timo 5.2.2017 1:34:47 EET
N 14° 26.057', W 60° 53.207'
7 ja puoli kuukautta viihdyimme Grenadalla. Nyt oli aika seilata takaisin Martiniquelle. Keskiviikkona olisi ollut kohtuullinen sääikkuna, mutta jouduimme odottamaan vesikoneen osaa ja lähtö jäi torstaille. Enää ennuste ei näyttänyt niin hyvältä.
Oliko enne, että veneen pää GPS:stä hajosi antenni lähtöä edeltävänä päivänä. Furuno on ammattilaisvehje, joka näyttää vain numeroita. Lokikirjamerkinnät ja moni muukin asia tulee Furunosta ja olemme totttuneet sitä merellä tuijottamaan.
Tuuli oli laiturista lähtiessä hyvin puuskaista ja mietimme jo huoltoaseman väliin jättämistä. Jollan bensa oli kuitenkin hyvin vähissä ja tykkäämme myös pitää dieseltankkimme täynnä. Hyvin saimme tankattua, huoltoasemalle ei osunut yhtään puuskaa. Päästyämme ulos, puuskat olivat 15 m/s ja purjevalinta oli ykkösreivattu iso ja kutterifokka.
Tuuli keveni ja vauhti oli aika olematonta. Jonnan mentyä lepäämään, purin ison reivin. Skuuttaaminen ei kuitenkaan onnistunut. Iiriksessä ison skuuttaus hoidetaan ruffin päällä olevalla vinssillä. Yksi puomin plokeista oli vanhuuttaan hajonnut. Riittävästi aurinkoa? Tälle plokille ei missään vaiheessa tule paljon rasitusta. Vinsseissä riittää tehoa ja sain rikotuksi toisenkin plokin. Purje piti siis saada alas, ei tullut. Dirkki oli sotkeutunut fallin sakkeliin. Vaimo piti herättää ompelemaan dirkille jatkonartsa, jolla iso saatiin alas, eikä hukattu dirkkiä maston sisään. Plokit vaihdettiin varastosta löytyviin varaosiin ja matka jatkui.
Jonna meni taas lepäämään, mutta ei kauaksi aikaa. Huusin "delfiinejä!" Unet ei maistu, kun delfiinejä on mahdollisuus katsella.
 |
| Nämä delfiinit eivät olleet kiinnostuneita meistä. Veneen pitää pystyä vähintää 6 solmuun, jotta delfiinit lähtevät seuraamaan. Kyseessä on kalaparvi, jota olivat porukalla pyytämässä. |
 |
| Linnut tietenkin mukana. |
 |
| Pitkään saatiin ihailla delfiinien kalastusta. |
Matka jatkui. Täysi iso ja kutterifokka. Tuulta alle 12 m/s. Tuulen suunta oli vastainen ja yhtään ei auttanut, että länsivirta vei meiltä kaiken nousun. St. Vincentin kohdalla tuuli oli heikko. Yritin avata genoarullaa, ei auennut. Korjasimme rullaa juuri ennen lähtöä. Olimme laiturissa perä tuuleen, joten rullan avaaminen ei ollut mahdollista. Olin onnistunut solmimaan genoa skuutit sen verran hankalasti, että kannella piti loppujen lopuksi käydä 3 kertaa. Kaksi kertaa saalinkivalojen valossa. Päivän valossa vasta näki, miten solmussa skuutit olivat.
Nyt oli siis koko kryssipurjevalikoima käytössä ja vene kulki todella hyvin. St. Vincentin ja St. Lucian välisessä salmessa kuului pamaus ja automaattiohjaus ilmoitti, että ylikuormitus. Vene meni vauhdilla eteenpäin, mutta automaattiohjaus oli pois pelistä. Menin ruoriin ja Jonna meni katsomaan, mikä autopilottiamme vaivasi. Vastaus oli: "Saat sen korjattua"
Hydraulimännän varsi oli irronnut ruoria kääntävästä "koiranluusta". Meillä oli täysi iso ja fokka. Vene oli täydellisessä trimmissä, eli se kulki eteenpäin ilman sen suurempia ratin vääntöjä. Oli siis mahdollista pitää ruoria paikoillaan sen ajan kuin uudelleenasennus vaati.
Oli hieman outo olo ja ääneenkin mietin, ettei nyt vaan mikään meritauti iske. Tässä kohdin nimittäin Atlantin aallot vyöryivät ja perähytissä, jossa autopilotti sijaitsee, on tosi kuuma. Jonna sanoi, että sittenhän se nähdään. Korjaus onnistui hyvin. Olin huoltanut männän Teneriffalla ja asennus oli jäänyt vähän kesken.
Ymmärsin sitten, että oudon olon syy oli jälleen kerran suolan puute. Kaikkien korjausten aikana olimme hikoilleet paljon. Pari suolakeksiä korjasi olon.
 |
| Seuraavana yönä meillä oli salamatkustaja. Ei säikähtänyt salamavaloja, eikä mitään muutakaan. Lähes koko yön matkusti ja maksoi myös matkastaan - omalla tavallaan. |
Länsivirta oli suuri ongelma. Emme päässeet lähellekään Sainta Annea, johon pyrimme. Pääädyimme kauas Martiniquen länsipuolelle. Lopulta ajoimme koneella viimeiset 30 mailia.
 |
| Sesonki on käynnissä. Aamuruuhka tuli meitä vastaan. Veneitä virtaa ankkurilahtien ja marinoiden välillä. |
