Hyvää joulua helteisestä Uudesta-Seelannista

Jonna 24.12.2021 8:04:07 EET

S 37° 40.230', E 176° 10.660'

Kotia ei tarvitse koristella jouluisin värein, kun ulkoa löytyy tämän näköisiä puita.

Kun saavuimme viime kuussa Taurangaan, oli meillä vain yksi polkupyörä. Nyt meillä on kaksi ja se ensimmäinenkin on jo myyty. Tavallisen kokoinen pyörä on aika vaikea veneessä. Sattumalta löysin nettihuutokaupasta meille uudet pyörät. Ensin yhden ja seuraavalla viikolla toisen. Kyllä ne vieläkin vie veneessä paljon tilaa, mutta nyt ne on jotenkin mahdollista pakata mukaan.

Ilman polkupyöriä Tauranga vaikutti ensin tosi tylsältä, sillä marina on aivan maantien varressa. Ensin pitää kulkea reilu kilometri liikenteen melussa sillan yli. Kevyenliikenteen väylä on kyllä hyvä ja erotettu betonibuurilla muulta liikenteeltä, mutta kun rekat jyristää muutaman metrin päässä 80 km/h, niin nautinto on kaukana.Sillan jälkeen löytyy kuitenkin hienoja paikkoja. Kaupungin keskusta on tosi mukavaksi rakennettu ja yllättäen tästä automaasta löytyy jopa kävelykadun pätkiä. Nyt polkupyörillä sillan yli menee yhdessä hujauksessa.

Kauas ei tarvitse myöskään mennä, että pääsee luonnon keskelle. Kosteikon keskelle on rakennettu kilometritolkulla kulkureittiä. Kuten kuvasta ehkä näkyy, ihan suora ei reitti ole vaan mukavasti kiemurtelee vähän sinne ja tänne. Puukannen päälle on myös laitettu kumiverkko, joten reitti ei koskaan voi olla liukas.

Toinen mukava pyöräreitti on rantaa pitkin. Sieltä ei valitettavasti ole tarttunut kuvia mukaan.

Ja tietenkin pyörät ovat kätevät asioiden hoitamiseen ja kaupassa käymiseen.

Vasemmassa reunassa on äskeinen ulkoilureitti. Keskellä satamaa vartioiva Mount Maunganui. Oikealla puiden takana alkaa Taurangan keskusta.

Täällä joulu on keskellä kesää. Tässä uimalaituri aivan kaupungin keskustassa. Tänä jouluna olemmekin saaneet nauttia poikkeuksellisen helteisistä keleistä. Tänään mittari on noussut jopa yli 30 asteen mikä on Uudessa-Seelannissa tosi paljon.

Hyvää joulua kaikille lukijoillemme niin talven kuin kesän keskelle!

Purjehduskausi avattu

Jonna 11.11.2021 9:32:11 EET

S 37° 40.230', E 176° 10.660'

Parin viikon päästä tulee kaksi vuotta täyteen siitä, kun saavuimme Uuteen-Seelantiin. Sen jälkeen emme ole nähneet auringon nousevan horisontista.

Olimme jo muutaman viikon odottaneet sopivaa keliä purjehtia Taurangaan, jonne Marsden Covesta on matkaa noin 150 mailia. Tarkoitus oli jakaa matka muutamaan mukavaan päiväpurjehdukseen. Pisin päivämatka olisi ollut Marsden Covesta Coromandel-niemen kärkeen n. 60 mailia. Ei mikään mahdoton päivämatka silloin kun päivänvaloa on noin 14 tuntia vuorokaudessa. Koronarajoitukset kuitenkin puuttuivat peliin. Aucklandissa on vielä tiukka koronasulku ja se on eristetty muusta maasta. 

Halusimme siis siirtyä paikasta A paikkaan B. Valitettavasti Great Barrier Island on osa Aucklandia ja Aucklandin rajan yli kulkeminen ilman pätevää syytä on ehdottomasti kielletty, maanteillä on tiesulut. Monet olivat sitä mieltä, että veneellä voisi kuitenkin mennä suorinta tietä. Selvitimme asiaa ja totta oli, että veneitä oli mennyt suoraan. Lisäksi saimme kuulla, että laivasto partioi rajaa ja rajanylittäjät pidätetään. Lopulta saimme meripoliisilta virallisen vastauksen. Emme saa purjehtia Great Barrierin sisäpuolelta. Virallisesti raja ulottuu 12 merimailia vielä saaren rannasta merelle, mutta siihen he itse sanoivat, että siinä on omat riskinsä kiertää niin kaukaa, joten riittää, kun vain kierrämme saaren emmekä pysähdy siellä.

