Ankkurielämää syklonin jämä seurana

Jonna 14.2.2022 11:21:09 EET

S 37° 37.430', E 176° 3.270'

Oltiin Taurangan marinassa ehkä vähän liiankin kauan.Tarkoitus oli vain odottaa lämmityskauden loppua, mutta syistä ja toisista laiturielämä jatkui kauemmin kuin oli suunniteltu. Nyt olemme kuitenkin vihdoin päässeet takaisin meille ehkä vähän tutumpaan elämäntapaan eli asumaan ankkurissa.

Aika raju paluu ankkurielämään. Taurangan vesiltä emme vielä ole lähteneet, mutta täällä on melko laaja sisäsaaristo, jonne jäimme vielä viikoksi, sillä luvassa oli hieman huonoa säätä.

Palataan vielä takaisin laituriin. Yksi syy lähdön viivästymiseen oli vanhan autopilotin äkkikuolema. Timo oli jo pitkään tehnyt töitä meidän mittaridatan saamiseksi tietokoneen näytölle ja kaikki alkoi olla valmiina. Yhtenä päivänä juuri ennen kauppaanlähtöä muistin, että ruorikulma puuttuu vielä uudelta näytöltä. Timo jäi jatkamaan ohjelmointitöitä. Kun palasin takaisin, oli Timolla naama vähän väärinpäin. Taurangaan ajettiin täysin toimivalla autopilotilla. Nyt Timo oli laittanut sen päälle ja näyttöön ilmestyi vähän normaalia vakavampi virheilmoitus. Luettuamme ohjekirjaa ja tarkistettuamme kaikki kytkennät oli diagnoosi musertava. Autopilotin aivot eli tietokone oli tullut tiensä päähän. Tämä järjestelmä on asennettu vuonna 2007 eli ei se nyt oikeasti niin kovin vanha ole. Toki nykyelektroniikasta kun on kyse niin 15 vuotta taitaa olla jo hyvä suoritus. Jos huonosta tilanteesta jotain positiivista haluaa löytää, niin tämä ongelma tuli laiturissa eikä esimerkiksi 1000 mailia seuraavasta rannasta. Toki merellä meillä on myös tuuliperäsin käytettävissä, mutta kyllä vahva autopilotti on mukavuuden lisäksi myös turvallisuuskysymys.

Maailma muuttuu nopeasti ja ei riittänyt, että olisi vain hankittu uusi tietokone, uusiksi meni myös autopilotin ohjain. Vanhaa autopilottia ohjattiin pitkän johdon päässä olevalla kaukosäätimellä, jossa oli siis näyttö ja kaikki muutkin tarpeelliset toiminnot. Kiinteää ohjausyksikköä ei tässä veneessä ole vielä koskaan ollut, nyt on. Mutta sehän ei ole niin yksinkertaista asentaa näyttöjä ja ohjausyksiköitä veneeseen, missä sellaista ei ole aiemmin ollut. Sinä iltapäivänä, kun autopilotin uudet osat saimme, pystyimme jo testaamaan sitä. Mutta siihen, että saatiin näyttö ja ohjain asennettua meni seuraavat pari päivää. Lopputuloksesta tulee kuva ehkä joskus myöhemmin, mutta toistaiseksi olemme ihan tyytyväisiä. Siitä nyt ei vain satu olemaan kuvaa ja tätä kirjoittaessa ulkona on jo liian pimeää kuvausta varten.

Yhtenä päivänä olin taas pyöräilemässä sillan yli kaupunkiin ja kauppaan. Sillanpielessä piti mennä tätä saalista katsomaan vähän lähempää. Ilmeisesti oli aika kovasti pistänyt vastaan, sillä sen kalastanut kaveri vielä nojasi kaiteeseen puuskuttaen. 15 kg oli arviolta tämän saaliin paino.

