Pieniä siirtymisiä

Jonna 26.2.2016 3:38:42 EET

N 14° 26.151', W 60° 53.144'

Viikot ne vaan vierähtää. Luulimme jo olevamme ihan muualla, mutta vielä sitä täällä Martiniquella keikutaan. Onneksi meillä ei ole kiire minnekään, joten voidaan ottaa rauhassa.

Meidän normaaliin aamurytmiin kuuluu, että minä loikoilen vielä sängyssä, kun Timo jo nauttii aamukahviaan.

Näin oli myös viikko sitten, kun Timo jo kahvia keittäessä ihmetteli lähestyvää melko suurta hinaajaa. Täällä ei ole laivasatamaa lähimaillakaan, joten hinaaja ei oikein sopinut maisemaan.

Kello oli puoli kahdeksan aamulla, kun hinaajan pikkuvene lähestyi meitä. Minunkin piti nyt jo nousta punkasta ihmettelemään tilannetta. Venemiehet puhuivat vain ranskaa ja me valitettavasti ymmärrämme sitä hyvin huonosti. Elekielellä asia tuli kuitenkin selväksi, meidän täytyy siirtyä. Hetken tilannetta seurattuamme, havaitsimme heidän tyhjentävän melko leveää reittiä telakan rantaa kohti. Arviolta n. 20 venettä häädettiin pois. 

Nopean harkinnan jälkeen, päätimme nostaa pikaisesti ankkurin, jotta ehdimme saamaan helposti uuden hyvän ankkuripaikan ennen kuin kaikki muutkin sitä etsivät. Päätimme mennä meille tutulle "kielletylle alueelle". Nyt ei ainakaan pariin viikkoon oltu havaittu mitään alueen tyhjentämisyrityksiä.

Heti veneiden siirryttyä. hinaaja ajoi raivaamalleen reitille. Me keskityttiin ankkurointiin ja sen jällkeen aamupalaan. Pian kuitenkin huomasin, että osa veneistä, varsinkin ranskalaiset, ankkuroivat takaisin samalle alueelle. Myöhemmin kuulimme, että hinaaja oli vain nopeasti hakenut proomun, jonka kyydissä oleva nosturi oli tehnyt töitä telakan rannassa. Me,ja monet muut, jotka emme osaa ranskaa, ehdimme etsimään uuden ankkuripaikan. Ranskaa ymmärtävät sen sijaan vain odottivat vartin, jonka jälkeen hinaaja proomuineen oli painunut merelle, ja ankkuroivat uudelleen samaan paikkaan.

Uusi ankkuripaikka ei meitä varsinaisesti haitannut, koska pääsimme taas lähemmäksi rantaa. Vähän kuitenkin häiritsi olla alueella, mistä meidät oli jo kaksi kertaa ajettu pois.

Olimme jo päättäneet siirtyä maanantaina Sainte Anneen. Samaisena aamuna viranomaiset rupesivat taas kiertämään veneitä. Minun oli vielä tarkoitus käydä pesemässä koneellinen pyykkiä ja kaupassa. Sitten olisimme valmiit siirtymään. Jotkut nostivat ankkurin, toiset lähtivät jollalla maihin. Meille, ja muutamalle muulle, ei kukaan edes tullut sanomaan mitään. Meistä ei viimeksi tuntunut kovin reilulta, kun me kiltisti lähdimme ja muutamat jäivät. Varmasti nyt joillain oli samat fiilikset meitä kohtaan.

Kun pyykit olivat pyörimässä koneessa, oli aikaa kiertää vähän marinan laitureita. Monenlaista telakointi- ja huoltotapaa on tullut nähtyä, mutta tämä oli jotain aivan uutta. Katamaraanin alla oli "ilmapallo", jolla lähes koko vene saatiin irti vedestä. Vain ihan keulasta ponttoonit vielä koskettivat vettä. Todennäköisesti vähän palloa siirtämällä saadaan myös keula huollettua.

Moottoriveneet ei minusta koskaan ole kovin kiinnostavia. Tämän moottorialuksen omistaja taitaa kuitenkin olla jonkinasteinen purjehtija, kun tuollainen lelu löytyy kyljeltä. Kuvassa ei ole mitään kunnon mittatikkua, joten mainittakoon, että tuo purjevene on kuitenkin n. 40 jalkainen. Mielenkiintoisenä yksityiskohtana täytyy vielä mainita, että veneen kyljet oli teipattu hopeanvärisellä teipillä eli koko vene oli kuin peili.

Puolen päivän jälkeen oli pyykit puhtaat ja ruokavarastot täytetty ja oli aika nostaa ankkuri. Täällä pitää usein ankkuroida melko lähelle muita, sillä veneitä on tosi paljon. Tällä kertaa meidän keulan eteen oli sattunut aamupäivän aikana ankkuroimaan hollantilaisvene, joka oli varmasti meidän ankkurin päällä. Kaupasta tullessa kävin varoittamassa heitä, että kohta ollaan lähdössä. He kiittivät varoituksesta ja laittoivat varmuuden vuoksi pari fendaria kyljelle. Kun rupesimme nostamaan ankkuria, oli heillä myös moottori käynnissä, jotta voivat ajaa vähän eteenpäin.

Ei meistä ehtinyt vielä sen parempia kavereita tulla, mutta monta iloista lausetta ehdittiin tässäkin jo vaihtaa. Ei haittaa, jos ollaan lähekkäin. Niitäkin valitettavasti täältä löytyy, jotka eivät ole aivan yhtä sopuisia.

Tälläkään kertaa merimatka ei ollut pitkä, siirtyimme taas Sainte-Annen edustalle. Täällä oli taas mukana päästä uimaan. Samalla tuli nähtyä veneen pohja. Pohja näyttää ryijymatolta, onneksi se myös tuntuu lähes yhtä pehmeältä. Le Marinin sameassa vedessä oli ollut paljon ravinteita. Onneksi ryijymatosta tuntuu pääsevän eroon melko helposti harjaamalla. Osa pohjasta on jo puhdistettu, osa vielä odottaa. Täällä on tyypilliseen tapaan melko kova tuuli, joten harjaaminen on hieman vaikeaa, kun vene kieppuu ankkuriketjun päässä välillä hyvinkin rajusti. 

Tänään jo melkein jatkettiin matkaa. Venettä laitettiin jo merikuntoon, kun sähköpostien tarkistus pysäytti meidät. Muutama juttu piti tehdä pariin nettisovellukseen. Nyt on tarkoitus jatkaa matkaa huomenna. Kauas ei todennäköisesti nytkään päädytä, tavoite on ankkuroitua 15 mailin päässä olevaan lahteen. Siellä toivottavati olisi vähän parempi tuulensuoja, jolloin voitaisiin putsata loputkin pohjan kasvustosta.