Tämähän ei ollut meille mikään varsinainen ongelma, kokonaismatkaa Taurangaan tämä pidensi vain noin 10 mailia, mutta ensimmäinen legi kuitenkin piteni 60 mailista 90 mailiin, joten yöpurjehdus oli edessä. Sää oli kuitenkin mitä mainioin. Keli oli hyvin kevyt, mutta uusilla purjeilla ja puhtaalla pohjalla melko sileässä veneessä Iiris kulki iloisesti. Välillä tuuli loppui ja piti ajaa koneella, mutta suurin osa matkasta päästiin kuitenkin purjeilla.

Lopulta teimme matkalla kolme pysähdystä. Yöpurjehduksen jälkeen lepäsimme päivän ja seuraavan yön Great Mercury Islandin suojassa. Seuraavat pysähdyspaikat olivat Slipper Island ja Mayor Island. Upeat maisemat olivat kaikissa, mutta kun niistä yrittää ottaa valokuvia ei ne näytä oikein miltään. Suurin osa saarista täällä on tosi korkeita. Se mikä kartassa näyttää pikku luodolta, voi todellisuudessa olla helposti Suursaaren korkuinen.

Lintuparvia tarkkailemme usein toiveikkaina. Usein linnut tarkoittavat kaloja ja valaita. Tällä kertaa nämä linnut olivat eri ruuan perässä kuin valaat tai delfiinit. Jonkin verran delfiinejä (tai valaita) tuli tälläkin reissulla nähtyä, mutta näyttävimmät olivat tänä aamuna, kun osa pienehköistä delfiineistä hyppäsi melkein kokonaan ilmaan. Voltteja eivät nämäkään valitettavasti tehneet.

Coromandelin nurkalla oli "Hole in the wall". Vasta kun otin tätä kuvaa, Timo huomasi, että taustalla oli myös toinen "hole". Hyvin erikoista täällä on se, että rannat ovat usein hyvin jyrkkiä ja monen sadan metrin korkuisia, mutta merenpohja on hämmästyttävän tasaista. Saatamme liikkua mailitolkulla ja veden syvyys muuttuu vain muutaman kymmentä senttiä.

Taurangan satama on Uuden-Seelannin suurin rahtisatama. Merimerkkejäkin oli moneen lähtöön, patsaan tarinaa emme vielä ole ehtineet selvittää. 

Kun ajoimme sisään satamaan oli virta melko kova, paikoitellen yli kaksi solmua. Marinasta meille oli annettu ohjeeksi jäädä marinan eteen ankkuriin odottamaan ylä- tai alavettä eli sitä hetkeä, kun vesi ei juurikaan virtaa kumpaankaan suuntaan. Kun ankkuroimme pari tuntia ennen ylävettä marinan eteen, ei meidän todellakaan tehnyt mieli lähteä laitureiden väliin. Ankkurissa loki näytti 1.5 solmua. Marinalla ei ole kuin kelluvat aallonmurtajat eli vesi virtaa täysillä sen läpi.

Tauranga on tosi tasainen ja meren puolella hiekkaranta on kilometrien mittainen. Mount Maunganui kuitenkin on mukava maamerkki sataman suulla, korkeutta vähän yli 200 metriä.

Nyt on kesän purjehduskausi meillä avattu, mutta varsinaista kiirettä meillä ei seuraavaan kohteeseen ole. Vietämme täällä ehkä kuukauden tai jotain. Aivan fantastinen tunne kuitenkin, kun pääsimme pitkästä aikaa oikeasti vaihtamaan maisemaa, ja varsinkin että pääsimme pitkästä aikaa oikeasti purjehtimaan.

