Dunkerque - Brest

timo

N 48° 22.639', W 4° 29.302'

Lukijat ovat varmaan ihmetelleet, kun melkein joka blogissa valitetaan suotuisien tuulien puutetta. 

Tosiasia on, että koko pohjoiseuroopan rannikolla lounaistuulet ovat vallitsevia. Käytännössä tuuli on vastainen lähes koko ajan. Kun sopiva myötäinen tuuli tulee, pitää se käyttää. 

Useimmilla etelään purjehtivilla veneillä on tiukka aikataulu, ja silloin mennään lähes kaikissa keleissä. Siitä saadaan hyviä tarinoita kovista keleistä, mutta hauskaa se ei ole.

Nyt kun meren jäätymisvaaraa ei enää ole, voimme ottaa rennommin.

Dunkerquesta lähtiessä saatiin hyvä myötätuuli, jolla päästiin Bretagneen asti. Kun tuuli loppui, ajettiin koneella seuraavaan ankkuripaikkaan. Nukuttiin siellä ja tultiin sitten seuraavana päivänä Brestiin.

Olisi ollut mielenkiintoista käydä kanaalisaarilla, mutta kun myötätuulet ovat kortilla niin saivat jäädä.

Seuraavassa kuvia matkalta:

Englannin rannikkoa nähtiin Doverin salmessa.

Cherbourgia nähtiin tämän verran. Ei haittaa, Cherbourgin sateenvarjot eivät ole kummankaan mielimusiikkia.

Vastaiseen purjehtiminen ei ole yhtä kivaa.

Maisemia saapuessamme Brestiin.

Jostain syystä käytimme näistä nimitystä "Viisikko majakat".

Englannin kanaali non-stop

Jonna&Timo

N 49° 44.455', W 1° 58.480'

Kun torstai aamuna lähdimme Dunkerquesta oli pitkästä aikaa myötätuulta. Aluksi n. 7m/s.

Tarkoitus oli yrittää Cherbourgiin asti, mutta kun ennuste siinä vaiheessa näytti n. 10 m/s myötäistä lauantaihin asti, niin päätimme jatkaa eteenpäin.

Englannin kanaali päättyi meidän osaltamme salmeen Bournsnmouthin ja Cherbourgin välissä. Tähän oli luvattu yli 12m/s ja vastavirta kun saapuisimme salmeen.

Ennusteet pitivät paikkansa. Kova tuuli ja vastavirta kehittivät jyrkkiä murtuvia aaltoja. Jännitettiin jaksaako autopilotti ajaa. Turhaan! Muutaman kerran mentiin sivuttain, mutta kyllä pilotti sai meidät oikaistua.

Virtakarttojen mukaan Cherbourgin edustalta, rannassa länteen päin, on akan virta, jota lähdimme hakemaan. Saimme näin myötävirtaa jo pari tuntia ennen virran kääntymistä.

Cap de la Haugen kulmalla olikin sitten myötävirtaa jo 4 solmua ja kulmassa, vuoripuuskien avustuksella, saimme 11,6 solmun nopeusennätyksen.

Jatkettiin Guerseyn ja Saint Hellerin välistä eteenpäin.

Nyt ollaan yrittämässä kohti Brestiä. Matkaa on vielä paljon ja tuuli on heikkenemässä.

Dunkerque

Jonna&Timo

N 51° 2.610', E 2° 22.389'

Zeebruggesta lähdettiin myötävirtaan melkoisessa sumussa. Hyvä tilaisuus opiskella tutkan käyttöä, kun entisessä veneessä ei sellaista ollut. AIS:illa nähdään toki hyvin laivat, mutta ranta oli täynnä pieniä moottoriveneitä kalastamassa.

Näkyvyys parani, mutta tutka pidettiin päällä harjoituksen vuoksi.

Lähdön jälkeen oli pieniä tuulen merkkejä. Aamiainen sai odottaa, kun pitkään peiton alla ollut iso nostettiin ylös. Runsas maili seilattiin, kunnes etelästä noussut tuuli loppui kokonaan.

Maa vaihtui Ranskaksi ja vähän ennen Dunkerqueta virta kääntyi vastaiseksi. Ajettiin sisään Yacht Club de la Mer du Nord:iin.

