Melkein lähtökuopissa

Jonna 28.3.2022 11:30:43 EEST

S 35° 50.220', E 174° 28.150'

Iiris on jo tullilaiturissa Marsden Cove Marinassa, mutta emme kuitenkaan ole vielä lähdössä minnekään ainakaan seuraavaan kuukauteen. Pandemian alun jälkeen Opua on ollut ainoa satama, jonne huviveneet ovat voineet saapua ulkomailta. Niinpä täällä marina on ottanut paikat muuhun käyttöön. Tarvetta paikoille myös on, sillä nytkin oli 12 metriset paikat jo loppu ja meidät laitettiin 14 metriseen paikkaan, onneksi kuitenkin laskuttavat veneen koon mukaan.

Me olisimme jo valmiit lähtemään, mutta Eteläisen-Tyynenmeren hirmumyrskykausi jatkuu vielä huhtikuun, joten aikaisintaan huhti-toukokuun vaihteessa lähdemme kohti Fidziä.

Ja eipä venekään taas ole aivan valmis lähtöön. Tai oli, mutta aina tulee jotain pientä huollettavaa. Kun kolme viikkoa sitten palasimme Whangareihin, huomasimme potkuriakselista kuuluvan ylimääräisen kolinan. Moottorilla ajaessa sitä ei huomaa, mutta kun nostamme purjeet ja sammutamme moottorin, pyörii meidän potkuri hetken vapaasti kunnes laitamme vaihteen päälle. Tässä vaiheessa kuului kolina jota ei pitäisi kuulua. Paikallistimme äänen potkurin ja sitä lähimmän laakerin paikkeille.

Whangareissa juttelimme sekä ammattilaisten että amatöörien kanssa. Moni oli sitä mieltä, että potkurissa voisi vain olla vähän kookkaampi näkki tai osteri. Kaupungissa vesi on kuitenkin sameaa ja ällöttävää, joten ei tullut siellä mieleenkään sukeltaa potkuria tarkastamaan.

Vedenalaiset työt piti siis unohtaa hetkeksi ja oli aika asentaa uusi tuulimylly. Pari vuotta sitten teetätimme tolpan toiselle tuulimyllylle ja asensimme siihen SilentWindin. Toiseen tolppaan jäi henkitoreissaan tärisevä Suomesta hankittu AirBreeze, joka oli valitettavan lyhytikäinen. Emme kuitenkaan halunneet ostaa kahta samanlaista myllyä kerralla. Nyt saimme kesän aikana hyviä käyttökokemuksia, joten uskalsimme tilata toisen samanlaisen. Viimeisin testi oli Taurangan myrsky. Hetken jo luulimme sen olevan mennyttä kalua kun 25 m/s puuskassa kuului kamala vinkuna ennen kuin automaattinen jarru sai lavat pysähtymään. Olimme varmoja, että se oli nyt sitten siinä. Kelin kevennyttyä se kuitenkin jatkoi tyytyväisenä töitään. Meillä oli jo lasku uudesta myllystä odottamassa sähköpostissa ja seuraavana päivänä maksoimme sen tyytyväisinä.

Timo teki korkean paikan työt.

Ja minä hoidit kytkennät vähän ahtaammassa paikassa.

Whangareissa on viime vuosina panostettu paljon ihmisten viihtyvyyteen, sekä paikallisten että turistien. Tässä on vasta valmistunut taidemuseo. Näyttelyä emme käyneet katsomassa, mutta syntymäpäiväni kunniaksi kävimme siellä sijaitsevassa ravintolassa syömässä. Ennen päivällistä oli pienet juhlat marinassa. Lähes kaikilla on ollut marinassa tapana kutsua koko marinan porukka drinkeille kun on jotain juhlittavaa. Syntymäpäivät, vesillelasku, läksiäiset, riittäähän niitä syitä. Meillä tuli tässä samalla ehkä hoidettua ne läksiäiset synttäreiden varjolla. Autokyydillä tulee vielä varmasti Whangareissa käytyä ennen lähtöä, mutta veneellä tuskin enää ajamme takaisin ylös jokeen.

Tänään kävin sukeltamalla tarkistamassa potkurin. Aivan puhdas se ei ollut, mutta ei kovin huonossakaan kunnossa. Puhdistuksen jälkeen oli koeajon aika. Täysi vauhti päälle ja sitten moottorin sammutus. Sama kolina siellä oli edelleenkin. Ylihuomenna nousemme telakalle täällä Marsden Cove Marinassa selvittämään potkuriakselin kolinaa.

Tuntuu, että vähän joka paikassa on täyttä. Saimme viimeisen telakkapaikan. Seuraavien pitää odottaa, että veneitä tulee takaisin veteen.

Kesä meni, takaisin Whangareissa

Jonna 8.3.2022 9:17:07 EET

S 35° 43.690', E 174° 20.030'

Iiris ankkurissa Tauranga Harbourissa Omokoroan edustalla. Myrskyn jälkeen todellakin tulee aina poutasää. 

Olimme päättäneet lähteä takaisin kohti pohjoista, mutta tuulet myös päättivät puhaltaa sieltä. Kiirettä meillä ei ollut minnekään, joten oli aika välillä heittäytyä turistiksi. No, Omokoroassa ei paljon nähtävyyksiä ollut. Mr Gerald V Crapp on tässä ikuistettuna, hän eli ja syntyi Omokoroan niemellä ja vuonna 1975 lahjoitti niemen kärjen valtiolle ja siitä tehtiin suojelualue. Tässä olikin sitten kaikki merkittävimmät paikalliset turistikohteet.

Alue sinänsä oli hieno. Puut oli ehkä mielenkiintoisempia kuin patsaat, ainakin suurempia ja näyttävämpiä. Timo kuvassa mittatikkuna.