Kevätvalmisteluja

Jonna 27.10.2021 10:58:29 EEST

S 35° 50.290', E 174° 28.100'

Meillä on nyt kevät ja on aika valmistautua kesäpurjehdukselle. Vene on viimeksi ollut ylhäällä syksyllä pääsiäisen jälkeen. Talvella viileämmässä vedessä veneen pohja ei likaannu ihan mahdottomasti, mutta kyllä puolessa vuodessa oli silti ehtinyt jonkinnäköinen lima ja pieni parta Iirikselle kasvamaan. Viileä vesi talvellakaan ei niin kovin kylmää ollut, pari kuukautta oli kuitenkin alle 15 astetta.

Mietittiin puhdistusvaihtoehtoja, vene kuiville vai minä märäksi. Kuvasta näkee lopputuloksen. 18 asteisessa vedessä sain pohjan aika helposti tunnissa putsattua. Muuten meni ihan hyvin, mutta pää meinasi paleltua. Seuraavaa kertaa varten pitää hankkia neopreenihuppu.

Lähdimme jo kuukausi sitten Whangereista. Kauas emme vielä ole päässeet, vain reilun kymmenen mailin päähän Marsden Cove Marinaan. Samassa joessa siis vielä olemme.

Ensimmäinen suurempi muutos takaisin "tavallisiksi" purjehtijoiksi oli, kun ostin polkupyörän ja myin auton pois. Nyt meidän kaikki omaisuus kulkee taas veneessä mukana. Alunperin ostimme auton Iiriksen telakoinnin ajaksi, jolloin se oli meille välttämätön. Kun sen sitten kuitenkin omisti, niin olihan se kätevää hoitaa sekä vene- että ruokatarvike ostokset sillä. Nyt oli kuitenkin aika luopua. 

Marsden Cove on kaivettu peltojen keskelle. Vanhempani kävivät täällä yli 10 vuotta sitten. Silloin ei ollut vielä kuin vain marina rakennettu. Nyt ympärille on rakennettu kokonainen asuinalue. Marinan suuremmat veneet eivät ihan jopa päivä liiku, mutta luiskalla on kauniimpina päivinä veneitä ja trailereita ihan ruuhkaksi asti.

Marinassa vedenkorkeus vaihtelee vuoroveden mukana. Asuinalueen keskelle kaivetut kanavat sen sijaan ovat sulun takana. Helpompi varmaan rakentaa, kun veden pinta ei paljon muutu.

Suurin osa veneistä sulkuporttien takana on moottoriveneitä, mutta pari purjevenettäkin sieltä löytyy.

Tätä asuinaluetta on kierretty lähes joka päivä. Aika tylsä lenkkipolku, mutta toisaalta siisti ja hyvin hoidettu. Lisäksi ihmiset täällä ovat hyvin ystävällisiä, lähes jokainen vastaantulija iloisesti toivottaa hyvät huomenet.

Paljon on jo rakennettu ja lisää on tulossa.

Tämä tie tullaan jossain vaiheessa purkamaan pois. Nyt se toimii patona uudelle alueelle.

Pari päivää sitten lähdin tihkusateisena iltapäivänä vielä vähän ulkoilemaan ja löysin ihan uuden lenkkipolun.

Sataman reunaan on jätetty kävelyreitti. Sataman aitakin on mukavan paksu lauta-aita, joka pitää aika hyvin sataman mölyt ja pölyt.

Reitin päähän satama-aidan viereen on rakennettu laituri kalastamista varten.

Aidan raosta pääsin myös vähän kurkistamaan sataman puolelle. Täältä viedään Kiinaan paljon raakapuuta.

Tämä kuva on menomatkalta. Takaisin tullessa vesi oli vielä vähän laskenut, joten kävelin vielä kilometrin verran "merelle" hyvin lähelle marinan sisäänajoväylää. Kuivin jaloin en kuitenkaan löytänyt muuta "rantautumispaikkaa", joten piti kävellä takaisin. Aika hassua, kun ei ole tottunut kävelemään merenpohjaa pitkin.

Nyt kun kevätvalmistelut alkaa olla hoidettu, on aika suunnitella kesäpurjehdusta. Meille on nyt myönnetty viisumit ensi vuoden kesäkuun loppuun saakka. Paras aika lähteä pois Uudesta-Seelannista on touko-kesäkuussa. Silloin toivottavasti rajat ovat vähän enemmän auki kuin nyt. Siihen saakka on tarkoitus tutkia Uuden-Seelannin rannikkoa. Viime kesä meni veneremonteissa, nyt on aika vihdoin nauttia purjehduksesta ja uusista seikkailuista.

