Sinne jäi Las Palmas

Jonna 24.10.2015 1:31:25 EEST

N 28° 28.037', W 16° 14.678'

Telakalla olo venyi lopulta kolmeen viikkoon. Pohjan hoidimme kuntoon alle viikossa. Epoksia muutamaan paikkaan ja myrkyt päälle. Yritettiin saada samaa myrkkymaalia, kun mitä Helsingissä maalattiin, mutta ei onnistunut. Piti maalata saman valmistajan huvivenemaalia, joka on huomattavasti kalliimpaa ja todennäköisesti huonompaa. No, sillä mennään ja aika näyttää, miten se toimii.

Pohjan lisäksi halusimme huoltaa runkoikkunat. Vettä ne eivät ole vuotaneet, mutta useista kehyksistä on valunut kyljellä pieni ruostevana. Ei mitään vakavaa, mutta ikävän näköistä.

Ensin ikkunat piti irroittaa. Ikkunat ovat pelkästään liimalla kiinni, mutta sitä ei ole säästelty. Täytyy muistaa, että kallistuneessa veneessä ikkunat voivat olla pitkiä aikoja kokonaan veden alla.

Aluksi Timo rapsi "multilla" paksuimmat maalikerrokset ulkopuolelta pois, jotta ikkunan syvennys ei olisi liian ahdas.

Seuraavaksi tuli järeämmät keinot käyttöön, kun ikkunat piti väkisin lyödä ulos. Kuusi ikkunaa seitsemästä säilyi ehjänä.

Jouduin siis lähtemään ikkunaostoksille. Tiesin kuitenkin valmiiksi jo paikan, joka myy moisia materiaaleja. Olen käynyt samaisessa paikassa jo monta kertaa, milloin ruuveja ostamassa ja milloin mitäkin. No, eivät ne enää myyneetkään moisia materiaaleja, mutta neuvoivat minut seuraavaan paikkaan, joka oli lähes nurkan takana. Seuraava paikka sen sijaan ei leikannut mitään materiaaleja, vaan olisi myynyt kokokaisen ison levyn. Onneksi sieltäkin neuvottiin seuraavaan paikkaan. Tämä paikka ei ollut nurkan takana, eikä oikein heti edes selvinnyt missä se on.

Nyt alkoi jo kuitenkin epätoivo vähän hiipimään mieleen, varsinkin kun meillä oli samaan aikaan ongelma prepaid mobiilinettiliittymän kanssa eli en saanut kunnolla tabletissa nettiä ja karttoja toimimaan, jotta tietäisin minne mennä. Tähän kaikkeen ei auttanut lainkaan se, että minulla oli myös kamala flunssa päällä.

Onneksi olin kuitenkin vuokrannut auton ikkunaostoksia varten, joten paikasta toiseen siirtyminen ei tuottanut ongelmia. Kolmas osoite oli se oikea ja lupasivat tehdä ikkunat parin päivän päästä. Hinta ei ollut liian kova, joten päädyimme uusimaan kaikki 7 ikkunaa. Yhden haljenneen lisäksi, joku oli saanut vähän koloa reunaansa multista ja loputkin olivat ajansaatossa jo hieman naarmuuntuneet ja himmenneet.

Jos ensin vähän harmitti, kun jouduin ikkunoita niin monesta paikasta etsimään, niin lopuksi ei harmittanut ollenkaan. Ikkunat saatiin jo seuraavana päivänä ja sen lisäksi ikkunafirman edestä oli näin hienot näköalat. Muutenkin on mielenkiintoista, kun joutuu erilaisia asioita hakemaan normaali "turistikaupungin" ulkopuolelta, niin näkee vähän erilaista maailmaa. Seuraavana päivänä, kun hain ikkunat, minulla ei ollut autoa käytettävissä, mutta onneksi paikalle pääsi myös bussilla, helposti ja edullisesti.

Myös uusien ikkunoiden liimamisessa käytettiin riittävästi massaa. Ei ole näitäkään helppo joskus aikanaan kenenkään irroittaa.

Reilussa viikossa olisimme olleet valmiit veteen. ARC-veneitä kuitenkin saapui satamaan koko ajan lisää ja tiesimme paikan saamisen olevan vaikeaa.

Seuraavat työt oltaisiin voitu tehdä myös vedessä, mutta nyt päätimme tehdä ne telakalla.

Iiriksen alumiinikansi on ollut jo useita vuosia maalaamatta. Ulkonäöltään ja hoidoltaan se on ollut helppo, koska harmaassa pinnassa ei ole näkynyt mikään lika. Pari ongelmaa siinä kuitenkin on ollut. Ensinnäkin se oli märkänä hyvin liukas. Toiseksi, alumiini pikku hiljaa kuluu niistä paikoista, missä kuljetaan koko ajan. Ei se nopeasti kulu, eikä edes huolestuttavasti, mutta kuluu kuitenkin.