Kun saimme autopilotin asennettua oli vihdoin aika siirtyä ankkuriin. Merelle emme vielä lähteneet, vaan jäimme odottamaan parempia säitä saarten suojaan. Nyt oli viimein aika laittaa myös jolla ajokuntoon. Toki meillä olisi ollut aikaa siihen paljon aikaisemminkin, mutta jotenkin tuo perämoottorin huolto ei koskaan ole ollut lähellä meidän sydäntä. Ehkä pitäisi olla, saattaisi toimia paremmin. Jollan pumppaus, jolla veteen ja kone perään. Emme halunneet yrittää käyttää konetta kuivilla, jottei jäähdytyksen siipipyörä vaurioituisi yli kahden vuoden käyttämättömyyden jälkeen. No, vesi kyllä kiersi hyvin, mutta polttoaine tulvi ensin liikaa ja sitten liian vähän. Kaksi kertaa Timo avasi ja putsasi kaasarin ja johan alkoi kone kehräämään. Niin nätisti kuin nyt 2 tahti koneet kehrää. 

Ja sitten olikin aika sille huonolle säälle, minkä vuoksi emme vielä olleet lähteneet merelle vaikka olimme olleet ankkurissa jo reilun viikon. Syklooni Dovi oli kehittynyt jossain Fijin ja Uuden-Kaledonian välillä. Mehä olemme tulleet Uuteen-Seelantiin juuri sen vuoksi, että olemme täällä turvalla sykloneilta. Tai niin ainakin ennen oli. Nyt merivesi on toista vuotta ennätyslämmintä ja "normaalisti" trooppiset syklonit kuolevat pois, kun joutuvat viileämmille vesille. Kyseessä ei enää ollut trooppinen myrsky, koska emme ole tropiikissa, mutta myrsky ei sitä tainnut tietää. Se pyyhälsi Uuden-Seelannin yli aiheuttaen paljon tuhoja. Osan tuhoista teki rankkasateet aiheuttaen maanvyörymiä, osan tuhoista teki kaatuneet puut ja osa oli sitten vain yksittäisille ihmiselle koituvia onnettomuuksia kuten veneiden irtoaminen poijusta. Opuassa oli kuulemma ollut 75 solmua (38 m/s) tuulta. Meillä oli VAIN 53.3 solmua (27 m/s). Tuulen voimakkuudesta saa jonkun käsityksen, kun Aucklandin miljoonakaupungin tärkein silta suljettiin useammaksi tunniksi kovan tuulen vuoksi.

Meillä oli kaikki periaatteessa ihan hyvin. Ennen myrskyn alkua mietimme ankkuripaikan vaihtoa. Ennusteessa kuitenkin oli kova tuuli vuorotellen eri suunnista, kun matalapaineen keskus pyyhkäisi Uuden-Seelannin yli. Ketjua laitoimme kuitenkin lisää, 6 metrin vedessä meillä oli 60 metriä ketjua ulkona. Ihan kaikkea emme viitsineet laittaa, joku raja liioittelullakin. Ennuste oli kuitenkin vain 30 solmua (15 m/s) ja puuskat 35 solmua (18 m/s). Kunnes seuraava ennuste oli 40 solmua (20 m/s) ja puuskat 50 solmua (26 m/s).