Jonna kertasi matkalla työväenopiston ranskan kirjojaan. Hyvin lausuttu bonjour toi hymyn satamakapteenin kasvoille ja asiat sujuivat sen jälkeen sujuvasti englanniksi.

Meillä oli tarkoitus lähteä seuraavana aamuna myötävirrassa jatkamaan matkaa. Kaupungilta löytyi kuitenkin varsin hyvä supermarketti ja meillä oli tarve hankkia provianttia mahdollisesti suoraan Cherbourgiin asti.

Jätimme siis aamun myötävirran väliin, samaa matkaa tulleen norjalaisvene Karayaton jatkaessa matkaa.

Harkitsimme jäämmekö toiseksi yöksi. Asia ratkesi kun satamakapteenin sijainen ei osannut käyttää pc:tä, emmekä olisi saaneet suihkua (ladataan älykortille) emmekä varsinkaan wi-fiä (tunnukset toimi 24 tuntia satamamaksun suorittamisesta).

Tämä on syy, ettei tässä jutussa ole kuvia (lähetän tämän radion kautta). Lähdemme seuraavassa myötävirrassa. Määränpää on Cherbourg, mutta totuus voi lopulta olla jotakin muuta.

On kuitenkin epätodennäköistä, että lähtisimme etsimään yhden mielikirjailijani Marcel Proustin kuvitteellista Balbec nimistä lomanvietto kaupunkia, jonka esikuva sijoittunee Calaisin ja Cherbourgin väliseen lahteen.

Zeebrugge

timo

N 51° 19.975', E 3° 12.014'

Sopivaa purjehdustuulta ei vain tule. Vastatuuli kuitenkin loppui, joten etenemme virran avulla. Aamulla lähdimme myötävirtaan pienellä koneteholla ja virran kääntyessä vastaiseksi tultiin yöksi Zeebruggeen Belgiaan.

Pohjanmerellä ei aina myrskyä.

Huomenna jatkanemme samalla tavalla, odotellen tuulta joka veisi meitä eteenpäin.

Mukavaa kuitenkin on, että parin viikon palelemisen jälkeen aurinko porotti tänään täydellä teholla ja nähtiin reissun ensimmäiset delfiinit.

Iltakävelyllä ihailimme paikallisia museoaluksia.

Meren äärelle

Jonna

N 51° 35.564', E 3° 43.165'

Kanavaoppaamme mukaan tässä piti olla vain silta. Vähän hetkeksi hämäännyin, kun kartassa oli kuitenkin selkeä kuva sulusta. Sulku on käytössä silloin, kun tulvaportit joudutaan laittamaan kiinni. Aikamoiset rakennelmat.

Dordrechtissä löysimme itsemme Van Halenin konsertista.

Päiväkävelyllä kävimme katsomassa nouseeko silta. Emme tiedä oliko edellisenä päivänä toiminut, mutta veneitä oli toistakymmentä odottamassa avausta. Aloin jo epäillä toisen rautatiesillan nousua, koska autotie oli jo ollut tosi kauan auki. Korjausmiehetkin seurasivat tilannetta sivummalta. Vihdoin toisetkin kiskoparit nousivat yläilmoihin ja veneet pääsivät ali. Nyt mekin uskallettiin taas suunnitella matkan jatkamista.

Ainakin yksi Dordrechtin satamien silloista aukesi lihasvoimaa käyttäen.

Kaikissa kaupungeissa riittää kanavia.

Tämä silta ei auennutkaan.

Olimme päättäneet jatkaa matkaa ja alittaa Dordrechtin rautatiesilta klo 11.12. Rautatiesilloilla on tarkat avausajat ja Dordrechtin silta aukesi kahden tunnin välein aina 12 yli.

Otin VHF-yhteyden sataman siltavahtiin ja pyysin sillan auki. Ok, avataan. Ei avattukaan. Silta ei toimi. Pari huoltomiestä tuli paikalle ja 45 minuutin ahertamisen jälkeen saivat sillan meille auki.

Mentiin sitten rautatiesillan ali 13.12. Mitäpä tuo 2 tuntia on meidän elämässä, mutta kiireisellä aikataululla tänne ei kannata tulla eikä minuuttiaikatauluja tehdä.

Vaikka meille on monta siltaa matkalle mahtunut niin moottoritiet on kaivettu alittamaan kanavat.

