Hyvää Joulua Uudesta-Seelannista

Jonna 25.12.2020 6:56:46 EET

S 35° 45.430', E 174° 20.960'

Tämä vuosi on ollut hyvin poikkeuksellinen kaikkialla. Emme mekään olisi vuosi sitten uskoneet, että vietämme täällä Uudessa-Seelannissa toisen joulun.

Täällä joulu on hyvin erilainen kuin Suomessa, johtuen jo ihan vuodenajasta. Täällä joulu on kuin juhannus meillä. Jos ei nyt ihan koko maa pysähdy, niin monien kesäloma kuitenkin alkaa jouluna.

Meidän joulun pääateria oli tänään joulupäivänä joululounas. Kinkun sijaan meillä oli lammasta. Amerikkalainen pariskunta, joka on asunut täällä vuosia, tarjosi grillattua lammasta. Muu osa ateriasta oli nyyttikestiperiaatteella. Jokainen toi oman maansa jouluherkkuja.

Ennen kuin oli aika istua ruokapöytään, oli hassuttelun aika. Jokaiselle oli jättiläiskarkin näköinen pieni paukkupommi, jonka sisältä paljastui pienen pieni lahja ja hassu hattu.

Sitten olikin jo aika ruveta syömään. Tietenkin hassut hatut päässä. (Kuva: Barry Perrins)

Tässä meidän tekemät herkut. Alkupaloiksi ruissipsejä savulohitäytteellä, pääruoan lisukkeeksi rosollia ja jälkiruuaksi tähtitorttuja.
En ole mikään superkokki, joten osa aineksista täytyy saada kaupasta valmiina.
Onneksi Aucklandissa on suomalaisen omistama kauppa, joka myy eurooppalaisia tuotteita. Niinpä sieltä tilasin ruissipsejä ja suomalaista luumuhilloa tähtitorttuihin. Oikeanlaista taikinaa onneksi löytyi lähikaupasta. Toki samassa paketissa tuli meille myös hieman suomalaista joulusuklaata ja reissumiestä pakastettuna.

Ihan kaikki ruoka ei tässä vielä ole esillä. Ruokaa oli paljon ja vain parikymmentä ruokailijaa. Lammas oli erinomaista ja niin oli kaikki muukin.

Meillä ei ole ollut veneessä varsinaisia joulukoristeita, mutta kun alkuviikosta naapurit alkoivat koristella veneitään oikein urakalla, päätimme mekin osallistua juhlaliputuksella. Suomessahan juhlaliput perinteisesti nostetaan mastoon juhannuksena, joten meistä tämä sopi hyvin myös tänne etelän kesäpäivän seisaukseen.

Suomi alkaa heräämään joulupäivään, mutta meillä alkaa päivä kääntymään jo iltaan. Sulatellaan tässä vähän ruokaa, mutta sen jälkeen varmaan vielä illalla kokoonnumme ystäviemme kanssa hieman viettämään jouluiltaa. 

Oikein hyvää joulua kaikille!

Takaisin venekodissa

Jonna 27.10.2020 10:16:47 EET

S 35° 45.430', E 174° 20.960'

Tällä kertaa ei voi sanoa, että Iiris on keikkunut näissä maisemissa jo pitkään, sillä täällä ei paljon keikuta. Joskus harvoin tuulenpuuska hieman kallistaa Iiristä tai ohi ajava vene tekee pienet aallot. Enimmäkseen on kuvan mukaiset olosuhteet.

Olemme siis edelleenkin Whangareissa, Riverside Drive Marinassa. Marina on pieni, vain noin 30 paikkaa vedessä ja toinen mokoma telakalla. Tämä marina on aivan ainutlaatuinen. Marinan asukkaat muodostavat aivan omaa luokkaansa olevan yhteisön. Heti ensimmäisenä päivänä suurin osa kävi esittelemässä itsensä ja tunsimme olomme heti todella tervetulleiksi ja kotoisaksi.

Mutta vaikka meidän koti oli jo täällä, emme me vielä asuneet täällä. Jatkoimme vielä asumista Onerahissa "meidän" autotallissa. Veneessä oli vielä niin paljon töitä jäljellä, että niiden tekeminen veneessä asuen olisi ollut todella vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Ainakin päivästä olisi vähintään puolet mennyt tavaroiden siirtelyyn. Nyt pystyimme vielä jatkamaan töitä ilman että illaksi tarvitsi saada vene nukkuma kuntoon. On helppoa, kun päivä tulee täyteen, laittaa luukut kiinni ja lähteä muualle syömään ja nukkumaan. 

