
Meillä aurinko vielä paistaa, mutta Suomessa on jo huominen. Kahdella meille hyvin tärkeällä ihmisellä on huomenna syntymäpäivä. Taidan ottaa yövahdissa kokiksen sen kunniaksi ja kohottaa heille maljan. Onnea!
Iiriksen matka etenee mukavasti ja miehistö on tyytyväinen.
Ihan koko päivää ei aurinko paista, mutta sadepilviksi asti eivät pilvet tahdo kehittyä. Joskus ihan hieman tihuttaa, mutta me toivoisimme välillä kunnon sadetta, jota emme ole saaneet moneen viikkoon. Alkumatkan vastatuulissa veneen yli roiskuva vesi kuorrutti Iiriksen suolalla. Tuosta suolasta olisi kiva päästä eroon.
Kevyessä myötätuulessa etenemme kohti Marquesasia, jonne matkaa alle 1500 mailia.
Tuuli on ollut hyvin kevyttä pari päivää. Matka etenee vähän hitaasti, mutta toisaalta elämä veneessä on helppoa, kun vene ei hypi ja pompi liikaa. Sen verran kuitenkin tuulta on riittänyt, että purjeet eivät ole paljon läpsyneet.
Nyt on taas eilisen kalan fileet pannulla ja kastike muhimassa. Tänään olisi taas ollut hyvä ja helppo sää kalastukseen, mutta emme halua lisää kalaa ennen kuin edelliset on syöty.
Alle 1600 mailia Marquesasille ja Iiriksellä kaikki hyvin.
Voisi kuvitella, että kolmessa viikossa tapahtuisi monenlaista, mutta elämä täällä merellä on oikeasti aika yksinkertaista.
Aamulla herään, kun aamu alkaa valjeta. Timo menee silloin pariksi-kolmeksi tunniksi aamu-unille. Sen jälkeen on taas minun vuoroni. Yleensä tämän minun aamulevon aikana otan pienet nokoset, tarve vähän riippuu edellisen univuoron rauhallisuudesta.
Päivän aikanakin yleensä jompi kumpi on köllimässä. Oli päivä tai yö, niin vahdissa olo tarkoittaa tähystämistä sekä tarpeen vaatiessa purjeiden säätöä. Läheskään joka vahtivuorossa ei tarvitse säätää mitään.
Kolmen aikaan on minun aika mennä pienille päiväunille. Viideltä iltapäivällä meillä on juttutuokio radiossa edellä purjehtivien ystävien kanssa. Tämän jälkeen on päivän lämpimän aterian vuoro. Koska kalaa ei ole viime aikoina tullut, olemme nauttineet säilykkeiden antimista. Yritämme syödä niitä pois sieltä vanhimmasta päästä, nyt on menossa Kanarialta ostettuja purkkeja.
Tänään ei kuitenkaan syödä purkkiruokaa. Kun sain edellisen kappaleen kirjoitettua alkoi kelan jarru huutamaan aivan vietävästi. Kala! Timolta kesti todella kauan kelata kala veneen kyljelle. Lopulta kala oli kalakoukun ulottuvilla. Rommihuikka kiduksiin ja vonkale peräpenkille. Varsinainen vonkale se olikin. Metrin mittainen 7,5 kiloa painava mahi mahi.
Timo veisteli kyljistä meille valtavat fileet. Ensimmäiset palat paistetaan tänään ja toiset huomenna. Loput laitettiin graavaukseen.
Ruuan jälkeen auringon laskiessa on Timon aika mennä nukkumaan. Ennen puoltayötä herätän hänet taas vahtiin ja menen itse nukkumaan. Siinä se päivä sitten menikin. Hereillä ollessamme luemme paljon ja Timo myös koodaa öisin. Päivällä tietokoneen käyttö on vähän vaikeaa, kun tietokonenurkkaus on kuuma ja ruutuun paistaa aurinko.
Matkaa Nuku Hivalle 1700 mailia.
Puolimatka saavutettiin viime yönä. Matkaa Nuku Hivalle on siis vähemmän kuin Panama Cityyn. On sitä edessä vielä ihan tarpeeksi, 1809 merimailia (3350 km).
