Vihdoin uimassa

Jonna 19.7.2022 9:09:14 EEST

S 16° 48.640', E 179° 17.270'

Tätä tuli pari vuotta odotettua. Vihdoin olemme ankkurissa 29 asteisessa uimavedessä.

Edellisen blogin kiireinen elämä loppui hyvin nopeasti, sillä vain 4 päivää Fidzille saapumisen jälkeen nousi minulle kuume. Seuraavana päivänä oli kurkku kipeä ja yskitti. Meillä oli Uudesta-Seelannista hankittuja pikatestejä ja niinhän se vain testitulos näytti positiivista. Meillä oli ensimmäistä kertaa Iiriksessä koronatartunta. Tai oikeasti kaksi, Timo sairastui myös. On mahdotonta tietää, mistä se tuli, sen verran monta ihmistä kohdattiin heti maahan saapumisen jälkeen.

Onneksi emme sairastuneet vakavasti, mutta kyllä tämän kokemuksen silti olisi mielellään jättänyt väliin. Viikon verran pysyttelimme molemmat veneessä. Vanhat ystävämme, jotka olimme viimeksi tavanneet kolmisen vuotta sitten Tahitilla, toivat meille kerran hieman täydennystä kaupasta. Mikäs meillä oli ollessa, mutta eihän sairastaminen koskaan kivaa ole. Vielä melkein kaksi viikkoa myöhemmin jonkin verran yskittää. Kaupassa olen kuitenkin jo päässyt itse käymään.

Muutama päivä meni ihan vain lepäillessä, sitten alkoi jo ulkomaailma kiinnostamaan. Viereiseen saareen rakennetaan hienoa marinaa. Laiva ajaa sinne välillä montakin kertaa päivässä. Väylä on ihan poijuin merkitty, mutta silti osa veneiden kiinnityspoijuista on väylällä. Vähän riippuu tuulen suunnasta, kuinka paljon tilaa on. Yhtenä päivänä kun tuuli käänsi veneet poikittain väylään nähden, niin apuvene kävi yhden veneen perästä vähän kääntämässä sitä pois tieltä. Mekin olimme lähellä väylää, mutta onneksi juuri meidän kohdalla oli punainen poiju, emmekä edes osuneet siihen. Toisella puolella meillä sen sijaan oli joku mikälie poiju, mihin oli kiinnitetty vain vesipullo. Se oli aina välillä kolisemassa meidän pohjan alla.

Tänään siirryimme Savusavun poijusta ankkuriin reilun 3 mailin päähän. Kaupungin edustalla vesi ei houkutellut uimaan. Tänään pääsin vihdoin uimaan tropiikin lämpöiseen veteen. Edellinen kerta oli Tongalla marraskuussa 2019. Uudessa-Seelannissa oli meille liian kylmät uimavedet, vain veneen huoltoa varten tuli vedessä käytyä ja silloinkin märkäpuku päällä.

Jatkosuunnitelmat ovat vielä vähän auki. Muutama kuukausi vietetään täällä Fidzillä, mutta vielä ei ihan olla päätetty mihin täällä mennään. Ensin kuitenkin odotetaan, että pääsemme eroon kaikista koronan oireista, meitä kun vielä vähän väsyttää ja yskittää.

Perillä Savusavussa

Jonna 5.7.2022 8:45:41 EEST

S 16° 46.650', E 179° 19.850'

Saavuimme Savusavuun sunnuntaiaamuna tasan kello 8. Ei meillä mitään sovittua tavoiteaikaa ollut, kello vain sattui olemaan sen verran. Matkaan kului vajaa 11 vuorokautta. Suurin osa matkasta oli sivutuulta, kaksi erillistä vuorokauden jaksoa oli vastatuulta ja 46 tuntia ajoimme moottorilla, kun tuulta ei ollut tarpeeksi purjehtimiseen. Hyvin vaihtelevat olosuhteet siis. Emme saaneet ihan sitä sääikkunaa, mitä olimme toivoneet. Alkumatkan vastatuuli oli lähtiessä tiedossa, mutta jälkimmäinen luoviosuus ei silloin vielä näkynyt ennusteissa. Perille kuitenkin pääsimme, joten kaikki hyvin.

Sen verran olemme olleet väsyneitä ja kiireisiä matkan jälkeen, että blogin kirjoitus on vähän viivästynyt.

Sunnuntaina iltapäivällä veneessämme vieraili liuta viranomaisia. Sama vene, joka opasti ja auttoi meidät poijuun, kuskasi tarvittavat henkilöt. Ensin tuli terveystarkastaja mukanaan koronatestaaja. Terveystarkastajan vierailu on normaali käytäntö jo ajalta ennen koronaa, mutta veneellä tehty pikatesti oli mukava yllätys. Uudesta-Seelannista lähtiessä oletimme, että joudumme käymään kaupungilla testattavana. Kun meidän molempien testit näyttivät negatiivista, riisuivat naiset maskinsa ja paljastivat Fidziläiset hymynsä.

Seuraavaksi saapuivat yhdellä kertaa tulli, passintarkastaja sekä biosecurity. Näitä kavereita piti vähän odottaa, sillä tulli ei saanut tulostettua meidän etukäteen lähettämää lomaketta. Tietokonelaitteissa ei ollut vikaa, vaan koko kaupungista oli sähköt poikki huoltotöiden vuoksi. Marinan henkilökunta kutsui meitä jossain vaiheessa VHF-radiolla ja kertoi ongelmasta. Ongelma ratkesi helposti, sillä meillä oli samainen lomake tulostettuna.