Telakan jälkeen työt kuitenkin muuttuivat astetta siistimmiksi ja mielenkiintoisemmiksi. Ainakin osittain.

Tässä Timo suunnittelee keittiönpöydällä tulevia sähköasennuksia.

Kanarialla jo purettiin keulapiikki kertaalleen. Nyt se purettiin vielä tarkemmin, peltiin asti. Koko keulapiikin pellit maalattiin sisäpuolelta uudestaan ja koko tila sai uuden sisustuksen. Timo oli luvannut minulle jo vuosia sitten, että sitten, kun olemme paikassa mistä saa vaneria halvalla, saan sellaiset säilytyshyllyt kuin haluan. Nyt se lupaus vihdoin toteutui! Ja ei, vaneria ei todellakaan ole joka paikassa saatavilla, ainakaan kohtuulliseen hintaan.

Uuden isopurjeen tilasimme jo helmikuussa, mutta koronavirus viivästytti sen toimitusta. Eipä sillä niin kiirettä ollutkaan, korona muutti kaikki muutkin suunnitelmat. Ylös emme vielä ole uutta purjetta ehtineet nostaa, mutta puomille olemme sen jo viikanneet.

Kun tavarat on oikein sekaisin ja huonosti pakattuna näyttää se tältä. Kun alkoi olla aika muuttaa takaisin veneelle, näytti autotallissa hurjalta. Ei tuota tavaraa lopulta niin valtavasti ollut, ne oli vain niin kamalassa epäjärjestyksessä. (Suurimmat laatikot tavaroiden takana oikealla eivät onneksi olleet meidän, vaan vuokraemännän uudet keittiön koneet)

Ja jotta tilanne saatiin vielä hankalammaksi veneellä, hankimme lisää tavaraa. Tässä vielä uusi jääkaappi ja pakastin laatikoissaan.

Ja tässä meidän "voimalaattori". Tämän rakentamiseen on mennyt aikaa uskomattoman paljon. Nyt se alkaa olla pientä säätöä vaille valmis. Kyseessä on siis litiumakut (LiFePo4) ja niiden hallintajärjestelmä.

Nyt olemme asuneet takaisin veneessä puolitoista viikkoa. Vielä ei ole aivan valmista ja pari viikkoa olisimme vielä hyvin voineet jatkaa asumista autotallissa. Meidän aika tuli siellä kuitenkin täyteen, sillä vuokraemännän keittiöremontti alkoi ja hän tarvitsi autotallin remonttimiesten varastoksi. Olemme kuitenkin hyvin tyytyväisiä reiluun 9 kuukauteen, mitä siellä vietimme. 

Mutta vielä tyytyväisempiä olemme kuitenkin elämäämme takaisin omassa kodissamme. Vähän turhan paljon joudumme tavaroita vielä edestakaisin siirtämään, kun viimeistelemme hommia, mutta kyllä meistä elämä tuntuu kuitenkin jo paljon paremmalta, kun pääsimme nukkumaan takaisin omaan punkkaan. Joku oli huolissaan siitä, että olisimme tottuneet liikaa talossa asumiseen, emmekä enää viihtyisi veneessä. Turha pelko. Tuntuu hyvältä olla takaisin kotona.

Takaisin vedessä

Jonna 9.8.2020 11:26:27 EEST

S 35° 45.430', E 174° 20.960'

Lähes 7 kuukautta Iiris vietti kuivalla maalla, pidempään kuin koskaan ennen 30 vuotta sitten tapahtuneen ensimmäisen vesillelaskun jälkeen. Läheskään kaikki työt eivät vielä ole valmiit, mutta nyt oli kuitenkin aika vaihtaa maisemaa.

Palataan vielä kuitenkin hetkeksi halliin.

Kannen maalaus oli yksi projekteista, joka piti saada hoidettua katon alla. Aloitimme maalausurakkaa jo hieman Martiniquella, mutta siihen se sitten jäikin. Maaleja olemme kuljettaneet veneessä mukana, mutta joka paikassa, missä olisi ollut aikaa maalata, on joko ollut liian kuumaa tai liian sateista. Tai molempia. Liian kuumassa maalaaminen on vaikeaa, sillä maali kuivuu liian nopeasti maalauksen aikana.