Myrsky oli maissakin tehnyt tuhojaan. Puita ja oksia oli katkennut jonkin verran. Myös sähköt olivat menneet koko niemeltä. Me huomasimme sen vasta myrskyä seuraavana päivänä, kun meidän kännyköistä hävisi internet. Ehkä lähimmästä tukiasemasta oli loppunut akku.

Historiallisen alueen jälkeen jatkettiin niemen kävelypolkua. Jos en olisi tästä etukäteen lukenut, niin en tiedä olisimmeko uskaltaneet jatkaa matkaa. Vähän tuli sellainen olo kuin kävelisi jonkun takapihalla.

Itse kylä oli melko korkealla ja rannat olivat jyrkät. Vähän väliä kuitenkin meni portaat tai polku alas rantaan. Aina alhaalta löytyi ainakin paikallisten kajakkeja tai pienia soutuveneitä. Tässä sattui olemaan jopa picnic-alue.

Monessa paikassa portaat jatkuivat aivan rantahiekalle asti. Tuo puun runko oli tuossa ollut varmasti jo kauan. Hienoa oli se, että rankaa ei oltu ruvettu poistamaan ja pilkkomaan, siihen oli vain pultattu kiinni portaat, jotta huonompijalkaisempikin pääsee uimaan.

Yhtenä päivänä meillä oli jännittävää seurattavaa. Tai olisi ehkä ollut, jos olisi ollut tuulta. Tämä kuva on otettu vähän ennen lähtöä, kun kaikki veneet ajoivat lähtölinjaa kohti koneella. Kun oli lähdön aika, kaikki veneet liikkuivat vuorovesivirran mukana takaperin. Yksi toisensa jälkeen laskivat ankkurin. Ehkä tunti lähdön jälkeen alkoi tuuli vähän viriämään ja aloimme taas kuulla ankkuriketjujen kolinaa. Vähän siitä eteenpäin kaikki pääsivät linjan yli. Lyhyen lenkin kävivät heittämässä, parin tunnin sisään olivat jo takaisin. Ehkä lauantain purjehduskilpailua tärkeämpää oli venekerholla jatkunut jälkipeli.

Muutama viikko sitten olin putsannut pohjaa marinassa. Siellä sukellusaika oli kuitenkin vuorovesivirran vuoksi hyvin rajoitettu. Pahimmillaan marinan läpi vesi virtasi parin solmun nopeudella, siinä ei paljon enää pysyisi veneen alla. Sukellusaika oli siis vain reilu puoli tuntia ylä- tai alavedellä. En saanut siellä pohjaa ihan vielä valmiiksi. Sen lisäksi jäimme vielä Taurangan sisävesille muutamaksi viikoksi aivan kamalan rehevöityneeseen veteen. Kun vihdoin lähdimme merelle, oli meidän vauhti taas aivan hukassa. Heti seuraavassa mahdollisessa paikassa oli taas aika jatkaa pohjan siivoamista. Nyt vesi oli niin lämmintä, että kipparikin ustaltautui veteen.

Edellisessä blogissa tätä vasta rakennettiin. Meidän uusin miehistön jäsen: automaattiohjaus "Benkku". Meillä on tässä viime viikkoina ollut ihan reippaita tuulia ja varsinkin jyrkkää peräntakaista aallokkoa kaukaa valtamereltä. Hyvin on Benkku pärjännyt. Meillä on pitkään ollut vähän puutetta hyvästä ulkonäytöstä ja kerran jopa harkitsimme tämän samaisen näytön hankkimista. Sen verran kallis oli, että jäi silloin hankkimatta. Nyt oli pakko hankkia ja olemme olleet oikein tyytyväisiä.

13 vuotta sitten olimme edellisen kerran purjehtimassa Uudessa-Seelannissa vanhempieni vieraina. Silloin kiipesimme Great Barrier Islandilla sen korkeimmalle huipulle, joka kurottautuu yli 600 metrin korkeuteen. Ehkä se on joku noista huipuista. Tällä kertaa jäi kuitenkin valloittamatta. Syksy tekee tuloaan ja säät ovat muuttuneet paljon kesää epävakaisemmiksi, sadekuuroja tulee tuon tuosta.

Vähän kuitenkin piti vaelluspoluille päästä. Yhden vesiputouksen löysimme. Ilmeisesti ei vielä sää ole aivan tarpeeksi epävakaista, sillä aika naurettavan lirun löysimme. Ympäröivästä maastosta voi kuitenkin päätellä, että joskus vettä virtaa ihan reilusti.

Tänään saavuimme takaisin Whangareihin. Ihan näin pian meidän ei tänne pitänyt tulla, mutta vaihteeksi toimitusketjussa oli positiivinen yllätys. Meidän uuden tuulimyllyn piti lähteä Portugalista vasta näinä päivinä, mutta yllättäen lähtikin matkaan viikkoja aiemmin. Tänään paketti on jo meidän kanssa samalla paikkakunnalla, huomenna ehkä jo saamme sen.

Tuulimylly on yksi niistä muutamista valmisteluista, mitä meidän täytyy nyt ruveta tekemään. Vaikka vene onkin täydessä purjehduskunnossa, on aina jotain mitä voisi tai pitäisi vielä tehdä. Rajat alkavat täälläkin päin maailmaa aukeamaan. Fidzi on ollut auki lähes koko ajan, mutta sieltä pitää päästä turvaan kun seuraava syklonikausi alkaa. Sattumalta juuri tätä kirjoittaessani, puhelimeen kilahteli viestejä, sieltä tuli meidän Australian 12kk viisumit. Eli jos ei jotain uutta mullistavaa tapahdu, niin toukokuussa on aika jatkaa matkaa.