Laguunissa sattuu ja tapahtuu

Jonna 15.4.2016 22:46:25 EEST

N 18° 2.428', W 63° 5.583'

Täällä oli valitettavan vilkasta muutamana päivänä. Me olemme eläneet rauhassa ilman harmeja, mutta meidän ympärillä on tapahtunut.

Yhtenä päivänä Timo rupesi seuraamaan belgialaisen veneen liikkeitä. Vene oli ankkuroitunut hyvin lyhyellä ketjulla hyvin matalaan veteen. Ruopatun väylän vieressä vesi on paljon matalampaa kuin muualla, ilmeisesti ainakin osa väylien ruoppausjätteistä on vain nostettu väylän viereen. Jos ankkuri siitä lähtee alamäkeen, sitä ei pysäytä mikään, paitsi seuraava matala kohta.

Valitettavasti ennen seuraavaa riittävän matalaa kohtaa matkalle sattui toinen akkuroitu vene.

Matkaveneet ovat usein hyvin vahvasti rakennettuja, joten jopa lasikuituveneet kestävät aika paljon kolhuja. Puhumattakaan meistä, joilla runko on metallia.

Tällä kertaa valitettavasti vastassa oli hyvin pieni kisavene, joka ei oikeasti kestä ihan kaikkea. Facebook-juttujen perusteella kuitenkin tiedämme, että veneeseen tuli vaurioita. Vaurioit tulivat ilmeisesti vesirajan alapuolelle, missä suuremman veneen ankkuriketju useampaan otteeseen kiristyi.

Aina, kun näemme tällaisia tapahtumia, olemme hyvin tyytyväisiä peltiveen omistajia. Onneksemme kohdallemme ei ole sattunut havereita, mutta tiedämme, että meidän veneemme kestää paljon.

Tuo edellä mainittu veneiden kohtaaminen vaikutti kuitenkin seuraavaksi aika pieneltä harmilta.

Minä olin juuri lähtenyt jollalla kauppaan, mutta pysähtynyt matkan varrelle vaihtamaan muutaman sanan JollyOceanin miehistön kanssa. Siinä kun vaihdettiin päivän kuulumisia, lipui ohitsemme melko iso proomu kahden hinaajan kuljettamana. Yhtäkkiä huomasimme, kun kaksi pientä poijussa peräkkäin olevaa venettä lähti proomun perään. Johonkin osaan proomua oli poijun ankkuri tai köysi tarttunut. Henkilökunta oli hyvin valppaana ja tiputti "ankkurointitolpat" hyvin nopeasti. 

Tässä vaiheessa irroitin itseni JollyOceanin kyljeltä ja lähdin katsomaan/kuvaamaan tapahtumia. Matkaa oli vähän, mutta proomu oli jo tukevasti paikoillaan ja tilanne rauhoittunut.

Paikallinen kondolikuski tuli hyvin nopeasti paikalle ja hinasi veneet toiseen poijuun.

Tässä vaiheessa tämä kataaraani lähti karkuun. Heidän tilanteensa ei näyttänyt kovin hyvältä. Nostivat ankkurin ja laskivat sen uudestaan hieman kauemmeaksi proomusta.

Vaikutti siltä, että kaikki oli taas hallinnassa ja proomu jatkoi tyytyväisenä matkaansa. Mutta ei. Olin vielä mennyt vaihtamaan muutaman sanan Aulin ja Reijon kanssa, kun näimme maston lähtevän proomun mukaan.

Timo oli seurannut samaa esitystä meidän veneeltä. Tässä kuva toisesta kulmasta otettuna "mastosta" joka lähti proomun mukaan. Taas oli proomun joku vedenalainen osa ottanut poijuköyteen kiinni ja proomu lähti hurjalla vauhdilla "hinaamaan" venettä. Onneksi miehet olivat taas valppaita ja tolpat menivät pohjaan tosi nopeasti. Purjevene oli alunperin kohtisuoraan proomun kylkeen nähden, tässä se on jo lähtenyt proomun mukaan.

