Ensimmäinen viikko Uudessa-Seelannissa

Jonna 29.11.2019 9:00:45 EET

S 35° 22.040', E 174° 21.280'

Perille saapumisblogi on vähän viipynyt. Ajattelin ensin, että korjataan kuvaongelma ja kirjoitetaan sitten. Meillä on kuitenkin ollut niin kiireinen viikko, että moiseen ei ole Timolla ollut aikaa. Valitettavasti kuulumiset tulevat siis edelleen ilman maisemia. Syy kuvaongelmaan on että Googlen palvelu, jota käytämme on lakannut toimimasta ilman ennakkoilmoitusta.

Viikko sitten perjantaina saavuimme Opuaan reilun 8 päivän merimatkan jälkeen. Olemme pitkään olleet paikoissa, joihin ei pimeällä uskalla mennä sisään. Nyt meillä oli valaistut väylämerkit ja merikartat, joiden oikeasti uskomme pitävän paikkansa. Meidän tarvitsi vain vajaa tunti ajaa pimeässä. Tropiikin jälkeen illat ovat valoisia pitkälle iltaan. Aurinko laskee paljon kahdeksan jälkeen ja hämäräkin kestää lähes tunnin. Viimeisessä kapeikossa tutkakuva kuitenkin aiheutti vähän kummastusta. Rantaviiva ja tutkakaiut eivät oikein täsmänneet. Kaikuja oli molemmin puolin väylää valtavasti. Mikä ihme meidän tutkaa vaivaa? Ei mikään, päivänvalossa näimme ankkurissa ja poijuissa olevien veneiden täyttävän kaikki rannat.

Opuassa tullilaiturin virkaa hoitaa kelluva aallonmurtaja. Siihen kiinnityimme illalla varttia vaille kymmenen. Olimme aiemmin olleet yhteydessä rannikkoradioon ja he kertoivat viranomaisten saapuvan aamulla yhdeksältä. Onneksi olimme ajoissa valmiina, sillä biosecurity ja tulli saapuivatkin jo kahdeksalta. Täällä on hyvin tiukat määräykset veneen pohjan puhtauden suhteen. Meidän pohjamaalit ovat surkeassa kunnossa ja olimme jo valmiiksi sopineet paikallisen telakan kanssa, että nostavat meidät samantien ylös pohjan puhdistusta varten. Olimme kuitenkin Tongalta lähtiessä puhdistaneet pohjan melko hyvin venevauhtia silmällä pitäen. Iloinen yllätys oli, että biosecurity laski meidät tarkastuksesta läpi. Kolmemetrisen varren päässä olevalla kameralla mukava nainen tutki pohjaa. Puhdas se ei ollut, mutta mitään kiellettyjä eliöitäkään ei löytynyt. Kiva, säästettiin yhden ylösnoston verran vaivaa ja rahaa. Biosecurity on tarkka myös elintarvikkeiden suhteen. Olimme saapumista edellisenä päivänä syöneet meidän viimeiset hedelmät ja lihaa meidän jääkaapissa on muutenkin harvoin. Nämä ovat pahimmat uhat. Hunaja ja popcorn olivat kiellettyjen listalla, ne meiltä vietiin pois. Muuten veneessä on vieläkin valtavat ruokavarastot ja ne kaikki käytiin jossain määrin läpi, mutta kaiken muun saimme pitää.