Kuten lähes kaikissa maalaus projekteissa, menee suojaamiseen eniten aikaa. Niin nytkin. Tässä on teippaaminen vasta aluillaan.

Suurin syy kannen maalaus tarpeeseen oli vanhan maalin kulumisesta johtunut mahdoton liukkaus. Nyt halusimme kunnon liukuesteen kanteen. Tuotteeksi valitsimme Kiwi Gripin. Sen voi maalata suoraan pohjamaalin päälle, joten tässä kuvassa suunnitellaan raitoja, mihin haluamme alueiden rajat eli mihin täytyy maalata pintamaali. Pintamaalia on turha tuhlata sinne, missä sitä ei tarvita.

Kiwi Grip on helppokäyttöinen maali. Ensin levitetään paksu kerros maalia halutulle alueelle ja sen jälkeen rullataan erikoistelalla, joka muodostaa sopivan karheuden. Ohjeissa käsketään harjoittelemaan pahvin tai vanerin päällä. Me harjoittelimme ankkuriboksin kannella. Maali on vesiohenteista, joten jos menee pieleen, sen voi pyyhkiä helposti pois. 

Meidän ensimmäinen harjoitus näytti kuitenkin täydelliseltä, joten seuraavaksi kannelle. Valmiista kannesta olemme valitettavasti unohtaneet kaiken kiireen keskellä ottaa kuvan. Hyvältä se kuitenkin näyttää.

Ennen hallista ulos siirtymistä oli myös aika asentaa runkoikkunat paikoilleen. Ennen ikkunoiden akryylit olivat ulkopuolella, nyt päätimme asentaa ne sisäpuolelle. Nämä runkoikkunat ovat aina aiheuttaneet vähän murhetta, sillä niissä on helposti ruvennut muodostumaan ruostetta. Toivottavasti nyt onnistuimme paremmin. Sikaflexiä ei säästetty ja siksi kehys on teipattu huolellisesti myös ulkopuolelta.

Toissa viikolla telakalle tuli meidän ennestään tuntema hollantilaisvene Jori. He tulivat vain pikaiselle viikon telakoinnille. Lähinnä he maalasivat pohjaan uuden eliönestomaalin. Heillä on hurja purjehdussuunnitelma. He ovat joskus kauan aikaa sitten päättäneet olla takaisin kotona ensi kesänä. Niinpä he eivät välitä siitä, että suurin osa maista näillä nurkin ovat sulkeneet rajansa. Aikovat purjehtia täältä Austraalian pohjoispuolitse pysähtymättä Reunionille, jonne ovat saaneet luvan saapua. 60 vuorokautta arvioivat matkan kestävän. Reunionilta Etelä-Afrikkaan, josta St. Helenan kautta Azoreille ja siitä takaisin Hollantiin. Kyllä mekin purjehtimisesta ja valtameren ylityksistä tykkäämme, mutta kyllä tuo suunnitelma meistä aika hullun hommalta kuulostaa. Puoli maapalloa muutamalla pysähdyksellä.

Vihdoin viime torstaina oli aika laskea Iiris veteen. Ensin kaikki tarkistukset. Läpiviennit pitävät vettä, akselien tiivisteet pitävät vettä ja moottori kehrää nätistä. Kaikki oli hyvin, kunnes oli aika peruuttaa pois. Eipä peruutettukaan, kun vaihteen päälle laitto aiheutti kolauksen ja moottori sammui. Siinä sitä henkilökunta hetken ihmetteli, kunnes nosturikuski Jim kävi hakemassa snorklausvarusteet. Nostoliinoja yhdessä pitävä köysi oli päässyt potkuriin, kun olimme hieman testanneet vaihdetta liinoissa ja liinat olivat hieman vaihtaneet paikkaa. Ei muuta kuin vene takaisin ylös tarkistukseen. Kaikki vaikutti olevan muuten hyvin, mutta potkuriin maalattu kallis Propspeed eliönestomaali oli hieman vahingoittunut. Telakan maalarimestari tuli pian korjaamaan asian, mutta vene piti jättää vielä yhdeksi yöksi maihin odottamaan maalin kuivumista.

