5.5.16

Kesä lähestyy

Jonna 5.5.2016 20:09:26 EEST
N 18° 2.428', W 63° 5.583'

Meillä on ollut jo viitisen vuotta hiustenleikkuukone, jolla olen leikannut Timon hiukset. Sain siis jo harjoitella tukanleikkuuta helpoissa olosuhteissa kylpyhuoneessamme Lauttasaaressa. Täällä ei aina ole yhtä helppoa, kun tuuli saattaa rajustikin pöllyttää hiuksia joka suuntaan.

Lähtiessä oli myös tiedossa, että Timon pitäisi joskus myös leikata minun hiukseni. Kampaajani Anni, Ruoholahden ostarilla, vinkkasi hankkimaan oikeat parturin sakset. 

Tässä vaiheessa näytti vielä hurjalta, mutta lopputulos on aivan loistava. Sakset oli hankittu jo kolme vuotta sitten, mutta ne pääsivät vasta ensimmäistä kertaa töihin. Joskus vielä menen kampaajalle, mutta vain sen takia, että siellä on kiva käydä. 

Timo teki työuransa IT-alalla, mutta selvästi kykyjä olisi ollut muuallekin.

Urasta toiseen. Minä aikanani valitsin sekä ala- että yläasteella teknisen työn, toisin kuin muut tytöt. "Rättikässä" ei vaan ollut minun juttuni. Onneksi äiti kuitenkin kotona opetti ompelemaan.

Pieniä pussukoita olen täällä jo aiemmin ommellut, mutta nyt ompelukoneeni pääsi tositoimiin. Meidän bimini on tuettu lasikuitulatalla kaarelle ja se oli syönyt aika loven kankaaseen. Ei kun korjaustöihin. 

Samalla ompelin myös kaikki biminin saumat uusiksi vanhojen päälle. Meidän biminiä ei ole ommeltu parhaalla mahdollisella langalla, joten vuosien saatossa aurinko on hapertanut ompeleita.

Onnistuneen korjauksen jälkeen uskalsin jo tarjota apuani muillekin. JollyOceanin Kanarialla teettämään biminiin oli preventteriköysi hangannut melko pitkän reiän.

Monta kokkia oli tällä sopalla, mutta lopputulos oli kuitenkin tyydyttävä. Timo kameran takana osallistui myös talkoisiin antamalla hyviä vinkkejä.

Eräänä päivänä kauppareissulta palatessani oli jollan sisäpohja aivan löysä. Kun se pumppauksen jälkeen tyhjeni heti uudestaan, oli selvää, että vuotohan siinä on.

Bensatankin alta löytyi pieni terävä lasin tai muovin pala, joka oli hinkannut pohjaan pienen reiän.

Tämä taitaa olla korjausyritys numero yksi. Tämä paikka ei pitänyt ollenkaan. Nyt on versio kakkosella pärjätty, mutta joka päivä pitää pumpata.  Eli vähän vuotaa vieläkin.

Rannassa on kaveri, joka 50 dollarilla paikkaisi ja antaisi vielä takuun, mutta jotenkin meistä tuntuu, että tämäkin taito pitää itse opetella. Saa nähdä koska on sopiva hetki kolmannelle yritykselle. Ideoita parempaan lopputulokseen on jo olemassa.

Jollalla voi siis edelleenkin ajaa, mutta sisäpohja toimii myös jäykisteenä, joten löysällä lattialla ei ole kiva ajella.

Ensimmäisen korjausyrityksen yhteydessä pesimme jollan vaihteeksi kannella myös sisäpuolelta. Siinä yhteydessä irtosi ilmatäytteinen köli. Tästä emme olleet kovin hämmästyneita, koska tiesimme tämän olevan yleinen ongelma.

Vaikein asia kölin takaisin liimaamisessa oli laittaa se oikealle paikalle. Valitettavasti saimme sen aivan samalle paikalle kuin tehtaallakin, eli vähän liian eteen. Ilmapohjassa on aukko kölin venttiiliä varten, joten se on edelleenkin yhtä väärässä paikassa. Toimii, mutta on vähän hankala.

Jollan huollon yhteydessä bongasin kanneltamme kuolleen meritähden. Sitä emme tiedä, kuinka kauan se on siellä ollut, mutta luultavammin se on ankkuriketjun mukana joutunut kuiville.

Meillä on isot ikkunat meidän näköalasalongissame. Meistä ratkaisu on aivan mahtava, emmekä vaihtaisi missään nimessä muuksi. Täällä kuitenkin joskus aurinko paistaa liikaa. Ikkunoihin on ommeltu ulkopuolelle suojat jo vuonna 2000. Päivällä verhojen läpi näkee jonkin verran, mutta ne silti blokkaavat 70% auringon valosta. 

Itse verhot ovat vielä hyvässä kunnossa, mutta nepparit, joilla ne oli kiinnitetty, ovat murentuneet yksi toisensa jälkeen.

Vaihdoimme nepparit tarranauhaan. Vanhojen jämien poistamiseen tarvittiin taas vähän järeämpää kalustoa.

Toivomme, että uusi kiinnitystapa toimii, koska neppareiden ongelma oli taas vanha tuttu, eri metallit eivät tykkää toisistaan.

Olemme nyt olleet täällä Simpson Bay Lagoonissa aika kauan. Meillä ei toistaiseksi ole vesikonetta, joten vesitankkeja pitää välillä jotenkin täyttää.

Yleensä vaihtoehtoja on kaksi, kuljettaa vettä kanistereilla jollassa tai nostaa ankkuri ja ajaa Iiris huoltoaseman laituriin.

Täällä on myös kolmas vaihtoehto ja se on paras, vesivene. Ei tarvitse raahata kanistereita eikä siirtää venettä. Vesiveneen hintakin on hyvin kilpailukykyinen muihin vaihtoehtoihin verrattuna.

Muita suomalaisia olemme nähneet silloin tällöin. Nyt suomalaisveneitä on tällä saarella jopa neljä, puolet Ranskan puolella ja toinen puoli täällä Hollannin merentakaisella alueella.

Vappuaattona menimme yhdessä syömään. Paikalla oli miehistöt seuraavista veneistä: Leeway, JollyOcean, Eleonora ja Iiris.

Täällä meidän tiemme muiden suomalaisten kanssa erkanevat. Kaikki muut kolme venettä lähtevät viikon sisällä kohti Azoreita.

Kesä ja hurrikaanikausi lähestyvät pian, jonnekin meidänkin täytyy lähteä. Me suuntaamme kohti etelää. Hurrikaanikausi on aikomus viettää Grenadan ja Trinidadin vesillä.