Sijainti toistaiseksi Las Palmas, Gran Canaria

timo

N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Olemme joutuneet perumaan kaikki suunnitellut purjehdukset.

Luukkuremontin jälkeen otimme vesitankit pois. Tankkien alta paljastui ruostetta niin paljon, ettemme vielä tiedä mitä pohjalle pitää tehdä. Ruostevauriot ovat pahoja jo paljastetuilla kohdilla. Ruoste jatkuu uretaanivaahdon sisälle, emmekä tiedä miten pahoja vauriot ovat muualla.

Edelliset omistajat ovat uskoneet, että corten-teräs ei ruostu ja uretaanivaahto pitää vettä.

Kumpikin usko teki autuaaksi vain veneen myyjät. 

Meidän pitää purkaa pohjasta pois kaikki uretaanivaahto ja sen päällä oleva lasikuitu. Tämä tarkoittaa turkin purkamista koko veneesta. Veneessä on vaikea asua operaation aikana, joten etsimme majoitusta muualta.

Hiihtoloma

Jonna

N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Odotin Kotkan koululaisten hiihtolomaa todella kovasti. En siksi, että hiihto niin kiinnostaisi, vaan siksi, että Siiri ja Kasper (veljen lapset) olivat tulossa meille loman viettoon.

Alunperin tarkoitus oli siirtyä Iiriksellä Puerto Ricoon, mutta luukkujen asennus meni niin viime tinkaan, että ei sinne ehditty. Sisäkatto saatiin paikoilleen päivää ennen nuorten saapumista ja muutenkaan vene ei ollut ihan merikunnossa, esim. uusi nivel moottorin ja akselin välistä vielä puuttui. Eikä kaikki tavaratkaan olisi ollut ihan paikoillaan.

Lomalaisten saapumispäivänä oli vuorossa todella jännittävä tapahtuma, autolla ajo. Olimme päättäneet vuokrata auton koko loman ajaksi ja se piti tietenkin hakea Las Palmasin ahtaimmasta keskustasta. En ollut ajanut autoa puoleen vuoteen, eikä olla paljon kyydissäkään istuttu. Tuntui, että kaikki tapahtui liian nopeasti jo kaupunkinopeuksissa.

Lomalaisten kone saapui myöhään illalla ja heti seuraavana aamuna suuntasimme auton keulan kohti Puerto Ricoa. Syitä etelään lähtöön oli kaksi. Ystävämme Laura ja Jani (ja tietenkin myös Max ja Milo) olivat siellä ja olivat lupautuneet viemään painavan Lewmarin ankkuripelin Suomeen. Toisena syynä oli Siirin ja Kasperin äiti ja Mika, jotka olivat majoittuneet sinne hotelliin, jossa oli lämmitetty uima-allas.

Tälle altaalle ajettiin kolmena päivänä. Nuoret (ja vähän vanhemmatkin) viihtyivät lämpöisessä vedessä auringon paistaessa. Pohjoisemmassa Las Palmasissa näinäkin päivinä oli huomattavasti kylmempää ja pilvisempää.

Timo ei ihan joka kerta jaksanut lähteä autoretkelle, enkä minäkään kovin montaa päivää jaksanut viettää uima-altaalla tai rannalla, joten yhtenä päivänä ajoin viereiseen Puerto de Moganiin tapaamaan ystävääni Aulia (S/Y Manta). Siellä iltapäivä vierähti kuin siivillä vaihtaen kuulumisia. Lounaaksikin sain mitä mainiointa Aulin tekemää Janssonin kiusausta.

Kaikkina päivinä ei kuitenkaan ajettu etelään vaan tutustuttiin myös Las Palmasiin. Lomalaisten lomaviikko ei osunut aivan kohdalleen hiihtoloman kanssa vaan kaksi päivää joutuivat olemaan koulusta pois. Tunnollisia kun ovat, niin myös koulukirjoja oli mukana.

Timon lempiaineisiin on aina kuulunut Fysiikka, joten hän äkkiä tekaisi käytännön harjoituksen jousivakion laskemiseksi. Kuulemma kumiköysi ei ole ihan yhtä hyvä kuin jousi, mutta jotain sinne päin kuitenkin.

Siirin englannin kokeeseen lukeminen ei valitettavasti päässyt kuvaan, koska niitä asioita harjoittelimme automatkoilla.

Iiristä emme siis saaneet laiturista irti, mutta jotenkin piti lomalaiset saada vesille, joten laitoimme edes jollan veteen. Sillä Timo kuljetti meidät läheiselle hiekkarannalle, josta jatkoimme kolmistaan kaupungille. Ranta oli yllättäen niin hyvä, että viihdyimmekin siellä pitkän tovin. Myöhemmin palasimme sinne vielä uimaankin, tai ainakin nuo lomalaiset uivat, muille vesi oli liian kylmää.

