Toinen Uuden-Seelannin talvi

Jonna 16.6.2021 12:29:03 EEST

S 35° 43.700', E 174° 20.030'

Otin yhtenä päivänä tosi ankean harmaan sateisen kuvan meidän talvisesta jokimaisemasta. Ilmeisesti puhelimeni on sensuroinut sen, sillä en löydä sitä mistään. Totta puhuen Uuden-Seelannin talvi ei ole niitä pahimpia maailmassa, mutta ei myöskään niitä kuivimpia. Taisi olla viime viikolla kun ruotsalaiset naapurimme kauhistelivat sateiden määrää. He saapuivat tänne viime joulukuussa, joten tämä talvi on heille ensimmäinen täällä. Totuus on se, että ei täällä koko ajan sada, mutta sataa kuitenkin tosi paljon. Viime viikolla satoi poikkeuksellisen paljon.

Tänään lähdimme kuitenkin taas talvesta huolimatta taas pienelle veneretkelle. Kauas emme tälläkään kerralla suunnitellut mennä, vain meille tutttuun Marsden Cove Marinaan, jonne on Whangereista reilun parin tunnin jokimatka. Vähän samalla tavalla lähdemme pariksi päiväksi reissuun, kun Suomessa lähtisi saareen viikonlopuksi.

Tämä kuva on parin viikon takaa, kun olimme viimeksi käymässä testaamassa venettä. Olosuhteet olivat aivan loistavat reiviharjoitteluun.

Meidän uusi isopurje on vähän eri mitoituksella kuin vanha. Niinpä puomilla olevat helat piti siirtää uuden purjeen reiveille sopiviin paikkoihin.Helppo homma, varsinkin jos olisi haitaripihdit pop-niiteille. Kyllä näilläkin 6.4mm monelliniitti paikoilleen menee, mutta aika monta kertaa joutuu kippari niitä varten irvistämään.

Viime kerralla kävimme myös jopa merellä asti, josta palatessamme saimme ihailla merenkulun ihmeellistä maailmaa. Jotenkin en voi sille mitään että laivat ja hinaajat yms. ovat vain aina jotenkin kiehtovia.

Meillä alkaa veneessä olla kaikki valmista vaikka valtamerten ylittämiseen, joten nyt on aikaa vähän enemmän harrastuksille. Yhtään en muista, mitä tässä olen tekemässä, mutta laitteita mulla ainakin näkyy riittävän.

Riverside Drive Marina on nimenmukaisesti joessa. Ajan mittaan muta joessa liikkuu, joten ruoppaus on tarpeen parin vuoden välein. Parin viikon ajan on nyt veneitä siirrelty paikasta toiseen, jotta ruoppaaja on päässyt töihin. Tällä viikolla ei jostain syystä ruopattu, mutta ensi viikolla taas jatkuu. Perjantaina olemme menossa takaisin, saa nähdä missä meidän paikka silloin on.

Olen aiemminkin kirjoittanut marinan yhteisöstä. Täällä kaikki aina auttavat toisiaan. Tällä kertaa oli aika siirtää Northern Rosen masto teltan seinältä alas ja ulos. Auttajia oli niin paljon, että ei varmasti kenenkään selkä liikaa rasittunut. Parempi kuitenkin näin. Samoin laiturilla, aina kun joku on tulossa tai lähdössä on laiturilla enemmän kuin tarpeeksi porukkaa auttamassa. Usein apua ei tarvita, mutta harvoin siitä haittaakaan on.

Marina ei ole kaukana kaupungin keskustasta, mutta kävellen sinne kuitenkin menee parikymmentä minuuttia. Marinassa on kahvila, mutta se sulkee ovensa jo kolmelta. Pubin puuttuessa toimii telakan verstas sellaisena perjantai-iltaisin. "Pubi" aukeaa neljältä, kun työt loppuvat. Paikalla on telakan/marinan työntekijöiden ja  purjehtijoiden lisäksi usein myös työntekijöitä telakalla toimivista yrityksistä. Pitkään ei yleensä istuta, vaan kaikki vetäytyvät kuuden pintaan koteihinsa illalliselle.

Tässä meidän kamera petti minut pahasti. Olosuhteet oli loistavat, mutta jostain syystä kamera arpoi ihan kummallisen ohjelman kerta toisensa jälkeen. 
Kuvassa on Sea Eagle II, maailman suurin alumiinirunkoinen purjealus, pituutta 81 metriä. Vaikka Whangarei on aika pieni kaupunki, on täällä kuitenkin hyvin vilkas superyacht liikenne. Tai olisi, jos rajat eivät olisi kiinni. Nyt kaikki halukkaat eivät pääse tänne. Whangareissa on vahva osaaminen meriteollisuuden osalta, täällä on aiemmin rakennettu laivaston laivoja. Nyt samoilla telakoilla huolletaan superyachteja.

