Uudet passit

Jonna 27.3.2017 3:51:13 EEST

N 14° 27.952', W 60° 52.225'

Olimme olleet jo pitkään tietoisia siitä, että passit pitäää jossain saada uusittua. Passimme olisivat olleet voimassa vielä ensi vuoden puolelle, mutta monet valtiot vaativat, että passi on maahan saapumisen jälkeen vielä vähintään puoli vuotta voimassa.

Joskus viime vuoden lopulla luin jostain, että passien toimitus oli siirtymässä vuoden vaihteessa Matkahuollolle ja passeja noutamaan voisi valtuuttaa jonkun muun, ehkä jopa käymättä itse Suomessa. Yritin silloin etsiä netistä lisätietoja, mutta en löytänyt. Asia ei kuitenkaan tärkeytensä vuoksi koskaan unohtunut.

Passit voi uusia ulkomailla Suomen lähetystössä, täällä niitä vain ei oikein ole. Kolumbiassa ja Kuubassa taitaa joku kunniakonsuli olla, mutta nekään eivät lähtökohtaisesti hoida lupa-asioita. Pulaan joutunut matkailija voi niistä ehkä saada väliaikaisen matkustusasiakirjan kotimatkaa varten.

Asia nousi taas esille, kun saimme tietää, että tuttuja purjehtijoita oli vuokraamassa täältä veneen. Rupesimme netissä täyttämään passihakemuksia. Aluksi kaikki sujui hyvin. Järjestelmä kertoi meille molemmille, että periaatteessa passit voidaan myöntään ilman käyntiä poliisiasemalla, eli sormenjäljet yms. oli kunnossa.

Seuraavaksi oli vuorossa passikuvien otto. Yritimme virittää salonkiimme valokuvastudion, vähän huonolla menestyksellä. Aina valoa oli liikaa tai liian vähän. Epätasainen tausta ja varjot olivat myös ongelma. Meidän mielestä kohtuulliset kuvat saimme kuitenkin otettua. Sitten tuli ensimmäinen vastoinkäyminen. Passihakemukseen voi liittää vain kuvan, joka tulee poliisin hyväksymältä valokuvaamolta.

Onneksi Kotkasta löytyi hyvin palveleva valokuvaamo Foto PR. Matti Pukki hoiti hienosti meidän valokuvat poliisille. Niin, ei Mattikaan ihmeisiin pystynyt. Meidän itse ottamat kuvat eivät olleet kuitenkaan sitä tasoa, että ne olivat poliisille kelvanneet. Niinpä menimme täällä paikalliseen valokuvaamoon, otatimme passikuvat USB-tikulle ja lähetimme ne Foto PR:ään. Niistä kuvista Matti sai muokattua kuvat viranomaisille kelpaaviksi. Sehän on nykyisin hyvin tarkkaa, että pää on kuvassa juuri oikean mittainen ja oikeassa asennossa.

Ja jos joku ihmettelee, miksi Kotkasta tämän palvelun haimme, niin siihen on kaksi syytä. Yksi on se, että pienemmässä kaupungissa usein asiat vain hoituvat helpommin. Toinen syy oli se, että rahaliikenne oli helppo hoitaa, äitini kävi maksamassa laskun.

Tässä meidän oma "valokuvaamo". Passikuvassa ei saa hymyillä, mutta testikuvissa ilmeisesti saa.

Nyt oli hakemukset saatu sisään, vielä pitäisi hoitaa ne jotenkin meille. Nykypäivää on se, että asiakirjoja tulostetaan, allekirjoitetaan ja skannataan. Joskus on kuitenkin hyvä, että paperissa näkyy oikeasti kynän jälki. Meillä tuli oiva tilaisuus pelata varman päälle, sillä edellisessä blogissa mainittu vanha ystävä tuli tässä hätiin. Millalle annoimme kirjekuoren, valmiiksi suomalaisella postimerkillä varustettuna, sujautettavaksi Suomessa postilaatikkoon. Näin isäni sai meidän molempien valtakirjat passien noutoa varten.

Ei tainnut mennä kuin reilu viikko kaiken tämän aloittamisesta, kun isälläni oli meidän passit kourassa Kotkassa. Tänne tulevat ystävämme eivät kuitenkaan olleet Kotkalaisia, joten vielä piti vähän järjestellä. Nyt asia hoitui lähettämällä passit kirjatussa kirjeessä Helsinkiin.