Kanavan varressa on helppo rakentaa lapsille vesiliukumäki.

Nyt ollaan Roompotin Beach Resortissa. Sululle, joka erottaa meidät merestä on matkaa 1,5 mailia. Säät eivät vieläkään ole kovin suotuisat, joten odotellaan, kun kelit paranee. 

Siltakuvia

Jonna

N 51° 35.564', E 3° 43.165'

Amsterdamin arkkitehtuuria.

Haarlemin läpi ajettaessa siltoja oli melko monta, mutta yhtään ei tarvinnut odotella.

Toiset silloista oli kääntyviä. Tässä sillassa aukesi "kaistat" molempiin suuntiin.

Haarlemin siltoja ei edes moottoriveneet mahtuneet alittamaan.

Jokainen silta oli erilainen.

Siltoja riittää...

Taas on yksi silta takana.

Siltavahdin nostaessa sillan ensin vain laivojen tarvitsemaan korkeuteen, oli se meille melko selvä merkki laskea laivat ohi. Kolmen laivan (osa työntöproomuja) mentyä nousi silta meidän tarvitsemaan korkeuteen.

Kanavia pitkin eteenpäin

Jonna&Timo

N 51° 49.141', E 4° 40.259'

Merellä purjehtimista ajatellen tuuliennusteet olivat edelleen huonot. Tuulta on joko liikaa tai liian vähän ja aina väärästä suunnasta.

Hollannin läpi on mahdollista edetä myös kanavia pitkin masto pystyssä käyttäen Staande Mast Routea. Maston korkeus saa olla maksimissaan noin 20 metriä. Jotta päästäisiin matkallamme eteenpäin, ennen talven tuloa, lähdimme Amsterdamista etelään tätä reittiä. Amsterdamin läpi pääsee vain yöllä. Kun kaikki päärautatieaseman junat ovat menneet, avataan Amsterdamin rautatiesilta n. klo 1. Tämän jälkeen kaikki muut keskustan sillat aukeavat sen yön liikenteelle

Lähdimme ajelemaan ensimmäiselle sillalle odottamaan yötä. Kun emme keksineet mihin voisimme kiinnittäytyä, menimme kysymään asiaa sillan valvomosta. Kuulimme, että rautatiesilta on rikki eikä avaudu ainakaan ensi yönä.

Emme jääneet odottamaan vaan lähdimme ajelemaan Haarlemin kautta kiertäen. Yhden päivän olisimme vielä voineet odottaa, mutta kun ei ollut varmaa pääseekö läpi silloinkaan. Matkaa tästä kiertotiestä tuli lisää n. 15 mailia. Öinen Amsterdam olisi varmasti ollut ikimuistoinen, mutta niin oli kiertotiekin.

Matka kanavalla on ollut hyvin mielenkiintoinen. Kuvia laitetaan kunhan päästään netin ääreen.

Kaksi yötä yövyttiin kanavan venttapaikoilla (ilman maayhteyttä), mutta Dordrechtissä mentiin satamaan.

Satamaan ajaminen täällä ei ollutkaan niin helppoa. Kartasta toki nähtiin, missä on vierassatamia, mutta kaikki ovat siltojen takana. Jonnan ensimmäinen VHF-yhteys siltavahtiin tuotti tulokseksi sen, että meidän pitäisi tietään minkä niminen silta halutaan auki, siltoja kun on 7. Kävimme sitten sillankupeessa lukemassa nimi ja otettiin uusi yhteys, silta aukesi heti ja löydettiin hyvä laituripaikka.

Olimme jo aiemmin päättäneet jäädä tänne yöksi. Satamien siltoja ihmetellessämme tuli samaa matkaa kulkeneen hollantilaisveneen kippari kertomaan, että reitillämme seuraava rautatiesilta ei enää sinä päivänä avaudu vaan seuraavan kerran seuraavana aamuna kuudelta pääsisi läpi. En saanut enempää selvää, mikä sillassa on vikana. Aamulla kävin kävelyllä ja paikalla oli työmiehiä, mutta toistaiseksi ei tiedetä enempää.

