Vihdoin purjehdimme

Jonna&Timo Sep 30, 2018 10:58:57 PM GMT

N 5° 5.410', W 80° 22.210'

Viime yönä puolelta öin saimme vihdoin purjeet vetämään 31 tunnin moottoroinnin jälkeen. Voi sitä ihanuutta. Niin hiljaista ja rauhallista. Tyynen jälkeen meri oli rauhallinen, joten vaikka jouduimmekin kiristämään purjeet luoviasentoon oli meno hyvin tasaista.

Sitä mukaa, kun tuuli nousee, nousee tietysti myös aallokko. Nyt meno onkin jo vähän ryskivämpää. Todennäköisesti tuuli on vastaista vielä ainakin muutaman päivän, mutta pääasia on, että meillä on tuulta.

Aiemmin tänään meidän parästaagin kiristysruuvi katkesi. Nyt staagi on taas kireä ja kiinnitetty paksulla dyneemalla. Vanhoista valpurin blokeista oli taas hyötyä. Valpurin vanha skuuttitalja on meillä käytössä jollanosturina. Nyt siihen lisättiin vielä vanha turbotaljakin ja sillä saimme staagin käyttäen Timon kaikkia voimia riittävän kireäksi. No toki tuo taljavirityskin on yhtensä jopa 36 kertainen!

Tämän tapahtuman seurauksena meidän kommunikointimenetelmät kuitenkin vähenivät hetkeksi. Perästaagi toimii SSB radion antennina ja nyt siihen kiinnitetty johto irtosi. Yritämme korjata sen, kunhan tuuli kevenee tai kääntyy myötäisemmäksi. Onneksi meillä on vaihtoehtona satelliittipuhelin, joten säätiedotukset ja muut tärkeät asiat silti saadaan. Lähinnä meidän yhteydenpito muihin veneisiin jää tauolle. Olemme yrittäneet joka ilta jutella ystäviemme kanssa, jotka ovat meitä pari viikkoa edellä. Lähes joka ilta olemme saaneet heihin puheyhteyden, viimeksi eilen.

Toistaiseksi suuntaamme edelleen etelään etsimään myötävirtaa ja toivottavasti myös vähän myötäisempiä tuulia. Tällä hetkellä myötävirta on kuitenkin se, mitä eniten etsimme. Jos nyt lähtisimme kohti länttä, kohtaisimme todennäköisesti voimakkaan vastavirran.

Iiris painelee eteenpäin hyvää vauhtia ja miehistö on tyytyväinen.

24 tuntia lähdöstä

Jonna&Timo Sep 29, 2018 10:46:16 PM GMT

N 6° 49.640', W 80° 7.910'

Eilinen oli kiireinen päivä. Aamulla aikaisin rupesimme laittamaan venettä merikuntoon. Vielä oli paljon tavaroita vähän siellä sun täällä odottamassa johonkin koloon tunkemista.

Kello 10 piti agentin tulla hakemaan meidät marinasta toiseen maasta uloskirjautumista varten. Olemme toki täällä tottuneet, että kaikki ei aina mene ihan pohjois-eurooppalaisella tarkkuudella, nyt kuitenkin jo puolen tunnin odotus rupesi hermostuttamaan.

Saimme paperit kuntoon ja minä lähdin vielä samalla reissulla kauppaan. Olihan kello vasta aamupäivässä, mutta aamulla meille toimistossa sanottiin, että klo 12 pitäisi lähteä tai joutuisimme maksamaan vielä seuraavan yön (yli 80 dollaria). Pääsimme kuitenkin sopuun ja lupasimme lähteä kolmelta.

Yhdeltä olin takaisin marinassa ja äkkiä tungettiin viimeiset pyykit koneeseen. Emme halunneet säilöä hikisiä kaupunkivaatteitamme pyykkikorin pohjalla haisemassa.

Jotenkin sain kuin sainkin kaikki viimeiset kauppaostokset pakattua vielä johonkin erittäin täydessä veneessämme.

Vähän ennen kolmea oli pyykit kuivat ja olimme valmiit palauttamaan portin avaimet ja maksamaan marinan laskun. Eihän me tietenkään ihan heti lähdetty, mutta eihän siitä kukaan tietenkään välittänyt.

Kello 17 käynnistimme moottorin ja 1705 köydet vihdoin irtosivat. Tätä oli odotettu!