Täällä ollaan ja pysytään, ainakin toistaiseksi

Jonna 20.8.2021 12:01:37 EEST

S 35° 43.700', E 174° 20.030'

Edellisessä blogissa mietimme vielä vaihtoehtoja, minne voisimme paeta Uuden-Seelannin talvea. Kauniina talvipäivänä näyttää tältä. Synkemmistä päivistä ei ole kuvia, kuka niitä harmaita sadepäiväkuvia viitsisi katsoa. Totuus on se, että melkein joka päivä aurinko pilkahtaa, mutta vielä suuremmalla todennäköisyydellä tulee taivaalta vettä. 

Vime blogissa oli juttua myös sataman ruoppauksesta. Tässä paikassa oli meillä ruoppauksen jälkeen ehkä 10 senttiä kölin alla vettä. Tai sitten se makasi jo mudassa. Nyt olemme jo vaihtaneet paikkaa, koska tästä paikasta on vähän vaikea mennä ja tulla. Sataman omistajan iso motskari on tuossa laiturin päässä ja sen ympäri ei uskalla kiertää jos yhtään tuulee tai virtaa kohti rantamutaa. Ja hyvällä säälläkin voi liikkua vain ylävedellä,

Talvisäät vaihtelevat täällä hyvin nopeasti. Auringonpaistekuva oli otettu pari päivää juhannuksen eli täällä talvipäivänseisauksen jälkeen. Tämä kuva on otettu vain viikkoa myöhemmin. Eihän tuosta kuvasta nyt niin kovin hyvin näy, mutta jäässä tuo laituri kuitenkin on. Kesä-heinäkuun vaihteessa oli kolmena aamuna laituri jäässä. Joki kuitenkin oli silloinkin 14 asteinen, joten äkkiä tuo suli. 

Lähtövaihtoehdot on nyt yksi kerrallaan hylätty. Australia ei antanut meille lupaa saapua maahan. Moni vene yritti, mutta. vain yksi englantilainen vene tästä meidän marinasta sai luvan, se ensimmäinen hakija. Kukaan muu ei ole sen jälkeen saanut, paitsi jos veneessä on mukana Australian kansalainen. 

Fidzille on lähtenyt aika monta venettä, se on ainoa paikka täällä maailman kolkassa, joka ottaa käytännössä kaikki veneet vastaan. Karanteenikin siellä on lyhyt, sillä he laskevat merimatkalla kuluneet päivät karanteenipäiviksi. Fidzille menon ongelmana on kuitenkin marraskuussa alkava hirmumyrskykausi. Jos ei Australia ottanut meitä vastaan Uudesta-Seelannista, on se vielä epätodennäköisempää, että se ottaa meidät avosylin vastaan Fidziltä. Varsinkin kun Fidzillä on korona lähtenyt tosi pahasti käsistä.

Ranskan Polynesiaan meillä olisi tällä hetkellä lupa mennä, sekin lupa piti erikseen hakea. Sinne purjehdus olisi kylmää ja kurjaa vastatuulipurjehdusta, mutta kyllähän suomalainen sen kestäisi, eikö? Mutta korona on siellä myös lähtenyt aivan käsistä. Meille rokotetuille se ei ehkä olisi kovin suuri riski, mutta jotenkin ei tunnu oikealta lähteä maahan, minkä terveydenhuolto ja vähän kaikki muukin siinä sivussa on äärirajoilla.

Ja juuri kun olimme tehneet päätöksen olla lähtemättä, niin täällä Uudessa-Seelannissa löytyi yksi koronan delta-positiivinen. Samana päivänä koko maa meni lockdowniin. Nyt tapauksia on tietenkin löytynyt jonkin verran lisää, mutta toivottavasti nopea lockdown saisi tartunnat pysähtymään. Täällä aloitettiin rokotukset paljon Eurooppaa myöhemmin, joten suurin osa on vielä rokottamatta.

