Melkein kotona

Jonna 25.9.2014 0:03:22 EEST

N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Kun toukokuussa muutimme s/y Mantaan, kuvittelimme tekevämme pohjaremontin melko nopeasti. Todellisuus oli kuvitelmia karumpaa ja työt etenivät huomattavasti hitaammin kuin mitä olisimme koskaan voineet kuvitella.

Onnneksi satamassa riitti tyhjiä suomalaisia veneitä. S/y Stormy oli toiminut meidän varastona jo toukokuun lopusta saakka. Mantan Aulin ja Hanskin lennon lähestyessä työt olivat vielä kuitenkin pahasti kesken ja suunnittelimme muuttoa täpö täyteen Stormyyn. Ahdasta olisi ollut, mutta jotenkinhan sitä olisi ollut pakko selvitä. Onneksi hassun sattuman kautta jollamme veikin meidät ja meidän Mantassa olleet tavarat s/y Villa Mareen. 

Villa Mareen muutto oli meille varsinainen onnenpotku. Hyvä onnemme kuitenkin jatkui. Pari yötä oltiin ehditty Villa Maressa nukkua, kun Iiriksen laituriin ilmestyi vene Suomen lippua liehuttaen. S/y Defyr tuli Portugalista. Edellinen porukka osallistui viime vuoden ARC:hen. Tämä nykyinen porukka tulee osallistumaan tämän vuoden ARC:hen. Tämän vuoden kippari on edellisvuoden kipparin tytär. Vähän vitsailtiin, että olisivatpa tulleet muutamaa päivää aiemmin, niin olisimmekin muuttaneet heille. Koko heidän suuri miehistönsä oli täällä siis vain korkeintaan kaksi päivää ja vene oli jäämässä tyhjäksi. Silloin ajateltiin vain, että olisi kätevää asua samassa laiturissa työmaan kanssa.

Försti Jaakko me tunnettiin jo ennestään Hoskilta. Kippari Annika äkkiä innostui siitä, että joku olisi vahtimassa venettä.

Niinhän siinä sitten kävi, että kun viimeiset gastit aamulla lähtivät, niin me muutettiin sisään. Aluksi suurin etu oli todellakin "työmatkan" lyhyys ja kätevyys. Villa Maren ja Iiriksen välimatka maata pitkin on n. 2 km. Silloin kun tehtiin ikävimpiä töitä, oli mukavaa, kun Manta oli vähän kauempana, niin sitä oikeasti pääsi pois työmaalta. Nyt oltiin jo kuitenkin remontissa paljon pidemmällä, eikä enää ahdistanut niin kovasti. Nyt on ollut tosi kätevää, kun voi paljain jaloin pomppia veneestä toiseen. Laiturin kautta pitää kuitenkin mennä, ihan vierekkäin veneet eivät ole.

Koko meidän remontin ajan meillä on ollut sama ongelma. Kaikki työvaiheet vievät paljon enemmän aikaa kuin mitä kuviteltiin. Joskus joku asia vain kestää kauemmin, mutta esim. ruosteen poistossa tuli fysiikka (tai sen puute) vastaan. Sitä ei kerta kaikkiaan pystynyt päivässä heilumaan rälläkän kanssa paria-kolmea tuntia kauampaa. Kädet ja muutkaan paikat eivät vain kestä.

Mutta nyt tarpeeksi "pois" muutoista. Nyt takaisin kotiin.

Stormyn väki palasi veneelleen viikko sitten. Sieltä valitettavasti meidän piti vielä siirtää tavarat Defyriin. Sen sitlooda on tällä hetkellä täynnä turkkilevyjä, ovia, yms. osia. Biminin alla ne pysyvät kuivana, kunhan ei kovin kova sade tule. Toki tänne sisällekin piti jotain kantaa.

Villa Mareen muutettaessa meidän mukana muutti Iiriksen patjat ja paljon erilaisia vaatteita, peittoja yms. pakattuina vakuumipusseihin. Villa Maren väki palasi eilen. Ja tässä oli meillä riemun päivä. Patjat pinottiin Iiriksen perähyttiin (puretun paaran punkan paikalle) ja vakuumipussit menivät sohvan alle. Voi sitä riemua, kun sai vihdoin viedä jotain jo omaan kotiin!