Puolimatka ei tullut nopeasti. Yöllä ei tuulta ollut ja läpsyime eteenpäin 2-3 solmun nopeudella. Aallot keikuttavat venettä ja purjeet paukkuvat, kun tuulen voima ei pidä niitä vedossa. Purjeiden pauke herätti Jonnan useamman kerran yön aikana, ja on se vahdissakin aika rasittavaa. No purjeet voisi ottaa kokonaan pois tai ajaa koneella. Liikuttiin kuitenkin n. 6 tunnin vahtini aikana melkein 15 mailia tuulen voimalla. Aamun valjetessa tuuli voimistui ja menemme taas hyvää vauhtia.
Helikopteri kävi moikkaamassa. Kiersi Iiriksen ympäri ja heiluttivat kättä. Ei tämä ollut niin suuri ihme kuitenkaan. Olimme nähneet AISissa, että 7 mailin päässä on Kolumbialainen kalapaatti. Olivat kaloja tähystämässä. Meilläkin oli siima vedessä, mutta mitään ei ole tullut. Aiemmat ylittäjät ovat väittäneet, että kun ylitetään 2 astetta etelää, niin kalaa ei enää tule. Tähän asti on pitänyt paikkansa. En tiedä mikä on muuttunut. Ainakin vesi on vähän lämpimämpää.
Jotkut päivät menevät niin, että emme säädä purjeita lainkaan. Tänään meidän suunta alkoi olla montakymmentä astetta liian etelään ja jotain oli tehtävä. Tuuliennusteiden mukaan, mitä lähemmäksi Marquesasia tulemme, sitä myötäisemmiksi myös tuulet kääntyvät. Teimme radikaalin ratkaisun ja puomitimme genoan virsikirjalle.
Monta tuntia menimmekin hyvää vauhtia hyvään suuntaan. Nyt keula kuitenkin näyttää taas vähän liian pohjoiseen. Puomia emme heti kuitenkaan ota pois. Voimme puominkin kanssa rullata genoan pois ja vaihtaa fokkaan ja lähteä ajamaan ylemmäs tuuleen. Mitään hätiköityjä ratkaisuja emme täällä kuitenkaan tee, aina sitä nyt vähintään pari tuntia voi katsoa ja miettiä seuraavaa liikettä.
Matkaa Marquesasille alle 2000 mailia.
Emme me olekaan yksin täällä. Viimeisen vuorokauden aikana Timo on nähnyt jo kaksi laivaa. AISista näimme kohteena olevan Yhdysvallat, sitä mistä olivat tulossa, emme tiedä. Ehkä Kap Hornilta.
Tuulet ovat muutaman päivän olleet hieman heikommat, joten päivämatkaennätyksiä ei nyt rikota. Täällä sitä kuitenkin tyytyväisinä keikutellaan kohti Marquesasia.
Jotenkin sitä kuvitteli, että täällä keskellä merta kaukana kaikesta tuuli olisi tasaista. Vaan ei ole. Välillä puuskissa tuuli viuhuu ihan vimmatusti ja sitten seuraavaksi ei meinaa purjeet pysyä vedossa. Onneksi suurimmaksi osaksi on jotain siltä väliltä. Myös suunta vaihtelee parikymmentä astetta.
Tuuliperäsin "Väiski" on ajanut siitä asti, kun viisi päivää sitten viimeksi sammutimme moottorin. Väiski ajaa tuulen suunnan mukaan. Meidän suunta siis mutkittelee puuskien mukaan. Toki suurempien muutosten kohdalla sitä pitää säätää ajamaan kohti määränpäätä. Joskus pitää hieman jopa säätää purjeita.
Matka etenee mukavasti ja kaikki on hyvin.
Tänään meni rikki minun Atlantinylityksen 16 päivän merelläoloennätys. Jonnan "hitaus" ennätykseen menee vielä runsas viikko.
Nyt on aika reipas tuuli ja Iiris menee hyvää vauhtia. Viime yönä isopurje reivattiin ensimmäistä kertaa tällä matkalla. Kalastus saa nyt jäädä. Ei saada venettä kunnolla pysäytettyä kalan ylösnostoa varten. Aallot ovat myös aikamoiset.
En tiedä onko kukaan edes huomannut, mutta sijaintipäivityksemme tulee nyt vain blogin lähetyksen yhteydessä. Olemme käyttäneet Spot-laitetta sijaintipäivityksiin jo vuosia ja olleet tyytyväisiä. Spotin käyttämät satelliitit eivät kuitenkaan ole maailmanlaajuisia. Alueelle Tyynellämerellä Galapagokselta länteen ei ole satelliittien peittoa.