Hyvä, että olimme jo päätöksemme tehneet, sillä lockdownin aikana lähtövalmisteluja olisi ollut aika vaikea tehdä. Ruokakauppaan toki pääsee, mutta siinä se sitten onkin. Uusi keulapurje on jo saapunut maahan, mutta tulliselvitys ei oikein etene. Samoin meillä on pari uudehkoa vene-elekroniikalaitetta lähetetty takaisin, kun lopettivat muutaman kuukauden jälkeen toimintansa. Toinen, AIS lähetin, ei ehkä ole koskaan toiminut kunnolla. On itse vaikea tietää, miten oma AIS lähettää. Laiturinaapuri meille kertoi, kun viimeksi tulimme takaisin, että emme näkyneet AISissa. Lisäksi on muutamia pienempiä hankittavia asioita, joita emme halua hankkia ennen kuin tiedämme varmasti, että olemme lähdössä. Tällaisia on esim. satelliittipuhelimen SIM-kortti.

Onneksi talvi alkaa jo kääntymään kevääksi ja lämpötilat nousemaan. Jos aurinko vain suostuu pilvien takaa näyttäytymään, on se jo todella paahtava. Kohta pitää taas ruveta laittamaan aurinkorasvaa naamaan, Uuden-Seelannin aurinko on nimittäin niitä pahimpia maailmassa.

Toinen Uuden-Seelannin talvi

Jonna 16.6.2021 12:29:03 EEST

S 35° 43.700', E 174° 20.030'

Otin yhtenä päivänä tosi ankean harmaan sateisen kuvan meidän talvisesta jokimaisemasta. Ilmeisesti puhelimeni on sensuroinut sen, sillä en löydä sitä mistään. Totta puhuen Uuden-Seelannin talvi ei ole niitä pahimpia maailmassa, mutta ei myöskään niitä kuivimpia. Taisi olla viime viikolla kun ruotsalaiset naapurimme kauhistelivat sateiden määrää. He saapuivat tänne viime joulukuussa, joten tämä talvi on heille ensimmäinen täällä. Totuus on se, että ei täällä koko ajan sada, mutta sataa kuitenkin tosi paljon. Viime viikolla satoi poikkeuksellisen paljon.

Tänään lähdimme kuitenkin taas talvesta huolimatta taas pienelle veneretkelle. Kauas emme tälläkään kerralla suunnitellut mennä, vain meille tutttuun Marsden Cove Marinaan, jonne on Whangereista reilun parin tunnin jokimatka. Vähän samalla tavalla lähdemme pariksi päiväksi reissuun, kun Suomessa lähtisi saareen viikonlopuksi.

Tämä kuva on parin viikon takaa, kun olimme viimeksi käymässä testaamassa venettä. Olosuhteet olivat aivan loistavat reiviharjoitteluun.

Meidän uusi isopurje on vähän eri mitoituksella kuin vanha. Niinpä puomilla olevat helat piti siirtää uuden purjeen reiveille sopiviin paikkoihin.Helppo homma, varsinkin jos olisi haitaripihdit pop-niiteille. Kyllä näilläkin 6.4mm monelliniitti paikoilleen menee, mutta aika monta kertaa joutuu kippari niitä varten irvistämään.

Viime kerralla kävimme myös jopa merellä asti, josta palatessamme saimme ihailla merenkulun ihmeellistä maailmaa. Jotenkin en voi sille mitään että laivat ja hinaajat yms. ovat vain aina jotenkin kiehtovia.

Meillä alkaa veneessä olla kaikki valmista vaikka valtamerten ylittämiseen, joten nyt on aikaa vähän enemmän harrastuksille. Yhtään en muista, mitä tässä olen tekemässä, mutta laitteita mulla ainakin näkyy riittävän.

Riverside Drive Marina on nimenmukaisesti joessa. Ajan mittaan muta joessa liikkuu, joten ruoppaus on tarpeen parin vuoden välein. Parin viikon ajan on nyt veneitä siirrelty paikasta toiseen, jotta ruoppaaja on päässyt töihin. Tällä viikolla ei jostain syystä ruopattu, mutta ensi viikolla taas jatkuu. Perjantaina olemme menossa takaisin, saa nähdä missä meidän paikka silloin on.