Seuraavana aamuna kaikki meni onneksi hyvin ja pääsimme vihdoin pois telakalta. Siirryimme vain parin mailin päähän lähemmäs Whangarein keskustaa Riverside Drive Marinaan. Matkalla sinne on nostosilta. Olemme ajaneet joka päivä vähintään pari kertaa tämän sillan yli, mutta nyt pääsimme vihdoin ajamaan siitä läpi.

Laiturilla meitä oli vastassa vanha ystävämme Barry. (Kuva: Barry Perrins)

Olemme kyllä olleet monessa samassa ankkuripaikassa Barryn (S/Y White Shadow) kanssa parin viime vuoden aikana, mutta näin lähelle eivät veneet ole päässeet toisiaan sitten Panaman, jossa olimme naapureina useita kuukausia. Mahtaa niillä nyt olla paljon kuulumisia vaihdettavana. (Kuva: Barry Perrins)

Talviukkonen

Jonna 28.6.2020 11:27:11 EEST

S 35° 45.430', E 174° 20.960'

Perjantai-iltana oli varsin kurja sää, voimassa oli jopa sadevaroitukset. Ehdimme kuitenkin veneeltä takaisin kämpille ja sisätiloihin ennen pahinta sadetta. Päivällisaikaan sade piiskasi ikkunoida ja salamat välkkyivät. Jyrinää ei paljon kuulunut, joten emme yhtään tienneet kuinka kaukana ukkonen oli.

Lauantaiaamuna juttelimme hetken vuokraemäntämme kanssa ja hän kertoi, että illalla oli satanut myös rakeita. Me lymysimme illalla sisällä, emmekä olleet edes katsoneet ulos. Jossain vaiheessa sade kyllä piiskasi ikkuina tosi kovin, joten ne olivat varmaan ne rakeet.

Telakalle saavuttuamme meitä odotti hallissa vedenpaisumus. Olimme melko harmistuneita, sillä sen takiahan me maksamme hallista, etteivät säät sotke meidän työntekoa. Hallin lattia on ilmeisesti vuosien saatossa painunut notkolle, joten vesi ei pääse valumaan pois. Katto ei kuitenkaan ollut vuotanut normaalia enempää, joten Iiris oli aivan kuiva. Meillä oli luukut auki, joten katon vuotaminen olisi voinut olla melkoinen katastrofi. Hallin katto siis kyllä vuotaa, mutta ei juuri meidän veneen kohdalla.

Teimme täyden päivän hommia ja päivän päätteeksi maalasimme kantta. Valitettavasti meillä ei aikataulu enää antanut periksi viivyttää maalausta. Kosteusprosentti oli varmasti aivan liian kova meidän topparille, mutta eiköhän se kiinni pysy. Maalikauppias varoitti, että kiilto voi kärsiä, mutta eihän meidän kannen nyt ihan niin kiiltävä tarvitse ollakaan.

Päivällisaikaan kilahti puhelimeen viesti Aulilta ja Hanskilta, joiden S/Y Manta (http://www.manta.fi/) on täällä Whangareissa telakalla. He itse ovat Suomessa. Olivat juuri heränneet ja lukeneet kauhu-uutisia sähköpostista. Norsandin telakalle on osunut tornado. Pyysivät meitä käymään katsomassa veneen tilanteen. Ilta oli jo hämärtymässä, joten piti odottaa aamuun.

Manta seisoi tyytyväisen oloisena pukillaan. Jolla oli edelleen keulakannella ja kaikki peitot näyttivät olevan paikoillaan. Olemme pari kertaa aiemmin käyneet tarkistuskäynneillä Mantalla, joten tiesimme suurinpiirtein miltä kaiken pitäisi näyttää. Nyt tätä kirjoitettaessa, Auli on jo ehtinyt kertoa, että kannella ehkä on jotain sinne kuulumatonta.

Mutta kuten kuvasta näkyy kaikilla eivät asiat olleet aivan yhtä hyvin. Lähin kaatunut vene oli aivan Mantaa vastapäätä.

Tässä yksi kaatuneiden veneiden rivi.

Sama rykelmä toiselta kantilta.

Tämäkin on samasta ryppäästä.

Näiden kuvissa näkyvien veneiden lisäksi yksi iso vene oli nurin naapurin tontille päin. Myös yksi trimaraani oli pyörähtänyt paikoillaan. Ihan koko aluetta emme kiertäneet, sillä nytkin Mantalle päästäksemme jouduimme vähän alittamaan varoitusnauhoja, joilla tuhoalueet oli rajattu.