Timo sai myös kuvattua minut kuvaamassa.

Suurimman osan vaaratilanteista voi välttää olemalla itse fiksu, ihan kaikkeen ei kuitenkaan oma toiminta vaikuta. Onneksi olimme tällä kertaa riittävän kaukana proomun reitiltä, joka meni ankkuripaikan halki.

Toivottavasti hyvä onni seuraa meitä jatkossakin.

Juhlat jatkuu

Jonna 9.4.2016 19:51:08 EEST

N 18° 2.428', W 63° 5.583'

Saatuamme Veskulta meidän paketit, siirryimme Simpsom Bay Lagooniin. St. Maarten/Martin on mielenkiintoinen saari monessa mielessä. Sen lisäksi, että saaren jakaa kaksi valtiota, on saaren keskellä valtava laguuni. Meren aallot eivät tänne pääse. Veneliikenne sen sijaan on kovin vilkasta, joten päivisin on välillä jopa rauhatonta. Hollannin puolella lagooniin pääsee muutaman kerran päivässä aukeavan nostosillan läpi. Meidän kanssa samaan aikaan sisään tuli melkoinen joukko muitakin veneitä. Jotkut olivat melkein laivan kokoisia. Meidän takana tulevan moottori"veneen" mastot olivat lähes meidän windexin korkeudessa. Ranskan puolella on oma siltansa, me mahtuisimme sieltä hyvin sisään, mutta suuremmat pääsevät vain Hollannin sillasta. AIS tietojen mukaan suurin huvialus tällä hetkellä täällä on 81 metriä pitkä.

Valitettavasti Team Brunel rikkoi viime syksynä edellisen vuoden ARC ennätyksen. Tästä paikasta on näköjään tullut veneen uusi kotisatama. Tai sitten se laivataan monien muiden mukana Eurooppaan kevään aikana. Emme tiedä siitä sen enempää.

Koska olimme jo selvittäneet itsemme ja veneemme Hollantiin Philipsburgissa, oli ankkuripaikan valinta lagoonissa helppoa. Jos olisimme menneet Ranskan puolelle, olisi ollut edessä viranomaiskierros molemmissa maissa.

Jos olisimme jatkaneet vielä seuraavasta sillasta läpi, olisimme päätyneet Ranskan puolelle. Tämä silta on valmistunut vasta kaksi vuotta sitten. Missään meidän purjehdusoppaissa ei ollut mitään mainintaa siitä. Vähän yllättyneinä näimme sen ensimmäisen kerran Navionicsin kartassa tabletin ruudulla. Onneksi kuitenkin niin, ettei ihan yllätyksenä tullut silmien eteen.

Aina elämä ei täälläkän ole pelkkää juhlaa. Martiniquelta asti meillä on ollut ongelmia perämoottorin kanssa. Le Marinissa vaihdettiin tukkeutunut polttoainesuodatin. Dominicalla putsattiin kaasari. Viisaampi olisi myös vaihtanut sytytystulpan, mutta jotenkin se aina jäi seuraavaan kertaan.

Timo huoltotöissä. Tällä kertaa syynä katkennut käynnistysnaru.

Edellisessä blogissa meillä oli melkein joulu. Nyt ei ollut "melkein" juhlat, nyt oli ihan oikeasti minun syntymäpäivä. Olimme suunnitelleet juhlivamme syntymäpäivääni menemällä ulos syömään. Suunnitelmat onneksi muuttuivat parempaan suuntaan. Suomalaisen JollyOceanin Auli ja Reijo olivat Facebookista nähneet merkkipäiväni. He poikkesivat onnittelemaan myöhään iltapäivällä. Onneksi meillä sattui olemaan kuohuviinipullo kylmässä. Heidän tuoma syntymäpäivälahja (viinipullo) ei valitettavasti seuraavaa päivää nähnyt. Näiden juhlimisien jälkeen aurinko oli ehtinyt jo laskea. Auli ja Reijo olivat lähteneet veneeltään jo puoliltapäivin eivätkä olleet suunnitelleet viipyvänsä näin pitkään. Lainasimme heille taskulampun kotimatkaa varten. Itse emme enää viitsineet pimeässsä maihin lähteä. Synttäri-illallinen maissa seuraavana iltana maistui ihan yhtä hyvältä. Eikä se ole niin päivän päälle. Enkä olisi halunnutkaan mitään muuta, juhlat ystävien kanssa ovat kuitenkin parhaat.