Ennusteen päivittyessä tuuli jo aika kovaa. Yleensä olemme myrskyn uhatessa ottaneet jollan kannelle. Nyt tuuli jo melko kovaa, joten jollan kannelle ottaminen olisi jo vähän vaatinut raaempaa voimaa. No, kyllähän se siinä pärjää, mehän olemme suojaisessa paikassa. Jolla on kannatuksessa spinnun nostimella, sen lisäksi perän hännän ympäri on liina ja keulaköysi on kireällä. Näin se meillä on aina normaali ankkurielämässä kaikki yöt. No, nyt ei ollut yö eikä normaali sää. Parissa puuskassa se sai jo tuulta alleen ja kallisteli kovasti venettä kohti. Kunnes ehkä kaikkein kovimmassa puuskassa, jossa Iiriskin kallistui n. 15 astetta oli jolla kyljellään Iiriksen kyljellä. Emme olisi halunneet mennä kannelle, mutta ei auttanut. Vesi lensi ympärillä ja kasteli minut läpimäräksi. Hännän ympärillä ollut liina oli jotenkin luiskahtanut paikoiltaan ja perämoottori oli kaiteen välissä.Pakko oli jotain tehdä. Airot meillä on aina narulla kiinni jollassa, joten ne saatiin vedettyä vedestä takaisin. Myös bensatankki oli köytetty kiinni. Tovin äherrettyämme saimme kaikki ylimääräiset kamat siivottua talteen ja jäljellä oli vain jolla ja perämoottori. Pikkuhiljaa saimme sen takaisin oikeaan asentoon ja laitoimme vähän lisänaruja. Sitä emme voineet millään estää että jatkossakin se puuskissa kääntyi kyljelleen, mutta nyt se palasi aina kiltisti takaisin. Ensi kerralla, kun on kovempaa keliä tiedossa, niin varmasti nostamme sen taas kannelle. Toistaiseksi muita vaurioita ei ole havaittavissa, mutta tuossa kuvassa vielä näkyvä penkki on häipynyt. Ilmeisesti silloin kyljellään ollessaan on ponttoonit vähän painuneet yhteen ja sinne meni.

Usein varoitetaan nopeasti laskevasta ilmanpaineesta. Tällä kertaa se pahin keli tuli tuon nousun aikana. Tämä kuva on otettu illalla, kun tuuli oli jo rauhoittunut. Aamulla paine oli jo 1022. Aika rajut vaihtelut.

Meidän ankkuripaikan paras puoli oli se, että ketään ei ollut lähellä. Kerran vähän kiikaroitiin, kun jotain oli liikkeellä. Meidän ja tämän veneen välissä oli kuitenkin alavedellä kuivava riutta, joten kovasti ei meitä uhannut. Tänään alavedellä tämä oli reilusti kuivilla, mutta se ei täällä ole kovin vakavaa, varsinkaan katamaraanille.

Myrskyn jälkeen seuraavana päivänä maisema oli tällainen. Myrskyn aikanakin meillä oli erikoinen säätila. Monessa paikassa oli ennätyssateita ja sen myötä maanvyörymiä ja tulvivia kellareita. Meillä aurinko paistoi lähes koko myrskyn ajan. Pisaraakaan emme saaneet taivaalta, merestä sen sijaan vene sai täyden suolakuorrutuksen.

Kun olimme testanneet perämoottorin uudestaan ja todenneet sen toimivaksi, oli aika mennä maihin. Aamulla tilasin kaupasta kotiinkuljetuksella ruokaa ja juomaa taas pariksi viikoksi. Osoitteena oli paikallinen veneluiska venekerhon vieressä. Toimitusaika klo 16-19. No mikäs siinä, mennään terassille odottamaan. Eipä menty, kun oli maanantaina kiinni. Tänään oli myös sadekuuroja luvassa. Päivän ainut ja aika raju kuuro osui juuri siihen hetkeen, kun kuljetus saapui, lastasimme jollan ja ajoimme kotiin. Kun pääsimme veneelle, sade loppui. Tiesimme, että kyseessä on vain kuuro, mutta pakkohan se oli saada jääkaappiin menevät tavarat mahdollisimman nopeasti perille.

Nyt on taas varastot täydennetty ja huomenna ehkä jatkamme matkaa. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä pidemmälle etelään, mutta nyt kesä alkaa jo olla sen verran lopuillaan, että suuntaamme keulan takaisin kohti pohjoista. Ei se paljon haittaa, sielläkin on paljon hienoja paikkoja nähtäväksi. Uudessa-Seelannissa kuitenkin pysymme edelleen ainakin toukokuuhun asti.