Jonna 27.3.2017 3:51:13 EEST
N 14° 27.952', W 60° 52.225'
Olimme olleet jo pitkään tietoisia siitä, että passit pitäää jossain saada uusittua. Passimme olisivat olleet voimassa vielä ensi vuoden puolelle, mutta monet valtiot vaativat, että passi on maahan saapumisen jälkeen vielä vähintään puoli vuotta voimassa.
Joskus viime vuoden lopulla luin jostain, että passien toimitus oli siirtymässä vuoden vaihteessa Matkahuollolle ja passeja noutamaan voisi valtuuttaa jonkun muun, ehkä jopa käymättä itse Suomessa. Yritin silloin etsiä netistä lisätietoja, mutta en löytänyt. Asia ei kuitenkaan tärkeytensä vuoksi koskaan unohtunut.
Passit voi uusia ulkomailla Suomen lähetystössä, täällä niitä vain ei oikein ole. Kolumbiassa ja Kuubassa taitaa joku kunniakonsuli olla, mutta nekään eivät lähtökohtaisesti hoida lupa-asioita. Pulaan joutunut matkailija voi niistä ehkä saada väliaikaisen matkustusasiakirjan kotimatkaa varten.
Asia nousi taas esille, kun saimme tietää, että tuttuja purjehtijoita oli vuokraamassa täältä veneen. Rupesimme netissä täyttämään passihakemuksia. Aluksi kaikki sujui hyvin. Järjestelmä kertoi meille molemmille, että periaatteessa passit voidaan myöntään ilman käyntiä poliisiasemalla, eli sormenjäljet yms. oli kunnossa.
Seuraavaksi oli vuorossa passikuvien otto. Yritimme virittää salonkiimme valokuvastudion, vähän huonolla menestyksellä. Aina valoa oli liikaa tai liian vähän. Epätasainen tausta ja varjot olivat myös ongelma. Meidän mielestä kohtuulliset kuvat saimme kuitenkin otettua. Sitten tuli ensimmäinen vastoinkäyminen. Passihakemukseen voi liittää vain kuvan, joka tulee poliisin hyväksymältä valokuvaamolta.
Onneksi Kotkasta löytyi hyvin palveleva valokuvaamo Foto PR. Matti Pukki hoiti hienosti meidän valokuvat poliisille. Niin, ei Mattikaan ihmeisiin pystynyt. Meidän itse ottamat kuvat eivät olleet kuitenkaan sitä tasoa, että ne olivat poliisille kelvanneet. Niinpä menimme täällä paikalliseen valokuvaamoon, otatimme passikuvat USB-tikulle ja lähetimme ne Foto PR:ään. Niistä kuvista Matti sai muokattua kuvat viranomaisille kelpaaviksi. Sehän on nykyisin hyvin tarkkaa, että pää on kuvassa juuri oikean mittainen ja oikeassa asennossa.
Ja jos joku ihmettelee, miksi Kotkasta tämän palvelun haimme, niin siihen on kaksi syytä. Yksi on se, että pienemmässä kaupungissa usein asiat vain hoituvat helpommin. Toinen syy oli se, että rahaliikenne oli helppo hoitaa, äitini kävi maksamassa laskun.
Tässä meidän oma "valokuvaamo". Passikuvassa ei saa hymyillä, mutta testikuvissa ilmeisesti saa.
Nyt oli hakemukset saatu sisään, vielä pitäisi hoitaa ne jotenkin meille. Nykypäivää on se, että asiakirjoja tulostetaan, allekirjoitetaan ja skannataan. Joskus on kuitenkin hyvä, että paperissa näkyy oikeasti kynän jälki. Meillä tuli oiva tilaisuus pelata varman päälle, sillä edellisessä blogissa mainittu vanha ystävä tuli tässä hätiin. Millalle annoimme kirjekuoren, valmiiksi suomalaisella postimerkillä varustettuna, sujautettavaksi Suomessa postilaatikkoon. Näin isäni sai meidän molempien valtakirjat passien noutoa varten.
Ei tainnut mennä kuin reilu viikko kaiken tämän aloittamisesta, kun isälläni oli meidän passit kourassa Kotkassa. Tänne tulevat ystävämme eivät kuitenkaan olleet Kotkalaisia, joten vielä piti vähän järjestellä. Nyt asia hoitui lähettämällä passit kirjatussa kirjeessä Helsinkiin.
Nina ja Jari olivat pari vuotta sitten näillä vesillä omalla veneellään (s/y chiera). He ymmärsivät hyvin mitä Suomalainen täällä saattaisi kaivata. Tiesimme heidän matkustavan pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa, joten emme pyytäneet heitä tuomaan mitään muuta kuin passit. Ihana yllätys kuitenkin oli, että heidän reppuunsa oli mahtunut hieman ruisleipää ja salmiakkia. Ruisleipää ei osata kaivata, mutta aina, jos sitä saa, se on aivan fantastista. Ja kyllä nuo salmiakitkin on kohta syöty.
Kaksin eivät Nina ja Jari olleet reissussa vaan lensivät tänne yhdessä 8 muun Sindbadilaisen kanssa (loput 4 saapuivat vasta seuraavana päivänä). Vietimme passien noudon yhteydessä oikein mukavan illan hyvän ruuan ja mukavien purjehtijoiden kanssa.