Tänään on ollut tavallinen purjehduspäivä. Tuuli on melko kevyt, joten välillä suurimmissa aalloissa purjeet vähän läpsyvät. Tästä on tietenkin se haitta, että univuorossa oleva välillä havahtuu pahimpiin ääniin. Enimmäkseen purjeet kuitenkin pysyvät vedossa ihan nätisti.
Radiokeli sen sijaan oli tänään loistava. Yritämme olla joka päivä radioyhteydessä n. 1000 mailia edellämme purjehtiviin ystäviimme. Joinain päivinä yhteys on niin huono, ettei saa mitään selvää toisen puheesta. Tänään taas yhteys oli todellä hyvä ja tuntui kuin olisivat ihan vieressä. Yleensä se on jotain tuolta väliltä.
Muuten olemme täällä merellä täysin yksin, muita aluksia ei ole näkynyt päiväkausiin.
Aika kuluu nopeasti, kun on kivaa. Pari viikkoa on vierähtänyt äkkiä. Matka kuitenkin eteni melko hitaasti alkumatkasta. Panamasta suorinta tietä tähän, missä nyt olemme, on vajaat 1300 mailia. Maileja meille on kuitenkin kertynyt 1592. Alkumatkan mutkat olivat myös hitaita. Jos olosuhteet ovat suotuisat, on meidän mahdollista edetä n. 1000 mailia viikossa. Galapagoksen jälkeen olemme edenneet n. 150 mailia vuorokaudessa.
Tuuli on nyt selkeästi kääntynyt perän puolelle ja purjehdimme mukavassa sivumyötäisessä. Tämän myötäisempiä tuulia emme paljon edes toivo. Jos tuuli on ihan peräntakaa, on siinä omat ongelmansa.
Tänään päivällinen pääsi valitettavasti karkuun. Timo oli kelaamassa kalaa sisään, mutta jossain vaiheessa paine hävisi ja ylös tuli vain viehe ja koukku. Piti siis tyytyä säilykkeisiin.
Matkaa Marquesasille 2569 mailia, joten hyvälläkin vauhdilla täällä vielä tovi keikutaan.
Tätä me haimme. Tänään matka on edennyt reippaasti, johtuen mukavasta jopa kahden solmun myötävirrasta. Virta tekee aallokosta melko sekavan, mutta ei haittaa. Iiris kyllä käyttäytyy vähän levottomasti, mutta mitäpä siitä, kun matka taittuu. Tuuli on vielä hieman keulan puolelta, mutta pitäisi kääntyä myötäisemäksi yön aikana.
Iiriksellä kaikki hyvin. Matkaa Marquesasille 2700 mailia..
Galapagosin saaristosta päästyämme tuuli vei meitä loivasti etelään. Olimme varautuneet päiväntasaajan ylitykseen. Olemmehan kumpikin ensikertalaisia. Kun Neptunus sitten ilmestyi, tarjosi Jonna välittömästi huikan parasta Jamaikan "overproof" rommia. Ukko oli tähän tyytyväinen ja päästi meidät eteläiselle pallon puoliskolle ilman sen kummempia rituaaleja. Omat huikat saavat odottaa kunhan päästään perille.
Tässä vaiheessa tarkkaavainen lukija huomauttaa, ettemme ole tällä hetkellä eteläisellä pallon puoliskolla. Selitys on se, että saimme purjeille hyvän sivutuulitrimmin. Odotettu etelätuuli ja pohjoisvirta vie meitä hetken aikaa vähän pohjoisemmaksi, mutta kääntää meidät parin päivän päästä takaisin kohti määränpäätä. Tuulta on sen verran ja ollaan vähäksi aikaa ryskitty tarpeeksi, että tasaisempi meno maittaa.
Reilu viikko on nyt katseltu pelkkää merta. Tänään meillä on vaihteeksi maata näkyvissä, molemmin puolin venettä. Reittimme vie meidät Galapagosin saarten välistä. Kovin tarkasti emme yksityiskohtia rannoilta kuitenkaan nää, matkaa lähimpään rantaan on 14 mailia. Suurimman saaren pohjoisnurkan kierrämme todennäköisesti läheltä, mutta se tulee tapahtumaan yön pimeinä tunteina.