Maahantulomuodollisuuksien jälkeen otimme yhteyttä marinaan. Yksi 16 metrinen paikka on vapaana. Okei, otamme sen. Hetken päästä kuitenkin sattuikin vapautumaan 14 metrinen paikka, jonka saimme 6 päiväksi. Hyvä, sillä pääsemme ainakin alkuun. Laituripaikan hinta ei määräydy veneen koon mukaan vaan laituripaikan koon mukaan. Veneen täytyy kuitenkin mahtua pilttuuseensa, senttiäkään ei saa tulla laiturin päälle eikä aisojen ulkopuolelle. Kuulostaa ehkä hieman nipottamiselta, mutta joskus vuolaastikin virtaavassa vedessä on kiva, kun veneiden perät eivät törrötä liian ulkona. Jos jotain menee pieleen, voi aisojen päihin nojata ihan rauhassa, ilman että osuu muihin veneisiin. Onneksi laituripaikat täällä ovatt halpoja, maksoimme ylisuuresta paikasta vähemmän kuudessa päivässä kuin olemme pahimmassa paikassa maksaneet vuorokaudesta. Ja jos tarkkoja olemme, emme olisi 12 metrin paikalla mahtuneetkaan tuuliperäsimen kanssa. Toki se on irroitettavissa ja se onkin nyt jo irroitettu ja säilötty veneen sisälle, mutta Timolta taisi mennä pari päivää sen irroittamiseen. Ruostumattomat pultit alumiiniosissa eivät aina ole paras yhdistelmä. Tai ei siinä varsinaisesti mitään vikaakaan ole, ne vain täytyy olla hyvin eristetty toisistaan. Nyt eivät olleet. Naapurit saivat valitettavasti kuunnella melkoista paukutusta, mutta minkä sille voi, joskus on pakko paukuttaa.

Maasähkön kytkeminenkään ei ollut ihan yksinkertaista. Toki töpselin voi laittaa seinään siinä missä muuallakin, mutta sähköjä ei laiteta päälle ennenkuin sähkötarkastus on tehty. Kaikkien veneiden (ja maissa asuntoautojen/vaunujen) maasähköjärjestelmät täytyy tarkistuttaa neljän vuoden välein. Eli kyseessä on veneen sisällä oleva 240V vaihtosähkömaailma. Meidän ihan kaikkien järjestelmien ei tarvitse olla Uuden-Seelannin standardien mukaisia, mutta tärkeimmät turvallisuusseikat pitää olla kunnossa. Mitattavia kohteita oli laiturille kytkettävä sähköjohto, sähkön johtavuus jokaiseen pistorasiaan (veneessä hapettuminen voi aiheuttaa liikaa vastusta) sekä vikavirtajärjestelmän herkkyys. Todisteeksi testien läpimenosta saimme tarran laiturille menevään johtoon ja toisen ikkunaan kiinnitettäväksi.

Pyykin pesemiseenkin kului yksi päivä. Meidät pitkät vaatteet ovat olleet käyttämättä varastoissa neljä vuotta. Vaikka olivat kaikki puhtaita, eivät ne silti aivan raikkaille tuoksuneet. Katsoin parhaakseni pestä kaiken. Sää täällä on ollut sellainen, että päivällä kun aurinko paistaa on lämmin ja lämpötila nousee reilusti yli 20 asteen. Öiksi se kuitenkin taas laskee 15 asteen tienoille. Tropiikin lämpöön tottuneina me todellakin tarvitsemme pitkiä vaatteita (myös päivällä).

Mietimme ensin, että yritämme saada toisen paikan, kun aika loppuu, mutta lopulta oli jo ihan sopiva aika jatkaa matkaa. Opuasta jäi kiva mieli, se oli hyvin mukava paikka, mutta saimme siellä tehtyä sen mitä nyt pitikin. Tänä aamuna oli aika irroittaa köydet ja lähteä kohti Aucklandia. Matka ei ole kovin pitkä, mutta täällä voi vaihteeksi harrastaa mukavaa rannikkopurjehdusta, joten emme kiirehdi. Tänään matkaa taittui 33 mailia ja ankkuroimme todella upeaan Whangaruru Harbouriin. Varsinaista satamaa emme ole nähneet ellei jostain perältä sellainenkin löydy. Ankkuripaikkamme on upeiden maisemien ympäröimä suojainen lahti. Itseasiassa koko matkan maisemat olivat aivan uskomattoman upeat. Aamulla jatkamme taas matkaa. Ainakin muutaman kerran vielä pysähdymme ennen Aucklandia.

Viikko merellä

Jonna&Timo Nov 21, 2019 12:17:00 AM GMT

S 33° 38.210', E 176° 12.370'

Tasan viikko sitten nostimme ankkurin Tongalta. Hyvää ja vauhdikasta sivuvastaista riitti lähes neljäksi päiväksi. Se oli purjehdusta parhaimmillaan.