Kuten aiemmin jo kirjoitimme, tuulet eivät ole tähän aikaan vuodesta parhaimmillaan. Nyt olemme olleet liikkeella 24 tuntia ja koko se aika on ajettu moottorilla. Suuntaamme etelälounaaseen, josta parin vuorokauden sisään toivottavasti löytyy tuulta. Neljä vuorokautta moottorointia alkumatkasta alkaa olla ehdoton maksimi. Emme voi käyttää heti kaikkea dieseliämme. Saatammehan tarvita sitä vielä myöhemminkin.

Viime ajat olemme odottaneet sitä, että pääsisimme liikkeelle. Nyt odotamme sitä, että saisimme sammuttaa moottorin.

Takaisin Panama Cityssä

Jonna 27.9.2018 4:58:18 EEST

N 8° 54.794', W 79° 31.639'

Nyt on Iiris joutunut erikoiseen seuraan. Marina, jossa olemme on täynnä isoja ja kiiltäviä urheilukalastusveneitä. Joka päivä niitä pestään ja vahataan. Palvelu ja kaikkien ystävällisyys kuitenkin myös meitä purjehtijoita kohtaan on erinomainen. Satamamaksuista sen verran, että halpaa ei ole. Ja minimiveloitus on 40 jalkaa. Onneksi meidän kokonaispituus on 39 jalkaa, joten paljon ei makseta "tyhjästä".

Pitkään ei täällä kuitenkaan ole tarkoitus viihtyä. Olemme jo sopineet agenttimme kanssa treffit perjantaiaamuksi, jolloin hoidamme maastalähtöpaperit kuntoon.

Koeajo Las Perlasiin sujui hyvin ja samoin takaisin tänne Panama Cityyn. 30 sisäänajotuntia piti vaihdelaatikolle saada ennen ensimmäistä öljynvaihtoa, niitä kertyi lopulta 31. Täällä on helppo "kerätä" konetunteja, kun harvoin näillä vesillä tähän aikaan vuodesta on purjehdustuulia.

Marina on meille ennestään tuttu. Keväällä ankkuroimme pari kuukautta tuossa edustalla ja käytimme La Playita Marinan jollalaituria.

ilen oli kaunis sää ja tuo ankkuripaikkakin näyttää ihan kivalta, mutta tänään on taas tälle vuodenajalle tyypillinen keli eli maininki tulee tuolta mereltä. Muutama paikallinen vene siellä on ankkurissa/poijussa, mutta yhtään ns. meikäläistä ei ole. Keväällä meitä oli tuossa alueella ainakin parikymmentä. Nyt kaikki ovat pengertien toisella puolella alueella, joka näkyy tuossa ensimmäisessä kuvassa.

Yksi marinassa hoidettavista hommista oli tuulimittarin huolto. Tämän vuoksi kaikki tämän blogin kuvat on otettu meidän maston huipusta. Purjeveneitä tässä marinassa on vain muutama. joidenkin kalapaattien vavat ja antennit kuitenkin yltävät lähes meidän maston korkeuteen.

Jos kaikki menee suunnitellusti, meillä tuskin on aikaa kirjoittaa uutta blogia ennen Tyynenmeren ylitykselle lähtöä. Mereltä meillä on mahdollista päivittää blogia sekä SSB-radiolla että sateliittipuhelimella. Molemmat näistä on kuitenkin kytketty tietokoneeseen kiinni, joten jos meistä ei kuulu mitään, ei kannata huolestua. Silloin todennäköisesti vain tietokoneet temppuilevat.

Tähän aikaan vuodesta on kaikkea muuta kuin ihanteelliset olosuhteet Tyynenmeren ylittämiseen. Suurin ongelma todennäköisesti on kevyt ja vastainen tuuli. Positiivinen arviomme on, että vietämme merellä 5-6 viikkoa. Ruokaa ja juomaa meillä kuitenkin riittää mainiosti ainakin kolmeksi kuukaudeksi, todennäköisesti paljon pidempäänkin.

Vene on ollut jo monta kuukautta täynnä ruokaa, mutta huomenna pitää vielä mennä ostamaan vähän tuoretuotteita. Ja vessapaperia tarpeeksi. Sitä tarvetta vasta onkin vaikea arvioida, vai kuinka moni tietää paljonko käyttää kuukaudessa.

Isla Pedro Gonzales

Jonna&Timo Sep 24, 2018 12:00:00 AM GMT

N 8° 25.324', W 79° 6.673'

Niinhän siinä taas tietenkin kävi, että lyhyt ankkurointi vähän venähti. Pariksi päiväksi tultiin, mutta kohta on meilkein kaksi viikkoa vierähtänyt.