Defyrin tyhjennyksen kanssa ja täältä pois muuttamisen kanssa meillä ei ole niin kovin kovaa kiirettä, paitsi... ARC-veneitä tulee joka päivä lisää. Meidän täytyy ensi kuun aikana väistyä tieltä pois. Suunnitelma on siirtyä aallonmurtajan toiselle puolelle, ankkuripaikalle. 

Uusi pakoputki saatiin viime viikolla ja moottori on koekäytetty. Taittolapapotkuri ei heti auennut, mutta kyllä se lopulta jotain pyörteitä sai aikaiseksi. En edes halua kuvitella, miltä potkuri näyttää. Viimeksi sitä on moottorin voimin pyöritetty helmikuussa. 

Pakoputken asennus ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu. Ensin minä ähelsin aikani, mutta ei se vaan mennyt paikoilleen, pari senttiä upposi, muttei enempää. Paikka on melko ahdas ja putki tekee kovan mutkan. Timo otti järjen käyttöön, viritti narun ja siihen köyden ja minä vedin. Sinnehän se soljahti.

Sähköjen asennus on täysin kesken, mutta akut ovat jo tukevasti uudella paikallaan ja ankkuripelin sähköt asennettu. Myös uusi 2000W invertteri hurisee tarvittaessa iloisesti. Vessakin on jo melkein asennettu ja kylmäboksikin toivottavasti hurahtaa käyntiin, kun vedämme väliaikaisen piuhan akuilta suoraan (sulake tietenkin välissä).

Entinen sauna on vielä muuten täysin sisustamaton, mutta ankkuripelin kytkennät ovat saaneet uuden hienon kotelon.

Akkujen uudessa paikassa kaikki oleellinen on saatu asennettua samaan tilaan. Eli ne, mitkä pitäisikin olla lähellä akkuja.

Timosta on täällä paljastunut melkoinen puuseppä. Vaatimattomissa työtiloissa vaatimattomilla työkaluilla Timo loihtii melkein mitä vain. Ei uskoisi entisestä IT-konsultista.
Joku osuus minullakin kuitenkin on, onnistuin hankkimassa vaneria. Ihan yksinkertaista sekään ei ulkomailla aina ole. 

Jotta tekeminen ei ihan loppuisi tässä kiireen keskellä, niin olemme samalla yrittäneet lakata sisätiloja. "Makuuhuone" saatiin lakattua heti pohjan maalaamisen jälkeen. Salonki onkin ollut vähän kovempi homma.

Lakkaaminen on melko palkitseva hommaa. Sillä saa sentään lopputulokseksi vähintään kohtuullista jälkeä.

Hiominen sen sijaan on rankkaa puuhaa. Ensin tuntuu siltä, että äkkiäkös ton hioo, mutta... Niin taas menee kolme päivää siihen minkä kuvitteli tekevänsä päivässä. Kulmia ja muita nysvättäviä on paljon. Lisäksi tässäkin alkaa käsistä lopulta loppumaan puhti.

Lakan etiketissä maksimikäyttölämpötilaksi ilmoitetaan 27 astetta. Mennään siis aika ylärajoilla. Täällä on kuitenkin tropiikkiin verrattuna hyvä näitä tehdä, kosteusprosentti on melko alhainen.

Paljon on vielä tehtävää ja ikävintä on se, että joudutaan tekemään paljon väliaikaisvirityksiä ARC:n takia. Niiden mentyä marraskuussa, tullaan takaisin tähän satamaan ja tehdään kaikki jäljellä olevat hommat valmiiksi. Jos hyvin käy, voi olla että keväällä päästäisiin välillä vaikka jo purjehtimaan. Näin pitkää taukoa purjehduksesta minulla ei ole vielä elämäni aikana koskaan ollut...

Teräsrungosta opittua

timo 9.9.2014 22:16:00 EEST

N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Seuraavassa asioita, joita olemme oppineet teräsrungosta vuoden aikana. Iiris on ensimmäinen teräsveneeni ja tietämykseni metalleista oli ostohetkellä vähäinen.

Iiris on teetätetty Limimetallilla vuonna 1989. Rakennusprosessissa on luotettu Limimetallin osaamiseen. Valmistuksessa on moni asia tehty pieleen, mikä on nopeuttanut pohjan ruostumista.

