Elämää Prickly Bayssä

Jonna 24.7.2016 4:14:21 EEST

N 11° 59.975', W 61° 45.859'

Moni lukija on varmasti ihmetellyt sitä, miten meillä aina tehdään venetöitä. No, ei ne työt veneessä ikinä lopu, mutta jossain vaiheessa voi päästä sopivaan tasapainoon.

Nyt olemme ottaneet rennosti. Timo tietysti koodaa päivät pitkät, mutta se ei ole työtä, se on harrastus. Jonain päivinä minulla on ollut ompelukone esillä ja olen jotain säilytyspussukoita ommellut. Ihan niin sujuvaa tuo ompelu ei vielä ole, että voisin puhua harrastuksesta, josta nauttisin. Ei se kuitenkaan kovin epämiellyttävää työtäkään ole.

Joka päivä käymme uimassa. Osittain sen vuoksi, että makeaa pesuvettä säästyy, kun huuhtelemme sillä vain suolan iholta. Suurin syy kuitenkin on se, että se nyt vain on niin mukavaa lillua 30 asteisessa vedessä.

Timo iltapesulla.

Oltuamme muutaman viikon samassa ankkuripaikassa, alkoi tehdä mieli nähdä jotain muutakin. Tällä kertaa uteliaisuus tuli kuitenkin tyydytettyä kävelemällä. Viereisen lahden marinaan pääsee vartissa vaeltamalla läheisen kukkulan yli. 

Kasvillisuutta on paljon, mutta jostain kohtaa sain kuitenkin Mt. Hartman Bayn näkyviin.

Mt. Hartman Bay näyttää kartassa hieman suojaisemmalta kuin "meidän" Prickly Bay. Lahden suulla on riuttoja, jotka murtavat lahteen sisään kääntyvät aallot. Lahti oli hieman suojaisempi, mutta kyllä veneet täälläkin keikkuivat. Lisäksi vaikutti siltä, että palvelut ovat Prickly Bayssä kuitenkin paremmat. Emme toistaiseksi vaihda ankkuripaikkaa.

Kukkulalla oli paljon hienoja ja valtavan kokoisia taloja. Taloja suojasivatt kuitenkin niin korkeat aidat ja muurit, että ei niistä oikein valokuvia saanut. Tyhjällä tontilla kukki iloisen näköinen puu.

Viime blogin lopussa kirjoitin, että vietämme vielä muutaman viikon täällä Grenadalla. No, muutama viikko on jo kulunut, mutta ehkä seuraavaksi muutaman viikon päästä lähdemme Trinidadille. Sitä ennen käymme vielä ehkä jonkun muunkin lahden veneellä katsomassa. Täällä Grenadan eteläosissa on paljon lahtia. Osassa lahdista on paljon veneitä, joissain voi päästä olemaan jopa yksin.

Ei tässä kyllä mitään kiirettä ole paikkaa vaihtaa. Olemme kotiutuneet tänne jo melko hyvin. Timon koodausharrastusta ajatellen tämä on hyvä paikka, Wi-Fi ei ole kovin kallis ja on kohtuullisen toimiva ja nopea. Toimivuus tarkoittaa sitä, että se ei usein pätki. Nopeus on sellainen, että moni varmaan kauhistuu. Me olemme hyvin tyytyväisiä, joskus tulee jopa 200 KB/s. Tällä nopeudella voi kuitenkin käyttää nettiä oikein hyvin ja YouTuben videotkin tulevat usein pätkimättä.

Minä kävin eilen jo kolmatta kertaa kaupassa veneilijöiden ostosbussilla. 5 euron hintaan minibussi kuljettaa meitä muutamaan eri kauppaan. Näin saan tehtyä helposti kerralla viikon ostokset. Jonain muunakin päivänä perjantain lisäksi kauppaan pääsisi, mutta olen jo tavannut niin mukavia ihmisia bussissa, että en millään halua olla hyppäämättä perjantain ostosbussiin. Kaksi ostosreissua viikossa olisi jo ehkä vähän liikaa. Rannassa on lisäksi vielä pieni minimarket, mistä voi viikon aikana joitain peruselintarvikkeita täydentää.