Oli melkoinen paperien sekamelska meidän pienellä pöydällä, kun kolmen viranomaisen papereita siinä samaan aikaan täytettiin. Kaikki hoitui kuitenkin melko nopeasti ja olimme virallisesti saapuneet maahan. 

Vihdoin saamme taas nauttia palmumaisemista. Savusavussa on kolme marinaa, jotka ovat asentaneet poijuja meitä varten. Vaikka yleensä tykkäämme ennemmin ankkuroitua, on poiju täällä kuitenkin hyvä vaihtoehto. Kaupungin edusta on ahdas ja syvä. Poijut voidaan asentaa hyvin lähekkäin, joten veneitä mahtuu moninkertainen määrä verrattuna siihen, jos veneet olisivat ankkurissa. Mutta toki on vähän outoa, kun viereinen vene on veneen mitan päässä. Yön hiljaisuudessa kuulin aivastuksen naapuriveneestä, ankkurissa emme koskaan voisi olla näin lähellä muita.

Kovasti suunnittelimme maihin menoa heti sunnuntaina, mutta laitettuamme jollaan veteen, ei perämoottori käynyt ihan niin hyvin kuin pitäisi. Siitä puuttui tyhjäkäynti aivan kokonaan. Ehkä se oli jopa vähän helpotus, sillä olimme tosi väsyneitä. Viimeinen yö ennen perille saapumista on aina vähän jännä, ettei oikein saa nukuttua. Seuraavana aamuna moottori kävi jo paljon paremmin ja pienen pöristelyn jälkeen ihan normaalisti. Ilmeisesti senkin piti nukkua yön yli. Virallisempi selitys on ehkä se, että bensa liuotti jonkun tukkeuman. Emme olleet käyttäneet perämoottoria maaliskuun alun jälkeen.

Eilinen olikin sitten kiireinen päivä, oli monta asiaa hoidettavana. Kovin aikaisin aamulla emme lähteneet liikkeelle, mutta aamulla kuitenkin. Ensimmäinen asia oli löytää pankkiautomaatti, se löytyi helposti. Seuraavaksi päätimme aloittaa kauimmaisesta rastista. Terveystarkastuksen lasku piti käydä maksamassa sairaalassa. Matkaa sairaalaan oli reilut pari kilometriä. Jossain vaiheessa alkoi jo usko vähän loppumaan kesken, mutta onneksi vastaan tuli meidän purjehduskavereita, jotka olivat samalla asialla ja näin tiesimme olevamme oikealla tiellä. Sairaala oli kaupungin ulkopuolella, joten laskun maksun jälkeen lampsimme takaisin. Jotenkin se matka ei takaisin tullessa ollutkaan niin pitkä.  Seuraavaksi kävimme maksamassa biosecurityn laskun, se oli ensin löytämämme pankin lähellä.

Ja sitten oli ehkä päivän hitain homma. Meidän piti hankkia paikalliset sim-kortit internettiä varten. Fidzillä on kaksi operaattoria ja joissain paikoissa toimii toinen paremmin ja joissain toinen, niinpä kaikki ovat antaneet ohjeeksi hankkia molemmat. Sen verran hidasta hommaa oli, että ensimmäisen sim-kortin jälkeen piti välillä pitää lounastauko. Sim-kortteja ei siis vain osteta kaupan hyllystä vaan operaattorin myymälässä kortti rekisteröidään ja passi pitää olla mukana. Ihan tuttua hommaa, näin oli monessa paikassa myös Karibialla.

Näiden jälkeen oli jäljellä enää tulli. Tapasimme tullinaisen sattumalta, kun olimme lounastauolla. Hän kertoi olevansa menossa tullaamaan jotain venettä, mutta olisi myöhemmin iltapäivällä toimistolla.

Tullin paluuta odotellessamme kävimme vähän tutustumassa paikallisen torin ja ruokakauppojen valikoimaan. Meidän marinaa lähimmästä kaupasta löytyi myös kylmät oluet, jotka menimme nauttimaan marinan terassille. Marinan oma baari on remontissa, joten omat juomat pitää olla mukana. Päätimme, että jos ei tulli ole tullut takaisin meidän oluiden jälkeen, niin sitten palaamme asiaan seuraavana päivänä. Siinä terassilla istuessa lähti vene hakemaan viranomaisia rantaan, joten jäimme sitten kuitenkin hetken pidempään odottamaan. Tullin toimisto oli onneksi vain kadun toisella puolella. Näin iltapäivän päätteeksi saimme vielä tullinkin laskun maksettua, sekä purjehdusluvan Fidzin vesille. Nyt oli koko maahansaapumisprosessi hoidettu.

Pari päivää on ollut hyvin harmaita, joten kovin upeita kuvia on vaikea ottaa. Tässä kuitenkin Savusavun pääkatu.

En oikein tiedä pitäisikö Savusavua kutsua kaupungiksi vai kyläksi. Hyvin pieni se kuitenkin on. Kuvassa näkyvä hotelli on toistaiseksi suurin rakennus, minkä olemme nähneet.

Kuvassa näkyy myös meidän Waitui Marinan jollalaituri ja rakennus. Marinan rakennus on parhaat päivänsä nähnyt, mutta palvelu on loistava, joten ei meitä haittaa, jos paikat vähän repsottaa. Jollalaituri on hyvässä kunnossa ja se on meille tärkeintä. On myös mukavaa, kun jollalaituriin on meiltä tosi lyhyt matka.