Pitkäkestoisemmat lahjani sain jo pari päivää etukäteen. Tässä suurin pakettini, ei meinannut jollaan mahtua.

Ihan pelkästään syntymäpäivääni ei uusi perämoottori liittynyt. Sitä oli jo pitkään harkittu. Periaatteessa 17 vuotta vanha kone oli vielä käyttökelpoinen, mutta onhan se jo paljon maailmaa nähnyt. Euroopassa emme halunneet moottoria vaihtaa, koska emme halunneet 4-tahtimoottoria (EU:ssa ei pieniä 2-tahtimoottoreita saa enää myydä). 4-tahtinen olisi monessa mielessä parempi, käyntiääni olisi hiljaisempi, polttoainetta kuluisi vähemmän ja sen päästötkin olisivat pienemmän. Haittapuolena on kuitenkin sen huomattavasti suurempi paino. Tulee aikoja, kun joudumme kantamaan jollan ja moottorin rannalle, silloin 7 kiloa lisää on paljon, kun jo nyt yhdistelmä on juuri ja juuri kahdestaan nostettavissa. Myös moottorin huoltaminen itse on yksinkertaisempaa.'

Timo ensimmäisellä koeajollaan.

Tätä ennen minä olin käynyt kerran maissa kaupassa ja viemässä jättimäisen laatikon ja sen sisältämät styroksit roskiin. Ensimmäinen 10 minuuttia piti konetta käyttää tyhjäkäynnillä, silloin ajauduin jo kovassa tuulessa väärään suuntaan, kun vastatuuleen yritin päästä. Onneksi alun jälkeen sain jo käyttää puolia moottorin tehoista.

Ihan kaikki muutkaan ostokset eivät liittyneet syntymäpäivääni. Moottorin kanssa samana päivänä ostimme myös uuden ankkurin. Kirjoitin meidän ankkurointiongelmista Martiniquella. Vanhan CQR:n tilalle hankimme 20 kg Rocna Vulcan -ankkurin. Rocna on viime vuosina pärjännyt parhaiten ankkuritesteissä. Sen on kuitenkin muotonsa vuoksi vaikea sovittaa keulaan, jossa ankkurirulla ei ole uloin osa. Toivottavati Vulcan osoittautuu yhtä hyväksi kuin edeltäjänsä. Se on vielä niin uusi, että testituloksia emme siitä ole löytäneet. Huonompi kuin entinen se ei kuitenkaan voi olla.

Ankkurin vaihto ankkurissa on periaattessa vähän vaikeaa. Käytännössä se onnistui kuitenkin helposti. Laitoimme vanhan 10 kiloisen Brucen köyden päähän ja se piti meidät hyvin paikoillaan sen aikaa kuin vaihdoimme ketjun päähän uuden ankkurin. Laguunin pohja on saven ja hiekan sekoitusta, joten täällä pitää lähes kaiken muotoiset ankkurit. Väliaikaista ankkurointia helpotti myös melko paljon se, että ankkuripaikallamme veden syvyys on vain 2,5 metriä.

Timo kiinnittää ketjua uuteen ankkuriin.

Uskomme, että uusi ankkuri on paljon luotettavampi kuin vanha. Se taas takaa meille molemmille paremmat yöunet, joten sen vaikutus elämänlaatuumme on hyvinkin suuri.