Olen aiemminkin kirjoittanut marinan yhteisöstä. Täällä kaikki aina auttavat toisiaan. Tällä kertaa oli aika siirtää Northern Rosen masto teltan seinältä alas ja ulos. Auttajia oli niin paljon, että ei varmasti kenenkään selkä liikaa rasittunut. Parempi kuitenkin näin. Samoin laiturilla, aina kun joku on tulossa tai lähdössä on laiturilla enemmän kuin tarpeeksi porukkaa auttamassa. Usein apua ei tarvita, mutta harvoin siitä haittaakaan on.

Marina ei ole kaukana kaupungin keskustasta, mutta kävellen sinne kuitenkin menee parikymmentä minuuttia. Marinassa on kahvila, mutta se sulkee ovensa jo kolmelta. Pubin puuttuessa toimii telakan verstas sellaisena perjantai-iltaisin. "Pubi" aukeaa neljältä, kun työt loppuvat. Paikalla on telakan/marinan työntekijöiden ja  purjehtijoiden lisäksi usein myös työntekijöitä telakalla toimivista yrityksistä. Pitkään ei yleensä istuta, vaan kaikki vetäytyvät kuuden pintaan koteihinsa illalliselle.

Tässä meidän kamera petti minut pahasti. Olosuhteet oli loistavat, mutta jostain syystä kamera arpoi ihan kummallisen ohjelman kerta toisensa jälkeen. 
Kuvassa on Sea Eagle II, maailman suurin alumiinirunkoinen purjealus, pituutta 81 metriä. Vaikka Whangarei on aika pieni kaupunki, on täällä kuitenkin hyvin vilkas superyacht liikenne. Tai olisi, jos rajat eivät olisi kiinni. Nyt kaikki halukkaat eivät pääse tänne. Whangareissa on vahva osaaminen meriteollisuuden osalta, täällä on aiemmin rakennettu laivaston laivoja. Nyt samoilla telakoilla huolletaan superyachteja.

Rajojen kiinniolosta puheenollen täytyy vähän kertoa meidän tämän hetkisestä tilanteesta ja suunnitelmista. Nämä epävarmat tilanteet ovat ehkä olleet myös yksi syy, ettei blogia ole paljon päivitetty. Aina on jotenkin ollut ajatus, että sitten kirjoitetaan, kun tämä ja tuo asia selviää.

Tulevaisuus on meillä vieläkin aivan auki. Jotkus asiat ovat kuitenkin edenneet. Reilu 4 vuotta sitten uusimme viimeksi passimme. Netissä hoidimme hakemukset, isäni nouti ne valtakirjalla ja ystävämme toivat ne meille Karibialle. Jotain tällaista kuvioita olimme nytkin kuvitelleet. Mutta ei, Suomen passin voi uusia netissä vain kerran, sitten pitää taas käydä näyttämässä naama poliisilaitoksella. Meidän tapauksessa Suomen suurlähetystössä. Helppoa, jos satut olemaan maassa, missä on Suomen lähetystö. Uudessa-Seelannissa ei ole, lähin on Australiassa. Australian rajat on tiukasti kiinni, mutta poikkeuslupaa voi hakea. Niinpä jo maaliskussa haimme Australian viisumeita, jotka saimmekin melko nopeasti. Australiassa myös kaikki maahantulijat laitetaan hotellikaranteeniin kahdeksi viikoksi (omalla kustannuksella). Uuden-Seelannin ja Australian välille tuli "kupla" vajaa pari kuukautta sitten, se ei kuitenkin koske merirajaa. Niinpä aloitimme prosessin poikkeuslupaa varten, syynä päästä Suomen suurlähetystöön Camberraan. Maahantulolupa ei irronnut, mutta vastasivat, että jos lähetämme lisätietoja, voimme hakea uudestaan. Terveysviranomaisilta sen sijaan tuli positiivinen vastaus, jos tilanne ei Uudessa-Seelannissa muutu ja emme ole matkalla kenenkään kanssa tekemisissä, ei meidän tarvitse mennä karanteeniin.