Runko olisi pitänyt hiekkapuhaltaa ennen maalaamista. Teräksen valmistusprosessin seurauksena pellin pinnassa on 25µm rautaoksidikerros. Tämä kerros on galvaanisesti jalompi kuin teräs. Lisäksi maalin tarttuvuus tähän kerrokseen on huono. Jos rautaoksidia ei ole poistettu, niin teräs ruostuu 6 kertaa nopeammin kuin normaalisti. Ruostuminen on lisäksi pistemäistä, eli ruoste syövyttää nopeasti syviä reikiä.

Iirkseen oli tilattu ja maksettu hiekkapuhallus, jota ei ollut tehty. Kyseessä on siis petos. Syyllisenä Limimetalli tai alihankkija? No, rikos tekijöineen on jo vanhentunut.

Ongelma on myös uretaanivaahdon ulottaminen vesirajan alapuolelle. Vaahdotus on myös aikanaan epäonnistunut (laitteet kuulemma rikki). Runkoon päässyt vesi ei ole valunut pilssiin tai haihtunut. Tämä on myös nopeuttanut ruostumista.

Lisäksi pohjan kaikkiin lokeroihin ei ole tehty valuma-aukkoja. Osa pohjasta on ollut aina märkä.

Yksi suuri ongelma on se, ettei jäykistin palkkien saumoja ole hitsattu koko matkalta. Suurin osa ruostumisista on lähtenyt juuri näistä raoista. Alkuperäisellä ruiskumaalauksella ei ole ollut mitään toivoa saada maalia jokaiseen raon nurkkaan. 

Vaikka yritin kaikkeni, että nämä raot saadaan täytettyä maalilla, en ole sittenkään varma että näin on.

Ruostuminen kertoo tietysti myös huoltojen laiminlyönnistä, tämäkin juontaa jo rakennusvaiheesta. Sisätilat on rakennettu niin, ettei huolto ole ollut mahdollista. Esimerkiksi sähköputkitus oli vedetty vesitankkien päälle. Kaikki perän sähköt piti purkaa ennen tankkien irroitusta. Tankkien allahan oli suurin osa ruosteesta.

Erikoinen asia on se, että runkomateriaaliksi on valittu Corten teräs. Corten teräs on tuttu rakennusten julkisivuissa ja modernien veistosten materiaalina. Ruosteen väri tuntuu kiehtovan arkkitehtejä.

Corten teräs siinä äytössä, mihin se on tarkoitettu.

Corten teräs patinoituu. Alkuun se valuu ruostetta, mutta aikaa myöten ruostuminen hidastuu, jos ympäristö ei ole liian merellinen. Siis kostea ja suolainen. 

En ole löytänyt perusteita, miksi Corten terästä on käytetty veneissä. Se on vahvempaa, mutta teräsveneet ovat muutenkin ylivahvoja. Hitsauksen ja ruostevaran takia, käytettävät teräkset ovat monta kertaa paksumpia kuin tarvitsisi olla.

Corten teräksen ei pitäisi ruostua ainakaan merkittävästi nopeammin kuin tavallisen teräksen. Corten laatu on maksanut kuitenkin aikanaan paljon enemmän kuin tavallinen teräs.

Teetimme Iiriksen pohjan pahimmin ruostuneisiin kohtiin ultraäänimittauksen. Ilman ultraääntä ohentuman suuruutta on, ainakin amatöörin, mahdoton arvioida. Pohja ei ole suora.

Pahimmin oli ruostunut vesitankin täyttöaukon alla oleva kohta, joka oli uretaanivaahdon peittämä. Paksuudesta oli lähtenyt 1mm noin neliösentin alalta. Vastaavia pistemäisiä kohtia oli muutama.

Käytettyä teräsvenettä ostaessa moni teettää pohjan ultraäänimittauksen. Olisi ollut äärimmäisen pieni todennäköisyys, että Iiriksen mittauksessa olisi löytynyt yhtäkään ohentumaa. Mittaus kannattaa kuitenkin tehdä. Jos ohentumia löytyy, on pohja pahoin ruostunut. Mittaus ei kuitenkaan takaa pohjan kuntoa. 

Terästä voi leikata ja hitsata. Jos jostain löyty paha syöpymä pieneltä alueelta, on se suhtellisen helppo korjata.

Laattaruostetta suurennetussa kuvassa.

Kun ruostetta alkoi löytyä olimme alkuun varsin pettyneitä. Nyt kun pohja on saatu maalattua olemme lopputulokseen tyytyväisiä. Iiriksen pohja on täysin kunnossa ja kestää pienellä huollolla vaikka kuinka pitkään. Harva veneen omistaja voi olla omasta veneestään yhtä varma.