Moni varmaan ihmettelee, että jos kerran olemme täällä, niin miksi emme pysähdy Galapagoksella. Ennen taisi olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että veneet pysähtyivät täällä. Nykyään taitaa olla toisin päin.
Syy niin meidän kuin monen meidän tuttujenkin kohdalla ovat viranomaiset. Ensinnäkin saarilla pysähtyminen maksaa todella paljon. Sen lisäksi veneen pohjan käy todennäköisesti sukeltaja tarkastamassa. Jos pohja ei ole riittävän puhdas, täytyy jatkaa matkaa (tai mennä 40 mailia ulos puhdistamaan se). Meidän maalit veneen pohjassa ovat tällä hetkellä suoraan sanottuna surkeassa kunnossa. Ei siis ole mitään mahdollisuutta, että yli kaksi viikkoa sitten puhdistettu pohja läpäisisi tarkistusta.
Tänään teimme taas vettä täällä saarten suojassa. Yksi syy myös sille, että saaret on helppo jättää väliin on se, että nykyään hyvin monilla, kuten myös meillä, on vesikone. Ei siis tarvitse pysähtyä tankkaamaan vettä.
Kun Galapagos saaret jäävät yöllä horisonttiin, on meillä vähän vajaa 3000 mailia matkaa Marquesas saarille. Siihen väliin ei enää muita saaria jää.
Yöllä piti olla tarkkana vahdissa. Joka puolella oli kalapaatteja. Ei niillä ole AIS lähettimiä, eikä ne näy tutkassakaan kuin jossain mailin päässä. Valot ovat kuitenkin tosi kirkkaat ja tämän vuoksi on vaikea arvioida etäisyyttä.
Ollaan nyt jo Galapagoksen luonnonsuojelualueella. En tiedä mikä täällä on kiellettyä. Toivottavasti ei purjehdus kuitenkaan. Yritämme purjehtia saarten välistä, pääsaaren Isabelan pohjoispuolelta. Ensinnäkin on kiva nähdä vilaus saarista. Toiseksi Galapagosin jälkeen on etelätuuli ja pohjoisvirta. Kumpikin vie meitä pohjoiseen, johon ei nyt niin ole haluja. Tällä hetkellä tosin näyttää ettei nousta sinne asti. Saas nähdä kuinka käy.
Vihdoin olemme päässeet niin etelään, että voimme alkaa ajamaan enemmän länteen. Tuuli on edelleen kevyt, mutta olemme kuitenkin pystyneet purjehtimaan koko päivän. Saa nähdä, riittääkö tuulta yön yli. Huomisesta eteenpäin virran pitäisi olla meille suotuisa.
Tänään meidän ruokalista on ollut melko kalapitoista. Aamiaiseksi oli merivedessä kiehautettua tonnikalaa. Lounaalla samoin. Nyt Timo tuossa paistaa päivälliseksi tonnikalapihvejä. Päivällä kypsensimme päivällispihvejä lukuunottamatta kaiken muun. Nyt ei ainakaan huomenna taritse avata tonnikalapurkkia, kun välipalaksi voi ottaa omaa saalista.
Laivoja ei edelleenkään ole näkynyt, mutta nyt näköpiirissa on yksi kalapaatti. Kalapaatti ei näy AISissa.
Iiriksellä kaikki hyvin ja miehistö kylläinen.
Eilisiltana alkoi meitä hyvin kohteeseen vienyt tuuli heiketä. Illalla se loppui sitten kokonaan. Olisihan sitä voinut mukavassa illassa odotella uutta tuulta, mutta kun virta vei 1.3 solmua suuntaan 340. Kone päälle ja suunta 190. Ei oltu päätetty vielä miltä puolelta Galapagosia seilataan. Suoraan etelään olisi suorin tie pasaatituuliin.
Yövahdissa Jonna onnistui purjehtia 20 minuuttia. Aamun valjetessa aalto oli vaimennut aika mukavaksi. Olisi siis aika tehdä vähän huoltohommia. Jonnan herättyä aamu-unilta aloimme hommiin. Vesikone käyntiin ja bimini pois. Laitoin uuden kaapelin hekin ja antennivirittimen väliin. Viritin ei onneksi ollut vaurioitunut.