Tämä oli oikeasti se näky, jonka näimme ensiksi, vaikka tämä onkin kuvattu lähtiessä. Telakka yrittää pitää ulkopuoliset uteliaat poissa, joten emme heti saapuessamme halunneet vaikuttaa liian turisteilta, jotta pääsisimme Mantalle asti ilman ongelmia.

Jos ei kuvasta siis selviä, mistä on kysymys, niin avaan sen vielä. Jolla on tehnyt ilmalennon ja saalinki on lävistänyt sen ja se on jäänyt siihen,

Sitä emme varmasti tiedä, mikä Norsandille iski. Se ei ehkä kuitenkaan ollut tornado vaan kenties jonkinlainen ukkospilven aiheuttama syöksyvirtaus. Joka tapauksessa ilmiö oli hyvin paikallinen. Meidän majoituspaikkaan on tapahtumapaikalta linnuntietä kolmisen kilometriä. Kaupungin marinoihin on vielä lyhyempi matka ja niissä ei ollut tapahtunut mitään ihmeellistä. Samoin "meidän" telakalla ei ollut muuta kuin paljon vettä.

Hyvää talvipäivänseisausta

Jonna 19.6.2020 11:36:12 EEST

S 35° 45.430', E 174° 20.960'

Tänään oli ulkomaalaisten purjehtijoiden bileet läheisessä marinassa. Juhlan kunniaksi monet olivat nostaneet juhlaliput mastoon. Ja nekin, joilta niitä ei löytynyt, olivat kaivaneet kaikki mahdolliset kohteliaisuusliput yms. esille. 

Näiden bileiden idean oli saanut aikaiseksi tämä bändi. Ajankohta nyt vain sattui talvipäivänseisaukseen. Ystävämme Barry (laatikkorumpu) on kertonut meille tästä paljon. Soittajat olivat koronarajoitusten aikana samassa marinassa ja samalla samassa kuplassa. Kun ei muutakaan voinut tehdä, ryhtyivät kaikki muusikot soittamaan säännöllisesti yhdessä kuluttaakseen aikaa. No, parin kuukauden aikana siitä syntyi ihan oikea bändi. Kun rajoitukset olivat vielä voimassa, olivat jo päättäneet, että sitten kun se on sallittua, pidetään isot bileet ja he soittavat niissä.

Niinpä mekin tänään työpäivän jälkeen suuntasimme Riverside Marinaan. Oli mukava jonkin aikaa kuunnella bändiä ja tavata vanhoja kavereita, joita emme ole pitkään aikaan nähneet, vaikka olemme koko ajan samassa kaupungissa olleet. 

Routa kuitenkin ajoi porsaat jo auringonlaskun aikaan kotiin. Olimme toki työpäivän jälkeen nälkäisiä ja väsyneitä, mutta sen lisäksi meille tuli kylmä. Olisi pitänyt olla pipo ja hanskat mukana.

Kuten kuvasta näkyy, aika monella on jo lämpimät vaatteet päällä. Joku hullu aina kuitenkin vielä yrittää shortseissa pärjätä. 

Olemme tässä viime aikoina monesti ihmetelleet paikallisten pukeutumista. Vaikka jonain aamuna oli jo vain 7 astetta lämmintä, niin silti monet paikalliset vielä kulkevat shortseissa. Jotenkin tuntuu, että Suomessa ei enää paljon paljasta nahkaa näissä lämpötiloissa näkyisi.

Toisaalta, sitten kun aurinko paistaa, se lämmittää vielä oikein mukavasti. Etelä-Suomessa aurinko näin juhannuksena nousee taivaalla vähän yli 50 asteeseen. Meilläkin se nousee nyt vielä juuri ja juuri 30 asteen paremmalle puolelle. Mutta jos sitä vertaa Suomen talvipäivänseisaukseen, on meillä asiat vielä aika hyvin. Helsingissä joulun alla aurinko nousee vain 6,5 asteeseen.

Ensi viikolla meillä siis alkaa päivät taas pitenemään. Valitettavasti samalla kyllä vielä hieman kylmenee. Tilastojen mukaan elokuu on kylmin. Pakkaselle ei mittarin pitäisi kuitenkaan laskea.

Hyvää Juhannusta koti-Suomeen! Siellä on uutisten mukaan upeat kelit, nauttikaa niistä!