Usein puhutaan, että Karibialla on kallista. Se on vähän suhteellista. Jotkut tuontielintarvikkeet ovat hyvinkin kalliita, mutta monet paikalliset tuotteet ovat hyvinkin edullisia. Hedelmiä ja vihanneksia saa painavan kassin todella edullisesti. Tuoretuotteiden laatu on myös erinomainen.

Huomenna on rannassa taas pelipäivä. Siitä ehkä lisää seuraavassa blogissa.

Kryssiä ja kalajuttuja

Jonna 4.7.2016 3:13:09 EEST

N 11° 59.975', W 61° 45.859'

Kanarialta hankittiin uusi rullattava kutterifokka. Atlantilla käytettiin sitä puomitettuna myötätuulessa. Sen jälkeen se oli pitkään käyttämättä. Jos jolla on kannella, sitä ei voi käyttää. Edellisellä purjehduksella pakkasimme jollan sisälle, mutta silloin oli muita mutkia matkassa.

Tänään meillä oli huima 7 mailin purjehdus ja uskalsimme  hinata jollaa perässä. Nyt oli kansi vapaana. Ensimmäiset viitisen mailia lasketeltiin myötäiseen pelkällä isolla. Saaren kulmalla käänsimme keulan kohti itää ja tuuli puhalsi suoraan nenästä. Nyt oli aika avata fokka.

Itseskuuttaava kutterifokka toimi hyvin. Neliöitä siinä on vähän, joten tuulta saa mielellään olla lähelle 10 m/s. Silloin poweria on tarpeeksi ja vene alkaa toimimaan niinkuin sen kryssillä pitääkin.

Aivan täysin itseskuuttaava se ei ole, vaan vähän meidän piti vendoissa löysätä skuuttia, saadaksemme sen vaihtamaan puolta. Vinssattavaa oli kuitenkin vain n. puoli metriä / venda, Aika helppoa. Eteneminen ei kuitenkaan tälläkään kertaa ihan vauhdikkainta ollut, taisi kahden mailin matka tuplaantua ja aikaakin taisi kulua toista tuntia. Pohja ei edelleenkään ole aivan puhdas, ja leväkasvuston vaikutus korostuu kryssillä. Lisäksi Atlantilta puskeva aalto ei myöskään nousukulmaa paranna.

Kiva kuitenkin tietää, että meillä on nyt erilaisia toimivia purjeyhdistelmiä, mitä käyttää. Jos matka olisi ollut vähän pidempi, olisimme kokeilleen fokan ja genoan yhdistelmää. VIelä me joskus sitäkin ehdimme kokeilla. Meillä meni fokan kryssiominaisuuksien testaamiseenkin vain vajaa vuosi. 

Yleensä meillä ohjaamisesta huolehtii Väiski (tuuliperäsin) tai Simppa (hydraulinen automaattiohjaus). Tänään oli hyvin erikoinen päivä. Koko pitkän matkan ohjasimme vuorotellen käsin. Sää oli hieno ja purjehdus hienoa! Pidempiä pätkiä emme rupea silti ajamaan, jo ihan sen takia, että aurinkoa saa helposti epäterveellisen paljon

Paljon yleistämättä, kaikki purjehtijat aina kirjoittavat kalastuksesta. Meillä kalaonni on ollut vielä vähän kehnoa. Atlantin ylityksella oli liikaa levää ja muulloin on laiskuus ollut esteenä. Reilu viikko sitten yritin kalastaa koko matkan Carriacoulta St. Georgesiin. pari levänokaretta tuli, mutta ei kalaa.

St. Georgesin kalatorillla sen sijaan oli hyvä kalaonni. Tämä miekkakalan siivu juuri ja juuri mahtui meidän paistinpannulle. Hyvää oli!