Vielä kunnon suihkut ja vesitankkien täytyttyä jatkettiin matkaa. Me ei toistaiseksi voida tehdä vettä purjehtiessa. Veden oton läpiviennissä pitäisi olla ritilä, joka estää ilman tulon järjestelmään.
Tuuli hiukan virisi ja yritimme taas purjeilla. Tunnin kuluttua tuuli taas loppui ja koneilu jatkuu. Nyt mennään suuntaan 250. Eteläinen reitti hylättiin tuuli- ja virtaennusteiden perusteella. Ei pohjoinenkaan hyvä ole. Tuulta ei ole pariin päivään ja virratkin ovat aluksi vastaisia.
Nyt kun ei vaihteeksi ryskitä voi ottaa rennosti. Siima on vedessä ja kovasti odotetaan vaihtelua ruokavalioon.
Ilma on kylmentynyt sen verran, että yöllä tarvitsee nukkuessa lakanan peitteeksi. Siitä huolimatta, että kone kävi koko yön.
Lisäys:
Ei ehditty lähettää blogia kun virvelin keli alkoi laulaa. Komea tonnikala nousi ylös. Ollaan niin uusia kalastuksessa ettei ymmärretty punnita ennen kuin paloittelin lihoiksi. Lihat painavat yli kaksi kiloa. Eli kahdelle ehkä vähän liikaakin syötävää. Ekat palat syötiin sushina ja oli kyllä paras sushi mitä olen syönyt.
Tasan viikko sitten irroitimme köydet laiturista. 500 mailia olemme tässä viikon aikana edenneet. Jollain muulla matkalla olisimme tähän saavutukseen ehkä vähän pettyneitä, mutta tällä kertaa olemme hyvin tyytyväisiä.
Kolme päivää sitten teimme vendan. Edelleen olemme samalla halssilla, mutta suunta on silti vaihdellut hyvin paljon. Eilisen päivän ja osan vielä tätäkin päivää on suunta ollut länsilounaaseen. Se on hyvä suunta. Nyt valitettavasti muutaman tunnin on keula osoittanut taas länsiluoteeseen. Edelleenkin meidän pitäisi pyrkiä etelämmäksi, sieltä aikanaan löytyy avotuulet.
Panamanlahden jälkeen laivaliikenne on hiljentynyt. Toissayön jälkeen emme ole enään nähneet yhtään laivaa, sitä ennen niitä näkyi yksi tai kaksi vuorokaudessa.
Seurana meillä on täällä muutama iso merilintu. Yöt ne lepäävät meidän kaiteilla. Päivisinkin ne välillä laskeutuvat tauolle keulakaiteelle.
Panamanlahdella meillä oli seurana myös todella paljon pikkuvalaita tai delfiinejä. Niitä näkyi ihan jatkuvasti, jos vain ulos katsoi. Muutama päivä sitten delfiiniparvi kulki Iiriksen rinnalla pitkään. Sen jälkeen ei niitä ole näkynyt.
Aika meillä kuluu täällä mukavasti nukkuen, vahtien ja lukien. Itselläni menee kirja päivässä ja taitaa Timolla olla melkein sama vauhti. Luemme kaikki kirjamme e-kirjoina tableteiltamme, joten suuria kirjapinoja emme tarvitse. Eikä toinen edes huomaa, kun kirja vaihtuu, kun sama laite pysyy kädessä.
Matkaa Marquesasille on nyt jäljellä n. 3400 mailia, joten aika monta viikkoa täällä vielä vierähtää.
Eilisen vendan jälkeen on ollut taas uusi opettelu veneessä elämiseen. Iiriksen sisustus on melko omalaatuinen. Meidän näköalasalongissa on sohva toisella laidalla ja pentteri toisella. Vahtia pidämme sisällä, koska isot ikkunat sen mahdollistavat. Meillä siis vahditaan sohvalla.
Styyran halssilla sohvalla on helppo pysyä, kun se on alapuolella. Nyt, kun olemme paaran halssilla, pitää keksiä erinäköisiä konsteja, joilla sohvalla pysyy ja voi silti rentoutua. Sohvan toisessa päässä on merilaita, jonka takana Timo usein yrittää pysyä. Minä useimmin nojaan pöytään. Siihen väliin täytyy kuitenkin aina ottaa joku tyyny, muuten kyllä alkaa äkkiä kova pöydän reuna painamaan.