Uudessa-Seelannissa on koronavirus tostaiseksi nujerrettu

Jonna 8.6.2020 11:42:02 EEST

S 35° 45.430', E 174° 20.960'

Pari viimeistä kuukautta olemme tehneet niin kovalla vauhdilla venehommia, että on kirjoittaminen taas vähän jäänyt,

Tiukimpia nelostason rajoituksia kesti lopulta 33 päivää. Sinä aikana emme käyneet veneellä lainkaan. Kun vihdoin siirryimme kolmostasoon, oli meidän taas sallittua sen verran mennä meidän kuplan ulkopuolelle, että pääsimme jatkamaan töitä Iiriksellä.

Kun ihmiset olivat kotona omissa kuplissaan, oli toisilla vapaat oltavat. Veneen sisällä oli kaikki hyvin, mutta kannella oli siellä sun täällä kikkareita. Telakan väki tiesi heti mistä oli kysymys. opossumi oli alkanut viihtymään meidän veneellä. Virittivät heti samana päivänä loukun meidän kannelle ja ennen kuin seuraavana aamuna saavuimme paikalle, oli otus jo otettu päiviltä. Hyvä niin, me emme olisi oikein tienneet, mitä sen kanssa olisi pitänyt tehdä.

Rahtikin alkoi taas kulkemaan. Kolmostasolla oli kuitenkin vielä tiukat rajoitukset, esimerkiksi kaikki paketit jätettiin oven ulkopuolelle. Tässä meidän uusi isopurje läpilattoineen.

Kolmostasoa kesti vähän yli kaksi viikkoa. Sen aikana pysyimme pois telakan yhteisistä tiloista. Kun rajoitustaso laskettiin kakkoseen ja ei ollut enää pakko pysyä vain omassa kuplassa, levitimme purjetta hieman meidän telakan oleskelutilan lattialle. Hyvältähän se tietenkin näyttää ja kangas tuntuu tosi tukevalta. Heloituskin on meidän mielestä oikein pätevän oloista. Vene on kuitenkin vielä hallissa, joten tämän enempää emme purjetta heti pääse näkemään.

Kun nyt olemme jumissa täällä Uudessa-Seelannissa, niin olemme aloittaneet aika monta projektia tai ainakin laajentaneet entisiä. Jääkaappi on ollut jo pitkään listalla. Kaappi on tihutellut kondenssivettä alleen. 

Olemme joskus ennenkin hieman harmitellut sitä, että meidän sisustus on tosi hyvin tehty. On tietenkin tosi hyvä, kun kaikki on vahvaa eikä nitise ja natise, mutta kun on purkamisen aika, niin se on vaikeaa. Yritimme ottaa jääkaappia ympäröivät vanerit ehjinä pois, mutta ei se ihan onnistunut. Ei tosin ole niin väliäkään, sillä molemmat seinät olivat aika monesta kohtaa saanut niin pahoja kosteusvaurioita, ettei niitä missään nimessä voi olla uusimatta. Kolmas vaneriseinä, joka on samalla laipio, ei onneksi ole kärsinyt kosteudesta lainkaan. Se olisikin ollut jo aika haastava korjattava.

Kakkostasolla saimme myös jo hieman tavata ystäviämme. Englantilainen yksinpurjehtijaystävämme Barry on läheisessä marinassa. Sieltä löytyi myös Suomesta tänne seilannut vene. Markus purjehti Himenen (http://sailinghimene.blogspot.com/) tänne vuonna 2015. Me tapasimme Markuksen Kanarian Saarilla Las Palmasissa.

Barry on myös suosittu tubettaja. Monissa hänen videoissaan, aina Panamasti asti, me ja Iiris joskus näymme kuvissa. Marquesasilta lähdön jälkeen meitä näkyy melkein joka videossa. Tai ainakin meidät mainitaan. Tässä vielä linkki Barryn Youtube-kanavaan.

https://www.youtube.com/channel/UClIKklzZCK7VQ3Rmbojvfyw.

Iiriksen sähköjärjestelmät ovat myös työn alla. Niistä varmasti kirjoitamme myöhemmin lisää, mutta tässä on meneillään tolpan asennus toiselle tuulimyllylle.

Peräsimenkin saimme jo takaisin paikoilleen. Myös potkuriakseli ja potkuri ovat jo paikoillaan. Iiris alkaa taas näyttämään omalta itseltään.

