Pieniä siirtymisiä

Jonna 26.2.2016 3:38:42 EET

N 14° 26.151', W 60° 53.144'

Viikot ne vaan vierähtää. Luulimme jo olevamme ihan muualla, mutta vielä sitä täällä Martiniquella keikutaan. Onneksi meillä ei ole kiire minnekään, joten voidaan ottaa rauhassa.

Meidän normaaliin aamurytmiin kuuluu, että minä loikoilen vielä sängyssä, kun Timo jo nauttii aamukahviaan.

Näin oli myös viikko sitten, kun Timo jo kahvia keittäessä ihmetteli lähestyvää melko suurta hinaajaa. Täällä ei ole laivasatamaa lähimaillakaan, joten hinaaja ei oikein sopinut maisemaan.

Kello oli puoli kahdeksan aamulla, kun hinaajan pikkuvene lähestyi meitä. Minunkin piti nyt jo nousta punkasta ihmettelemään tilannetta. Venemiehet puhuivat vain ranskaa ja me valitettavasti ymmärrämme sitä hyvin huonosti. Elekielellä asia tuli kuitenkin selväksi, meidän täytyy siirtyä. Hetken tilannetta seurattuamme, havaitsimme heidän tyhjentävän melko leveää reittiä telakan rantaa kohti. Arviolta n. 20 venettä häädettiin pois. 

Nopean harkinnan jälkeen, päätimme nostaa pikaisesti ankkurin, jotta ehdimme saamaan helposti uuden hyvän ankkuripaikan ennen kuin kaikki muutkin sitä etsivät. Päätimme mennä meille tutulle "kielletylle alueelle". Nyt ei ainakaan pariin viikkoon oltu havaittu mitään alueen tyhjentämisyrityksiä.

Heti veneiden siirryttyä. hinaaja ajoi raivaamalleen reitille. Me keskityttiin ankkurointiin ja sen jällkeen aamupalaan. Pian kuitenkin huomasin, että osa veneistä, varsinkin ranskalaiset, ankkuroivat takaisin samalle alueelle. Myöhemmin kuulimme, että hinaaja oli vain nopeasti hakenut proomun, jonka kyydissä oleva nosturi oli tehnyt töitä telakan rannassa. Me,ja monet muut, jotka emme osaa ranskaa, ehdimme etsimään uuden ankkuripaikan. Ranskaa ymmärtävät sen sijaan vain odottivat vartin, jonka jälkeen hinaaja proomuineen oli painunut merelle, ja ankkuroivat uudelleen samaan paikkaan.

Uusi ankkuripaikka ei meitä varsinaisesti haitannut, koska pääsimme taas lähemmäksi rantaa. Vähän kuitenkin häiritsi olla alueella, mistä meidät oli jo kaksi kertaa ajettu pois.

Olimme jo päättäneet siirtyä maanantaina Sainte Anneen. Samaisena aamuna viranomaiset rupesivat taas kiertämään veneitä. Minun oli vielä tarkoitus käydä pesemässä koneellinen pyykkiä ja kaupassa. Sitten olisimme valmiit siirtymään. Jotkut nostivat ankkurin, toiset lähtivät jollalla maihin. Meille, ja muutamalle muulle, ei kukaan edes tullut sanomaan mitään. Meistä ei viimeksi tuntunut kovin reilulta, kun me kiltisti lähdimme ja muutamat jäivät. Varmasti nyt joillain oli samat fiilikset meitä kohtaan.

Kun pyykit olivat pyörimässä koneessa, oli aikaa kiertää vähän marinan laitureita. Monenlaista telakointi- ja huoltotapaa on tullut nähtyä, mutta tämä oli jotain aivan uutta. Katamaraanin alla oli "ilmapallo", jolla lähes koko vene saatiin irti vedestä. Vain ihan keulasta ponttoonit vielä koskettivat vettä. Todennäköisesti vähän palloa siirtämällä saadaan myös keula huollettua.

Moottoriveneet ei minusta koskaan ole kovin kiinnostavia. Tämän moottorialuksen omistaja taitaa kuitenkin olla jonkinasteinen purjehtija, kun tuollainen lelu löytyy kyljeltä. Kuvassa ei ole mitään kunnon mittatikkua, joten mainittakoon, että tuo purjevene on kuitenkin n. 40 jalkainen. Mielenkiintoisenä yksityiskohtana täytyy vielä mainita, että veneen kyljet oli teipattu hopeanvärisellä teipillä eli koko vene oli kuin peili.