Olimme pitkään miettineet menetelmää ja maalia, millä saataisiin kansi jalan alla pitäväksi. Lopulta päädyimme ratkaisuun, jonka olin joskus netistä lukenut. Suolaa, suolaa, enemmän suolaa.

Kuvassa on ensimmäinen testialue, meidän uimataso. Lopulta toteutimme koko kannen samalla menetelmällä. Ensin kansi on maalattu valkoisella maalilla. Seuraavaksi teipattiin alueet, joihin halusimme liukuestettä. Liukuesteet tehtiin niin, että Timo maalasi harmaata maalia ja minä äkkiä perässä ripottelin merisuolaa. Suola kiteet uppoavat jonkin verran märkään maaliin. Maalin kuivuttua suola huuhdellaan pois ja pinta todellakin on karhea. Tiedämme, että saman voisi tehdä monella muullakin menetelmällä, mutta jotenkin tämä edullinen suolamenetelmä kiehtoi meitä.

Ankkuriboksin ruosteenpoisto oli myös työlistalla. Senkin olisi voinut tehdä laiturissa. Ketju ulos ja ruosteenpaukuttaja sisään. Valitettavati meidän ankkuriboksi on sen verran pieni, että Timo ei oikein mahdu sinne. Tai mahtuu hän siellä seisomaan, mutta ei saa itseään mihinkään sellaiseen asentoon, että näkisi samalla boksiin, saatika sitten pystyisi siellä jotain tekemään. Joten minunhan se piti sinne taas sukeltaa.

Ruosteenpoisto on sottaista homma, tässä taitaa työt olla jo loppusuoralla, kun hymy on näin herkässä. En ollut vielä myöskään katsonut peiliin.

Ruosteenpaukutuksen jälkeen boksi käsiteltiin fosforihapolla ja maalattiin tarvittavat kohdat taas neljään kertaan epoksilla. Vielä sinne johonkin nurkkaan silti ruostetta jäi ja uuttakin voi joskus tulla. Parempi siitä kuitenkin taas tuli.

Purjehdushelojakin vähän asennettiin. Niitä ehkä kirjoitetaan myöhemmin lisää, mutta tässä on esimerkki työkalujen ja tarvikkeiden määrästä, mitä parin helan kiinnittäminen vaatii.

Meidän työkaluvarasto on nykyään keulassa, joten tavaroiden siivoaminen sisälle käy kahdestaan vikkelästi kansiluukun kautta.

Seuraava kuva ei onneksi ole meidän veneestä. Monen muun syyn lisäksi, tässä on taas yksi syy, miksi olemme onnellisia akelivetoisen veneen omistajia.

Meidän kanssa samaan aikaan telakalla oli saksalainen vene, josta voisi sanoa, että sillä oli vähän ongelmia vetolaitteen kanssa. Alumiininen vetolaite oli syöpynyt puhki. Syynä tähän on, että sinkki on kulunut pois. Sitä emme tiedä, onko sinkki jostain syystä kulunut oletettua nopeamnin vai onko vene vain ollut ilman riittävää huoltoa. Olen netistä lukenut, että tällainen puhkisyöpyminen voi helposti tapahtua jopa puolessa vuodessa. Suomessa samaa vaaraa ei ole, koska Itämeri ei ole kovin suolainen.

Telakalla ollessamme aloimme jo täydentämään veneen muonavarastoja pidempiä purjehduksia varten. Läheisestä Ikeasta löytyy Fazerin (Oululaisen) hapankorppua ja sitä ostin niin paljon, että myyjää jo vähän hymyilytti. Säilykkeitä kävin myös yhtenä päivänä ostamassa yhden ostoskärryllisen verran edullisesta automarketista.

Kolme viikkoa telakalla riitti. Tässä jo köli melkein koskettaa vettä. Veneeseen oli helppo siirtyä, uimataso ajettiin muutaman kymmenen sentin päähän laiturista, samaan tasoon betonin kanssa. Samoin oli silloin kun vene nousi ylös, turvallista ja helppoa.

Valitettavasti taas on unohdettu kuvata meidän tätä normaalimpaa ja mukavampaa elämää. Telakalta siirryttiin laituriin kahdeksi yöksi. Sitten oli aika jättää toistaiseksi hyvästit Las Palmasille. Oli samalla tosi onnellinen olo, mutta myös vähän haikeaa. Rolnauticin kassaneiti haluasi halata, olinhan hänen kanssaan asioinut muutaman kuukauden lähes päivittäin. Satamakonttoriin avaimia palauttaessa kaikki paikalla olleet marinerot myös kättelivät ja toivottivat hyvää matkaa. Sanoivat myös, että meillä on aina koti siellä. Ymmärtääkseni se tarkoittaa, että olemme aina tervetulleita takaisin.

Haikeus haihtui kuitenkin hyvin pian, kun ajoimme satamasta ulos kohti uusia seikkailuja. Nyt olemme Teneriffalla Santa Cruzissa. Teneriffalla vietetään ainakin seuraavat pari viikkoa, sillä meille on tulossa tänne erityisen tärkeä ja rakas ihminen meitä moikkaamaan.