Patojen ja sisämerien läpi Amsterdamiin

timo

N 52° 22.942', E 4° 54.360'

Vlielandista  lähdettiin aamulla aikaisin jatkamaan matkaa myötävirrassa (tietenkin) ja kohtuullisessa tuulessa, mutta ikävä kyllä vesisateessa. Paras GPS-nopeus oli 9,5 solmua.

Muutaman tunnin jälkeen tuli pato vastaan. Sillasta ja sulusta läpi ja oltiin Hollannin sisämerellä. Vuorovedet ja virrat voi unohtaa toistaiseksi.

Lorentzsluizen erottaa sisämeren merestä.

Jäätiin pariksi yöksi Enkhuizeniin. Saavuttaessa ajateltiin jatkaa matkaa heti seuraavana aamulla, mutta iltakävelyllä nähtiin lupaavan näköinen elektroniikkakauppa, johon päätettiin palata seuraava päivänä.

SSB ongelmat on paikallistettu autopilotin peräsinkulman tunnistimeen. Se sekoaa, kun radio lähettää. Tarvetta oli ferriittirenkaille ja kondensaattoreille.

Enkhuizen. Kanavia riittää joka kaupunkiin.

Menimme sitten puotiin. Kun kysyin ferrite beadsejä myyjä sanoi, ettei heillä ole, mutta kauempana sijaitsevassa "do-it-yourself"-liikkeessä voisi olla. Kun kyselimme reittiä sinne, toinen asiakas tarjoutui viemään meidät. Eihän sieltä mitään löytynyt, kyseessä oli tavallinen rautakauppa, mutta saatiinpahan kyyti ja nähtiin vähän enemmän kaupunkia. 

Jatkettiin sitten aamulla kohti Amsterdamia. Heti alkuun ajettiin toisesta padosta "läpi". Tämän toisen sisämeren yli oli mukavaa järvipurjehdusta.

Sisämaahan mentäessa veneet selvästi vähenee.

Amsterdamissa ollaan. Ensin silta ja sitten sulku. Silta avattiin vain meitä varten. Sulkuja oli kuitenkin 4 rinnakkain. Laivat on mitoitettu siltojen mukaan eli ne mahtuvat ali. Vain meitä huviveneitä varten pitää liikenne pysäyttää ja silta avata.

Sisäänajo puuskaisessa tuulessa ahtaaseen Sixhaven-marinaan oli seikkailu sinänsä. Jonna on sitä mieltä, ettei ole koskaan ollut noin ahtaassa ja vaativassa satamassa. Suurin huolenaihe hänellä ei kuulemma ollut toiset veneet vaan pelko keulapuomin menemisestä läheiseen olohuoneeseen.

Jonna oli valmiiksi selvittänyt netistä, että Amsterdamissa on kuin onkin vielä liike, joka myy elektroniikan komponentteja tiskillä. Firma on  Radio Rotor.

Täältä saatiin haluamiamme diodeja, transistoreja ja ennen kaikkea kondensaattoreita ja ferriittirenkaita.

Radio Rotor oli vähän ydinkeskustan ulkopuolella, mutta kuitenkin kävelymatkan päässä, joten saatiin aika hyvä kaupunkikierros käveltyämme sinne ja takaisin. Monta kanavaa ylitetiin ja polkupyörää nähtiin. Kierroksen päätteeksi juotiin oluet turistialueella ja ihmeteltiin ihmisvilinää.

Vlieland

Jonna

N 53° 17.807', E 5° 5.378'

Olimme vähän jo ajatelleet, että kausi alkaisi olla täälläkin rauhottumaan päin. Väärin arveltu. Osa veneistä on täällä tietysti festivaalien vuoksi, mutta sen verran veneitä päivittäin vaihtuu, että suurin osa on kuitenkin "tavallisia" purjehtijoita. Yksi vaikuttava tekijä varmasti on sää, pari päivää sitten oli Hollannissa ensi kertaa vuosikausiin syyskuussa yli 30 astetta lämmintä.

Polkupyörä on tällä saarella ehdottomasti yleisin kulkupeli. Aamulla on laivojen väki vielä nukkumassa ja pyörät laiturilla parkissa.

Me kävelijät olemme ehdottomasti pienen pieni vähemmistö, mutta omat pyörämme ovat sen verran hyvin osiin purettuina ja pakattuina keulaan, että niitä ei yhden tai kahden päivän pyöräilyn takia vielä viitsi ottaa esille.

