Las Palmasin kiireet

Jonna

N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Tuntuu, että juuri tänne saavuttiin, mutta onhan tässä taas päiviä ja viikkoja jo vierähtänyt.

Ensimmäinen viikko Las Palmasissa oltiin vähän flunssaisia, joten siitä ei ole paljon kerrottavaa. Lueskeltiin kirjoja ja otettiin rauhallisesti.

Saapuessamme tänne saimme mielestämme tosi hyvän laituripaikan. Joku toinen voisi ajatella, että olemme kaukana kaikesta, mutta meitä se ei haittaa. Uskomme paikan satamakonttorin edessä olevan kaikin puolin turvallinen. Liikuntaa myös tarvitaan, joten kilometri suuntaansa lisämatkaa ei haittaa yhtään. Lisäksi meillä on suihkut/vessat tosi lähellä ja niillä on tosi vähän käyttäjiä (tarkoittaa sitä, että meillä on yleensä aina kuumaa vettä),

Käytännössä kaikki muut laiturit ovat vastarannalla. Olemme "respalaiturin" ja huoltoasemalaiturin välissä. Täällä kaikkien saapujien pitää ensin tulla respalaituriin. Siitä sitten ohjataan sopivalle paikalle. Me tässä siis hyvin nähdään kaikki tulijat.

Viereisessä huoltoasemalaiturissa on välillä mielenkiintoisia veneitä. Eräänä päivänä siinä oli 29 metrinen katamaraani. Se näytti melko suurelta, kunnes laiturin toiselle puolelle tuli n. 50 metrinen purjevene peittäen sen lähes kokonaan näkyvistä.

Täällä on vihdoin myös saatu ostettua uusi kamera Espanjassa hajonneen tilalle. Löysimme "turistikadulta" haluamamme kameran kohtuu hintaan. Paikallisessa tavaratalossa El Corte Inglesissä se olisi maksanut yli 200 euroa enemmän. Hintojen vertailu siis kannatti.

Tällä hetkellä meillä on vain kameran mukana tullut putki. Haluamamme pidempi putki on vielä niin uutuustuote, että sitä ei löytynyt. Onneksi kamerassa kuitenkin megapikseleitä riittää, joten vähän kauempaakin saa yksityiskohtia jälkikäteen zoomattua. Arvioimme tämän maston korkeudeksi n. 60-70 metriä.

Jos oli veneen masto suuri, niin ei fendarikaan ihan pieni ole. AISin mukaan tällä veneellä oli pituutta 46 metriä. Valitettavasti kaikilla rikkailla ei ole AIS-lähetintä, jolloin usein alusten koot jäävät arveluiden varaan.

Venetöitä on myös ruvettu ahkerasti tekemään. Suurimpana projektina kolmen kansiluukun vaihto.

Vieraitakin ollaan ehditty viihdyttää. Auli ja Hanski S/Y Mantalta kävivät moikkaamassa meitä. Melkein puoli vuotta seilattiin heidän perässä ja yritettiin saada kiinni. Teneriffalle saapuessa päästiin jo näköetäisyydelle, mutta täällä vihdoin tavattiin.

Me olemme päättäneet viettää tämän talven Kanarian saarilla. Monet jatkavat matkaa Atlantin toiselle puolelle. Tässä S/Y Rose lähtemässä ylitykselle.

Parin päivän sisään on odotettavissa lisää tarinaa luukuista, ankkuripelistä ja muista pikku puuhasteluista.

Teneriffa - Gran Canaria

timo

N 28° 7.643', W 15° 25.510'

Lauantaiksi tuli vihdoin kohtuullinen sääikkuna purjehdukseen Las Palmasiin.

Kun saavuimme Teneriffalle tuli S/Y Manta vastaan juuri kun olimme tulossa perille. Lähtiessämme kävi vähän paremmin. Lähtöä edellisenä iltana S/Y Stormy tuli Teneriffalle suoraan Agadirista. Ehdimme viettää mukavan illan Marjukan ja Tommin kanssa kaupungilla.

Koska tuuliennuste oli melko vastaista, oli hyvä tilaisuus testata Hydrovanen tuuliperäsintä. Kyllähän me tiedettiin, että se toimii, mutta me emme olleet vielä käyttäneet sitä.

Tuuli oli varsin shiftailevaa. Hydrovane, lempinimeltään Väinö, osaa ajaa shiftit hyvin. Purjeiden on silti oltava hyvässä trimmissä ja varsinaisen peräsimen sopivassa asennossa. Trimmaamisessa on oma hommansa, mutta on se paljon mielenkiintoisampaa kuin itse ajaminen. Ainakin meidän mielestä.

Ihan perille ei päästy purjeilla. Vähän ennen perille pääsyä tuuli heikkeni ja kääntyi täysin vastaiseksi, ajettiin loput koneella. Teneriffalla oli asennettu uusi hydraulipumppu Simradin autopilottin. Loppumatkan koneajo oli "Simpan" koeajo, hyvin toimi.

