Korjauksia Teneriffalla

timo

N 28° 28.042', W 16° 14.639'

Testattiin sitten jouluna kauan koipussissa ollutta jollaa ja ikivanhaa perämoottoria, joita ei ole käytetty viime vuosina. Jolla piti hyvin ilmaa ja perämoottorikin hörähti käyntiin parin nykäisyn jälkeen. Huhut kertoo, että bensa vanhenee. Hyvin kävi monta vuotta vanhoilla bensoilla. 

Epäonnistuneen hydraulipumpun korjausyrityksen jälkeen piti sitten yrittää tilata uusi pumppu.

Karttaan oli merkitty neljä venetarvikekauppaa, aloitimme lähimmästä. Nordest oli riggeri, mutta muutakin tavaraa oli hyllyissä. Kerroin mitä haluamme ja kaveri soitti heti muutaman puhelun. Pumppu löytyi ja saimme sen veneelle tuotuna muutaman tunnin jälkeen. Tämä on palvelua johon suomalainen ei ole tottunut.

Pumpun vaihto oli aika helppo. Vain sähköt piti vetää uudestaan.

Yksi automaattiohjaus korjattu

Jonna

N 28° 28.042', W 16° 14.639'

Tänään käytiin tutkimaan tuuliperäsimen ongelmaa.

Tuuliperäsin on työskentelyn kannalta sen verran hankalassa paikassa, että irrotettiin koko laite ja nostettiin kannelle.

Vika oli hyvin pieni, alakerran holkki ja laakeri oli vähän pois paikoiltaan. Tältä ongelma vähän jo vesilläkin vaikutti, mutta ei tuota oikein kunnolla pääse näkemään, kun on sen verran lähellä vettä. Vasaroitiin paikoilleen ja nostetiin laite takaisin perään.

Nyt lapa ja sokkatappi sopivat hyvin paikoilleen.

Autopilotin korjausyritys

timo

N 28° 28.042', W 16° 14.639'

Kun univelat oli nukuttu pois, aloin tutkia autopilottia. 

Aloitin lukemalla ohjekirjoja, koska laite on minulle aivan outo ennestään. Yksinkertainen systeemihän tämä on. Muutama hana on käännetty "väärään asentoon" tilan puutteen vuoksi, mutta Pekan piirtämät kuvat olivat selkeät.

Testasin sisäruorin ja kun se ei toiminut lisäsin nestettä ja ilmasin sylinterin. Sisäruori lähti toimimaan, mutta pumpun paukahtelu ei hävinnyt.

Irroitin pumpun putkista ja pumppu- ja venttiiliosan moottorista. Kun käytin moottoria, tuli pamahtelu yllättäen moottorista eikä venttiiliosastosta. Tämä oli huono uutinen, koska sähkömoottori on vain yksittäinen varaosa ja todennäköisesti kallein.

Mielenkiinnosta purin moottorinkin vielä palasiksi. Ääni oli niin voimakas, että kiinnosti tietää mitä se on.

Laakereissa tai hiilissä ei ollut mitään vikaa ja käämi vaikutti ehjältä. Kun kokosin moottorin takaisin huomasin, että yksi neljästä magneetista oli irronnut. Se oli magneettina kiinni moottorin ulkokuoressa ja moottorin muuttaessa suuntaa liukui kuoren pinnalla.

Tässähän oli jotain toivoa. Liimaan magneetin takaisin ja moottori ehkä toimii.

Irronnut magneetti oli tietenkin se sisimmäinen ja vaikeassa paikassa. Pinnat pitää saada täysin puhtaiksi ja karhennettua ennen liimausta.

Liiman kuivettua uskoin, että moottori lähtee hyrräämään ja tonni on säästetty.

Onneksi en ehtinyt tuhlaamaan säästettyä rahaa. Moottori lähti kyllä pyörimään, mutta vaisusti. Lisäksi se alkoi savuamaan ja kuumenemaan. Smoke test failed!