Nina ja Jari olivat pari vuotta sitten näillä vesillä omalla veneellään (s/y chiera). He ymmärsivät hyvin mitä Suomalainen täällä saattaisi kaivata. Tiesimme heidän matkustavan pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa, joten emme pyytäneet heitä tuomaan mitään muuta kuin passit. Ihana yllätys kuitenkin oli, että heidän reppuunsa oli mahtunut hieman ruisleipää ja salmiakkia. Ruisleipää ei osata kaivata, mutta aina, jos sitä saa, se on aivan fantastista. Ja kyllä nuo salmiakitkin on kohta syöty.

Kaksin eivät Nina ja Jari olleet reissussa vaan lensivät tänne yhdessä 8 muun Sindbadilaisen kanssa (loput 4 saapuivat vasta seuraavana päivänä). Vietimme passien noudon yhteydessä oikein mukavan illan hyvän ruuan ja mukavien purjehtijoiden kanssa.

Länsituuli ja muita kummallisuuksia

Jonna 1.3.2017 2:58:51 EET

N 14° 26.290', W 60° 53.141'

Le Mariniin oli helppo tulla, koska olemme jo muutaman kerran täällä olleet. Viime vuonna ankkuroimme ankkurikieltoaluelle, lähelle rantaa, kymmenien muiden veneiden sekaan. Nyt tätä aluetta on oikeasti ruvettu pitämään tyhjänä, joten piti keksiä jotain uutta.

Tällä kertaa valitsimme paikan aivan sisääntuloväylän varrelta. Jos kartasta katsoi, näytti siltä, että olisimme keskellä väylää. Emme olleet ainoat ja onneksi aina joku toinen vene oli vielä keskemmällä. Hyvin kaksisuuntainen liikenne kuitenkin mahtui kulkemaan, joten emme missään nimessä olleet kenellekään häiriöksi.

Saapuessamme Le Mariniin tiesimme muutamasta täällä olevasta suomalaisveneestä. Moisasten kanssa olimme jo ehtineet sopia treffit, mutta s/y Sissi ehti ensin. He olivat ensimmäiset suomalaiset, jotka tapasimme yhdeksään kuukauteen. Suurempi yllätys oli vielä se, että miehistössä sattui olemaan vanha ystävä optariradoilta.

Väylän reunassa on mukava asua. Veneitä tulee sisään ja menee ulos lähes jatkuvana virtana. Toiset veneet ovat vähän mielenkiintoisempia kuin toiset. Tämä entinen VOR-vene kiinnitti huomion erikoisella ajoasennollaan. Ilmeisesti joutuivat kääntämään kölinsä "sivuun", jotta syväyttä riitti ajaa satamaan sisään. Satamassa sisällä vettä taas riitti ja laiturissa vene seisoi nätisti suorassa.

Vuokraveneitä täällä riittää. Le Marinissa on yksi Karibian suurimmista vuokravenekeskittymistä. Reissusta palatessa täytyy veneiden dieseltankit täyttää. Lauantai on selkeästi vilkkain paluupäivä, ainakin päätellen huoltoaseman jonosta. Parhaimmillaan yli kymmenen valtavaa katamaraania pyöri paikoillaan jonottaen polttoainetta. Joskus väliin mahtui joku yksirunkoinenkin, mutta hyvin pitkälti katit ovat vallanneet vuokramarkkinat. Purjehdusominaisuuksista en sano mitään, koska en ole ikinä katamaraanilla purjehtinut, mutta asuintilat sekä sisällä että ulkona ovat aivan mahtavat.

Karibialla tuulee aina idän puolelta. Väärin! Karibialla yleensä tuulee idän puolelta. Suurimmasta osasta ankkupaikkoja näkyy horisontti. Ankkurilahdet ovat saarien länsipuolella eli tuulen suojassa. Joskus päivällä, pasaatin ollessa heikko, voi syntyä paikallinen merituuli puhaltamaan mereltä. Nämä tuulet ovat kuitenkin aina melko keveitä.

Viime viikolla koimme erikoisen sääilmiön. Kylmä rintama käänsi tuulet länteen. Le Marinin ankkuripaikat ovat melko hyvin riutoilla suojatut, joten varsinainen merenkäynti pysyi poissa. Parin päivän länsituuli nosti moneen paikkaan kovan aallokon. Valitettavasti ainakin muutama vene haaksirikkoutui hiekkarannalle. Tähän länsituuleen ei kukaan oikein ole varautunut. Yllätyksenä se ei kuitenkaan tullut, sääennusteissa se oli nähtävissä. Valitettavan monet kuitenkin jättävät säiden seuraamisen silloin, kun eivät suunnittele seuraavaa purjehdusta.