Lähes kaikki kiva kuitenkin loppuu aikanaan ja niin loppui meiltäkin tuuli. Melkein kolme vuorokautta ajoimme koneella. Oli varmasti meidän moottorin pisin yhtäjaksoinen käyttö. Ensin ajoimme suoraan kohti Opuaa, mutta säätietojen tarkentuessa suuntasimme hieman viivaa idemmäksi, toiveena saada uudet tuulet paremmasta kulmasta.

Tänä aamuna toiveet toteutui Timon vahtivuorossa. Pimeyden vielä vallitessa uudet tuulet saavuttivat meidät kerralla, puhaltaen n. 10 m/s suoraan keulasta sateen ja salamoiden saattelemana. Meillä oli isopurje laskettuna kakkosreiviin tukipurjeena, nyt tuulen ja sateen riepotellessa Timo nosti sen kokonaan ylös. Samalla otettiin suunta niin suoraan Opuaan kuin mahdollista. Ihan suoraan emme pääse, pari kymmentä astetta jää vielä vajaaksi. Tuuliennusteissa on kuitenkin toiveita tuulen kääntymisestä hieman suotuisammaksi.

Vuorokauden verran on meille nyt tarjolla tätä vastaiseen ryskimistä. Meidän pitäisi kuitenkin yhtä halssia päästä lähelle Opuaa. Luoviminen näillä vesillä ei meille ole kovin helppoa. Nousukulma on onneton. Ensinnäkin valtameren aallot hidastavat ja aiheuttavat sortoa. Sen lisäksi meidän purjeet ovat jo parhaat päivänsä nähneet, varsinkin genoa on aivan kamalan muodottomaksi venynyt. Sen uusi nimi on lusikka, se kuvaa sen muotoa. Niin ja sitten se paino, tonni-pari tavaroita veneessä ei myöskään auta keulaa nousemaan aaltojen harjoille. Matka kuitenkin tässäkin taittuu, joten ei pidä liikaa voivotella.

Jos tuuliennusteisiin on uskomista, niin lopussa tuuli vielä loppuu ja kone pääsee taas töihin.

Muuta liikennettä täällä on ollut hyvin vähän. Yhtään kalapaattia tai venettä emme ole nähneet. Tänään näimme matkan ensimäisen laivan. Harvoin on merellä näin hiljaista ollut.

Matkaa Opuaan jäljellä 147 mailia.

Mitä iistimpää sitä siistimpää

Jonna&Timo Nov 17, 2019 4:00:00 AM GMT

S 26° 39.750', E 180° 0.000'

Jos laulun sanoihin on uskominen, pitäisi meidän olosuhteiden olla nyt maksimaalisen mukavat. No en valita, mutta jotain paranneltavaakin olisi. Olen kai taas käsittänyt jotain väärin.

Olemme nyt joka tapauksessa niin idässä kuin mahdollista ja käyneet läntisen pallonpuoliskon maili maililta läpi.

Aikavyöhyke ei muutu, mutta kellojen siirtelyt ovat ihmisten keksintöä. Niinkuin tietenkin nämä koordinaatistotkin.

Matkaa Opuaan 604 mailia.

Taakse jäi tropiikki

Jonna&Timo Nov 16, 2019 1:52:00 AM GMT

S 24° 28.950', W 178° 25.700'

Torstaina nostimme ankkurin heti puolen päivän jälkeen. Pari ensimmäistä tuntia vierähti vielä riuttojen sisällä kevyessä myötäisessä tuulessa. Kun pääsimme riuttojen ulkopuolelle, pääsi Iiris täysin purjein hyvään vauhtiin kohti Minerva Reefiä.

Mirerva Reef on pyöreä koralliriutta. Ylävedellä maata ei näy lainkaan ja alavedelläkin riutta tulee vain paikoitellen näkyviin. Sisään johtaa vain yksi aukko ja siellä keskellä valtamerta voi ankkuroida riutan suojaten aalloilta. Se on varmasti hieno kokemus olla ankkuroituneena keskellä valtamerta, mutta jotenkin meitä sinne meno ei kuitenkaan kovin paljon houkutellut. Mieli teki jo Uuteen-Seelantiin.