Jollan pesimme ja pakkasimme Tyynenmeren ylitystä varten jo keväällä. Emme viitsineet ottaa sitä täällä esille. Jollamatkan päässä olisi sekä pieni kylä että marina. Kumpikaan niistä ei vaikuttanut niin mielenkiintoisilta, että olisimme halunneet pestä ja pakata jollaa uudestaan. Niin, ja eihän meidän pitänyt olla täällä kuin pari yötä.

Eniten aikaa on kulutettu SSB-radion aiheuttamien häiriöiden metsästykseen tai lähinnä niiden eliminointiin. Simradin autopilotin ruorikulma-anturi on aina ollut ongelmallinen. Aikoinaan saimme radion asennettua vasta matkalla kohti etelää. Ensimmäiset kokeilut merellä Saksan edustalla olivat mielenkiintoiset, kun autopilotin ruorikulma-anturi sekosi. Kun radio lähtetti, väitti anturi ruorin olevan 20 astetta eripaikassa kuin se oli. Ruorin "oikaisu" tietenkin auheuttaa sen että, että veneen keula osoittaa minne sattuu. Kun tämä tapahtuu muutaman sekunnin välein, poukkoilee vene holtittomasti sinne sun tänne.

Aiemmin Timo on saanut tämän ongelman osittain hallintaan vähentämällä lähetystehoa. Tämä kuitenkin estää pidemmillä etäisyyksillä yhteyksien saamisen.

Tätä ogelmaa yritettiin selvittää jo Vista Marissa, mutta nyt tätä tehtiin täyspäiväisesti. Ferrittirenkaita laitettiin sinne sun tänne. Sähköjohtoihin siellä sun täällä. Datakaapeleihin, missä pystyttiin. Välllä häiriö väheni, välillä kasvoi. Myös radion maadoitusta parannettiin. Parina päivänä saatiin häiriö jo yhteen asteeseen. Se periaatteessa ei enään saisi venettä mutkittelemaan, mutta miksi tyytyä siihen. Eilen vihdoin saimme tulokseksi nolla. Oskilloskoopilla mitattuna meidän sähköverkossa häiriöitä edelleen riittää, mutta ainakin tässä vaiheessa olemme tyytyväisiä, kun autopilotti ei häiriinny.

Veneen pohjaa on putsattu useampaan otteeseen. Meidän maalit pohjassa on tosi huonossa kunnossa, joten kasvustoa kertyy helposti. Kaikkia leväkarvoja ei edes pois saa, mutta suurimmat kuitenkin. Tänään kävin viimeisen kerran pohjan alla, nyt on "hookah dive" pakattu takaisin kaappiin. Järkyttävää oli kuitenkin huomata, että viikko sitten putsatussa potkurissa kasvoi jo uuttaa karvaa... Pitää siis päästä äkkiä liikkeelle.

Huomenna meidän suunnitelmissa on siirtyä n. 30 mailia kohti Panama Cityä. Viimeiset muutamat mailit jätetään sitä seuraavalle päivälle.

Koeajo Las Perlasiin

Jonna&Timo Sep 13, 2018 9:06:00 PM GMT

N 8° 25.324', W 79° 6.673'

Eilen illalla koitti vihdoin se hetki, jota olimme odottaneet jo kuukausia. Pääsimme irti Vista Mar Marinan laiturista. Huhtikuussa tarkoitus oli lähteä suoraan Ranskan Polynesiaan, nyt piti ensiksi lähteä pienelle koeajolle.

Las Perlas saarille oli 50 mailia matkaa. Emme missään nimessä halua ankkuroida uuteen paikkaan pimeässä, joten varmimmaksi konstiksi jäi lähteä illalla ja olla auringon noustessa perillä. Pelkäsimme silti, että olemme vähän liian aikaisin perillä. Ei huolta, vuorovesivirta huolehti siitä, että aurinko ehti juuri nousta ennen kuin ankkuroimme Isla Pedro Gonsalesin kohtuullisen suojaiseen ankkurilahteen. Virta oli niin kova, että keulan osoittaman suunnan ja todellisen liikkumissuunnan ero oli välillä jopa yli 30 astetta.

Koeajon lisäksi keräämme myös konetunteja. Uuden vaihdelaatikon öljyt pitäisi vaihtaa 30 tunnin jälkeen. Öljyn vaihto ei varsinaisesti ole vaikea operaatio, mutta pari seinää pitää irroittaa pois edestä. Emme siis mielellämme tee sitä keskellä valtamerta.

