Pieni irtautuminen laiturista

Jonna 22.3.2021 9:59:05 EET

S 35° 45.430', E 174° 20.960'

Ei ole ihan ennenkuulumatonta, että olemme pitkään paikoillaan, mutta nyt kyllä rikkoutui kaikki ennätykset.

Viime viikonloppuna kuitenkin piipahdettiin tällaisissa maisemissa n. 10 mailin päässä Whangareista. Ihan sopiva matka viikonlopun viettoon...

Ei meillä veneessä tekeminen koskaan loppu, varsinkaan täällä Uudessa-Seelannissa, kun olemme päättäneet uusia lähes kaiken. Ja sen lisäksi vielä osa elektroniikasta on päättänyt meidän puolesta, että on uusimisen aika.

Hommia on tehty mastossa, pilssissä ja kaikkialla siinä välissä. Tässä kuvassa näkyy vasemmalla Whangarein keskustassa oleva marina. Riverside Drive Marina, missä olemme on sekä telakka että marina, mutta yhteensäkään tänne ei kovin paljon veneitä mahdu.

Kirjoitin joskus aiemmin jo, että täällä marinassa on todella mukana yhteishenki. Johtaja Karl myös välillä kantaa kortensa kekoon ja tuo meille ilmaisia hedelmiä kotipihaltaan. Tässä kuvassa sattuu olemaan luumuja, mutta välillä on myös ollut pöydällä kassillinen avokadoja jaettavaksi. Lisäksi hän vaimonsa leikkaa suurimman osan marinassa asuvien naisten hiuksista, myös minun.

Meidän kaikkien täällä asuvien käytössä on myös kaasugrilli kaasuineen. Kun vanha grilli eräänä iltana tuli tiensä päähän, oli seuraavana päivänä jo uusi odottamassa asennusta. Ahkerimmat grillaajat sen äkkiä kokosivat ja jo samana iltana se oli kuumana.

Jo telakalla ollessamme purimme kaikki hydrauliikkaputket ja laitteet pois. Nyt hydraulisen autopilotin korvasi Jefan direct drive. Sen pitäisi olla nopeampi ja vahvempi kuin vanhan. Ja ennen kaikkea, sen ei pitäisi vuotaa öljyä. Autopilotin tietokonetta ei tarvinnut vaihtaa vaan sama vanha Simrad nyt vain komentaa uutta kaveria.

Meidän byssä (keittiö) on myös kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Aiemmin se oli hyvin perinteinen purjeveneen byssä. Jääkaappi oli päältä avattava ja hella/uuni toimi nestekaasulla. Nyt meillä on ns. tavallinen jääkaappi, jonka lisäksi uuni ja hella toimivat sähköllä.

Ihan uusimisen ilosta tätä kaikkea ei kuitenkaan tehty. Meidän vanha uuni lopetti toimintansa jo Marquesasilla. Jääkaapin eristevaahtojen kosteus oli meillä myös ollut tiedossa jo vuosia.

Kun purimme vanhan jääkaapin, oli yllätys melkoinen. Vanhat eristevaahdot olivat aivan läpimärkiä. Ei siis ihme, että sähköä oli kulunut paljon, eihän märkä eriste mitään eristä. Olimme jo pitkällä vanhan kaapin takaisin kokoamisessa, kun jostain tuli ihan uusi ajatus. Mitä jos asennettaisiinkin pystykaappi? Laskutilaa meidän byssässä ei liikaa ole. Ja jos ruokaa laittaessa jotain erehtyy jääkaapin päälle laittamaan, tarvitsee sieltä kaapista heti jotain.

Pitkällisten mittausten ja pohdintojen jälkeen päätimme sitten hankkia Engelin valmistaman pystykaapin. Toistaiseksi olemme olleet siihen melko tyytyväisiä. Vielä emme kuitenkaan tiedä, mitä tulee merellä tapahtumaan, jos oven avaa styyrpuurin halssilla. Voi olla, että emme koskaan edes kokeile. Jääkaapin kanssa samaan aikaan hankimme pienen siirrettävän arkkupakastimen. Ehkä pidemmillä merimatkoilla käytämme sitä jääkaappina.

Meidän uudesta lithiumakkusähköjärjestelmästä ehkä kirjoitamme myöhemmin ihan oman blogin. Mutta sen verran se liittyy tähän keittiöremonttiin, että meillä on nyt sähköllä toimiva kiertoilma-/mikroaaltouuni-yhdistelmä. Sen lisäksi on sähköllä toimiva induktioliesi. Toistaiseksi olemme näihin erittäin tyytyväisiä, tulevaisuus sitten näyttää, syömmekö ankkurissa koskaan lämmintä ruokaa. Todennäköisesti kuitenkin syömme.

Jossain keskikesällä pidimme vuorokauden lomaa, kun Juha ja Taija kävivät meitä lomareissullaan moikkaamassa.

No, ihan vakavasti, ei me nyt ihan joka päivä ihan täyttä päivää olla töitä tehty. Lauantai-iltapäivisin on aina vapaata, kun pelaamme Mexican Train Dominoita meidän naapureiden kanssa. Tähän peliin tutustuimme jo Karibialla. Ja kyllä me joskus muutenkin otamme vähän rennommin. Mutta rehellisesti sanottuna, töitä on kyllä veneellä riittänyt ihan täysiksi työviikoiksi.

Ennen kuin oli aika irrottaa köydet edes hetkeksi, piti Iiriksen pohja pestä. Seitsemän kuukautta jokivedessä paikoillaan, ja pohja oli myös sen näköinen. Telakan johtajan lisäksi telakalla on töissä Mo. Mo on hauska kaveri ja nosturihommat hän hoitaa äärimmäisellä tarkkuudella. Normaalia valokuvaa hänestä ei kuitenkaan saa otettua.

Tässä olemme palaamassa takaisin Whangareihin. Kovan tuulen vuoksi emme ihan saaneet kaikkea testatuksi mitä piti, mutta tulipahan vähän käytyä vesillä. Moni asia toimi kuten pitikin ja jotkut asiat eivät aivan. Mutta sellaistahan se aina vähän on.

Vielä on vähän pikkuhommia ja sitten on varmaan aika lähteä seuraavalle testireissulle.

Niin ja vielä pitää mainita, että viime viikolla asensimme myös kuumavesivaraajan. Iiriksessä ei ole tullut hanasta kuumaa vettä sitten vuoden 2007.