Tässä suunnitellaan jotain aivan uutta. Tästä myös lisää myöhemmin. Siihen asti voi miettiä, mistä oikein on kysymys...

Jääkaapin uudelleen eristyskin on alkanut. Eristelevyt, joita kaukalon eristämiseen oli käytetty, olivat täysin vettyneet. Siitä pystyi oikeasti puristamaan vettä pois. Ei ihme, että meidän sähkönkulutus oli noussut. Kaikkihan sen tietää, että märkä eriste ei eristä. Nyt yritämme saada pursottamalla hyvin tiukasti liimautuvaa vaahtoa tiiviiksi kerrokseksi kaapin ympärille. Vedenimemistestikin on jo suoritettu. Päivän oli muutama pala vesikupissa. Ei ainakaan sinä aikana vettynyt.

Ensi yönä rajoituksia puretaan lisää. Siirrymme ykkostasolle, jossa käytännössä ei ole mitään rajoituksia. Kaikki yritykset, ravintolat, urheilutapahtumat yms. saavat toimia normaalisti. Maan sisällä saa matkustaa vapaasti. Suosituksena on edelleen pestä käsiä ja tietää missä, milloin ja kenen kanssa on liikkunut, jos tauti pääsisi uudestaan leviämään.

Uudessa-Seelannissa ei ole ollut yhtään uutta tautitapausta yli kahteen viikkoon. Tällä hetkellä ei myöskään ole tiedossa yhtään sairastunutta. Eli Uusi-Seelanti on tällä hetkellä oikeasti päässyt koko viruksesta eroon. Maan sisällä rajoitukset poistuvat, mutta rajat pysyvät edelleenkin suljettuina. Ne, ketkä tänne pääsevät matkustamaan, joutuvat viettämään kaksi viikkoa valvotussa karanteenissa.

Kaikkien ympärillä olevien valtioiden rajat ovat myöskin suljetut, joten me emme täällä minnekään pääse lähtemään. Nyt ei auta kuin odottaa, mitä viranomaiset päättävät meidän suhteen. Tällä hetkellä meidän kaikkien maassa olevien viisumit on jatkettu syyskuulle saakka. Siitä eteenpäin ei ole tietoa. Toivomme, että saisimme olla täällä ensi touko/kesäkuuhun saakka, jolloin olisi seuraavan kerran hyvä aika purjehtia takaisin tropiikkiin ja sielläkin toivottavasti olisi jo rajat auki.

Nyt vain jatkamme veneen kunnostamista ja parannustöitä, siitä tulee ehkä parempi kuin koskaan. Jatkamme edelleen asumista autotallin yläkerrassa, sillä asuminen veneessä töiden keskellä ei ole kivaa. Mikäs täällä on ollessa, paitsi että talvi on tullut. Tänä aamuna telakalle lähtiessä oli vain 8 astetta lämmintä. Timo laittoi jo pipon päähän.

Uudessa-Seelannissa tiukat liikkumisrajoitukset

Jonna 10.4.2020 8:51:16 EEST

S 35° 45.430', E 174° 20.960'

Muiden länsimaiden vielä miettiessä asiaa, Uusi-Seelanti rupesi nopeasti rajuihin toimiin koronaviruksen torjunnassa.

Reilu kaksi viikkoa sitten tuli neljäksi viikoksi hyvin tiukat säännöt. Kotoa ei saa liikkua kuin välttämättömille asioille eli lähinnä ruokakauppaan, apteekkiin tai lääkäriin. Tämän lisäksi onneksi saa ulkoilla kodin välittömässä läheisyydessä eli kotiovelta käsin. Autolla ei siis saa liikkua turhaan. Lisäksi kaikki ns. vaaralliset asiat ovat kiellettyjä eli sellaiset harrastukset missä voisi tarvita jonkun apua. Ei siis esimerkiksi kalastusta, veneilyä eikä retkeilyä eli kaikkea sitä mitä kiwit (uusi-seelantilaiset) rakastavat tehdä.

Ja koska kaikki ylimääräinen on kiellettyä, tarkoittaa se meille sitä, että työt veneellä eivät etene. Meidän on poikkeustilan ollessa voimassa laitonta mennä edes käymään veneellä.

Toki harmittaa, kun työt seisovat, mutta muuten meillä menee ihan mukavasti. Meidän pikku asuntomme autotallin yläkerrassa on meille melkein ylellisen tilava. Meillä on jopa kaksi pöytää, joten molemmat voimme tehdä tietokonehommia samaan aikaan häiritsemättä toisiamme.