Puolen päivän jälkeen oli pyykit puhtaat ja ruokavarastot täytetty ja oli aika nostaa ankkuri. Täällä pitää usein ankkuroida melko lähelle muita, sillä veneitä on tosi paljon. Tällä kertaa meidän keulan eteen oli sattunut aamupäivän aikana ankkuroimaan hollantilaisvene, joka oli varmasti meidän ankkurin päällä. Kaupasta tullessa kävin varoittamassa heitä, että kohta ollaan lähdössä. He kiittivät varoituksesta ja laittoivat varmuuden vuoksi pari fendaria kyljelle. Kun rupesimme nostamaan ankkuria, oli heillä myös moottori käynnissä, jotta voivat ajaa vähän eteenpäin.

Ei meistä ehtinyt vielä sen parempia kavereita tulla, mutta monta iloista lausetta ehdittiin tässäkin jo vaihtaa. Ei haittaa, jos ollaan lähekkäin. Niitäkin valitettavasti täältä löytyy, jotka eivät ole aivan yhtä sopuisia.

Tälläkään kertaa merimatka ei ollut pitkä, siirtyimme taas Sainte-Annen edustalle. Täällä oli taas mukana päästä uimaan. Samalla tuli nähtyä veneen pohja. Pohja näyttää ryijymatolta, onneksi se myös tuntuu lähes yhtä pehmeältä. Le Marinin sameassa vedessä oli ollut paljon ravinteita. Onneksi ryijymatosta tuntuu pääsevän eroon melko helposti harjaamalla. Osa pohjasta on jo puhdistettu, osa vielä odottaa. Täällä on tyypilliseen tapaan melko kova tuuli, joten harjaaminen on hieman vaikeaa, kun vene kieppuu ankkuriketjun päässä välillä hyvinkin rajusti. 

Tänään jo melkein jatkettiin matkaa. Venettä laitettiin jo merikuntoon, kun sähköpostien tarkistus pysäytti meidät. Muutama juttu piti tehdä pariin nettisovellukseen. Nyt on tarkoitus jatkaa matkaa huomenna. Kauas ei todennäköisesti nytkään päädytä, tavoite on ankkuroitua 15 mailin päässä olevaan lahteen. Siellä toivottavati olisi vähän parempi tuulensuoja, jolloin voitaisiin putsata loputkin pohjan kasvustosta. 

Akkuja ja ompelutöitä

Jonna 11.2.2016 3:17:51 EET

N 14° 28.042', W 60° 52.253'

Äkkiä on aika vierähtänyt täällä Le Marinissa. Heti ensimmäisen viikon aikana kävimme kyllä hakemassa vaihtelua Sainte-Annen ankkuripaikalta, joka sijaitsee vain parin mailin päässä.

Sainte-Annen ankkuripaikka. Täällä vesi oli kirkasta ja oli mukava parina päivänä uida aika paljon.

Maisemanvaihdon syynä oli osittain se, että meidät häädettiin meidän ensimmäiseltä ankkuripaikalta pois. Toki kartassakin oli merkintä kielletystä alueesta, mutta kun siinä oli muitakin... Purjehduskilpailujen takia meidät häädettiin, perinneveneillä oli kisat. Kisojen jälkeen palasimme samalle alueelle. Nyt yhden yön jälkeen meidät tultiin taas häätämään pois. Kauas emme tälle kertaa siirtyneet, vain keltaisten merkkipoijujen sallitulle puolelle. Jollamatka kylälle piteni jonkin verran, mutta vaihtoehtojakaan ei ollut.

Nyt on pari viikkoa seurattu samaista kiellettyä aluetta. Viikko sitten taas kertaalleen yrittivät tyhjentää sen ja suurin osa veneistä siirtyikin pois. Tällä viikolla eivät ole edes yrittäneet, ilmeisesti viranomaisetkin ovat karnevaalitunnelmissa. Me emme ole karnevaaleihin osanneet osallistua, emme edes oikein tiedä mitä ja milloin tuolla rannassa tapahtuu. Tämän viikon ruokakaupat ovat kuitenkin olleet auki vain aamupäivisin ja välillä rannasta kuuluu melko kovaa musiikki.

Le Marinin lahti on suuri ja suojainen. Karttaa kannattaa kuitenkin katsoa tarkkaan ja sen lisäksi veden väriä. Vesi on hyvin sameaa, mutta pahimmat matalikot näkyvät silti eri värisinä. Veden syvyys lahdella vaihtelee paljon, jossain paikoissa on meille liian syvää ankkurointiin, joissain paikoissa voi kävellä vesi vyötärön tasalla.