Tässä välissä kupla mahdollisti, että Suomen suurlähetystö tuli passisalkkumatkalle Aucklandiin. Eli siis yksi työntekijä, tietokone, printteri, skanneri, sormenjälkilukija yms. mukanaan matkalaukussa tuli ja hoiti 100 passihakemusta kolmen päivän aikana. Suomen passilaki nimittäin vaatiii, että meidän täytyy henkilökohtaisesti hakea passia Suomen suurlähetystöstä, mikään EU suurlähetystö ei voi auttaa, paitsi hätätilanteessa.

Muutama päivä sitten posti toi uudet passimme. Nyt meillä on tavallaan vähän enemmän vaihtoehtoja, kun ei tarvitse suurlähetystöön enää hakeutua, mutta vaihtoehdot ovat silti vielä vähissä. Meillä on nyt kolmas anomus Austraalian rajaviranomaisille, jotta pääsisimme sinne. Toinen vaihtoehto olisi lähteä takaisin Ranskan Polynesiaan, mutta sielläkin on tällä hetkellä rajat kiinni ja pitää saada erikoislupa. Kolmas vaihtoehto olisi lähteä Fidzille. Sinne pääsisi, mutta sieltä pitäisi päästä jonnekin turvaan marraskuussa, jolloin alkaa taas hirmumyrskykausi. Jos kaikki rajat ovat silloinkin kiinni, voi käydä kehnosti. Neljäs vaihtoehto on jäädä toistaiseksi Uuteen-Seelantiin. Tällä hetkellä viimeinen vaihtoehto vaikuttaa todennäköisimmältä, mutta jatkamme yrittämistä Austraaliaan ja samoin seuraamme tiiviisti Ranskan Polynesian tilannetta. Ranskan Polynesia on jo avannut rokotetuille turisteille lentomatkustusta, joten ehkä joskus meillekin. Olemme Timon kanssa molemmat saaneet jo kaksi annosta Pfizerin rokotetta, joten sen suhteen asiat ovat meillä hyvin.

Nyt ei auta muuta kuin kärsivällisesti odottaa. Uusi-Seelanti on kuitenkin on ollut maailman paras paikka "jäädä jumiin" Covid-aikana. Ja huomenna menemme taas vähän purjehtimaan.

Pieni irtautuminen laiturista

Jonna 22.3.2021 9:59:05 EET

S 35° 45.430', E 174° 20.960'

Ei ole ihan ennenkuulumatonta, että olemme pitkään paikoillaan, mutta nyt kyllä rikkoutui kaikki ennätykset.

Viime viikonloppuna kuitenkin piipahdettiin tällaisissa maisemissa n. 10 mailin päässä Whangareista. Ihan sopiva matka viikonlopun viettoon...

Ei meillä veneessä tekeminen koskaan loppu, varsinkaan täällä Uudessa-Seelannissa, kun olemme päättäneet uusia lähes kaiken. Ja sen lisäksi vielä osa elektroniikasta on päättänyt meidän puolesta, että on uusimisen aika.

Hommia on tehty mastossa, pilssissä ja kaikkialla siinä välissä. Tässä kuvassa näkyy vasemmalla Whangarein keskustassa oleva marina. Riverside Drive Marina, missä olemme on sekä telakka että marina, mutta yhteensäkään tänne ei kovin paljon veneitä mahdu.

Kirjoitin joskus aiemmin jo, että täällä marinassa on todella mukana yhteishenki. Johtaja Karl myös välillä kantaa kortensa kekoon ja tuo meille ilmaisia hedelmiä kotipihaltaan. Tässä kuvassa sattuu olemaan luumuja, mutta välillä on myös ollut pöydällä kassillinen avokadoja jaettavaksi. Lisäksi hän vaimonsa leikkaa suurimman osan marinassa asuvien naisten hiuksista, myös minun.

Meidän kaikkien täällä asuvien käytössä on myös kaasugrilli kaasuineen. Kun vanha grilli eräänä iltana tuli tiensä päähän, oli seuraavana päivänä jo uusi odottamassa asennusta. Ahkerimmat grillaajat sen äkkiä kokosivat ja jo samana iltana se oli kuumana.

Jo telakalla ollessamme purimme kaikki hydrauliikkaputket ja laitteet pois. Nyt hydraulisen autopilotin korvasi Jefan direct drive. Sen pitäisi olla nopeampi ja vahvempi kuin vanhan. Ja ennen kaikkea, sen ei pitäisi vuotaa öljyä. Autopilotin tietokonetta ei tarvinnut vaihtaa vaan sama vanha Simrad nyt vain komentaa uutta kaveria.