Ruuanlaittoon voimme nyt myös panostaa, sillä aikaa on. Vaihtoehtoa ruuanlaitolle ei myöskään ole, sillä myös kaikki ravintolat ovat suljettuina, täällä niistä ei saa edes noutoruokaa.

Tämän lisäksi meillä on aivan upeat ulkoiluolosuhteet. Säätkin ovat suosineet, vain yhtenä päivänä on tainnut sateen takia jäädä lenkki väliin.

Ruuhkaa ei reitillämme ole, vaikka toki ihmisiä siellä kohtaamme. Täällä on määräys pysyä kahden metrin etäisyyllä muista. Niinpä välillä pitää jäädä odottamaan, jos juuri kapeimmassa kohdassa joku tulisi vastaan, jotta turvaväli voidaan säilyttää. Suurin osa reitista on kuitenkin niin leveää, että riittää, kun kävelee reunassa. Kaikki ovat täällä tosi kohteliaita ja ystävällisiä. Aluksi vähän jopa hämmästytti, kun kaikki vastaan tulijat iloisesti tervehtivät.

Melkein heti meidän talon nurkan takaa nousee mahtavat eukalyptukset. Ne kurottavat tosi korkealle.

Suurin osa meidän lenkkipolusta kulkee laajan mangrovealueen halki.  

Muuten mangroven keskellä ei pääsisi liikkumaan kuin veneellä, mutta viime vuosisadan alkupuoliskolla tässä on kulkenut junarata, jota varten reitti on rakennettu.

Olemme olleet vähän huolissamme talven tulosta, sillä olemmehan pyrkineet viime vuodet pysymään lämpimillä seuduilla. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että olemme täällä talveen saakka. Onneksi bongasimme polun varrelta banaanitertun. Ei kai banaani kovin kylmässä kasva, eihän?

Tässä on luultavasti joskus ollut jonkun banaaniviljelmä, nyt se näyttää vähän villiintyneeltä.

Pari kuukautta sitten puhuin äitini kanssa videopuhelua ja hän kertoi heidän nimittäneen nämä kukat pulloharjoiksi. Pulloharjoista mekin nyt sitten puhumme. Näitä kasvaa meidän pihallakin paljon.

Muunkin värisiä "pulloharjoja" löytyy.

Muutama muukin syksyn kukkanen reitiltä löytyy.

Ja muita mielenkiintoisia kasveja. Nämä viisikin metriä korkeat korret muistuttavat vähän kaislaa, mutta sitten näimme niitä myös korkeammalla rinteessä, joten tämäkin lajimääritys meni vähän mönkään. Hienon näköisiä ovat kuitenkin.

Osa meidän lenkistä kulkee metsäisen rinteen juurella. Täällä saniaiset kasvavat valtavan suuriksi ja estävät tehokkaasti auringon paistamisen maankamaralle asti. Joissain pakoissa ne muodostaa hyvinkin tiiviin "katon.

Ehkä ei talvea pidä liikaa pelätä, kasvaa täällä palmujakin.

Tämä on ainoa hedelmä, mikä reitin varrelta on banaanin lisäksi bongattu.

Metsäisempi ja kapeampi osuus meidän reitistä.

Lisää saniaisia.

Yleiskuvaa maisemasta. Vihreää riittää.

Tässä Timo löysi jo syksyisen ruskan. Rohkenen hieman epäillä värien syytä, koska kesä oli historiallisen kuiva.

Tässä vielä paluumatkan bambu.

Oikeasti lenkkimme ei ole lenkki, vaan kävelemme vähän yli kaksi ja puoli kilometriä yhteen suuntaan ja sitten takaisin. Voisimme myös tehdä lenkin, mutta sitten pitäisi tulla asfalttiteitä pitkin takaisin. Paljon mukavampaa kulkea luonnon keskellä.

Tällaista elämää jatkamme nyt siihen asti, kunnes rajoituksia vähennetään. Meitä ei haittaa, jos telakkaa tai muita palveluita ei heti avata, kunhan vain saisimme mennä itse veneelle jatkamaan hommia.

Kaikki purjehdussuunnitelmamme ovat täysin auki, sillä nyt on jo selvää, että tällä kaudella emme voi palata tropiikkiin.