Perillä Tahitilla aikataulussa

timo 19.7.2019 5:22:03 EEST

S 17° 32.360', W 149° 34.140'

Easyn Miken kanssa oli keskustelua missä vaiheessa voi hiljentää vauhtia, kun pitää ehtiä tietyssä ajassa. Mike veti täysillä meitä pidenpään. Jarruttelimme aikaisemmin. 7-8 solmun vauhti on aika pomppuista ja kun nukkuakin pitäisi. Otimme siis riskin ja ajoimme mukavaa kuutta solmua. Viisi solmua olisi ollut mukavampaa, mutta vastavirta pakotti ajamaan lujempaa.

Kuvassa Easy seilaa "reilusti" meidän edellä Papeeteen. Kadehtin tuota kevyttä genoaa.

Valaat tai delfiinit toivottivat meidät tervetulleiksi Papeeten satamaan.

Olimme tähdänneet kahdeksaksi Papeete marinaan, kun toimisto aukeaa. Olisimme voineet tulla aiemminkin. Marinalla on venttalaituri, jossa voi odotella omaa paikkaa. Marinaa laajennetaan ja venttalaiturista ei ole maayhteyttä satamatoimistoon. Kehottivat tulemaan jollalla. Meidän jolla on pakattuna kannen alla eikä huvittanut täyttää sitä. Ongelma ratkesi kun Check Mate skandinaavisella miehistöllä lainasi meille jollaa. Satamatoimistossa ihmettelivät, että joku lainasi meille jollan. No me kruiserit ollaan aika samaa perhettä. Täällä pitää kaikkien auttaa toisiaan.

Saatiin sitten hyvä paikka laiturin päästä. Pienen kävelyn perusteella kaupunki on tosi mukava. Kuuman suihkun ja tämän kirjoituksen jälkeen käydään haukkaamassa jotain ja sitten uni maittaa.

Aikataulupurjehdusta

Jonna&Timo Jul 18, 2019 3:01:00 AM GMT

S 17° 8.640', W 148° 27.240'

Reittimme Fakaravalta Tahitille on 250 merimailia. 5 solmun keskinopeudella siihen menee 2 vuorokautta. Yritämme mahtua perillä marinaan, joten perillä olisi hyvä olla kello 8-16. Alavesi on aamulla kello 9. Ennen sitä pitäisi ehtiä aukolla, jonne on tunnin ajomatka.

Jonna heräsi aamulla jo neljältä. Viideltä söimme aamiaisen. Kansityöt jäivät sateen takia edellisenä iltana kesken. Kuudelta auringon noustessa pääsin kansihommiin ja seitsemältä oltiin jo matkalla.

Tuulta oli sen verran, että otettiin reivi sekä isoon että genoaan. Atollin pohjoisaukolla oli vielä myötävirtaa 4 solmua. Virran ja meren yhtymäkohdassa meri oli uskomaton. Hyökyaaltoja, hyppyvettä ja pyörteitä. Hieno kokemus.

Tähän tuuli-ikkunaan lähti meidän lisäksi Easy ja White Shadow. Omahakin suunnitteli lähtöä myöhemmin illalla.

Tuulta riitti. Ensimmäiset 5 tuntia oli keskinopeus 6 solmua vaikka ajoittain oli solmun vastavirta. Jo iltapäivällä reivattiin lisää. Silti vauhti on riittänyt. Yöllä tuuli kääntyi sen verran vastaiseksi, ettei päästy enää kohteeseen. Vaihdettiin autopilotti tuuliperäsimeen. Myöhemmin kun oltiin taas noustu tuuleen tarpeeksi vaihdettiin hydrauliseen autopilottiin, joka GPS:n kanssa yhteistyössä ohjaa venettä tarkasti Papeeten edustalle.

Easy on 15 metrinen vene, joten Mike ohitti meidät jossain vaiheessa.Barry White Shadowissa jäi tapansa mukaan kauas taakse. Tullee perille päivän pari muiden jälkeen.

Aamulla Mike kutsui VHF:ssä. Meitä ei näkynyt enää AIS:ssa. Meidän AIS antenni on 3 metrissä, joten sen kantama toiseen veneeseen on vain n 5. mailia.

Puomin helojen ja reivin kanssa vähän ongelmia. Piti muutaman kerran käydä kannella korjaamassa.

Matkaa jäljellä 68 mailia. Tuulta on nyt vajaa 10 m/s sivusta. Vastavirtaa solmu. Perillä ollaan GPS:n mukaan aamu viideltä. On siis varaa vielä hidastella.

Ompeluhommia

Jonna 16.7.2019 8:40:52 EEST

S 16° 3.460', W 145° 37.290'

Tällä kertaa jäi haiden kanssa snorklailu väliin ja palasimme takaisin Fakaravan pohjoispäähän korjaamaan isopurjetta. Tai oikeastaan korjauttamaan sitä. Paikallisella venepalvelulla on aivan samanlainen ompelukone kuin meillä, mutta heidän etuna on tasainen lattia. Repeämä oli lähes metrin mittainen ja purjeen saaminen suoraksi kannella olisi ollut hyvin haastavaa. Varsinkin, kun purje oli rikki aivan keskeltä.