Säätietoja saa nykyään vaikka kahdeksi viikoksi eteenpäin, mutta luotettavia ne ovat korkeintaan viikoksi, jos siksikään. Tämän vuoksi lopullinen päätös Minervalle pysähtymisestä tehtiin vasta merellä. Eilisen sääennusteen perusteella teimme päätöksen suunnata suoraan kohti Uutta-Seelantia. Tänään olisimme vielä voineet muuttaa mielemme, mutta ennusteet ovat ennallaan.

Olemme nyt tulleet kaksi vuorokautta mukavassa sivuvastaisessa tuulessa. Päivisin paistaa aurinko ja öisin kuu. Viime yönä ylitimme Kauriin kääntöpiirin ja poistuimme tropiikista lähes neljän vuoden jälkeen. Lämpötila on jo hieman laskenut, mutta ei vielä kovin paljon. Teemme lokikirjamerkinnät aina puoleltaöin ja puoleltapäivin, viime yönä oli vielä 23 astetta lämmintä.

Usein otamme merellä aika rauhallisesti, emmekä kerää nopeusennätyksiä. Tällä kertaa ajamme täysillä, sillä jo viikon päässä vaanii vastatuulet Uuden-Seelannin rannikolla. Edellisen 12 tunnin aikana etenimme 78 mailia. Tätä riemua meillä tuskin kuitenkaan paria päivää kauempaa riittää, sillä sitten on luvassa kevyiden ja suunnaltaan vaihtelevien tuulien alue. Jos ei tuule tarpeeksi, niin ajetaan koneella tyynen alueen läpi. Toivottavasti ei kovin montaa päivää tarvitse ajaa.

Pitkät vaatteet, hatut ja hanskat kaivettiin vuosien jälkeen esiin jo Tongalla. Samoin yhteen pussilakanaan laitettiin täkki valmiiksi, täkkiä saatamme tarvita jo ensi yönä. Lähtiessä katsoin Opuan säätiedoitusta ja yölämpötilat olivat vain hieman yli 10 astetta, joten jossain vaiheessa täytyy ilman ruveta viilenemään vauhdilla. Päivälämpötilat pitäisi perilläkin olla yli 20 astetta.

Matkaa jäljellä Opuaan 759 mailia.

Kuukausi Big Mamalla

Jonna 12.11.2019 9:54:44 EET

S 22° 39.830', W 176° 58.790'

Kuukausi sitten ankkuroimme Nuku'alofan kaupungin edustalla sijaitsevan Pangaimotu-saaren suojaan. Saarella sijaitsee Big Mama's Yacht Club. Ei se nyt varsinainen jahtiklubi ole, mutta jonkin verran palveluita me matkapurjehtijat sieltä saamme. Ravintola, yhteysalus kaupunkiin, pyykki, polttoaine ja roskis. Ihan kaikkia me emme tällä kertaa tarvinneet.

Big Mama Yacht Club on melko pieni paikka. Ravintolan eri puoliltä löytyy kuitenkin tilaa melko hyvin. Veneilijöiden lisäksi saarella käy päivittäin päiväturisteja sekä paikallisia, jotka ovat rantaelämää vailla. Tongatapun pääsaarella ei kuulemma avoimia hiekkarantoja löydy, rantahotellit ovat vallanneet ne kaikki. Sunnuntait ovat vilkkaimpia päiviä, silloin voi pienellä saarella olla helposti 100 vierasta. Päivämatkalaisten lipun hintaa kuuluu venekyyti ja lounas. Veneilijät ovat ainoat vieraat iltaisin. Meidän illallismenuun kuuluu samat asiat kuin mitä päivävieraille oli, paitsi jos jotain on jo sattunut loppumaan. Menu on yksinkertainen: juustohamppari, kanahamppari tai kalaa ranskiksilla. Sunnuntaisin on joskus jotain muuta.

Meidän tänne saapuessamme oli meneillään veneiden vuoden ruuhkahuippu. Kuvassa olemme yhteysaluksen kyydissä ja jollat ovat vallanneet sen laituripaikan ponttoonin päädyssä. Täällä kenelläkään ei kuitenkaan ole liian kiire ja kuski kiltisti odottelee, että jollat siirretään pois tieltä.