Moottorin ääni muuttui ennenkuin magneetti alkoi luistella ja pamahdella. Voi olla, että moottori tuli tiensä päähän ja alkoi kuumentua ja pehmensi magneettien liiman...

Moottori oli myös kärsinyt kosteudesta. Pinnalla oli paksu ruostekerros.

Joka tapauksessa nyt edessä on uuden pumpun tilaaminen. Nykyinen on Robertsonin RPU150, jolle vastaava on Simradin RPU160. (RPU = Robertson Pump Unit) 

Toivotaan, että Simrad on pitänyt kiinni laadusta. Onhan nyt hajonnut pumppu jo 20 vuotta vanha.

Nykyään niin moni merkki on luopunut laadusta kokonaan ja valmistaa ennen laadukkaita tuotteita ala-arvoisilla materiaaleilla, ratsastaen tunnetulla merkillä. 

No, kirjoitan Lewmarin uudesta ankkuripelistä oman tarinan, kunhan olen joskus riittävän huonolla tuulella.

Ja uutta pumppua ei tilata Maritimista!

Quinta do Lorde - Tenerife

timo

N 28° 28.042', W 16° 14.639'

Perjantaina lähti kolme ranskalaisvenettä kohti Kanariaa. Luvassa oli vain 5 m/s tuulta ja vielä maininkia. Päätimme odottaa lauantaita. Illalla kävimme maksamassa ja kiittämässä Madeiran turvallisimmasta satamasta. Johtaja lupasi suositella meitä seuraaviin satamiin.

Aamulla pääsimme liikkeelle. Meitä ennen lähti englantilaisvene, jota aloimme saavuttaa. Se ajoi myötäisessä kohti La Palmaa. Me sen sijaan otimme kurssin kohti Las Palmasia parempaan sivumyötäiseen.

Ensimmäiset tunnit saimme hyvän matkavauhdin. Aloin sitten kuunnella autopilottiamme. Hydraulipumpussa oli hieman erilainen hyrinä kuin aiemmin. Otin sitten isoon reivin ja sen jälkeen alkoi kuulua voimakasta pauketta. Ääni paikallistui hydraulipumppuun. Aina kun se vaihtoi suuntaa, kuului voimakas metallipamahdus. Otin pilotin pois päältä ennen kuin se hajoaa kokonaan.

Meidän piti alunperin ottaa tälle legille käyttöön Hydrovanen tuuliperäsin. Koska myrskyn jälkeen vedessä oli paljon romua, luovuimme ajatuksesta ottaa ehkä haavoittuvainen tuuliperäsin käyttöön. Emme ole aiemmin laittaneet lapaa veteen. Jonna kokeili ensin merellä, mutta ei saanut lapaa lukittua. 

Annoin Jonnalle pienemmän vasaran kun homma alkoi mennä epätoivoiseksi.

Ajoimme sen jälkeen toista tuntia Deserta Grande saaren suojaan kokeilemaan paremmissa olosuhteissa. Matkalla ehti myös lukea laitteen käyttöohjetta. Lavan kiinnitys ei onnistunut vieläkään, sokkatappi ei mennyt paikalleen.

Meillä oli kaksi huonoa vaihtoehtoa. Ajaa takaisin Quinta do Lordeen tai jatkaa käsiohjauksella. Lorde ei kiinnostanut ja vakuutimme itsellemme, että olemme ajaneet monta Gotland Runtia lähes kaksistaan. Runtti on n. 300 - 360 mailia kun taas Las Palmasiin n. 280 mailia. Lähdimme siis eteenpäin.

No Runtissa on ollut kannella hyvää juttuseuraa, eikä ole isoja aaltoja. Nyt kun vesi alkoi roiskimaan sisään, piti laittaa luukut kiinni. Yksin pimeässä ei ollut kivaa. 

Aamuyön tunteina kompassi näytti kuun valon, nälän ja kompassivalon yhdistelmänä lautaselliselta lihakeittoa, jossa luu näytti suunnan. Pitänee ostaa uusi kompassi. Tästä ei oikein näe mitään.