Onneksi haita näkee uimattakin. Ne tulevat jostain syystä ihan rantaveteen. Vähän minua hirvitti sitä silittää, mutta selvisin kuitenkin hengissä ja kaikki sormet ja varpaatkin ovat vielä tallella.

Tältä isopurje näytti ennen korjausta. Hyvin siistin näköisen paikan Fakarava Yacht Service siihen laittoi. Vähän meistä kyllä tuntuu siltä, että purje on materiaalinsa puolesta jo loppu ja tulee repeämään uudestaan jostain muualta. Jotenkin tämän purjeen kanssa kuitenkin pitää Uuteen-Seelantiin asti nilkuttaa. Taidetaan tästä eteenpäin reivata vielä vähän aiemmin kuin ennen. Varsinkin, kun suurimman repeämän lisäksi löytyi toinen vähän pienempi.

Muutakin korjattavaa oli. Marquesasilta tänne Tuomotuille tullessa huomasimme genoan alareunan aurinkosuojan vähän lepattavan liikaa. Siinä oli langat kuluneet poikki. Tämä oli harvinaisen helppo korjata. Edes purjeen kulmia ei tarvinnut irroittaa, jotta sain parin metrin pätkään surautettua uudet ompeleet.

Isopurjeen suurimmat ongelmat korjautettiin, mutta vielä jäi kipparillekin hommia. Kun Timo oli laittamassa purjehtta takaisin paikoilleen, huomasi hän lattojen kohdilla olevien ratsastajien nauhojen ompeleiden kadonneen. Ei muuta kuin ompelemaan. Tällaisia ei voi koneella ommella vaan menee aina käsitöiksi.

Muitakin huoltohommia on tullut tehtyä. Meillä on aikamoinen määrä kohteliaisuuslippuja, ja niiden kankainen säilytyslokerikko oli alkanut haisemaan vähän tunkkaiselle. Niinpä päätin pestä meidän kaikki vierasliput. Meillä ei ole koskaan ennen ollut ongelmia homeen kanssa, mutta Panaman sadekausi taisi jättää meille jälkensä, sillä sen jälkeen on pitänyt aika monia asioita pestä ja puhdistaa.

Ja vielä piti myös ommella vähän lisää. Kun viime marraskuussa saavuimme Marqesasille ja otimme tuuliperäsimen tuulilavan pois paikoiltaan, meni siitä sormet läpi. Taiohae oli kuitenkin niin keikkuva paikka, että emme siellä viitsineet ottaa painavaa ompelukonetta esille. Sen liikuttelu veneessä ei nimittäin ole ihan helppoa.

Ei ollut uuden tuulilavan ompelukaan ihan helppoa. Meillä oli hyvin ohutta spinnukangasta jo valmiiksi edellisten omistajien jäljiltä. Olisi kuitenkin voinut lavan ompelu jäädä omin voimin tekemättä. Ohut kangas pingoitetaan alumiinisen kehyksen ympärille ja koon pitää olla juuri oikea, että lopputuloksena on silea pingoitettu kangas.

Onneksi S/Y Omaha oli edelleen täällä ja Miia on ompeluammattilainen. Miian avustuksella sain ommeltua meille uuden lavan. Kiitos vielä tuhannesti avusta!

Fakaravalla käy laivoja melko usein. Kolme eri laivaa tuo tänne tarvikkeita. Cobia 3 on kuitenkin se joka käy täällä säännöllisesti ja kiinnostaa meitä aina eniten, sillä se tuo kauppoihin tuoretuotteet. Tai yleensä käy säännöllisesti, viime viikon vuoro jäi jostain syystä ajamatta.

Meillä on vielä riittävästi polttoainetta, mutta jotkut käyvät laivan kyljeltä tankkaamassa dieselia. Sitä voi ostaa 200 litran erissä, eli tynnyri kerrallaan. Toistaiseksi kaikki polttoaine tänne tulee tynnyreissä. Rannassa on uusi hieno polttoaineasema, mutta joku byrokratian porras on estänyt sen avaamisen. Ehkä syystä, ehkä ei.

Ihan kaikkea, mitä olimme suunnitelleet Fakaravalla tekevämme ei tullut tehtyä johtuen hyvin huonoista säistä. Taisi melkein unohtua kertoa, että edellisen blogin huonot säät eivät olleet mitään siihen verrattuna, mitä tuli myöhemmin.

Reilun viikon ajan kova tuuli piinasi meitä ja emme paljon voineet veneeltä poistua. Jyrkkä ja korkea aalto atollin sisällä ei houkutellut jollan käyttöön.

Nyt sää on taas "normalisoitunut" ja huomenna olisi tarkoitus lähteä kohti Tahitia. Matkaa Papeetehen on n. 250 mailia.