Ruuhkahuipun lähelle osuu myös omistajan syntymäpäivä, jolloin saarella on suuremmat juhlat. Tällä kertaa kerättiin myös varoja omistajan pojan Tahitille suuntautuvaa triathlon kisareissua varten. Vain yhden possun näin, mutta niitä oli grillissä kuulemma kolme. Ruokaa oli siis riittävästi, mutta niin Tongalla yleensäkin on.

Bileissä oli myös paikallisten poliisien bandi soittamassa. Kuvassa kukaan ei ole selin, mutta tongalaispaitojen selässä jopa luki "police". Musiikki oli melko rauhallista, ei oikein bilemusiikkia.

Illan toinen esiintyjä oli ystävämme Barry, jolla oli taas kitara ja huuliharppu mukana ja hän vetäisi myös muutaman biisin. Barrylla on Youtube-kanava nimeltä Adventures of an old Seadog. En yleensä mainosta kenenkään videoita, mutta me vilahtelemme aika usein hänen tämän vuotisissa videoissaan. Olen jopa saanut viestiä ystäviltä Suomesta, että "hei, me nähtiin teidät Youtubessa". Jopa ihan meille vieras suomalainen oli meidän veneen bongannut videolta, löytänyt meidän blogin ja laittoi meille sähköpostia.

Yhtenä päivänä, kun tulin yhteysaluksella kaupungista takaisin kotiinpäin, kertoi ravintolan henkilökunta heti minulle, että täällä on suomalaisia. Ja totta tosiaan, Sutisten perhe oli tullut saarelle viettämään päivää ja nauttimaan auringosta ja hiekkarannasta. Perheen isä puuttuu kuvasta, sillä hän oli töissä. He viettävät Tongalla hieman kauemmin aikaa kuin tavalliset turistit. Sinä päivänä kutsuin heidät käymään veneellä ja meillä oli hyvin mukava suomenkielinen juttutuokio. Viikonloppuna he tulivat takaisin saarelle koko perheen voimin ja vietimme koko iltapäivän heidän kanssaan.

Vielä sovimme, että ehkä tapaamme, mutta se voi jäädä väliin. Nyt näyttää siltä, että ylihuomenna olisi sopiva sää lähteä kohti Uutta-Seelantia. Suurin osa veneistä on jo siellä, mutta me olemme odotelleet, että siellä kesä vähän etenee ja lämpötilat nousevat. Sen lisäksi olemme tehneet paljon selvitystyötä Uuden-Seelannin kuvioita varten. Olemme toki vuosien aikana tehneet paljon venetöitä, mutta jotkut asiat on parempi hoitaa poissa tropiikin kosteudesta ja kuumuudesta. Viimeksi olemme olleet sellaisissa olosuhteissa neljä vuotta sitten Kanarian Saarilla. Työlista on siis melko pitkä. Mutta palataan niihin siitten, kun sen aika on.

Matka Tongalta Uuteen-Seelantiin on ehkä yksi haastavimmista legeistä, mitä meillä on ollut. Matkaa ei ole kuin reilut 1000 mailia, mutta säät ovat hyvin vaihtelevat. Matala- ja korkeapaineet vuorottelevat näillä vesialueilla. Emme missään nimessä halua joutua matalapaineen kovien tuulien kouriin, mutta olisi silti mukava, jos olisi purjehdustuulta. Jostain näiden painekäyrien välistä meidän täytyy puikahtaa. Matkaan menee meillä ehkä 7-10 päivää, jos hyvin käy. Saatamme myös matkalla pysähtyä Minerva Reefillä, jos sääennusteet tässä välissä muuttuvat.

Eilen siirryimme Pangaimotulta ankkuriin sataman edustalle. Nyt pääsemme omalla jollalla kauppaan ja viranomaisten luokse eli voimme mennä oman aikataulumme mukaan. Tosin tänään on ollut niin kova tuuli, että meidän pikkujollalla ei ole ollut asiaa minnekään. Huomenna tuulen pitäisi kääntyä ja keventyä, joten tarkoitus olisi kirjautua ulos maasta ja hankkia vähän tuoretarvikkeita. Paljon emme voi hankkia, sillä Uuden-Seelannin määräykset ovat tiukat. Jos meillä on tuoreita hedelmiä tai kasviksia jäljellä, heitämme ne mereen ennenkuin lähestymme maata.