Grenada - Martinique

timo 5.2.2017 1:34:47 EET

N 14° 26.057', W 60° 53.207'

7 ja puoli kuukautta viihdyimme Grenadalla. Nyt oli aika seilata takaisin Martiniquelle. Keskiviikkona olisi ollut kohtuullinen sääikkuna, mutta jouduimme odottamaan vesikoneen osaa ja lähtö jäi torstaille. Enää ennuste ei näyttänyt niin hyvältä.

Oliko enne, että veneen pää GPS:stä hajosi antenni lähtöä edeltävänä päivänä. Furuno on ammattilaisvehje, joka näyttää vain numeroita. Lokikirjamerkinnät ja moni muukin asia tulee Furunosta ja olemme totttuneet sitä merellä tuijottamaan.

Tuuli oli laiturista lähtiessä hyvin puuskaista ja mietimme jo huoltoaseman väliin jättämistä. Jollan bensa oli kuitenkin hyvin vähissä ja tykkäämme myös pitää dieseltankkimme täynnä. Hyvin saimme tankattua, huoltoasemalle ei osunut yhtään puuskaa. Päästyämme ulos, puuskat olivat 15 m/s ja purjevalinta oli ykkösreivattu iso ja kutterifokka. 

Tuuli keveni ja vauhti oli aika olematonta. Jonnan mentyä lepäämään, purin ison reivin. Skuuttaaminen ei kuitenkaan onnistunut. Iiriksessä ison skuuttaus hoidetaan ruffin päällä olevalla vinssillä. Yksi puomin plokeista oli vanhuuttaan hajonnut. Riittävästi aurinkoa? Tälle plokille ei missään vaiheessa tule paljon rasitusta. Vinsseissä riittää tehoa ja sain rikotuksi toisenkin plokin. Purje piti siis saada alas, ei tullut. Dirkki oli sotkeutunut fallin sakkeliin. Vaimo piti herättää ompelemaan dirkille jatkonartsa, jolla iso saatiin alas, eikä hukattu dirkkiä maston sisään. Plokit vaihdettiin varastosta löytyviin varaosiin ja matka jatkui.

Jonna meni taas lepäämään, mutta ei kauaksi aikaa. Huusin "delfiinejä!" Unet ei maistu, kun delfiinejä on mahdollisuus katsella.

Nämä delfiinit eivät olleet kiinnostuneita meistä. Veneen pitää pystyä vähintää 6 solmuun, jotta delfiinit lähtevät seuraamaan. Kyseessä on kalaparvi, jota olivat porukalla pyytämässä.

Linnut tietenkin mukana.

Pitkään saatiin ihailla delfiinien kalastusta.

Matka jatkui. Täysi iso ja kutterifokka. Tuulta alle 12 m/s. Tuulen suunta oli vastainen ja yhtään ei auttanut, että länsivirta vei meiltä kaiken nousun. St. Vincentin kohdalla tuuli oli heikko. Yritin avata genoarullaa, ei auennut. Korjasimme rullaa juuri ennen lähtöä. Olimme laiturissa perä tuuleen, joten rullan avaaminen ei ollut mahdollista. Olin onnistunut solmimaan genoa skuutit sen verran hankalasti, että kannella piti loppujen lopuksi käydä 3 kertaa. Kaksi kertaa saalinkivalojen valossa. Päivän valossa vasta näki, miten solmussa skuutit olivat.

Nyt oli siis koko kryssipurjevalikoima käytössä ja vene kulki todella hyvin. St. Vincentin ja St. Lucian välisessä salmessa kuului pamaus ja automaattiohjaus ilmoitti, että ylikuormitus. Vene meni vauhdilla eteenpäin, mutta automaattiohjaus oli pois pelistä. Menin ruoriin ja Jonna meni katsomaan, mikä autopilottiamme vaivasi. Vastaus oli: "Saat sen korjattua"

Hydraulimännän varsi oli irronnut ruoria kääntävästä "koiranluusta". Meillä oli täysi iso ja fokka. Vene oli täydellisessä trimmissä, eli se kulki eteenpäin ilman sen suurempia ratin vääntöjä. Oli siis mahdollista pitää ruoria paikoillaan sen ajan kuin uudelleenasennus vaati.