Paljon emme rannikolta poistuneet, mutta läheisen tulivuoren kraateria kävimme katsomassa. Kuvassa myös urhea Panda, joka kuljetti meitä viikon verran. Auto ei ollut kallis ja oli ehkä parhaat päivänsä jo nähnyt. Luotettavasti (joskin vähän hölskyvästi) se kuitenkin aina jaksoi määränpäähän.

Tuntui, että viikko kului vähän turhankin nopeasti. Pian oli viimeisten korttipelien aika ja suunnattava taas auton keula kohti lentokenttää. Haikein mielin lähetimme nuoret takaisin kohti Suomea. Saa nähdä, missä seuraavan kerran nähdään.

Kansiluukkuprojekti

timo

N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Iiriksen kansiluukut alkoivat olla jo aika huonossa kunnossa. Läpinäkyvyys oli huono ja yksi kahva oli jo korjattu. Muovi haurastuu auringossa, emmekä halunneet luukkujen pettävän merellä. Ostimme jo Suomessa kaikki kolme kansiluukkua, mutta vasta Las Palmasissa ryhdyimme vaihtoon.

Irroitus oli vaikea. Suurin ongelma oli se että rosteriruuvien ja alumiinin välissä ei ollut mitään eristettä. Ruuvit olivat hapettuneet kiinni. Oli pakko käyttää paljon voimaa, jolloin alumiinikansi osittain vääntyi. Varsinkin kun yksi pultti oli ruostuvaa materiaalia. Sen irroitus väänsi kantta tosi paljon.

Edellinen omistaja oli siinä uskossa, että luukut eivät vuoda. Suolan määrästä päätellen vuotoa on ollut pitkään. Syy on, että pulteissa ei ole ollut tiivistettä. Vesi on valunut pultteja pitkin. Lisäksi, koska alumiinin ja rosterin välissä ei ole ollut mitään, on alumiinioksidi pullistanut tiivistettä ja mahdollistanut veden sisään pääsyn.

Kun uusia luukkuja sovitettiin huomattiin, että luukun reiät kannessa ovat liian suuret. Jostain syystä edellinen asentaja ei ole noudattanut asennusohjeita. Reikä on liian suuri luukulle ja puukehyksen kanssa liian pieni. Tämä odottamaton seikka aiheutti meille paljon ylimääräistä työtä.

Uusi luukku on samalla mitoituksella kuin vanha. Uusi on kuitenkin monella tapaa erilainen.

Jos haluaa saada vedenpitävän luukun, pitää kannen olla tasainen. Luukun alle laitetaan asennuksessa paljon tiivistemassaa. Pultteja kiristettäessä tiivistemassa on paineessa ja täyttää kaikki epätasaisuudet.

Ongelma oli että kansi ei ollut enää tasainen. Lisäksi liian suuren reiän takia luukkua ei saisi tiiviiksi.

Vaihtoehtoina oli kannen hitsaaminen umpeen ja oikean kokoisen reiän sahaaminen, tai reiän umpeen kuromisen jollain muulla tavoin. Täytyy tunnustaa, että kirosin edellistä asentajaa.

Koska parin päivän kiroilun jälkeen en parempaakaan keksinyt, niin päätin tehdä sisustuskehyksistä kantavan tuen kanteen.

Luukun kehys oli onneksi tehty teekistä. Melkein kaikki lakka oli jo hävinnyt. Puu oli pahasti mustunut, joten siistiä tästä ei saisi.

Kehykset olivat vain koristeita ja hajosivat käsittelyssä.

Las Palmasista ei löydetty sopivaa puuta kehyksien kiinnitysrimoiksi. Työstimme siis mukana olevia palikoita sopiviksi.

Katon uretaania ja osittain alumiinia piti poistaa, että päästään kiristämään pultteja

Kehyksien reunoihin piti liimata kanteen pultattavat listat.

Piti muistaa, että kehyksiin kiinnitetään tarvittaessa kalterit ja tuet.

Koska kehykset ovat alttiina kosteudelle päätin epoksoida ne. Epoksointi tarkoittaa, että puun joka pinta on epoksoitu.

Pinnat siveltiin epoksilla 3 kertaa.

Kaltereita ja tukia varten epoksoimme kupumutterit kehyksiin.  Reiät on luonnollisesti myös epoksoitu.

Lopuksi epoksoidut kehykset vesihiottiin.

Seuraavaksi kehykset lakattiin neljä kertaa.

Kehyksillä kannen reikää pienennettiin niin, että luukku saadaan asennettua. Kehykset pultataan kanteen ja väliin laitetaan Duralacia estämään hapettumista. Päälle vielä teipit helpottamaan seuraavaa irroitusta.

Nyt kun kehyksen ja kannen väli on tiivistetty massalla ollaan valmiita luukun asennukseen.

Reikiin Duralacia.

Riittävästi tiivistemassaa.

Kun pulttien kiristyksen jälkeen massa pursuaa joka saumasta on luukku tiivis.