Halusimme maailmanpurjehduksellemme nimenomaan metalliveneen. Täysalumiinivene olisi ollut vielä parempi, mutta kun Iiris oli tarjolla, oli valinta helppo.

Madeiran myrskyssä Iiris hakkasi laiturin yli vastapäisen veneen ankkuriin koko yön. Vauriot olivat käytännössä vain rikkoutunut keulavalo. 

Luulen, että lasikuituvene vastaavassa olosuhteessa olisi kärsinyt vakavia vaurioita. Keula olisi ollut tohjona ja mahollisesti masto nurin.

Olemme nyt saaneet ratkaistua jollain tavalla kaikki edellä luetellut rakennusvaiheen viat.

Voisi ajatella, että metalliveneessä eri metallien väliset galvaaniset jännite-erot ovat suuri ongelma. Kyseessä on asia, joka on ehdottomasti opiskeltava. Miten eri metalleja tulee eristää toisistaan, ettei galvaaninen pari aiheuta korroosiota.

Minulle oli yllätys, että vedenalaisissa osissa sinkkianodeilla suojattu metallirunko mahdollistaa esimerkiksi läpivienneissä ja potkuriakselissa huonomman materiaalin käytön. 

Yleisesti Euroopassa venetarvikeliikkeissä myytävänä olevat messinkiläpiviennit kestävät paremmin teräsveneessä kuin lasikuitu- tai puuveneessä. Sinkkianodi suojaa niitäkin.

Mistä materiaalista läpivienti on tehty, selviää stanssatusta CW-koodista.

Yleisesti myynnissä olevat läpiviennit ovat koodilla CW617N, joka sisältää 40% sinkkiä. Kalliimmat ja paremmat pronssiset eivät sisällä sinkkiä.

Täytyy vielä todeta, että korroosio ongelmat eivät Itämerellä, järvistä puhumattakaan, ole yhtä pahat kuin suolaisemmissa vesissä. Tämä on hyvä huomioida, jos lähtee Itämerellä hyvin toimineella veneellä kauemmas.

Lähteet:

Nigel Warren: Metal Corrosion in Boats

EUROPEAN STEEL AND ALLOY GRADES

TERÄS KOSKETUKSISSA MUIDEN MATERIAALIEN KANSSA - Korroosionkestävyys

Pohja maalattu!

Jonna 2.9.2014 23:24:45 EEST

N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Nostimme vesitankit pois paikoiltaan muutamaa päivää vaille puoli vuotta sitten. Puoleen vuoteen mahtuu paljon hikeä ja kyyneleitä. Timolta ehkä enemmän hikeä ja minulta niitä toisia.

Ihan puolta vuotta ei varsinaista työtä kuitenkaan tehty. Pääsiäiseksi vene siivottiin siedettävään kuntoon vieraita varten. Tämän jälkeen odotettiin lähes kuukausi, että päästiin muuttamaan Mantaan. Tämän jälkeen tehtiin monta kuukautta töitä, välillä vähän liiankin paljon. Vuorotellen on ollut fysiikka ja hermot lopussa.

Nyt elämä alkaa näyttämään kuitenkin paljon valoisammalta. Monta kuukautta on Iiris ollut likaisen ruoste-, maali- ja metallipölyn vallassa. Nyt on alkanut puhtaampi kausi.

Alkuperäinen työnjako oli, että Timo maalaa ja minä rupean tekemään hankintoja asennuksia varten. Hyvin pian selvisi, että yhden ihmisen on hyvin rankkaa maalata yhdessä päivässä kaikki maalattavat pinnat. Ensimmäinen ns. töpöttölypäivä hyvin ohuella maalikerroksella meni ok. Seuraava päivä olikin sitten jo selvästi liian pitkä. Timo kyllä sinnitteli loppuun asti, mutta selvää oli, että kolmea päivää peräkkäin ei voi yhtä rankkaa päivää tehdä. Varsinkin, kun Timon kaksi ensimmäistä maalauspäivää alkoi perähytistä ja suurilla vastoinkäymisillä. Ensimmäisenä päivänä hydrauliöljyä valui jostain, ja vettä. Vesi johtui edellispäivän pesusta ja hydrauliöljy putken liitoksen vuodosta. Seuraavana päivänä taas hiki valui pohjalle niin, ettei maalaamisesta tullut mitään.