Eilen illalla päädyimme iltakävelyllä rock-konserttiin. Aidan sisällä olevat ovat maksaneet pääsylipuista, mutta ylempääkin näki ja kuuli hyvin.

Vielä olisi jokunen ihminen rannalle mahtunut. Tänään on kylläkin vähän harmaampi ja koleampi sää eli ei mikään varsinainen rantakeli.

Huomenna on tarkoitus jatkaa matkaa Hollannin sisämerelle Ijsselmeerille. Sitä pitkin mennään Amsterdamiin. Katsotaan siellä sitten jatketaanko kanavia pitkin vai palataanko merelle.

Cuxhaven - Vlieland

timo

N 53° 17.807', E 5° 5.378'

Jumitettiin monta päivää Cuxhavenissa kovan tuulen takia. Saatiin toki tavaroita järjesteltyä lisää ja radiosähköpostit toimimaan.

Heti kun tuuli eilen keveni niin lähdettiin eteenpäin, vaikka piti ajaa koneella monta tuntia. Onneksi virta auttoi monta solmua.

Kahdeksan maissa alkoi tuulla ja nostimme isopurjeen. Tuuli oli suoraan takaa, joten oli yöllä helpompi ajaa vain pelkällä isolla.

Meillä on kaksisteen joustavat vahtivuorot. Valpurin mainio munakello oli hyvä kisamiehistöllä, mutta kaksisteen on helpompaa. Kun toista käy liikaa nukuttamaan, niin toinen nousee vahtiin.

Yö vahdissa sitten mietin, että laitetaanpa appiukolle viestiä, että hyvin menee. Viritin SSB radion ja tietokoneen ja laitoin sopivan viestin. Hain sopivan Winlink-aseman ja avasin yhteyden. Helppoa kuin mikä.

Heti kun radio alkoi lähettämään kuului kun Simradin autopilotti rupesi kääntämään ruoria. Vene pyöri ympyrää ja onneksi tuulta ei ollut enemmän.

Tässä kokeilussa oli tietysti laivoja ympärillä parikymmentä.

Sanoma apelle meni perille, mutta rf kytkennöissä on vielä parantamista. Juuri tätä varten ostin talvella usb-oskilloskoopin.

Koko yö ja pitkälle iltapäivään edettiin purjeilla hyvää vauhtia. Iltapäivällä tuuli loppui. Otettiin uudet sääennusteet. (Jonna ajoi venettä, Simrad huilasi) Päätettiin ajaa seuraavaan satamaan.

Hyvin alkanut tuuli loppui, mutta meidän raamatulliset koettelemukset eivät päättyneet tähän. Päällemme laskeutui hyönteispilvi. Koko vene oli täynnä erilaisia kärpäsiä ja sen tapaisia. Osa varsin pisteliäitä. Ja itse asiassa osa kävelee vielä parhaillaankin tämän tietokoneen ruudulla.

Lasin läpi kuvatut ötökät. Luukut piti laittaa kiinni. Tuo musta alue ei ole varjo, vaan paljon ötököitä. Sisällä lämpötila päivän aikana nousi yli 34 asteen, mutta onneksi ollaan lämpöä etsimässä...

Näitä on yritetty tappaa koko päivä. Lopussa tuuli virisi sen verran, että saatiin purjeet ylös, ja ennenkaikkea örkit alas. Purjeissakin oli miljoona hyönteistä.

Ajettiin sitten Vlielandiin yöksi, kun kunnon etenemistuulia ei ollut luvassa. Eikä meillä täällä niin kiire ole muutenkaan.

Vlielandin satamassa oli älytön määrä AIS lähettimellä varustettuja veneitä. Syy selvisi kun rantauduimme. Täällä on jokin festivaali alkamassa ja lukuisia perinnepurjealuksia. Jäämme ainakin huomiseksi ihmettelemään saaren meininkiä.

Radiosähköposti saatiin toimimaan

Jonna&Timo

N 53° 52.456', E 8° 42.350'

Aikamoisen tutkimisen jälkeen tämäkin blogi lähti radion kautta maailmalle. Ilman Pactoria ja vanhalla äänikortilla. Yksi transistori ja vastus tosin tarvittiin tangentin ohjaukseen.