Oli hieman outo olo ja ääneenkin mietin, ettei nyt vaan mikään meritauti iske. Tässä kohdin nimittäin Atlantin aallot vyöryivät ja perähytissä, jossa autopilotti sijaitsee, on tosi kuuma. Jonna sanoi, että sittenhän se nähdään. Korjaus onnistui hyvin. Olin huoltanut männän Teneriffalla ja asennus oli jäänyt vähän kesken.

Ymmärsin sitten, että oudon olon syy oli jälleen kerran suolan puute. Kaikkien korjausten aikana olimme hikoilleet paljon. Pari suolakeksiä korjasi olon.

Seuraavana yönä meillä oli salamatkustaja. Ei säikähtänyt salamavaloja, eikä mitään muutakaan. Lähes koko yön matkusti ja maksoi myös matkastaan - omalla tavallaan.

Länsivirta oli suuri ongelma. Emme päässeet lähellekään Sainta Annea, johon pyrimme. Pääädyimme kauas Martiniquen länsipuolelle. Lopulta ajoimme koneella viimeiset 30 mailia.

Sesonki on käynnissä. Aamuruuhka tuli meitä vastaan. Veneitä virtaa ankkurilahtien ja marinoiden välillä.

Laiturielämää Port Louis Marinassa

Laiturielämää Port Louis Marinassa

Jonna 2.2.2017 0:05:29 EET

N 11° 59.971', W 61° 45.864'

Aiemmista blogeista voi päätellä, että viihdymme hyvin ankkurissa. Viime vuonna emme olleet yhtään yötä laiturissa. Edellisen kerran olemme yöpyneet laiturissa joulukuussa 2015 Kap Verden Mindelossa.

Nytkään emme olleet varsinaisesti laituria vaille, mutta halusimme hakeutua suojaiseen satamaan. Kaikki ankkuripaikat ovat enemmän tai vähemmän keikkuvia ja meillä oli töitä tehtäväksi maston huipussa.

Port Louis Marina sijaitsee suojaisessa laguunissa aivan pääkaupungin kupeessa. Satamassa veneitä riittää joka lähtöön, suurimmat ovat lähes 90 metrisiä. Sitä suuremmat joutuvat menemään laivasatamaan.

Kaikki eivät kuitenkaan ole suuria ja kiiltäviä. Meidän laiturissa on paljon ns. meikäläisiä eli tavallisia pieniä matkaveneitä. Harva meistä haluaa maksaa satamamaksuja, mutta aina välillä on syitä tulla satamaan. Esimerkiksi belgialainen korjaa ahkerasti jollaansa, ilman sitä ei ankkurissa voi elää. Niin, ja me tehtiin niitä mastoasennuksia. Kanarialla nostimme genoan rullalaitetta hieman ylemmäksi kannesta, jolloin profiilia lyhennettiin hieman. Meillä on siitä saakka ollut välillä hankaluuksia rullan pyörimisen kanssa. Alisioksen miehet Las Palmasissa olivat säästäneet poranterää ja jättäneet kaksi reikää poraamatta. Laittoivat varmaan myös vanhat ruuvit omaan varastoonsa. Joka tapauksessa "trim cap" profiilin päässä ei ollut ruuvattu paikoilleen ja puolikas oli lähtenyt omille teilleen. Paikallinen riggeri ei meille varaosia löytänyt, vaikka mainostaa olevansa Harkenin jälleenmyyjä. Jenkeistä onneksi saatiin osat tilattua, hinta ei ollut kova, mutta taas oli ylimääräistä vaivaa. Aina pitäisi tehdä itse kaikki. Näitä reikiä en siis halunnut porata keikkuvalla ankkuripaikalla ja siksi olemme marinassa. 