Tässä kohtaa meidän kartassa lukee 2 metriä. Jollalla ohi ajettaessa on tässä myös silmillä havaittava matalampi kohta. Kovasti yrittivät saada köliä mudasta ja savesta irti, mutta lopulta se onnistui vain meripelastajien avulla. Ensimmäisessä yrityksessä jotain lensi veneen keulasta kolahtaen pelastajien perään, todennäköisesti kiinnityspollari. Venynyt köysi on todella vaarallinen katketessaan tai irrotessaan, onneksi keneenkään ei osunut. Toisella yrityksellä vene irtosi, mutta todella kovaa saivat pelastajat konettaan käyttää. Moottori huusi ja musta savu tuprusi pakoputkesta.

Vajaa kaksi viikkoa sitten tänne ilmeistyi lisää suomalaisia. S/Y Eleonoran Raijaan ja Perttiin olemme tutustuneet jo Las Palmasissa. 

Purjelaivasäätiön S/Y Vahine on myös liikkunut näillä vesillä. Mukavaa oli, että tavattiin myös Ripatin Pertsa Kotkasta, joka saapui kipparoimaan Vahinea ja toi myös tullessaan meidän postit. Ennakkoveroliput yms. olivat aika tylsiä, mutta ruispalat maistuivat erinomaisille. Kiitos kaikille kuljetukseen osallistuneille! 

Atlantilla vähän ihmeteltiin, kun sähkö ei meinannut riittää. Vaikka kulutuskin oli kova, aloimme silti epäilemään meidän akkujen olevan tiensä päässä. Jo Barbadoksella huomasimme, että sähkö ei ankkurissakaan tahdo riittää. Täällä aloimme miettimään tilannetta tarkemmin. Päivällä akut iloisesti latautuivat täyteen aurinkopaneeleiden ja tuuligeneraattorin voimin, mutta yön aikana kuluivat taas loppuun. Vian täytyy olla akuissa.

Martinique on näistä saarista ehkä paras ostosten tekemiseen. Lisäksi täältä Le Marinista löytyy suomalainen Simo Winter, jolla on venehuoltofirma (Easy Sailing Service). Simolta tilasimme uudet akut ja hän toimitti ne suoraan ankkurissa olevalle veneellemme. Hyvä ja nopea palvelu, suosittelemme!

Akkujen vaihto oli hikistä puuhaa. Jo pelkästään akkujen siirtäminen on rankkaa touhua. Kolme akkua, joista jokainen painaa n. 30 kiloa. Tarkemmin sanottuna kuusi akkua, koska piti niitä vanhojakin siirtää. 

Veneen sisällä on päivisin n. 30 astetta lämmintä, joten kylmäboksi piti tilapäisesti virittää ottamaan tarvittava sähkö suoraan vanhasta akusta. Rupesimme hommiin heti aamupalan jälkeen, joten akut olivat vielä melko tyhjät yön jäljiltä. Ei meinannut puhti riittää edes kylmäboksille. Piti vielä tuohonkin iltapäivällä toinen akku vaihtaa, jotta ruuat pysyivät kylminä. 

Nyt on vajaa viikko siitä, kun vaihdoimme akut. Ei ole enää epäilystäkään siitä, etteikö vika ollut akuissa.

Puoli vuotta on veneessä jo ollut ompelukone. Kanarialla se oli kerran esillä, mutta silloin vain tutustumismielessä, kun ei sopivaa kangastakaan ollut. Barbadokselta löysin sopivaa tukevaa kangasta ja täällä olen vihdoin ruvennut ompelemaan.

Veneessä on paljon ommeltavia kohteita. Monella ehkä tulee ensimmäisenä mieleen purjeet, mutta niitä onneksi tarvitsee harvemmin ommella sen jälkeen, kun joku on ne tehnyt. Erilaisia peittoja, suojia ja säilytyspussukoita onkin sitten huomattavasti enemmän.

Tämä minun ensimmäinen harjoitustyöni ei ehkä ole kovin kaunis, mutta ajaa varmasti asiansa. Ompelukone alkaa pikkuhiljaa tulla tutuksi, vielä kun ompelutaidot vähän kehittyisivät. Keulavaraston seinille on tarkoitus tehdä lisää tämänkaltaisia säilytyspussukoita. Varastoon tulevilla ompelutöillä on hyvä aloittaa, koska niitä ei yleensä näe kukaan muu kuin veneen oma väki. Näkyville paikoille tulevia töitä varten pitää vielä vähän harjoitella.

Minun ommellessa, on Timo jatkanut meidän veneen tulevien järjestelmien koodaamista. Tekemistä meiltä ei siis ole puuttunut. Liikaa emme täällä ole kuitenkaan rehkineet, vaan olemme myös ehtineet ottaa rennosti.

Emme alunperin ajatelleet olla täällä näin kauan, mutta jotenkin tämä aika vaan kuluu. Ehkä jo ensi viikolla lähdemme jatkamaan matkaa.