Huomaa metwurstin siivut!

42 mailia ennen Las Palmasia tuuli kääntyi vastaiseksi ja lähdimme laskettelemaan kohti Teneriffaa.

Ennen Teneriffaa S/Y Manta kutsui meitä VHF:llä. Olivat juuri lähteneet, eikä siis tavattu vieläkään. Olin liian väsynyt onnitellakseni Aulia nimipäivästä. Myöhäiset onnittelut tässä! Myös S/Y Panthera oli lähtenyt juuri ennen meitä.

Oltiin perillä aika väsyneitä. Meillä on naapurina mukava Belgialaisvene ja paikka vaikuttaa muutenkin viihtyisältä.

Soitimme appiukolle, entiselle omistajalle. Hän oli sitä mieltä, että tuuliperäsin on voinut saada iskuja myrskyssä, jossa keulaankin tuli vaurioita. Autopilotissakin voi olla joku venttiili muuttanut asentoa. Tutkitaan kun vähän levätään lisää.

Myrskyn jälkeen

timo

N 32° 44.504', W 16° 42.709'

Pitkä laituri siltoineen hajosi sitten kokonaan.

Ei taideta saada sähköä tai vettä vähään aikaan.

Romut pitää saada raivattua satama-altaasta, ennen kuin loppuja vaarassa olevia veneitä voi siirtää.

Jonkin paikan pitää hajota kun voimia on liikaa. Englantilaisveneen vauriot onneksi rajoittuivat tähän.

Laiturissamme on nyt muutama paikka vähemmän kuin eilen. Alunperin uloin paikka oli tolpan ulkopuolella.

Tanskalainen Colin Archer kärsi pahat vauriot. Se oli kiinnitettynä aallonmurtajan pitkään laituriin. Kun laituri hajosi se siirrettiin meidän laiturin päähän ja sen hajotessa seuraavaan laituriin. Yhdestä laiturista irrotettiin aisat, jolloin suurimmille veneille saatiin kylkipaikkoja.

Tässä on uppoaminen ja maston kaatuminen ollut lähellä.

Meidän keulalampun rikkoutuminen johtui siitä, että toinen springimme oli liian löysällä. Meiltä oli kaksi köyttä katkennyt ja kiinnitystämme oli muutettu, varmasti vielä paljon huonommasta tilanteesta.

Myös vastapäisen veneen springi oli sen verran löysällä, että veneet olivat törmänneet laiturin yli. Myös pieniä kolhuja on keulapuomissa, mutta onneksi metalli kestää.

Paikallinen väki teki hienoa työtä läpi koko yön ja tekee edelleen. Illalla kalastajat tulivat apuun köysineen ja autonrenkaineen. Meidät ajettiin jo varhain laitureilta pois.

Meidän satamamme oli kuitenkin Madeiran turvallisin. Ainoa satama, jossa yhtään venettä ei uponnut. Paikallisten mukaan näin pahaa myrskyä ei ole täällä nähty. Muissa satamissa ainakin toistakymmentä venettä tuhoutunut.

Iiris voi hyvin

Jonna

N 32° 44.504', W 16° 42.709'

Heti aamun sarastaessa kiiruhdimme rantaan. Satama on aika romuna, mutta Iiris voi hyvin. Pari köyttä oli katkennut ja keulavalo hajonnut. Muutkin veneet olivat melko kunnossa, mutta monilla on varmasti hyvinkin pahoja vaurioita kyljissä.

Kuvia tältä päivältä

Jonna

N 32° 44.504', W 16° 42.709'

Aamulla vesi lensi jo aallonmurtajan yli. Iltapäivällä alkoi vesi tosissaan lentämään aallonmurtajan yli.

Aallonmurtajassa kiinni ollut laituri petti ensimmäisenä. Viimeinen vierasvene oli siirretty siitä vartti aiemmin pois. Paikallinen turistivene oli siinä vielä kiinni.