Ja olihan sitä muutakin. Vanha windex oli hajonnut jo aikoja sitten, mutta päätimme olla vaihtamatta uutta ennen hurrikaanikautta. Emmehän sitä ankkurissa varsinaisesti tarvitse. Nyt uusi windex koreilee maston huipussa. Niin, ja tricolorin ja ankkurivalon yhdistelmällä maston huipussa oli myös tullut tunnit täyteen. Uutta emme vielä ole hankkineet, mutta kun nyt hain valon alas, tiedämme ainakin, että vika on lampussa eikä sähköliitoksissa. Meillä on kuitenkin alenpana kaikki korvaavat valot, joten voimme huoletta purjehtia myös yöllä.

Marinaan tullessa tuli hetkeksi kotoisa olo. Kaikki laiturit tässä uudehkossa marinassa taitavat olla suomalaista syntyperää. Ei tämä marina nyt ihan uusi ole, mutta vuonna 2000 tätä ei vielä ollut, silloin ankkuroimme laguunissa.

Me olemme tottuneet metsästämään langatonta internettiä milloin mistäkin. Täällä lyötiin toimistossa kaapelimodeemi käteen. Siis sellainen, mikä kytketään kaapeli-tv:n pistokkeeseen. Toki laiturilta saisi piuhalla sen kaapeli-tv:nkin, mutta meillä onnettomilla kun ei ole edes telkkaria.

Suihkutilat ovat hienot. Me olemme tottuneet pesemään itsemme istumalaatikossa. Viikon aikana on kyllä tullut välillä istumalaatikkokylpylää ikäväkin. Lämpimän veden saanti suihkusta on vähän vaihtelevaa, joskus sitä tulee liikaa ja toisinaan ei lainkaan. Ei kylmä suihkukaan nyt ihan niin kamala ole, mutta lisäksi suihkutiloissa on hyvin tehokas ilmastointi. Niin tehokas, että jopa lämpimän suihkun jälkeen alkaa palelemaan. Onneksi kun astuu ovesta ulos, on lämpö taas vastassa.

Heti marinan vieressä on laivasatama. Vihdoin pääsin taas seuraamaan laivojen liikkeitä. Jostain olen tainnut periä kiinnostukseni laivoja kohtaan. Jotenkin niihin ei vaan koskaan väsy ja nyt olimme vielä olleet kuukausia paikassa, josta vain joskus näki laivan kaukana horisontissa.

Takaisin huvivenesataman laivoihin. Aika kätevä "autotalli".

Vaikka ollaankin hienossa marinassa, niin täällä, kuten vähän kaikkialla muuallakin, kanat kuljeskelevat siellä täällä. Sellaiset paikat Karibialla, missä kanoja ei näe, on tosi harvassa. Okei, ihan keskikaupungilla niitä ei ole.

Meidän laiturinaapurit ovat ahkerasti liikkeella. Kaksi katamaraania kuljettavat turisteja päivällä purjehtimaan ja snorklaamaan. Illalla veneet lähtevät vielä päivän toiselle keikalle, auringonlaskuristeilylle. Eilen päivällä ei ollut turistireissua, mutta kipparit olivat silti töissä. Veneille suoritettiin katsastus. Edellisenä iltana näimme, kun uusivat sammuttimia. Aamulla oli kaikki pelastusliivit yms. tarvikkeet nostettu kannelle esille. Suomessa aina välillä kuuli puhuttavan, että ei etelän turistikohteissa olla niin tarkkoja turvallisuudesta. Täällä ainakin ollaan.

Tähän aamuun asti täällä riitti muutenkin vilskettä, kun meneillään on Grenada Sailing Week. Parin ekan päivän jälkeen veneet siirtyivät toiseen satamaan ja nyt täällä on todella hiljaista. Ensimmäiset päivät ajoivat tässä saaren suojassa. Seuraavat kaksi kisapäivää ajavat ratakisaa saaren eteläpuolella, jonne tulee tuuli ja aallokko suoraan Atlantilta. 

Huomenna meillä on tarkoitus jättää tämä laiturielämä taas taakse ja samoin Grenada. Jos suunnitelmat toteutuvat, tulee seuraava blogi todennäköisesti Martiniquelta.