Juuri tällä hetkellä sataa kaatamalla vettä, mikä on aika tyypillistä Panamassa tähän aikaan vuodesta. Onneksi aiemmin oli kaunis sää, joten pääsimme pitkästä aikaa nauttimaan meressä uimisesta. Ei marinan uima-allas millään vastaa sitä tunnetta, kun hyppää uimaan veneen perästä. Toisaalta uima-altaassakin on puolensa. Pari kertaa uimme veneen ympäri, mutta sitten piti kiirehtiä pois vedestä. Jotain näkymättömiä meduusan lonkeroita oli vedessä, jotka alkoivat pistelemään iholla. Onneksi viiden metrin vuorovesi vaihtaa veden ankkurilahdessa tehokkaasti, joten eiköhän uiminen taas huomenna onnistu.

Nyt tarkoitus on nauttia näistä saarista muutama päivä tai meidät tuntien ehkä viikkokin voi vierähtää.

Lähtövalmisteluja

Jonna 9.9.2018 4:44:33 EEST

N 8° 28.990', W 79° 56.652'

Alamme taas kerran olemaan lähtövalmiit. Olemme nyt laiturissa hieman käyttäneet konetta uuden vaihdelaatikon ja laakereiden kanssa. Kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa.Ensi viikolla meidän on tarkoitus lähteä ensimmäiselle oikealle koeajolle, 50 mailin päähän Las Perlas saarille. Siellä pääsemme myös puhtaisiin uimavesiin, joten veneen pohjan puhdistaminen sukeltamalla on huomattavasti mukavampaa kuin tämän marinan sameassa vedessä.

Kun olemme saaneet kaikki muutkin järjestelmämme testattua, esim. vedentekolaitteen, radiot yms. suuntaamme takaisin Panama Cityyn, jossa teemme viimeiset ruokahankinnat ennen Tyynenmeren ylitystä. Vene on jo nyt liian täynnä kaikkea, mutta kai sitä pitää vielä lähtiessä jotain tuoretta ruokaa ostaa. Ainakin veneen uloskirjaus pitää tehdä ja hakea lähtöleimat passeihin.

Tällä viikolla vietimme taas pitkästä aikaa päivän tavallisina turisteina. Marina järjesti retken läheiseen vuoristoon. Tai no, me olimme vain siellä laaksossa vuorten keskellä, entisessä tulivuoren kraaterissa. Sen verran korkealla merenpinnasta oli laaksokin, että pienessä sateessa piti vetäistä takit päälle ettei tullut vilu. Matkan antiin kuului hienot maisemat bussin ikkunasta, kuvassa taustalla oleva vesiputous sekä eläintarha. Ympäröivät vuoret ovat siitä mielenkiintoiset, että niiden toisella puolella on Karibian meri ja toisella Tyynimeri. Vuorien eri puolilla sää ja kasvillisuus poikkeavat huomattavasti toisistaan.

Pari iltaa sitten meillä punottiin juonia Tyynenmeren varalle. Barry (S/Y White Shadow) ja Edd (S/Y Clair de Lune) tulivat meille iltakaljalle ja keskustelmaan yhteydenpidosta Tyynellämerellä. HF-radiolla, jota purjehtijoiden kesken kutsutaan SSB-radioksi, voi olla periaatteessa yhteydessä maapallon toiselle puolelle. Veneiden antennit eivät kuitenkaan ole täydellisiä ja lähetystehotkin ovat melko matalia (max 150W). Joillakin meistä toimii toiset taajuudet paremmin kuin toiset. Monia muitakin rajoituksia on. Radiokelit myös vaikuttavat yhteyden pitoon. Saimme kuitenkin sovittua pari eri taajuutta, joita aiomme päivystää merellä. Kun olemme matkalla päivystämme seuraavia taajuuksia joka päivä: 14340 kHz UT0000 ja 7250 kHz UT0005. Jos haluat yrittää ottaa meihin yhteyttä, tuolloin samaan aikaan voit yrittää meitä tavoittaa. OH2EHW on Timon tunnus.

Onneksi osien odottelu ei ole ihan tylsääkään ollut. Eräissä keskiviikkonyyttäreissä Tara onnistui tekemään töyhtön minun hiuksiini.

Oli siis aika mennä hiustenleikkuuseen. Olemme TImon kanssa vuosikaudet leikannanneet toistemme hiuksen. Nyt menin kuitenkin Taran ja Judin kanssa ihan oikeaan salonkiin. En ennen olekaan käynyt sellaisessa kampaamossa, jossa jo aamupäivällä saa shampanjalasin käteensä. Italialainen hiustaitelija teki hyvää työtä. Jatkossa taidan kuitenkin pitäytyä Timon käsittelyssä. Kyllä tuon hiustenleikkuun hinnalla voi ostaa kotiin pari-kolme pulloa kuohuvaa. Kiva "tyttöjen päivä" meillä kuitenkin oli, joten ehdottomasti kannatti mennä.