Rajojen kiinniolosta puheenollen täytyy vähän kertoa meidän tämän hetkisestä tilanteesta ja suunnitelmista. Nämä epävarmat tilanteet ovat ehkä olleet myös yksi syy, ettei blogia ole paljon päivitetty. Aina on jotenkin ollut ajatus, että sitten kirjoitetaan, kun tämä ja tuo asia selviää.

Tulevaisuus on meillä vieläkin aivan auki. Jotkus asiat ovat kuitenkin edenneet. Reilu 4 vuotta sitten uusimme viimeksi passimme. Netissä hoidimme hakemukset, isäni nouti ne valtakirjalla ja ystävämme toivat ne meille Karibialle. Jotain tällaista kuvioita olimme nytkin kuvitelleet. Mutta ei, Suomen passin voi uusia netissä vain kerran, sitten pitää taas käydä näyttämässä naama poliisilaitoksella. Meidän tapauksessa Suomen suurlähetystössä. Helppoa, jos satut olemaan maassa, missä on Suomen lähetystö. Uudessa-Seelannissa ei ole, lähin on Australiassa. Australian rajat on tiukasti kiinni, mutta poikkeuslupaa voi hakea. Niinpä jo maaliskussa haimme Australian viisumeita, jotka saimmekin melko nopeasti. Australiassa myös kaikki maahantulijat laitetaan hotellikaranteeniin kahdeksi viikoksi (omalla kustannuksella). Uuden-Seelannin ja Australian välille tuli "kupla" vajaa pari kuukautta sitten, se ei kuitenkin koske merirajaa. Niinpä aloitimme prosessin poikkeuslupaa varten, syynä päästä Suomen suurlähetystöön Camberraan. Maahantulolupa ei irronnut, mutta vastasivat, että jos lähetämme lisätietoja, voimme hakea uudestaan. Terveysviranomaisilta sen sijaan tuli positiivinen vastaus, jos tilanne ei Uudessa-Seelannissa muutu ja emme ole matkalla kenenkään kanssa tekemisissä, ei meidän tarvitse mennä karanteeniin.

Tässä välissä kupla mahdollisti, että Suomen suurlähetystö tuli passisalkkumatkalle Aucklandiin. Eli siis yksi työntekijä, tietokone, printteri, skanneri, sormenjälkilukija yms. mukanaan matkalaukussa tuli ja hoiti 100 passihakemusta kolmen päivän aikana. Suomen passilaki nimittäin vaatiii, että meidän täytyy henkilökohtaisesti hakea passia Suomen suurlähetystöstä, mikään EU suurlähetystö ei voi auttaa, paitsi hätätilanteessa.

Muutama päivä sitten posti toi uudet passimme. Nyt meillä on tavallaan vähän enemmän vaihtoehtoja, kun ei tarvitse suurlähetystöön enää hakeutua, mutta vaihtoehdot ovat silti vielä vähissä. Meillä on nyt kolmas anomus Austraalian rajaviranomaisille, jotta pääsisimme sinne. Toinen vaihtoehto olisi lähteä takaisin Ranskan Polynesiaan, mutta sielläkin on tällä hetkellä rajat kiinni ja pitää saada erikoislupa. Kolmas vaihtoehto olisi lähteä Fidzille. Sinne pääsisi, mutta sieltä pitäisi päästä jonnekin turvaan marraskuussa, jolloin alkaa taas hirmumyrskykausi. Jos kaikki rajat ovat silloinkin kiinni, voi käydä kehnosti. Neljäs vaihtoehto on jäädä toistaiseksi Uuteen-Seelantiin. Tällä hetkellä viimeinen vaihtoehto vaikuttaa todennäköisimmältä, mutta jatkamme yrittämistä Austraaliaan ja samoin seuraamme tiiviisti Ranskan Polynesian tilannetta. Ranskan Polynesia on jo avannut rokotetuille turisteille lentomatkustusta, joten ehkä joskus meillekin. Olemme Timon kanssa molemmat saaneet jo kaksi annosta Pfizerin rokotetta, joten sen suhteen asiat ovat meillä hyvin.

Nyt ei auta muuta kuin kärsivällisesti odottaa. Uusi-Seelanti on kuitenkin on ollut maailman paras paikka "jäädä jumiin" Covid-aikana. Ja huomenna menemme taas vähän purjehtimaan.