Edelleenkin yritämme päästä etelään, mutta valitettavati luoviessa ei aina pääse suoraan sinne minne haluaa. Olemme edenneet melko hyvin länteen, mutta samalla olemme päätyneet myös hieman pohjoisemmaksi. Jos suuria tuulensuunnan muutoksia ei yön aikana tule, jatkamme näin ainakin huomiseen asti.
Panamassa satoi lähes joka päivä ja yleensä sateiden mukana tuli myös ukkosta. Tai toisinpäin.
Meilläkin salamat jäivät Panaman lahdelle ja sen jälkeen on vain joku pieni yksittäinen sadekuuro saatu. Nyt pariin päivään ei sitäkään. Öisin meillä on aivan fantastinen tähtitaivas. Sen vuoksi pitää välillä vahtivuorossa jopa siiryä sohvalta ulos.
Iiris ja miehistö voi hyvin. Huomenna ei tule uutta blogia, sillä tietokonevirheen vuoksi emme saa torstaisin blogia läpi, jos lähetämme sen satelliittipuhelimella.
Jossain vaiheessa huomasimme ettei genoaa saa oikein toimimaan. Hätäkorjattu hekki oli löystynyt. Dyneema on vahvaa ja venymätöntä, mutta liukasta. Solmut löystyvät. Ajoimme siis täydellä isolla ja kutterifokalla. Yöllä oli tuulta melkein tarpeeksi tälle kombinaatiolle. Saimme jopa 4 solmua vauhtia. Aamuyöstä tuuli heikkeni ja mentiin vain 1-2 solmua.
Mietin yövahdissa miten dyneeman saa lukittua paremmin. Meillä oli valmiita 8 millin dyneeman pätkiä, joihin olen aikoinani pleissannut lenkit päihin. Kun mietin miten pään saa lukittua muulla kuin solmulla, tuli mieleen, että meillähän on jossain tähän sopiva vanttiruuvi. Vahdin vaihdossa kerroin Jonnalle asiasta. Otin parin tunnen unet ja herättyäni Jonna oli löytänyt ruuvin. Ruuvilla ja parilla sakkelilla saatiin hekille kunnon kiristys, jota voi jopa säätää.
Samalla teimme vendan. Ei ollut paljon valinnan varaa kun Kolumbian rannikko lähestyi. Tuuli oli samalla kääntymässä lännemmäksi, joten luovikulma on vielä todellisuuttakin kehnompi. Nyt lisäksi voimakas virta puskee meitä takaisin pohjoiseen.
Mikäs täällä silti on seilatessa. Olosuhteet ovat muuten mukavat. Eilisen ikävä aalto on poissa ja kai tähän kallistumiseenkin taas tottuu. Ei olla nimittäin kryssitty aikoihin. Iso on kokonaisena ylhäällä. Karibialla ei ollut ehkä kertaakaan, vaan aina reivattuna, yleensä kakkosreiviin.
Tänäänkin Iiris on liikkunut kohti etelää, mutta nyt meno on ollut vähän haastavampaa. Aallokko on tosi jyrkkää ja sekavaa. Purjeita meillä on suhteelisen vähän käytössä, koska kovemmassa vauhdissa ryskiminen on vielä pahempaa. Joten täällä me pikku hiljaa etenemme.
Kun tulemme kuitenkin viettämään merellä viikkokausia, ei etenemisvauhti ole tällä hetkellä tärkeintä. Toki haluamme, että myös etenemme, mutta yritämme samalla pitää elämän veneessä mahdollisimman miellyttävänä. Jos nyt yrittäisimme puskea täysillä tuohon aaltoon, en varmaan pystyisi tätäkään kirjoittamaan, kun ei takapuoli pysyisi penkissä.
Nyt meidän keula osoittaa vielä kohti Kolumbiaa, mutta huomenna viimeistään teemme vendan ja lähdemme kauemmaksi rannikosta. Nousukulma meillä on aivan onneton johtuen monesta syystä. Yksi suuri syy on, että vene on täytetty ruualla ja juomalla aivan liian raskaaksi. Olemme kuitenkin tältä osin varautuneet paitsi pitkään valtameren ylitykseen niin myös Ranskan Polynesian kalliisiin hintoihin.
Elämä merellä on kuitenkin aina hienoa ja kyllä tämä matkakin etenee, vaikkakin hitaasti.