Melkein purjehduskunnossa

Jonna 17.2.2015 23:05:17 EET

N 28° 7.632', W 15° 25.510'

Taas on liian kauan kulunut edellisestä kirjoituksesta. Kun rupeaa hommiin, huomaa sen siitä, että kuvia on ihan liikaa tyrkyllä.

Viimeiset 4 viikkoa on taas ihan hulluina paiskittu töitä. Elättelimme jo toivoa, että oltaisiin tällä viikolla päästy merelle. Siiri ja Kasper (veljeni lapset) tulevat tänne perjantaina ja olisi ollut kiva päästä saaren aurinkoisiin eteläosiin ennen heidän saapumistaan. Ihan ei kuitenkaan aika riittänyt. 

Tässä vähän kuvasaldoa meidän välillä epätoivoisiltakin tuntuneista hommista.

Hiomiseen on aina mennyt n. 3 kertaa kauemmin kuin mitä olemme suunnitelleet. Näin kävi jo salongin kanssa lokakuussa, emme olleet vielä oppineet. Eikä varmasti muisteta ensi kerrallakaan, vaan ollaan taas optimistisella aikataululla liikkeellä.

Timo lakkasi turkkilevyt ja konekopan.

Ja minä kiinteät rakennelmat. Turkkilevyjen lakkauksen vaikein homma oli löytää niille tilaa, missä lakata. Jouduttiin tekemään kahdessa erässä eli aiemmin suunnitellun viikon sijaan, kului hiomisiin ja lakkauksiin kaksi viikkoa.

Vihdoin pääsimme vetämään letkuja, kirjaimellisesti. Veneessähän kaikki yleensä on melko hankalissa paikoissa, mutta vesitankkien täyttöletkut olivat ylitse muiden. Taljalla kun oikaisimme letkua, solahti se vihdoin paikoilleen.

Vuosi sitten, Siirin ja Kasperin hiihtoloman jälkeen, irroitimme vesitankit. Tässä solisee vettä ensimmäistä kertaa lähes vuoteen tankkiin. Huohotinletkut olivat tässä vaiheessa vielä kesken, joten täyteen emme niitä vielä voineet ottaa. Pettymys kuitenkin oli suuri, kun molemmat vesihanat vuotivat. Vesihanoja ei ole suunniteltu yhdistettäväksi muoviletkuihin klemmareilla. Seuraava viritys sai veden pysymään letkuissa ja muita vuotoja emme vielä ole havainneet. Vieläkään tankkeja ei ole otettu täyteen, joten huoltoluukkujen vedenpitävyys on vielä arvoitus. Ei ole kuitenkaan mitään syytä niitä epäillä. Useanpana päivänä ollaan päätetty päivän päätteeksi ottaa tankit täyteen, mutta tarkistusta varten pitää nostaa turkit ylös ja siihen ei enää ole ollut voimia. Lähinnä siksi, että turkilla on paljon tavaraa.

Uusia sähköjä olemme myös paljon vetäneet. Minä olen meidän ahtaanpaikanasentaja, tässä kuvassa olen taas vaihteeksi kömpinyt sohvan alle.

Koska olimme päättäneet uusia kaikki vanhat letkut, emme voineet ottaa oikotietä onneen. Jäljellä oli enää vesi- ja löpötankkien huohotinletkut. Usein johonkin hommaan menee paljon kauemmin kuin mitä on suunniteltu. Tämänkin piti olla helppo homma, mutta kolme päivää siinä taisi vierähtää. Eikä ihan valmista tullut vieläkään, koska kaupasta ei sopivia huohottimia löytynyt. Mutta mitäs siitä, jos nyt jonkun tovin letkut vähän pullottaa seinästä ulos.

Huohottimet on asennettu ennen veneen sisustuksen rakentamista. Ei auttanut muu kuin ruveta tekemään reikää seinään. Tässä vaiheessa kuvittelimme tämän ja tulevan huoltoluukun "naamioinnin" vaikeimmiksi hommiksi.

Seinän takaa paljastui kuitenkin vain uretaania, jota vähän kaivamalla löytyi itse kohdekin. Ihan yksinkertaista ei ollut löytää uusille letkuille reittejä. Itse huohottimet ovat hyvin korkealla, melko keskellä venettä ja vielä lisäksi suojaisessa paikassa. Vanhat letkut lähtivät silti vielä ylöspäin kiertäen ison lenkin seinän sisällä. Nyt letkut menevät suorinta mahdollista tietä tankeille, koska emme halunneet rikkoa koko seinää.

Aika usein venehommissa luova hulluus on eduksi. Tässä Timon kehittämä uretaanipora, teroitettu sähköputken pätkä. Kovin kestävä se ei ollut, mutta kyllä sillä aina vähän eteenpäin pääsi.

Taas piti virittää talja, sen avulla saatiin yksi letku seinän sisältä pois.

Onnistumisen iloa! Oikea letku ei vielä ole paikoillaan, mutta ensimmäisen kerran uusi reitti on saatu auki.

Meidän tutkiessamme huohottimien reittejä, löysimme veneestämme myös aivan uuden onkalon. Ei tämä niin kovin suuri tila ole, mutta lähes veneen levyinen. Juuri sopiva johdoille. Olin edellisenä päivänä taas viettänyt aikaa sohvan alla, kun vedimme uusia johtoja. Tämän kolon löydettyämme vedimme edellisen päivän aikaansaannokset pois. Nyt meillä on huomattavasti suorempi reitti sähkökeskuksesta perähytissä sijaitseville laitteille. Pari metriä pois johdoista tarkoittaa vähän pienempää sähköhäviötä. Lisäksi tämä tila on juuri sen kokoinen, että uskoisin pystyväni tunkemaan sinne ylimääräiset johtokasat, esim. tutkan melko jäykkää piuhaa yli 10 metriä.

Jotain johtohommia tässäkin on meneillään ja taas on asentajan tila vähän vähissä.

Johtohommat jatkuu, tällä kertaa ulkopaksissa.

Minun mönkiessä johtojen kanssa, Timo taisteli uuden tutkan asennustelineen kanssa. Teline sinänsä on sama, mutta vanhan levyn päälle piti hommata uusi vähän isompi levy. Nyt pääsi meidän uusi porateline käyttöön. Rosteriin reikien poraaminen ei ole koskaan kovin helppoa, mutta käsivaralta lähes mahdotonta. Toista tuntia poraamiseen nytkin meni, mutta reiät kuitenkin syntyi. Ei pora ihan koko tuota aikaa töitä tehnyt, välillä sen piti antaa vähän jäähtyä.

Uusi tutka on saatu paikoilleen. Uskomme, että tulevaisuudessa tutkaa käytetään enemmän kuin ennen, koska se vie huomattavasti vähemmän sähköä.
Vielä ei ole päästy laitetta testaamaan, mutta ehkä jo huomenna.

Purjehtimaan lähteminen alkaa olla jo melko lähellä. Joitain sähköasennuksia pitää vielä tehdä sekä laittaa kaikki tavarat paikoilleen sekä sisällä että ulkona. Toiveissa on vielä tässä kuussa päästä merelle...