Oli jo myöhä, joten ankuroitiin rannan edustalle. Moottoriajonopeus ei ollut ihan kohdallaan, joten ajateltiin, että ankkurissa voisi vähän kurkata onko pohjassa jotain ylimääräista.

Aamulla Jonna sitten lähti innokkaana uimaan likaiseen veteen. Potkurin ympärilla oli sykkyrä köyttä ja siimaa. Ilmankos ei kulje. Teimme puoshaasta ja leipäveitsestä aseen, jolla Jonna sai pahimman sotkun poistettua.

Rupesin sitten nostamaan ankkuria marinaan siirtymistä varten. Ei noussut. Se Lewmarin ruostuneempi kansikytkin ei siis enää toiminut alle puoli vuotta asennuksen jälkeen. Kytkin sähköt uudestaan niin, että kytkimet vaihtoivat paikkaa. On selvää ettemme voi jatkaa tämän Lewmarin ankkuripelin kanssa. Pitää alkaa selvittää mitä seuraavaksi.

Ankkuripelin vaihto

timo

N 28° 28.042', W 16° 14.639'

Jo ennen kuin Iiris vaihtoi omistajaa, Pekka kertoi, että vanha Lofransin 15 vuotta toiminut ankkuripeli on rikki. Koska hän oli ollut tyytyväinen Lofransiin, yritin tilata vastaavan Suomen maahantuojalta Maritimilta.

Lupasivat selvittää asiaa. Viikkoja kului eikä mitään kuulunut. Menin taas käymään Maritimilla. Ilmeni, että Lofransilla on ongelmia, eikä tehtaalta tule mitään ulos.

Tämä alkoi olla paha ongelma. Luotettava ankkuripeli on matkaveneen tärkeimpiä varusteita.

Lofransissa, johon edellinen omistaja oli kahdella pallonkierrolla ollut erittäin tyytyväinen, oli tehoa 1000w ja 10mm ketju. Näillä reunaehdoilla Lewmarin V3 vaikutti hyvältä valinnalta.

Uudenlaisen ankkuripelin asennus tarkoitti vanhan asennusreiän kiinni hitsaamista. Operaatio maksoi monta sataa euroa enemmän kuin olin kuvitellut. Kallis hitsari ei saanut uutta palaa suoraksi. Asennukseen minun piti työstää tiikistä pala kannen ja ankkuripelin väliin, joka korjaa kulmikkaan hitsatun alumiinipalan suoraksi. Tähän meni pari päivää.

Seuraavaksi porasin asennusreikiä Lewmarin sapluunan mukaan. Oli ikävä yllätys kun reiät eivät olleetkaan kohdallaan. Lewmarin sapluuna ei ollut oikeassa mittakaavassa. Olisihan se pitänyt tarkistaa ennen porausta, mutta tässä vaiheessa pidin Lewmaria vielä laatumerkkinä.

Kun reiät oli hoonattu sopiviksi, saatiin peli paikalleen. Reikien suurennoksesta huolimatta asennuksesta tuli vielä, jos ei hyvä niin, kohtuullinen.

Koekäytössä ajettiin ketjua muutama metri ulos ankkuriboxista. Ketjussa oli kierre ja se takertui hetkeksi. Ihmetys oli todella suuri, koska pelin akseli vääntyi huomattavasti tästä naurettavan pienestä rasituksesta.

Reklamoimme asiasta ja saimme Maritimilta uuden laitteen. Tässä poraussapluuna oli mittakaavassa ja sarjanumero kaukana edellisestä. Toivoimme, että kyseessä oli vain huono erä.

Lähdettyämme matkaan ankkuroimme ensimmäisen kerran olympiaväylän sivuun. Sama juttu. Akseli vääntyi ketjua laskettaessa. 

Tästähän on tietysti taas reklamoitu, mutta mitään vastausta ei Maritimilta tai Lewmarilta ole saatu.

Vajaa puoli vuotta asennuksen jälkeen ankkuripelin moottori on jo melko ruosteessa. Tälle vehkeelle ei voi odottaa lähellekään Lofransin 15 vuoden elinikää. Hyvä jos toimii ensi vuonna.

Kansikytkimistä toinen taitaa olla vanhaa varastoa ja toinen uutta, johon on ostettu halvinta metallia mitä markkinoilta saa. Niinkuin on tietysti tehty myös akselin osalta.

Maritim ei vastaa sähköposteihini. Voi olla, että Lewmar ei myöskään vastaa Maritimille. En tiedä, kun ei mistään kuulu mitään. Taitavat olettaa, etten Kanarialta käsin pysty tekemään mitään. Tätähän kutsutaan perävalo takuuksi.