Minä otin siis työkseni perähytin maalauksen ja sen lisäksi pilssin (se mikä on kölin sisällä). Nyt saatiin yhdessä päivässä maalattua kaikki. Perähytin sain jopa maalattua kahteen kertaan, joten kuroin rytmin kiinni. Olen kuitenkin melkein päätä lyhyempi kuin Timo, joten siksi perähytti on minulle vähän helpompi työpiste. Se kun on oikeasti aika matala ja ahdas tila.

Timolla oli hyvä suunnitelma, miten hän saa kaikki pinnat maalattua, maalaamatta itseään nurkkaan. Suurin osa vessan lattiasta oli jo ennestään maalattu, joten sieltä pitäisi poistua. Vessassa on paljon kahvoja ja nyt ne tulivat koeponnistettua parhaimmalla/pahimmalla tavalla. (Ei me kyllä epäilty niitä hetkeäkään.) Timo viritti köydestä portaat kannelle nousemiseen. Hyvin kestivät. Valitettavan usein veneissä ei ole kunnon kahvoja tai jos on, niin niitä ei ole kunnolla kiinnitetty. Kahvojen pitää kestää ihmisen paino.

Timon suunnitelma oli aukoton, paitsi... Siinä ei ollut huomioitu sitä, että minä tulen vielä iltavuoroon maalaamaan perähytin toiseen kertaan. Piti rakentaa köysirata, jotta Timo pystyi sekoittamaan ja lähettämään maalin minulle, niin että välissä oli jo maalattu alue.

Tässä vähän kuvia "ennen ja jälkeen".

Jos vesi pääsee yhdestä kohtaa maalin alle, leviää ruoste äkkiä pitkälle. On monia syitä, miksi veneen pohjalle joskus pääsee vettä. Maalin pitäisi kuitenkin pitää vesi poissa teräksestä.

Vesitankkien alla oli pahimmat ruostumiset. 

Meillä on monia syitä miksi ruoste oli saanut vallan. Ensinnäkään pohjaa ei ole koskaan (ainakaan kunnolla) hiekkapuhallettu, veneen teetättäjä on sen kyllä tilannut ja maksanut. Tämän takia hitsauksesta on jäänyt teräkseen pinta, joka olisi pitänyt poistaa. Tämän lisäksi maali, joka pohjaan on ruiskutettu, on ollut huonoa, se ei ole pitänyt vettä pois teräksestä sielläkään, missä pohja on ihan sileä ja tasainen. Vesitankin täyttöletku on vuotanut todennäköisesti pitkään. Jos pohjatyöt olisi tehty hyvin, sekään ei olisi tehnyt millin monttua runkoon. 

Akselin vannasputkelle tehty kolo oli jotenkin hassu, se oikein houkutteli kaiken veden ja lian luoksensa. Samassa kuvassa näkyy myös toinen ongelma, joka on joka puolella venettä. Palkkeja ei ole hitsattu koko matkalta. Näitä pieniä koloja ei myöskään ole voitu mitenkään saada ruiskumaalauksella kunnolla maalattua. Osa koloista on tarkoituksella tehtyja veden valumiskoloja, toiset on vaan niitä rakoja, mitkä ovat jääneet pohjan ja palkin väliin. Veden valumiskolot taas pitäisi olla niin suuria, että ne pystyisi myös hyvin maalaamaan.

Nyt pohjan pitäisi neljän epoxykerroksen jälkeen olla parempi kuin koskaan. Joissain paikoissa oli pahoja ruosteita ja peltiä on lähtenyt paljon. Olemme kuitenkin useammasta lähteestä oppineet, että millin kerros riittää, että vene on tarpeeksi vahva.

Toivotaan parasta, että kaikki on onnistunut hyvin. Kaikki nyt maalatut paikat pyritään kuitenki pitämään sellaisina, että niitä pystytään tarkistamaan ja tarvittaessa tekemään pieniä korjauksia. Toivottavasti ei kenenkään tarvitse uudestaan ruveta näin suurimittaiseen työhön.

Seuraavaksi työt jatkuvat purettujen rakenteiden uudelleen rakentamisella ja sähköjen yms. uudelleen asentamisella. Meidän "varastoveneet" pitää tyhjentää meidän tavaroista parin-kolmen viikon sisään. Toivottavasti saadaan Iiris siihen kuntoon, että tavarat voi siirtää sinne ilman lisämutkia.