Viikko sitten tiistaina meillä oli koko päivän keula länteen. Iltapäivällä lähdin käymään kaupassa. Pari tuntia vietin maissa ja kun palasin jollalle, oli tuuli yltynyt melkoisesti. Synkät pilvet myös lähestyivät vauhdilla. Jollamatka kaupan laiturista veneelle on puolisen mailia eli vajaan kilometrin. Yleensä yksin ajan plaanissa, mutta nyt aallokko oli jo niin kova, että oli pakko ajaa hiljempaa. Pahin puuska, joka oli reilusti yli 20 m/s, tuli juuri kun pääsin veneen viereen. Onneksi Timo oli heti käsi ojossa ottamassa kauppakasseja vastaan. Sillä hetkellä, kun itse kiipesin veneeseen, alkoi aivan kamala kaatosade. Kerrankin hyvä ajoitus. Nyt alkoikin melkoinen show, hyvä kun muistin viedä ruokatarvikkeet jääkaappiin.

Kovat puuskat aiheuttivat monille ongelmia. Tässä veneen ankkuri on pettänyt ja tarttunut toisen veneen poijuköyteen. Täällä on sekaisin veneitä poijussa ja ankkurissa. Kiireisin asia oli laittaa fendarit veneiden väliin, jotta tulisi mahdollisimman vähän vaurioita. Sen jälkeen alkoi irroitusyritykset. Ongelmana tässä usein on se, että ankkuriketju tai -köysi voi olla potkurissa. Nytkin siellä kävi joku sukeltamassa, joko vapauttamassa jotain tai vain tarkistamassa tilanteen.

Tälläkin veneellä oli ongelmia. Emme nähneet alkua, mutta tässäkin on täytynyt ankkurin pettää. Joku vanha hummerimerta tai vastaava on tarttunut ankkuriin. Se on myös voinut alunperin estää ankkurin kaivautumisen pohjamutaan.

Näiden lisäksi monilla muillakin oli ongelmia. Kaikissa tapauksissa ei ankkurikaan ole pettänyt, veneet ovat vain olleet liian lähellä toisiaan. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että osa veneistä on poijussa ja osa ankkurissa. Ankkurissa olevat veneet tarvitsevat enemmän pyörimistilaa kuin poijuissa olevat. Ja kun tuuli kääntyy sinne, mistä ei koskaan tuule, on soppa valmis.

Vaikka elämä Le Marinin väylän varrella onkin mielenkiintoista, päätimme silti siirtyä läheisen St. Annen ankkuripaikalle viikonlopuksi. Näin tekevät monet muutkin. Le Marinissa vesi on likaista, kolmen mailin päässä St. Annessa on taas jo mukavan kirkas uimavesi.

Me halusimme myös "hupiuimisen" lisäksi päästä sukeltamaan veneen pohjan alle. Maalasimme parasta mahdollista näille vesille suunnattua myrkkymaalia pohjaan Grenadalla. Parissa kuukaudessa on pohjaan kuitenkin jo alkanut kertyä näkkiä ja muuta kasvustoa. Tämä piti päästä putsaamaan pois, ennenkuin se pääsee liikaa kasvamaan. Jos liikkuisi koko ajan ja pysyisi kirkkaissa ankkurilahdissa, maali todennäköisesti toimisi hyvin. Me kuitenkin vietimme jo Grenadalla aikaa likaisessa marinassa, eikä Prickly Baykään niitä kirkkaimpia lahtia ollut. 

S/y La Vida (http://sailinglavida.blogspot.com/) on ollut Le Marinissa viikon-pari kauemmin kuin me. Jan seurasi meidän mallia ja tuli seuraaana päivänä myös St. Anneen pesemään pohjaa.

Jan on virittänyt hauskan spinnut riippukeinusta jollaansa. Mukavasti sillä pääsee myötäiseen laskettelemaan. Muilla suunnilla pitää edelleenkin tyytyä perämoottoriin.

Huomenna meillä on taas tarkoitus siirtyä Le Mariniin, katsotaan mistä meille tällä kertaa paikka löytyy. St. Annen kirkkaisiin vesiin olisi mukava jäädä, mutta FedExin pitäisi tuota meille uusi tricolor/ankkurivalo torstai-aamuna. Telakan konttoriin on jo kirjekuoressa viety sopiva raha veroja varten, mutta haluan silti olla lähellä, jos kuski kuitenkin soittaisi minun numerooni.