Meidän byssä (keittiö) on myös kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Aiemmin se oli hyvin perinteinen purjeveneen byssä. Jääkaappi oli päältä avattava ja hella/uuni toimi nestekaasulla. Nyt meillä on ns. tavallinen jääkaappi, jonka lisäksi uuni ja hella toimivat sähköllä.

Ihan uusimisen ilosta tätä kaikkea ei kuitenkaan tehty. Meidän vanha uuni lopetti toimintansa jo Marquesasilla. Jääkaapin eristevaahtojen kosteus oli meillä myös ollut tiedossa jo vuosia.

Kun purimme vanhan jääkaapin, oli yllätys melkoinen. Vanhat eristevaahdot olivat aivan läpimärkiä. Ei siis ihme, että sähköä oli kulunut paljon, eihän märkä eriste mitään eristä. Olimme jo pitkällä vanhan kaapin takaisin kokoamisessa, kun jostain tuli ihan uusi ajatus. Mitä jos asennettaisiinkin pystykaappi? Laskutilaa meidän byssässä ei liikaa ole. Ja jos ruokaa laittaessa jotain erehtyy jääkaapin päälle laittamaan, tarvitsee sieltä kaapista heti jotain.

Pitkällisten mittausten ja pohdintojen jälkeen päätimme sitten hankkia Engelin valmistaman pystykaapin. Toistaiseksi olemme olleet siihen melko tyytyväisiä. Vielä emme kuitenkaan tiedä, mitä tulee merellä tapahtumaan, jos oven avaa styyrpuurin halssilla. Voi olla, että emme koskaan edes kokeile. Jääkaapin kanssa samaan aikaan hankimme pienen siirrettävän arkkupakastimen. Ehkä pidemmillä merimatkoilla käytämme sitä jääkaappina.

Meidän uudesta lithiumakkusähköjärjestelmästä ehkä kirjoitamme myöhemmin ihan oman blogin. Mutta sen verran se liittyy tähän keittiöremonttiin, että meillä on nyt sähköllä toimiva kiertoilma-/mikroaaltouuni-yhdistelmä. Sen lisäksi on sähköllä toimiva induktioliesi. Toistaiseksi olemme näihin erittäin tyytyväisiä, tulevaisuus sitten näyttää, syömmekö ankkurissa koskaan lämmintä ruokaa. Todennäköisesti kuitenkin syömme.

Jossain keskikesällä pidimme vuorokauden lomaa, kun Juha ja Taija kävivät meitä lomareissullaan moikkaamassa.

No, ihan vakavasti, ei me nyt ihan joka päivä ihan täyttä päivää olla töitä tehty. Lauantai-iltapäivisin on aina vapaata, kun pelaamme Mexican Train Dominoita meidän naapureiden kanssa. Tähän peliin tutustuimme jo Karibialla. Ja kyllä me joskus muutenkin otamme vähän rennommin. Mutta rehellisesti sanottuna, töitä on kyllä veneellä riittänyt ihan täysiksi työviikoiksi.

Ennen kuin oli aika irrottaa köydet edes hetkeksi, piti Iiriksen pohja pestä. Seitsemän kuukautta jokivedessä paikoillaan, ja pohja oli myös sen näköinen. Telakan johtajan lisäksi telakalla on töissä Mo. Mo on hauska kaveri ja nosturihommat hän hoitaa äärimmäisellä tarkkuudella. Normaalia valokuvaa hänestä ei kuitenkaan saa otettua.

Tässä olemme palaamassa takaisin Whangareihin. Kovan tuulen vuoksi emme ihan saaneet kaikkea testatuksi mitä piti, mutta tulipahan vähän käytyä vesillä. Moni asia toimi kuten pitikin ja jotkut asiat eivät aivan. Mutta sellaistahan se aina vähän on.

Vielä on vähän pikkuhommia ja sitten on varmaan aika lähteä seuraavalle testireissulle.

Niin ja vielä pitää mainita, että viime viikolla asensimme myös kuumavesivaraajan. Iiriksessä ei ole tullut hanasta kuumaa vettä sitten vuoden 2007.