Purjehduskausi on täällä taas

Jonna 30.11.2017 5:29:47 EET

N 18° 10.844', W 76° 27.195'

Lähes puoli vuotta vietimme Spanish Waterissa Curaçaolla. Sen verran kestää hurrikaanikausi Karibian alueella. Kuluneen kesän aikana ennätyshurrikaanit riehuivat tehden valtavaa tuhoa pohjoisemmilla saarilla, mutta etelänpänä nämä sääilmiöt näkyivät lähinnä valtavina helleaaltoina. 

Joidenkin lähteiden mukaan hurrikaanikausi loppuu virallisesti marraskuun lopussa. Toisaalta, jotkut vakuutusyhtiöt ovat sitä mieltä, että se loppuu jo kuukautta ennen. Ja toiset ovat sitä mieltä, että se loppuu vasta joulukuun puolella. Todellisuus on kuitenkin se, että hurrikaanit eivät kalenteriin katso. Todennäköisyys kuitenkin pienenee koko ajan, kun vuoden loppu lähenee. Meidän oma raja oli, että ennen marraskuun puoltaväliä ei lädetä ja silloinkin seurataan säitä tosi tarkkaan.

Juuri ennen lähtöämme oli pieni mahdollisuus hurrikaanin syntymiselle Panamassa. Onneksi lähtövalmistelutkin olivait vielä vähän kesken, joten emme sännänneet huonoon säähän. Hurrikaania ei tästäkään häiriöstä syntynyt, mutta riittävästi sade- ja ukkoskuuroja, joita ilman on mukavampi elää.

Vihdoin viime keskiviikkona, tasan viikko sitten, oli aika jatkaa matkaa. Tässä olemme nostamassa isopurjetta Caracasbayssa. Kiitos kuvasta, Juha Salonen.

Tämä olikin viimeinen kerta viiteen vuorokauteen, kun kannelle oli asiaa. Isopurjeen voi myös nostaa menemättä kannelle, mutta meistä on helpompaa, että toinen vetää sitä mastolta ja toinen vetää sitloodassa löysiä pois. Meidän veneen helotus on suunniteltu niin, että kannelle ei tarvitse normaalisti koskaan mennä. Paitsi, jos jotain menee solmuun. Tai jos ajetaan genaakkerilla. Tällä legillä ei ollut ylimääräisiä solmuja eikä genaakkeriakaan tarvittu, joten linnut saivat kannen omakseen. 

Ehkä tämä oli vähän liioiteltu kommentti. Ei niitä siellä kannella niin montaa lintua ollut. Tai no, jälki oli kyllä sen näköistä kuin olisi ollut kokonainen parvi. Välillä tuli ihan voimakkaitakin sadekuuroja, mutta silti ihan kaikki jätökset eivät huuhtoutuneet pois. Jos yksi lintu istuu kaiteella yhden yön, niin se jättää uskomattoman suuren lahjan kannelle.

Me olemme hyvin huonoja tunnistamaan lintuja. Tämä oli kuitenkin niitä pienempiä ja vähemmän kakkivia. Sama lintu tuli myös kerran sisälle ja oli nin uupunut, että ei jaksanut ensin edes siipiä vetää suppuun. Timo varovasti otti siitä talouspaperilla kiinni ja vei ulos. Raukkaparka oli varmasti nälkäinen ja janoinen, mutta ei me sitä sisälle veneeseenkään haluttu. Mistä lie oli tullut, kun lähinpään rantaan oli kuitenkin sillä hetkellä varmasti yli 200 mailia.

Matkaa meillä tällä purjehduksella kertyi vähän alle 600 mailia. Purjehduskeli oli niin lähellä täydellistä, että sen arvostelu olisi todella pahasta. Toki aina voi sanoa, että tuuli oli liian kova tai liian hiljainen. Tai vaikka vain 10 astetta väärästä kulmasta. Ei, tällä kertaa keli oli täydellinen. Alkumatkasta meillä oli tosi hyvä vauhti ja näytti siltä, että olisimme perillä liian aikaisin. Onneksi tuuli keveni sopivasti ja olimme taas aikataulussa. Meidän tavoite oli olla perillä maanantaiaamuna kello 9. Rantauduimme 20 minuuttia myöhässä. Aikataululle oli kaksi syytä. Yksi oli se, että emme missään nimessä halunneet saapua pimeässä. Toinen oli se, että viranomaiset aloittavat työt arkisin klo 9. Normaali virka-ajan ulkopuolella voi joutua maksaman ylitöistä.

Curaçao oli ruskea ja täynnä kaktuksia. Kun saavuimme Jamaikalle, tuntui että olemme taas oikeeasti Karibialla. Kaikkialla on vihreää, se on todella ihanaa vaihtelua kaiken kuivuuden jälkeen.

Nyt olemme jo kolmatta päivää Jamaikalla ja toistaiseksi tuntuu, että tämä on aivan fantastinen paikka. Seuraavalla kerralla kirjoitamme lisää tästä paikasta, Port Antonionista.