Lisää aaltokuvia.

Iiriksellä on toistaiseksi kaikki hyvin.

Kriisinjohtaja vauhdissa. Komensi joukkoja rannassa. Meidät laittettiin täyttämään isoja fendareita.

Aallonmurtajalaiturin kappaleita.

Meidän laiturin pää.

Ja vielä lisää laiturinkappaleita.

Me lähdetään nyt syömään ja katsotaan sitten aamulla miltä satama näyttää. Emme usko, että Iiris uppoaa.

Evakossa

timo

N 32° 44.504', W 16° 42.709'

Täällä harvinainen etelämyrsky on alkanut rikkoa marinan laitureita. Keli on pahentumassa. Siksi kaikki veneissä asuvat on evakoitu hotelliin.

Meillä on kaikki hyvin!

Madeira

Jonna

N 32° 44.504', W 16° 42.709'

Satamaksi Madeiralla valitsimme Quinta do Lorden Marinan. Olimme päätyneet tähän ratkaisuun luettuamme muiden suomalaisten blogeja. Marina on hyvä ja suojainen, joskin kaukana kaikesta. Marina on valmistunut 10 vuotta sitten, mutta sitä ympäröivä resortti ja 5 tähden hotelli ovat avautuneet vasta tänä vuonna.

Marinassa on jonkin verran elämää. Reilu 10 venettä on "meikäläisiä", joille tämä on vain pysähdyspaikka matkalla Kanarialle. 

Resortti on hieno, mutta autio. Yhtenä päivänä koluttiin alue tosi tarkkaan läpi, mutta yhtään ihmistä ei näkynyt missään.

Mareiraa pidetään yleisesti hyvin vihreänä saarena. Madeiran itäosa, missä me olemme, on tosi kuivaa. Kasvillisuutta ei juurikaan ole.

Tuttavapariskuntamme sattui lomailemaan Madeiralla viime viikon. Pääsimme heidän vuokra-auton takapenkillä kiertämään saarta. Saari todella oli virhreä. Valokuvia ei valitettavasti ole, koska sää oli melko sateinen, mikä tietenkin selittää vihreyden.

Tänään käytiin taas kauppareissulla Machicossa. Viime päivät ovat olleet tosi sateisia ja rinteiltä oli valunut uskomaton määrä roskaa ja puunrunkoja mereen. Jos aallokko olisi toisesta suunnasta, olisivat nämä kaikki ajelehtineet merelle. Nyt ne nousivat kylän rannoille. Ei olisi kiva tällaiseen rojuun merellä törmätä.

Yritettiin myös eilen saada SSB-yhteys Karibialla seilaavaan suomalaiseen rahtilaivaan. Ei onnistunut. Tarkemmin kun ruvettiin miettimään, niin ei täältä ole mitään mahdollisuuksia saada radioyhteyksiä lännen suuntaan. Marinan vieressä on heti pystysuora kallio ja sen takana koko Madeiran saari.

Matkailukohtaana Madeira ei ole rantalomakohde. Mustia hiekkarantoja kuitenkin välillä löytyy. Päiväkävelyllä kiipesimme yhden mäen ylös ja toisen alas ja päädyimme rannalle. Ravintolakin on ehkä auki kesäkaudella.

Antantin ylityskisoja ollaan seurattu tiiviisti netistä. Tälle veneelle kävi kehnosti Portugalin kohdalla. Kahden hengen miehistö joudui odottamaan pelastajiaan pari vuorokautta ylösalaisin kaatunessa veneessäään. Loppu hyvin kaikki hyvin, vain riki puuttuu.

Atlantin säät ovat jotenkin sekaisin. Karibialle menijöiltä puuttuu normaali pasaatituuli. Meillä on kiusana Azoreille juuttunut matalapaine. Heti kun tulee sopiva kahden vuorokauden sääikkuna, lähdemme kohti Kanarian saaria.